Nollien keräilyä

Tälle vuotta oli vielä mahollisuus kisata joten otettiin viikonloppuna kaikki hyöty irti siitä!
Olin yrittäny saada paikkaa tokokokeeseen lauantaina  29.12, joka oli FMBB: n tokojoukkueen varainkeruu koe. Tietenki siinä kohtaa ku sain työvuorolistan (että tiesin pääsenkökää edes osallistumaan) koe oli jo täys ja saatiin varapaikka numero 4 tai 5. Aattelin että ei me sieltä enää mihinkää kokeeseen päästä, joten en treenannu yhtää. No torstaina illalla tuli viesti että pääsisin kokeseen. No, totesin että syteen tai saveen ja päätin mennä kokeesee. Treenit jäi siis äärettömän vähällesillä jouluna Sikan kanssa ei oltu tehty yhtää mitää, ja viimeks ollaan tokoa treenattu joskus joulukuun ppuolenvälin tienoilla.... Perjantaina siis nopeet treenit ja tein kaikkee vähä. Ku sain kisakirjeen niin en suuremmin ilahtunu sillä koe alkas jo klo 8 aamulla, eli paikalla Riihimäellä piti olla jo 7.30 ja totta kai edellisenä iltana iltavuoro. No kolmen tunnin unilla kohti Riihimäkeä. Tuomarina toimi Kaarina Pirilä. Voin sanoo, että tuomari oli syy miks halusin ko kokeeseen. Kaarinalla itellään on maleja ja arvostaa vahvasti ja voimakkaasti töitä tekeviä koiria. Muutku ei nii hirveesti arvosta...
Mutta itse kokeeseen. Mä jo kerkesin hävittää sen lapun jossa lukee mitä numeroita saatiin mistäki liikkeestä joten mulla ei oo oikeen mitää käryä, koska en niitä kehässä kato. Voittaja oli jaettu kolmeen kehään: ekana paikkikset, toisessa ruutu, kaket, tunnari, L, metallihyppynouto. Vikassa kehässä ohjattu, luoksari ja seuruu.

Paikkis: tästä saatiin 9. Oli ollu hivenen levoton joten siitä pistevähennys. Mutta Sikaksi hyvä varma paikkis.
Ruutu: Lähetyspaikalta ruutuun olevalta linjalta n. 5 sivussa oli iso teippihässäkkä maassa. Mennessään ruutuun Sika kävi tarkistamassa ko teiin, eli meni melko banaanin muotosella linjalla ruutuun
Kaket: Sama lähtöpaikka mikä ruudussa. Ekassa vaihdossa hyppäs eteenpäin (oli tekemässä ilmeisesti luoksaria. Muuten muut vaij´hdot ihan ok. Mutta koska koira liikkui puoli koiran mittaa nii meni nollille. Asia mihin oon tyytyväinen että Sikka ei ennakoinu vahtoja ja teki kaikki vaihdot.
Tunnari: Vähä pelkäsin kuinka käy koska viimeks ollaan tehty tunnari liikkuroituna joskus marraskuun puolella. Mutta vireellisesti yks parhaista liikkeistä. Menihn se vauhdilla kapuloille niin että kapulat siirtyilivät, mutta toi oikean. palautus oli hyvä. Tästä muistaakseni saatii 8
L: Asentoina istu ja seiso. Istumisen mokasi, jäi seisomaan ja ku annoin uuden seuraa käskyn että jatketaan matkaa nii jäi edelleen seisomaan. Eli tartti uuden k'skyn seuruuseen. Itse seisominen oli sangen hyvä. Mutta tosi kummalisia virheitä Sikaksi. Mutta väärä asento ja yks lisäkäsky verotti pistesteitä.
Metalli: hallin pohja oli todella kimmoisa eli ku heitin nii kapula pomppasi aika vinoon. Sen takia paluu hyppy tuli erittäin pahalla linjalla että ei saanu itteensä mitenkään päin suoraksi eteentuloon.
---
Ohjattu: Arvottin oikea kapula. Sikaksi ihan hyvä ohjattu. Olihan se levoton koska nouto mikä nouto, mutta ei ihan pahimmasta päästä. Tämän jälkeen meidän koe menikin suht persiillle, sillä kapula joka jäi kentälle oli liikkurin kädessä koko lopun kehää. Ja se kapula minkä koira palautti, nii kukaa ei ottanu sitä, vaan jätit sen sinne kentän laidalle odottamaan. Eli yks kapula liikkurilla, toinen kentällä. Ei  t o d e l l a k a a  meille mikää optimaalein tilanne ku Sikka jää niihin niin pahasti jumiin ja nostihan se kierrosta näitä aika paljon. Tai siis ihan hemmetisti
Luoksari: Jätössä kytisteli taakse jäänyttä kapulaa, stoppi ei mikää parhain, lopussa kytisteli liikkurin kapulaa.
Seuruu: Ihan hirveetä kuraa.... Koko seuruusta n. puolet meni siihen että aina ku pysähyin nii jäi tuijottamaan liikkurin kapulaa, loppua kohde malttoi luopua kapulasta. Teknisesti hyvää seuruuta, ja aina ku liikuin nii kontakti piti. Mutta hiljaa neiti ei pystyny seuruuta tehä noutokapuloitten takia. Tuomarin kommentti oli lopussa että yks hienoinpia seuita mitä hän on koskaa nähny, mutta äänen takia joutui tiputtaa arvosanaa aika rutkasti. Muutenki voittajassa ku äänestä tiputetaan pisteitä aika rankasti, nii monessa liikkeestä lähti pisteitä aika paljo pois äänen takia.
Pisteitä kertyi 195, eli III-tulos

Muutenki Sikalla oli paikkapaikoin sangen kivaa, ja ääntä tuli aikas paljon. Teknisesti teki hyvää työtä, mutta toi perhanan ääni ku nostaa kierrosta ja muutenki.
hauskana lisänä tuli kokeessa, kun olin ilmottautumassa kokeeseen nii Seinäjoelta vanha treenituttu käveli halliin sisään. Saaran kanssa tuli hyvinki paljo treenattua yhdessä ku vielä asuin pohjammaalla. Oli kyllä todella kiva nähdä Saaraa ja koiria. Pitäis nähdä kyllä useemmin! Pientä hilpeyttä aiheutettiin muissa sillä Saaralla on Possu-bc ja mulla Sika. Koirien nimivalinnat kohdillaan :)

Sunnuntaina taasen kolmen tunnin unilla auton nokka kohti Lahtea , sillä olin ilmonnu Sikan aksakisoihin juoksemaan 3 starttia. Nyt ei pitäny olla ku vasta kasilta aamulla Lahdessa! Tuomarina oli Arto Laitinen. Eka rata mukava ykkösmäinen missä oli muutamia putkiansoja. Sikan kanssa juostiin nollavoitto ja sitä myöten saatiin ykkösissä nollat kasaan eli noustiin kakkosiin. Lyhyeksi jäi kisapäivä sillä en jaksanu jäädä odottelemaan että oltais startattu kakkosissa. Jokseenki jäi viime tippaan tää vikan nollan saanti, sillä tavotehan oli saada Sika kakkosiin vielä tänä vuonna. Mutta nyt on Sika-Possu kakkosluokkalainen! Ilmosin Sikan jo ens viikonlopuksi Ojankoon Kat:in kisoihin että sitte korkataan kakkoset!
Sunnuntai illasta käytiin vielä tokoilemassa Sporttiksella Nooran ja Jipin, Marielin ja Muusin, Sinin ja Ässän, sekä katrin, Unon ja Hipan kanssa.  Huomasin vaan että Sikkahan ei oo ollu missää virallisessa ryhmässä treenaamassa viimeseen 2 vuoteen nii nyttekki ku oltiin kaikki kentällä nii meinas nostaa kierrosta. Eli saatiin siinä suhteessa hyvää treeniä. Pitäis siis hommata joku ryhmäpäikka Sikaselle että sais taas rutiinia tuohon hommaan. Mutta muuten tein kuuntelu treeniä ja loppuun vielä häiriö treeniä kapuloilla niin että Noora ja Sini heilui vieressä kapuloitten kanssa. Näitä pitää taas ruveta tekemään huomattavasti enemmän.

Sikka on harmaantunut nytte ihan huimasti! Kaveri näyttää jo vaikka kuinka vanhalta vaikka ikää on huimat 3,5 vuotta

Venähtäneitä treenejä

Marraskuun lopulla ajeltiin taas Sika-Possun kanssa Turkuun Jaakon treeneihin. Oltiin vikana koirakkona , joten yllättäen meidän treenit venähti aika pitkäksi. Mutta saatiinpa Sikan takaakierto-ongelmaa taas eteenpäin! Perustreeniä hieman muutettiin eli edelleen hyppyytän kahdeksikkoa takaakiertoina, tähän asti oon Sikan lähettäny takaakiertoon, nyt teen sen backflap-tyyliin jolloin oon jo ennemmin kertomassa sille laukanvaihdosta. Alku oli vaikeeta koska tehtiin erilailla mutta parin toiston jälkeen hyppääminen muttui huomattavasti paremmaksi mitä on ollu. eli jatketaan tähän tyyliin. Samoin tehtiin näitä radan osana. eli aina kun on takaakierto nii pyöritän kahdeksikon kerran tai kaks ympäri ja sitte jatketaan vasta rataa. Tässä huomaa että ku mun liikehäiriö on Sikalle vielä paha sillä aina ku jatketaan, nii herkästi tulee rima alas ku tulee kiire mun perään. Mutta jatketaan näitä treenejä.
Nyt ollaan aksan osalta käyty myös hyvin ahkerasti Lohjalla Saijan treeneissä. työt menny sopivasti nii että on tullu osteltua irtotreenejä. Ja okei, onhan ne  radatki ollu semmosia että on tullu jo senki takia ostettua treenejä. Noissa treeneissä on saanut taas luottoo siihen että me oikeesti pystytään tekemään niitä nollia, sillä ollaan juostu paljo pitempää ratapätkää nollana, ja vielä ekalla yrittämällä. Yhdet Saijanki treenit venähti Sikan kanssa ku oltiin vikana koirakkona ja rata oli helpohko ja suoraviivanen. Muut koirat ei käyttäny koko treeniaikaansa ja siinä kohtaa ku ollaan menty Sikan kanssa radalle nii treeniaikaa oli vielä puolitumtia käyttämättä. Tehtiin eka normaali n. 15 min pätkä, jonka jälkeen jäätiin puhumaan höpöttämään turhuuksia ja kaikkee taivaan ja maan väliltä Saijan kanssa keskelle kenttää, jonka jälkeen juostiin vielä lyhyt n. 5 min pätkä. Pakko vielä hehkuttaa sen verran että varsinki tänä syksynä lähestukoon kaikissa takaakierroissa on tullu rima alas ellen oo käyny puhtaasti vekkaamassa tai tehny sylivekillä. Viimeisimmissä treeneissä tehtiin kaks perättäistä ihan tavallista takaakierto-valssia joissa molemmissa pysyi rima ylhäällä. Ja moneen otteeseen. Eli meidän työ alkaa oikeesti tuottaa tulosta!!

Toissa viikolla. Vai oliko se jo sitä edeltävällä. No, joka tapauksessa käytiin Tiltun treeneissä Espoossa tokoilemassa. Nämäki treenit venähti. No, oltiin ainoot treenajat joten treenattiin sitte koko tunti. Aluksi katottiin jääviä: istuminen menee täydellisellä tekniikalla, eli höllää kontaktia , kokoo ja tekee istumisen niin että etujalat jää paikallansa. Maahan meno on ok, koska menee "napa edellä" maahan, mietittiin jos lähtisin opettamaan sille saman mikä kakeissa eli joutuu mennä taaksepäin maahanmenon eli etujalat pysyis paikoillansa. Mutta meidän suurin ongelma on seisominen. Kyllähän sesen tekee, mutta ongelma on että siinä se ei höllää kontaktia niinku muissa jäävissä. Ja Sikka jää keventämään toisen etutassun painopistettä. Eli paino ei oo tasasesti molemmilla jaloilla, jonka takia joutuu usein korjaamaan asentonsa. Ruvettiin siis treenaamaan niin että Sikka joutui ajatella enemmän painoa myös toiselle etujalallensa. No Sikallahan on hyvin usein ku seisoo tai istuu nii toinen etujalka ylhäällä, joten sitä samaa keventää seisomisessa. Jonku verran ollaan hinkattu ja jo neidillä rupee olemaan ajatusta siitä kuinka se paino pitää olla molemmilla jaloilla. Katottiin myös kirtoa sillä se on  h y v i n  tiivis. Mitään apuhässäköitä en halua käyttää, sillä tiiän että ne toimii niin kauan ku ne on , mutta ku ottaa pois nii Sika ei oo koskaa kuullukkaa moisesta. Nyt oli ajatus että pitäis saada Sikan ajatusmalli moodiin: juokse tötsän ohi ja käänny, ei että kierrä mahollisimman nopeesti. Toki tässä huomaa sen saman ongelman mikä on takaakierroisssa eli menee niin läheltä että tötsä kaatuu/rima tippuu (tiputtaa jo lavallansa). Yritetty on mutta tuota Sikan ajatusmaailmaa on hyvin hyvin hankala muuttaa sillä koska motto on täysia, nii ei ihan meinaa mennä Sikan ymmärrykseen. yritetään vielä hetki ja jos ei nii sitte ei onnistu.

Tässä meijän suurimmat kuulumiset eli vahvasti aksan parissa. Ja tullaan jatkamaanki sillä saatiin kaukoryhmän paikka Janitalle ja Jaakolle, ison radan treeniryhmäpaikka Saijalle, ja jos vielä sais muutaman yksärin Janitalle/Jaakolle nii rupee olemaan kevät aikas hyvin buukattu täyteen.

Pirskatti meinasin unohtaa. Sain jonku ihme päähän pistoksen ja ostin Nose Workin alotus setin. Nyt ollaan Sikan kanssa tehty niitä juttuja. Sikallahan on sen verta hyvä nenä, joten vaati huiman yhden treenin että kaveri olis jo lähestulkoon koevalmis. Ollaan tehty aika vaikeitaki etsintöjä, nii ei mitää ongelmaa. Hauskaa ja nopeita treenejä nii sopii hyvin mun hektiseen ja kellotettuun aikatauluun. Nyt pitäis vaan vahvistaa ilmasua nii kokeeseen vaan. Ainoo mikä mua niissä kokeissa höiritsee on se ku koira tulee olla kytkettynä. Sikka toimii paljo paremmin ku on irti...

Ja toinen pirskatti. Toinen asia minkä meinasin unohtaa nimittäin pentu-hässäkkää. Oon kattelu jo täs pentua ja nyt näyttää vahvasti siltä että mulle tulee keväällä malikka-pentu. Kyseisen nartun pitäis alottaa juoksut näillä näppäimillä. Mutta katsotaan sitte lähempänä jos ja kun narttu on tiineenä. Sitä tässä nyt ootellaan

PK-kauden päätös

Me pistettiin Sikan kanssa pk-kausi lopullisesti talvilomalle viime viikolla. Tulipa tehtyä hieno Exel-taulukko meijän jäljistä nii mettässä ku pellolla. JOten meijän jäljet lyhysti:
Metsäjälki: 27 treeni kertaa, yhteensä tallattuja jälkiä oli 25665m , keppejä  nousi yhteensä 142/150. Keppien ilmasu% on 95. Keskiarvo jäljen pituudelle oli 949 m, pisin jälki oli 1450m ja lyhin 470 m.
FH-puolella tuli tallattua ja ajettua yhteensä 14 jälkeö, yhteensä 9055 askelta. Esineitä sieltä nousi 54/59, joten ilmasu% on 92. Keskiarvo jäljen pituudelle oli 647 askelta
Yhteensä molemmat jäljet laskettuna (laskin 1 askel on 0,5m) 31048m , esineet/kepit  196/209 joten ilmasu% 93.  Mukaan mahtui koulari JK1, kakkosta pyrittiin saamaan ja laskin että 12 kokeeseen yritin saada Sikan mutta ei mahduttu. Joten kakkosta ruvetaan tavottelemaan heti keväästä!
Oon kyllä tyytyväinen meijän auteen jäljen osalta. Saatiin paljo vahvistettua kulmia ja piikkejä. Ja muutenki sain nostettua Sikan itsevarmuutta jäljellä. Toki noissa syksyn vikoilla jäljillä Sikka meni vähä takkiauki ja alussa piti aina sanoa että keskityppäs nyt siihe ajamiseen ja sen jälkeen neiti ajoi jäljet sangen korrektisti loppuun. Joten tämänki valossa hyvä pistää jäljet tauolle.

Päätin että nyt oikeesti ruvetaan keskittymään aksaan. Ollaan nyt käyty ahkeraa omalla hallillla tekemässä ihan puhtaasti hyppytekniikkaa, ja tehty kotiläksyjä ja meille vaikeita asioita. Edelleen on paljo tehtävää mutta pientä edistystä on olemassa. Sikan isoin ongelma on se että se ei pyöristä omaa kulmaansa esim takaakierroissa vaan tulee niin läheltä siivekettä että tiputtaa jo lavallansa riman. Sama ongelma meinaa olla vaikeammissa hyppykulmissa. Ollaan Jaakon kanssa tätä katotta ja oon hyppyyttäny Sikalla kaheksikkoa esteen ympäri takaakiertoina, niin että mä oon riman keskikohassa lähestulkoon rimassa kiinni. Alotettiin matalimmilla korkeuksilla. Voin sanoo että meni monen monta treeniä että saatiin sujumaan vain 45 rimalla. Nyt ollaan pikku hiljaa nostettu ja tämä sujuu jo jopa 50 rimalla. vaikka noston jälkeen saatiin tehdä taas paljo töitä. Mutta 50 menee jo paremmin. Eileen kävin treenailemassa ja nostin riman 55. Ihan kaaosta. Joten nyt hinktaan sitä korkeutta. Viime vklp kisoissa joissa ykkösilläki oli joka radalla takaakiertoja (siis ei semmosia mikkä tulee automaattisesti vaan niihin piti oikeesti lähettää) nii ei tullu rimat alas, toki ei se ehkä kaikkista optimaalein hyppy ollu. Hyppyjen korkeus oli 50. Pieni asia mutta jäätävän isoa asia meille. Koska noitten takaakiertojen kanssa me ollaan takuttu koko Sikan agilityura.
Viime viikolle ostin myös Saijan treeneihin paikan koska rata näytti kivalta. Asia mikä myös on ollu meillä kompastuskivenä on välistävedot pitkän laukan takia (ja myös sen että Sikan käntyvyys ei oo ihan bortsun tasolla. Saijan kanssa naurettiin ku edeltävä koira teki välistävedot in-in -käskyllä, nii Sikan kanssa se ei ikinä tulisi onnistumaan. Mutta me saatiin ne silti onnistumaan, okei pitää mun töitä tehä niihin (varsinki jos on semi pienillä väleillä).
ollaan myös käyty parit kisat Sikkasen kanssa. toissa vklp käytiin testaamassa Niinulan uus halli, jossa juostiin 2 starttia (kolmatta ei keretty ku piti lähtee töihi) mutta loton oikee voittorivi niistä kisoista 10 (sija 2.) ja hyl. Tuomarina Itävaltalainen Gabi Steppan. Oli hauskan ja suoraviivaset kunnon ykkösten radat. Ekalta radalta rima ja yks kielto . Toinen rata oliki ihan kaaos ja Sikka oli jo lähdössä niin out of controll että tiesin että ei tuu mitää. Ja niin siinä käviki. Kolmannen esteen jälkeen mä jäin vaan seisomaan ja kattoin ku Sikka juoksi itsekseen seuraavat 5 estettä. Huoh.

Sikan eka rata:

Viime sunnuntaina käytiin Rimalla juoksemas 3 starttia, tuomarina Marjo Heino. Sieltä loton oikea voittorivi: 5, 5, hyl. Nyt ihan oikeesti tää vitosten keräily alkaa riittää....  sijat oli 4, ja 1.  Mutta joudun kyllä sanoa että nuo oli kyllä kaukana ykkösten radoista!! Pakko oli itte piirtää kuva hypäristä (jolla hyllytettiin) , mittasuhteet ei ehkä ihan täysin oo oikein mutta näettepä mimmonen rata oli: äärimmäisen ahdas ja ihan hemmetisti ansaesteitä, puhumattakaan lopun kahesta takaakierrosta?!?

Ja kaikilla kolmella radalla oli tuon 6 metrin putken jälkeen takaakierto. Sai muuten juosta. JOten siihen nähden oon tyytyväinen Sikan tekemiseen. Ja nytte neiti pysyi lapasessa.

Sikan kanssa arjen pyörittämistä

Moni on multa kyselly miten arki on lähteny Sikan kanssa ja onko Sikalle tullu mitää ku on ainoo koira nytte. Voin sanoo että yllättävän vähällä mä oon päässy kyllä sikan suhteen. Pari ekaa päivää Aavan poismenon jälkeen se oli kyllä hieman hukassa , mutta sen jälkeen ei yhtää mitää. Pikku halimali vaan nauttii ku saa kaiken huomion. Muutenki Sikka on rentoutunu silmin nähden. Olihan Aava kipee koko kesän joka näkyi hyvin vahvasti myös Sikan käytöksessä. Nykyään se on semmonen hyvin rento elukka jonka elämää ei hetkauta yhtää mikää. Kaikki turha säheltäminen on jääny pois. Se tulee muitten oirien kanssa huomattavasti paremmin toimeen, vaikka se ei siltikään mikään super koirasosiaalinen koira ookkaa. Eikä tarttekkaa.
Itte oon viimesen kuukauden joutunu lähestulkoon asumaan töissä, mikä on toisaalta ollu harmi ku Sikka on joutunu olemaan paljo yksin, joten sitä kautta siitä on tullu entistä pahempi sylikoiruus. Onhan se aina ollu pieni sylikoira joka tulee lähelle, mutta nyt se puskemalla puskee ittensä nii kiinni ja lähelle ku vaan pystyy.

Muuten Sikan kanssa ollaan jonku verta treenailtu. Jäljestä pidettiin taas kuukauden tauko ja nyt ollaan taas käyty ajamassa useempi jälki. Eka jälki tauon jälkeen oli hyvä, mutta nytte neidistä meinaa tulla vähä ylimielinen ja menee jäljelle takki auki -meiningillä. Joten eileen ja tänää ollaan tiputeltu neitiä taas takasi maan pinnalle. Muutenki oon nytte ettiny uusia paikkoja mihin oon käyny ajamassa jäljen. Täytyy myöntää , että on niiiiiiiin paljo helpompaa ettiä vaan yhelle jäljelle mettää ku se että löytää paikan mihin saa 2kpl kilometrin jälkeä tallattua. Me jatketaan vielä jälkien kans nytte ku kelit pysyy hyvänä. Harmittaa vaan että se jk2 jäi haaveeksi, sillä yritin taas vaikka kuinka moneen kokeeseen. Mutta ei. Ykköseen olis ollu kyllä tilaa mutta kakkoseen ei. Mulle tarjottiin kyllä yhtä paikkaa kokeeseen, mutta arvakkaapa olinko just silloon töis että en päässy. Niin mun tuuria.

Aksapuolella ollaa nytte pysitty käymään kerta kuukauteen Turussa treeneissä. Päätin että en ota ryhmä paikkaa vaan ostelen vuoroja tän talven ja tehään Janitalta ja Jaakolta saatuja kotiläksyjä ittekseen. Nytte on myös ollu kerta kk Saijan ison radan treenit, joissa ollaan käyty. Sikka on ollu niissä kyllä super!! Rimat on pysyny erittäin nätisti ylhäällä.
Kisojaki ollaan tahkottu ja keräilty edelleen nii pirun vitosia. Okei mukaan mahtuu myös 10 tai 15. Miten voi olla mahollista että aina jotain ihan turhaa että ei saada niitä nollia. Mä rupeen olemaan vakaasti sitä mieltä että agilityjumalat pilkkaa mua ihan huolella!!  No sisuuntuneena tästä pitää vaan pistää uutta ilmoo kehiin nii saadaan ne nollat joku päivä.  Oli kyllä lohduttavaa että yksien kisojen jälkeen juttelin Luomalan Henkan kanssa ja se vaan sanoi että olipas hienoo menoo, että ei ollu kaukana. Henkkaki sanoi vaan sitä että viimesen parin vuoden aikana vauhdit on noussu aksassa ihan älyttömästi, joten se vaatii niin täydellisen suorituksen että nollan saa. Mutta oon kyllä samaa mieltä. Sikan kanssa meijän etenemät on 5,0-5,5 välissä eli lujaa mennään (myös agiradoilla jossa kontaktit hidastaa) . Ja eiliset Saviojan Annen radat oli taas osotus siitä että ykkösten radat on nykyään ihan hemmetin vaikeita...

Sitte vielä katsaus tokoon. Tai nyt voisin todeta että v*tun tokoon. Sikka on ollu ihan super treeneissä mielentilallisesti. Vaihdoin sen reilu kk sitte pelkkää namipalkkaan ja se on toiminu hyvin. Koska kaikki oli niin hienosta ja koira toimi nii ilmosin sen sitte kokeseen. Voi vittu mitä paskaa... Keskeytin kokeen kolmannen liikkeen jälkeen. Saakeli ton mielentilan kanssa... Mutta voin sanoo että se söi miestä (tai siis naista) ihan saakelisti ku kaikki oli menny niiiiiin hyvin. JOten nyt pitäis mennä johonki möllikokeeseen että sais oman ja koiran fiiliksen hyväksi ja kattella sitte niitä kokeita. ja nyt ku rupee vitutuksesta selviimään nii ruveta taas treenaamaan tokoa.


Pariin kuvaan oltiin kokeessa päästy, ja mun ilme kertoo kyllä kaiken...

Hyvää matkaa

Tässä meni kolme viikkoa aikaa ennen ku pystyin tämän tekstin kirjottaa, koska en oo pystyny ennemmin. Mutta kokeillaan


Hard Candy´s Cindy Lane, "Aava"
 <3  26.6.2013 - 13.9.2018  <3

Virallista diagnoosia siitä minkä Aavan vei ei saatu, mutta erittöin vahva epäilys oli krooninen gastriitti.  Mutta Aavahan oli ollut koko kesän hieman vetemätön ja kireä ku vielun kieli. Sen takia Aavaa ei oo tullu treenattua kovinkaan paljoa. Nuo oireet pistin aina jonkun muun syyn piikkiin: jumit, helle yms. Elokuun alussa Aavan tila romahti. Eli kaikki missä koira kiihtyi/innostui nii muutama tunti sen jälkeen Aava alkoi oksentamaan ja meni hyvin heikkoon kuntoon. Ja närästys oli erittäin voimakasta. Oli hyviä päiviä ja sit ku tuli huonopäivä, nii meni taas muutama päivä että saatiin mahan toiminta tasapainotettua. Sitä vuoristorataa elettiin 5 viikkoa. Aavalle kyllä testattiin erilaisia lääkkeitä, mutta mistään ei ollut apua. Viime postauksessa mainitsin lääkärireissusta perjantaina. No sielä käytiin. Aavalta otettiin laajat verenkuvat, ja muutama röntgenkuva. Kuvista ei suuremmin selvinny mitää, mutta kuvista näki että vatsassa oli runsaasti ilmaa ja vatsa oli hyvin ärtynyt. Veriarvot oli kaikki vielä viitearvojen sisässä. En muista enää mikä arvo se oli mutta oli juuri ja juuri viitearvojen puitteissa, joka voisi viitata addisonin tautiin, mutta lääkärin kanssa ku juttelin niin sanoi että hyvin epätodennäköistä. Haima-arvot olivat hyvät eli haimatulehdus poissuljettiin pois. Kyseisen lääkäri reissun jälkeen Aava meni taas hyvin heikkoon kuntoon (stressin takia). Siihen mennessä olin saanu Aavan palautumaan suht hyvin, mutta tuosta palautuminen kesti huomattavasti pidempään, eikä enää palautunut enää sille "tasolle" mihin oli ennemmin palautunu. Siinä kohtaa päätös oli aika selkeä. Itse ku oon sitä mieltä että mieluummin kuukausi liian ennen ku tunti liian myöhään. Näin jälkikäteen ajateltuna tein päätöksen ihan oikeeseen aikaan. Yhtää myöhemmäksi en olis voinu asiaa lykätä. Vaikka päätös oli äärimmäisen raskas , yks elämäni raskaimmista.

Aavan poismeno on mulle ittelleni ollu äärimmäisen kova paikka. Aava tuli mulle viikko sen jälkeen ku muutin Pohjammaalta Helsinkiin. Eli Aava on kulkenu mun vierellä koko sen ajan mitä me ollaan täälä etelässä eletty. Aava on päässy sen takia joka paikkaan mukaan. Aava oli mulle isossa roolissa silloon ku iskä kuoli. Aavan kanssa ollaan naurettu ja iloittu. Ja välillä itketty.
Terapiakoiruus ku Sikan kanssa ollaan hakattu päätä seinään, niin aksassa, jäljellä ku tokossa. Hyvän tuulinen hömppäilijä, joka oli aina innolla mukana tekemää oli asia mikä tahansa. Ja ihan heti ei löydy koiraa joka osaisi nii paljo turhia temppuja mitä Aava osasi. Aavalle oli maailmasta ihaninta opettaa temppuja.
Se työn määrä mikä Aavan kanssa on tehty on kyllä ihan jäätävä. Ne jotka muistaa mimmonen Aava oli pienenä, nii ei sitä voisi tunnistaa enää. Pienenä se juoksi karkuun jos joku puolituttukin ihminen käveli kohti ja kattoi koiraa Tai yhden lentokeinun takia, tehtiin 1,5 vuotta töitä, tai ku lelu joskus leikkiessä osui viiksikarvoihin nii että Aava säikähti nii tehtiin yli puolivuotta töitä että sain sen leikkimään. Itte an kadu yhtää että tein tuon kaiken. Aava on ollu äärimmäisen opettavainen koira, jonka kanssa on joutunu miettimään ja pohtimaan koulutuksellisia asioita. Mutta mä sain niin ihanan ja varman kaverin, jonka kanssa oli helppo mennä mihin tahansa ja koska tahansa.

Iso kiitos Hannalle, joka on ollu mulle suurena tukena viime aikoina ja silloon ku vein Aava lopetettavaksi.
Aava pääsi vikoina päivinä tekemään kaikkea mitä se on aina rakastanu: se pääsi painimaan parhaan kaverinsa Lunan kanssa. Ja vielä viimeisenä ennen lopettamista käytiin aksaamassa. Aksaillessa tuli kyllä käytyä niin koko tunnekirjo läpi.

Mun luotto aksakoira, hyvänmielen tokottelija, varma jälkikoira. Mun paras kaveri. Jäätävän ison aukon jätit mun (ja Sikan) elämäään. Lepää rauhassa mun rakas karvakasa <3

Nyt ei oo enää kumpaakaan. Sony ja Aava <3

Vitosten keräilyä ja uus porukkä missä treenata

Sen suuremmin ei oo tullu tätäkään päivitettyä ku sen suurempaa ei oo tapahtunu. Kesä tauko loppui kuukausis sitte ja ollaan käyty Sikan kans Anninan treeneissä aksaamassa lähes joka viikkon ku on kerranki työt antanu sen verran periksi. Sikan kans ollaan kyllä menty paljo eteenpäin. Vielä tehtävää on. Nyt odotan innolla sillä syksylle mulla on muutamia treenejä turkuun ja sunnuntaina alkaa Saijan ison radan treenit jokka on kerta kuukauteen jouluun saakka. Eli siis kaikkea kivaa tiedossa sillä saralla :)

 Kisoissa ollaan käyty kahdesti Sikan kanssa Janakkala Openingeissa käytiin sunnuntaina juoksemassa 2 rataa. Eka rata oli Suomalaisen Jarin, josta tehtiin 5, sija 1. Toka rata oli puolalaistuomarin astetta vaikeempi, sieltä 15 ja sija 2. Samoissa kisoissa Aava kävi juoksemassa lauantaina ensin joukkue radan tervu-joukkueessa. Menestystä ei sillä tullu mutta hauskaa oli. Sen jälkeen pääsi Aava juoksemaan vielä 2 starttia joista molemmista hyllyt.

Viime viikonloppuna käytiin Hyvinkäällä juoksemassa Sikan kans 3 starttia tuloksena , joista 2 ekaa rataa oli Luomalan Henrin ja Vika hypäri oli Kaukisen MArkun rata. Ekalta 5, sija 2. Harmittavan lähellä sillä tehtiin keppivirhe (vihreellä taustalla vaaleanvihreä-valsoiset esteet ja just keppien takana oli kaikki ylimääräiset esteet kasassa niin ettei meinannu ittekkää erottaa ekaa keppiä. Kaikille makseille tuli tuosta kohtaa keppivirhe ja ne siirrettiinki sitte pois muille luokille). Tokalta radalta tehtiin hylly , joka meni ihan omaan piikkiin ku valssi oli miljoona vuotta myöhässä ja koira oli jo kerenny lukittemaan seuraavan esteen. Vika hypäri oli sangen mukava ja siltä 5, ja sija 1. Yks perhanan rima alas ku huusin putkeen riman päällä... oma moka. Muuten oli sangen kiva luukutus rata ja etenemäki oli 5,28 eli lujaa mentiin. Ärsyttää vaan itteeettä ollaan viimesistä 7 kisoista joltain radalta käyty hakees se 5. Se on niiiiiin lähellä. Olis jo kiva päästä nousemaanki...

Tokon suhteen ollaan jotain tehty ja kattottukki jo kisakalenteria jos menis sinne voittajaan. Toki just nyt pistin tokon jäähylle ja katton saanko paikan jälkikokeeseen. Jos en nii sitte tiputetaan Sikalta mielentilaa ja hinkataan tokoa, mutta jos saadaan paikka kokeeseen nostattelen ja käyn ampumassa sille. Joten nyt vain sormaet ja varpaat ristiin että saadaan jostain sille paikka kokeeseen. Jälkeä ollaan hinkattu sangen ahkerasti niin pellolla ku mettässä. Oon saanu nostettua SIkan itsevarmuutta kulmissa ja piikeissä. Okei, piikit tarttee vielä paljo harjotusta mutta eteenpäin ollaan menty.

Purujen osalta ei olla treenattu koko kesänä ku 2 treenit. Sen takia totesin tuossa 3 viikkoo sitte että pistän ko lajin kokonaan jäähylle. Harmittaa ku porukka oli mukava, mutta ku aikataulut ei sovi yhteen niinne ei vaan sovi...Edellisessä rymässä ku edellisenä päivänä tuli viesti onko reenejä vai ei, ja koska on eli ajat vaihteli hirveesti. Mun töiden kanssa hyvin vaikeeta totetttaa, tai sitte olit jo sopinu muuta.  Noh, muutamien ihmisten perseelle potkimisen takia käytiin toisen porukan treeneissä viime perjantaina (jossa treenaa muutama kaveri). Olipas kiva saada suora palaute mimmonen koira on, miten se on rakennettu ja mitkä on sen heikkoudet. Porukkaki oli ihan huikee :) oli hauska nähdä kuinka kirjava porukka mukana oli: pari sakemannia, holsku ja hoffi. Päästiin siis porukkaan mukaan ja tää aika sopii meille paremmin. Eli nyt päästää taas treenailemaan :)  Mutta se mitä Sikasta sanottiin nii että onhan se perusmali jolla on vahva saalis. Hallinta on hyvällä malilla, joten nyt vaan vahvistellaan se agre-puoli vahvemmaksi ja sit vaan taivas on rajana. Onhan sillä nykki se agre, mutta ku antaa selkeesti enemmän painetta nii menee korvat luimuun ja silmät kiinni, mutta saalis kantaa niin että pitää kiinni hihasta. Tarkotus olis saada otteen vaan voimistumaan painetta antaessa. Kyllähän tämä maalimies sanoi että kylläsen kanssa vois helposti mennä kokeeseen, mutta c-osassa pisteet jäis 8 alkavaksi tällä hetkellä. Joten nytte tiedossa koppitreenejä ja katotaan kuinka lähtee tuottamaan :) 

Muutama sananen Aavasta. Teen siitä oman postauksen perjantain jälkeen ku päästää spesialisti-lääkärillä käymäään. Moni asia vaan näyttää tällä hetkellä hyvi  heikolta. Mutta palaan asiaan ku saadaan spesialistin lausunto Aavasta.

Aivo Oblikasken peltojälkiluento

Meikäläinen on nytte ollu lomalla pohjammaalla ja samassa kävin Karijoella virolaisen Aivo Oblikasken luennolla joka käsitteli peltojälkeä. Aivo on yks oikeestaan maailman johtavista FH-kouluttajista ja menestyny nii IPO:ssa ku FH:ssa saakelin hyvin (Ipossa saanu monesti parhaimmat pisteet jäljeltä). Sekään reissu ei ihan menny putkeen, sillä matkalla Karijoelle hajos autosta rengas. Onneks kerkesin just ja just paikalle vaikka ehkä "hieman" kiire tuli... 

Aivon tyyli on aika omansa vs. missä muissa semmoissa oon käyny. Aivo ajattelee koirankannalta, tekee asiat yksinkertaisesti, mutta silti erittäin musta-valkoisesti. Ymmärrätte ehkä ku ootte lukenu tämän loppuun.

Teen taas tämmösen yksinkertasen koosteen ranskalaisilla viivoilla että ymmärrätte :)

Yleistä:

- Meidän päässä on usein ei se osaa-teoria, josta meidän pitäis päästä pois. Eli akvaario-teoria: Eläin kaupassa on samanlajisia , ja yhtävanhoja kaloja. Toiset elävät 500l akvaariossa, ja toiset 50 l akvaariossa. Mutta koska kalat kasvavat sen kokoseksi ku akvaario on, nii isommassa akvaariossa olevat kalat ovat huomattavasti suurempia, kuin mitä pienemmässä akvaariossa. Eli me ajatellaan usein että ei se osaa ja jumahdetaan siihen pienempään akvaarioon. Vaan meidän pitäis ajatella sen isomman akvaarion mukaan. 

- Meidän pitää muistaa että kuinka hyvä koiran nenä on! Asian voi suhteuttaa näin: jos on joku haju jonka ihminen voi haistaa 3 cm päästä hajun lähteestä, nii koira voi haistaa saman hajun lähteen 1 km päästä! Tästä esimerkki: Sun pihassa on betonilaatoitusta, ja yön aikana naapurin kissa on kävelly sen laatotuksen yli. Aamulla ku päästät koirat ulos koirat haistelee kissan jälkeä mistä se on kulkenu. Eli koira haistaa 5 tuntia vanhan jäljen betonilla, ja me epäillään selviääkö koira tunnin vanhasta jäljestä... turha sanoa ettei koira osaa!

Usein moni sanoo että pistetään koiralle lihapullien sijasta kuivamuonaa ettei tuoksuisi nii vahvalle. Täyttä hevon paskaa, kyllä se koira ne nappulat sieltä haistaa (3 cm vs. 1 km). Tässä asiassa hyvä esimerkki: alkujäljelle me pistetään jokaselle askeleelle ruokaa, sitte on vaikkapa 5 tyhjää, ja sitte on herkkuja. Totta kai koira lähtee vetämään lujempaa eteenpäin ruuan perään koska kyllä se sen sieltä haistaa.  

- Ohjaajien ristiriitaisuus jäljellä: oetaan tuo edellinen esimerkki: ekalla viidellä askeleella on ruokaa, sitte tulee 5 askelta tyhjää, ja sitte on taas ruokaa. Eli ensin koiralle sanotaan että mene hajun perässä (ja syö vaan). Sitte tulee tyhjät ja koira lähtee kiskomaan ruuan hajun takia (koska niin on petettu), mutta me ruvetaan kiskomaan takasi päin kiskomisen takia. Eli sanotaan koiralle älä mene ruuan hajun perässä . Ku taas päästään ruualle jäljellä nii eli sanotaan että mene vain ruuan hajun perässä. Eli annetaan lupa, kielletään ja taas annetaan lupa. Taasen hieman ristiriitaista, varsinki jos puhutaan pennun opettamisesta

 

- Meidän on oltava selkeitä koirillemme: mennään semmaan ja kouluttaja sanoo, että tee näin, näin, näin ja näin. No me toimitaan näin, näin , näin ja näin koska niin meille sanottiin. Sitte me mennään toisen kouluttajan semmaan kuukauden päästä. Hän sanoo että tee noin, noin, noin ja noin. Ja me ruvetaan tekemään noin, noin, noin ja noin. Eikö se oo saakelin epäloogista koiralle?? No on. Eli pidä aina oma tyylisi, mutta voit ottaa vaiktteita ja soveltaa toisten tyylejä ja oppeja. (Asia mistä Aivo oli hyvin tarkkana myös pellolla)

-Analysoi aina jälkesi ja mieti mimmosen jäljen teet koiralle. Moni vaan tekee, sen kummemmmin ajattelematta jälkeä. Mutta se ei oo niin simppeliä. Eli piirrä vaikka jonkinlainen kartta ittelle että saat järkevän treenin tehtyä koiralle, ja mieti mitä treenaat

- Koiralla pitää olla selkeenä rytmi: oikee, vasen, oikee, vasen, oikee, vasen

- Koira osaa juuri sen, mihin me valmistellaan koirat! Muista mikä on koiran päämäärä, eli ku jälki loppuu nii sielä pitää aina olla jotain super siistiä!

- Uskalla treenata stressiä koiralle, jotta se uskaltaa/voi tulla ulos stressistä. Ja tässä tarkotetaan stressillä kulmia, harhoja, muuta yllättävää jolloin koira menee epävarmaksi, mutta kykenee epävarmuuden jälkeen taas jatkamaan jäljestämistä. Tästä klassinen esimerkki on että eka suora on hyvää, sitte tulee vaikkapa piikki, koira menee hieman epävarmaksi siitä, sen jälkeen lyhyt suora ja taas kulma, josta koira paahtaa puhtaasti yli. Ja FH:lla se oli sitte siinä. Eli koira ei kyenny pääsemään pois stressistä(=epävarmuudesta) minkä eka piikki aiheutti, eikä koira kyennyt "tasaamaan itteänsä" ennen seuraavaa kulmaa.

 Usein meillä on myös tapana pistää heti kulman jälkeen ruokaa, jolloin syödessään koira tasaantuu, mutta se ei opi itse menemään pois stressistä

Alla muutaa esimerkki "stressillisistä" jäljistä

- Jälkiä kannattaa treenata aina vähintään kolmena päivänä peräkkäin: 1. jälki on aina kaaosta ku on liikaa virtaa ja niiiiiiin siiiiiiistiiiiiii. Toinen jälki on semmonen semi ok jälki, mutta vasta kolmantena päivänä koira on tasaantunu että se kykenee helpoiten oppimaan eli pystyt oikeesti kouluttamaanki sitä.

- Opeta pennulle jo kaikki mitä sen tarttee osata jäljellä (kulmat, piikit, harhat, eri alustat, . Jos me tehdään pennulle aina vaan suoraa jossa herkkuja. Koira oppii sen ja siitä tulee hyvin helposti odotusarvo minne jälki menee (kyllä mä tän handlaan). Ku koira onki vanhempi ja teekki kulman nii koira menee sekasi ja siitä todennäkösesti tulee pieni kaaos jäljellä, koska koiran odotusarvo on korkee suorasta. Eli syntyy konflikti ja kaaos on on taattu. Mutta kun pentu osaa jo pienenä kaiken nii ei ole vahvoja oletusarvoja ja välttyy konflikteilta (=kaaoksilta)

- Älä rankaise koiraa korkeasta nenästä tai vauhdista! Et sä sieltä 10 m päästä näe onko se nenä nyt 3cm maasta vai 5 cm maasta. Ja ihan sama nopeuden kanssa: 3,1km/h vauhti on ok, 3,2km/h on ok, mutta 3,5km/h ei oo ok. Eli sä et voi olla täysin musta-valkonen sun kriteerien kanssa, joten mistä se koira tietää mistä se sua rankasee

- Jos koira juoksee jäljellä eli vauhtia on ihan liikaa, mitä tehdä. Jos koira juoksee nii se ei kykene jäljestämään. Eli mennään normaalisti jäljelle ja annetaan koiran lähtee jäljestämään. Mutta annetaan koiran mennä omaa vauhtia eli kirjaimelisesti itte joutuu juosta perässä. Koira 100% varmuudella juoksee myös kulmasta yli. Anna koiran mennä niiin pitkästi eteenpäin kunnes rupee pyörimään. Sen jälkeen annetaan nyppy takasi eli mitäpä hittoa teet  (mutta ei viedä koiraa jäljelle). Tässä kohtaa koira usein jäätyy. Sit ootetaan että ku koira lähtee itte taas haistelemaan ja "ettimään" jälkeä nii kehu. Autetaan jäljelle, todennäkösesti koira lähtee taas juoksemaan, nii pian tulee seuraava kulma josta todennäkösesti koira taas juoksee yli. Tehdään sama. Sen jälkeen pitkä suora missä puolessa välissä herkkua, sitte taas 2 kulmaa samaan tyyliin. Opetetaan että tommonen juokseminen ei oo sallittua

  Jäljen esimerkki 

 - Jos koira on liian itsevarma TAI liian epävarma nii korilla tulee samoja ongelmia (liikaa vauhtia, paussit ajamisessa, virheet kulmissa, esinevirheet, tuuli vaikuttaa, suu auki ja korkea nenä, huolimattomuus), joten opi tunnistamaan kumpaa koira on

- Jäljestyskunto on aina eri asia kuin fyysinen kunto!!! Eli muista treenata puhtaasti jälkikuntoa (Aivo sanoi että jos koira pystyy jäljestämään 400 askelta, 32 kulmaa nii sitte on kuntoa mennä FH:n mm-kisoihin)

- Jälkiä talloessa vaan taivas on rajana! Ja treenaa ongelmia (esim jos omistaa uroskoiran joka ottaa vahvasti häiriöö juoksunartuista. Tallaa normaalisti jälki, mutta pistä juoksunen narttu ensin ajamaan jälki, ja mene itte oman uroksen kanssa perässä sama jälki)

Itse jäljen opetus pennulle

Stage 1.  (ikää n. 7 vk, treenejä tehdään 3-4)

- Yhdelle treenillä tehään 3 jälkeä jokka on n. 20 askelta, joka askeleella sisältäen kulmia. Näillä treeneillä luodaan koiralle motivaatio että koiralla on kiire jäljelle ja se on siistii. Samalla ruvetaan koiralle opettamaan rytmin vasen, oikee, vasen oikee, vasen oikee, Eli katotaan että koira syö joka askeleella ruuan.  Esimerkki video Aivo netti sivuita

Stage 2.   (ikää n. 10 vk ,3-5 treeniä)

 - vahvistetaan vasen, oikee, vasen, oikee rytmiä, 

- Jos koira lähtee haistelemaan pois jäljeltä annetaan nyppy että ei sinne, jätti kehut ku ajaa taas oikeeta jälkeä

- Pidennetään jälkeä pennun mukaan

- Kulmia ja harhoja mutta silti joka askeleella ruokaa

Stage 3.  (8-10 reeniä)

 - Otetaan tyhjiä mukaan treeniin ja ruvetaan antamaan liinaa

Stage 4.  (3-4 kk vanha pentu)

- Alustan vaihtelut  ja edelleen tehdään samoja kulmia harhoja ja pidennetään tyhjiä yms.

- Esineitä voi ruveta opettamaan mutta erikseen.  Esine on aina kivempi ku jälki. Ja itse esine ei oo kiva, vaan esineen löytäminen 

 Stage 5. (4-6kk)

- Kesken jäljen alusta voi vaihtua mullalta pellolle ja toisin päin

- Tyhjiä voi olla jo 20-30 askelta

- Koira kykenee ratkaisemaan ongelmia (esim kulmat) itsenäisesti

- Periaatteessa koira osaa kaikki mitä koiran pitää osata tulevaisuudessa

 Yleensä talvi tulee tähän väliin kun ottaa pennun keväällä

Stage 6. eli toinen kausi jäljellä

- ruvetaan vahvistamaan koiran osaamia asioita ja hankaloittamaan jälkeä

- koiralla pitäisi tässä vaiheessa olla huoli jäljestä

Tässä lyhennettynä :)

Aksaa ja räjäytystyömaa

Tänne ei oo tullu kerettyä päivitettyä, joten pakko tehä jonkinlaista kertausta:

Kesäkuun alussa meillä oli viimeinen Next Level- viikonloppu. Lauantai alotettiin Timon nollarata-treenillä. Ja taas tuli todettua että kyllä me niihin nolliin kyetään jos vaan ite pidän pään kasassa. Iltapäiväntreeni oli Jaakon valvovan silmän alla. Ja koko Nextarin paras treeni!! Aiheena haltuunotto ja takaaohjaus. Aluksi jatkettiin Jaakon kanssa siitä mihin ollaan menty Sikan kasaamisen suhteen. Ja ne on menny kyllä eteenpäin. Jaakkokin sanoin ku radalla tehtiin jenkkikäännös, että jos SIkka noin hyvin kääntyy nii mulla ei oo mitää hätää, rupee bc:t jäämään jälkeen ku neidillä on niin paljo voimaa. Muutenki pohdittiin Sikan rima-ongelmaa, sillä niitä Sikka ei niitäitä kunnioita, joten tehtiin treeni niin korkeilla rimoilla mitä sai. Ja voin sanoo että neiti hyppäs ihan eri tavalla. Ku oli korkeet rimat nii joutui oikeesti keskittymään omaan hyppäämiseen.
Sunnuntai alotettiin Tuullian treenillä. Itse en tykänny reenistä sen suuremmin sillä siinä oli paljo ensi luukutettiin kentä toiseen päähän, takaakierto ja taas luukutettiin, ja takaakierto. Toki oon tyytyväinen että kerkesin paikkoihin tekemään pakkovalssin vaikka olin ihan varma että en tuu ikinä kerkeemään.
Viimeisenä treeninä oli Janitan treeni, joka alkoi melkoisella saarnalla. Ekana Janita kysyi montako rimaa tulee alas per treeni (ei rata , vaan treeni). Sikallahan niitä tulee... Sitte saatiin luento että me kyllä nillitetään kontakteista ja kepeistä hyvinki paljo, ja niissä on helppo pitää kriteeristä kiinni. Mutta ku mietitään rataa kisoissa, hyppyjä on sen 13 kpl, mutta keppejä/kontakteja on vaan se 2-4kpl. JOten eikös pääpaino pitäis olla niissä hypyissä ku niitä on enemmän... Puhuttiin siitä, että vain hyvin hyvin harva koira tajuaa että me skitsotaan niistä rimoista, ne on oppinu että välillä nuo mmmat skitsoo ja sitte jatketaan. Koska aina ku rima tulee alas meillä menee muutama sekunti ennen ku me reagoidaan. Ja onhan todettu että jos koira saa palautteen alle sekunnin aikana se oppii muutamasta kerrasta, jos palaute tulee 1-3 sekunnin aikana vain 30% koirista ymmärtää mistä asiasta me annetaan palaute. Jos palaute tulee yli 3 sekunnin jälkeen nii ei koira ymmärrä.
Mutta itse treeni oli hyvä, muutaman kerran Janita sanoi niin mulle ku muillekki että suu kiinni. ja juu tiiän pitäis pitää turpansa kiinni. Samoin radalla oli monta kohtaa missä koira väkisin valhtaa valssissa sun selän taakse joten ET SAA PERUUTTAA. Se se vasta onki hankalaa...


JÄlkiä ollaan ajettu nytte muutamia, enemmän pellolla ku mettässä. Pelolla Sikka on saanu paljo itsevarmuutta ja esineet nousee. Nytte meillä on työn alaa kulmat ja piikit nii mettässä ku pellolla että saadaan ne varmemmaksi. Mutta hyvälle näyttää :)

Puruissa onki ollu vähä hiljasempaa, viikko sitte käytiin treeneissä, mutta sitä edellisistä taitaa olla melkein 2kk. Mun työt on kyllä haitannu pirusti tämän puolen treene niin että ärsyttää...

Tokoa ollaan silloin tällöin treenattu, mutta mä en oo tyytyväinen seuruuseen. kaverin sanoin, milloin se noin pahasti on levinny. Tiistaina puruissa ku tehtiin hallintaa nii neiti edisti ja ihan pirust . Muutenki Sikka hakee niin vahvasti kattomaan mun kasvoja joten edistää sen takia. Jote päätin nyt sitte räjäyttää koko seuruun atomeiksi. Tai isteasias tuo on jo niin vahva tapa, joten saan alottaa kokonaan alusta. Katotaan mitä tulee. Oon nyt tehny reenejä pallo kainalos, mutta Sikka ottaa sen hyvin vahvasti luopumistreeninä, joten pitää kattoo vielä muutama reeni lähteekö toimimaan vai lähenkö tekemäänpaikan nenäkosketuksen kautta niin että pistän alkuun teipinpalan treeniliiviin kiinni ja sitä kautta. Mutta jotain sille pitää tehä. Ja voin sanoo että tuolla tavalla kuinka Sikka on tehty nii en välttämättä seuraavaa koiraa enää lähe tekemään. Mutta kattotaan mihin tuo tuosta menee...

Muuten mulla alkaa parin päivän päästä loma ja loman alkajaisiksi ilmosin molemmat tytöt Jyväskylään aksakisoihin. Mietiskelin että Aava on kisannu viimeks helmikuun alussa ja Sikka huhtikuun alussa joten ehkäpä sinne kisoihin vois jo mennä. Elokuun alkuun oon ilmonnu että mennään ainaki Aavan kanssa juoksemaan tervu-joukkueeseen Janakkalaan :)

Jälki-Siasta toko-Siaksi

Viime vklp kokeen jälkeen on ietetty kyllä totaalisen hiljais eloa. Itte ku en oo mikää lämpösen ystävä ja koiratkaa ei oo jaksanu mitää nii turhaapa sitä mitää hötkyilemään. Torstaina käytiin Katjan ja Remun sekä Nooran, Jipin ja Hugon kanssa tallomassa jäljet. Itte talloin Aavalle jonku vajaa 400 m pitkän 3 keppiä. Siinä ei mitää ihmeellistä: Aava jäljesti nätisti, ja ajoi jopa kulmat (joita 2) sukkana . Eli Aavaksi perus varmaa hyvää suorittamista. Sikan jäljen kävi tallomassa Noora, pituutta oli n. 500 m, 6 keppiä ja muutama kulma. Alku helpompaa joissa oli slkeesti harhoja ja loppu oli melkoista ryteikköä eli ei mikää helppojälki. Janalta lähtiessä oli aikas epävarma mutta nosti jäljen ja lähti nätisti ajamaan. Sikaksi erittäin rauhallisesti ajettu jälki, mutta joutui kyllä tehä töitä pysyi jäljellä. Yks keppi jäi mettään, mutta muuten oon kyllä tyytyväinen Sika-possun työskentelyyn.
Eileen illasta käytiin Hannan, Tikon ja Mimin kanssa tokoilemassa. Sikalle tein kerran kaikki avon liikkeet läpi. Asia missä hinkattiin oikeen kunnolla oli liikkeestä istuminen. Siinä on tullu ihan pirun paljo epäonnistumisia. Mielentilallisesti Sikka oli sangen pätevä tokokoiruus.

Tänään startattiin aamusta ja lähettiin Riihimäelle tokokokeeseen Sika-Possun kanssa. Tuomarina oli Kaarina Pirilä. (mali-ihminen mikä mali-ihminen nii viitti mennä Sikan kanssa sille ;)  ). Pisteitä mukaan kertyi avoimesta luokasta 267 eli 1-tulos. Yleisesti ottaen Sikan mielentila oli Sikaksi sangen hyvä, eli meijän työ rupee oikeesti tuottaan tulosta. Kyllä sen eteen on nii pirun paljo tehtykki töitä.

Mutta liikkeet:

Paikalla istuminen: 9
Tuomarin mukaan on liian levoton, nosti siis toista etujalkaa kerran ja laski maahan.

Seuruu: 8,5
Tuomarin kommentti: pitää nätisti kontaktin koko ajan, ja paikka on oikein hyvä, hivenen meinaa painaa. Ääntelyn takia joutui tiputtaa arvosanaa. Eli lopussa tuli taas pillipiipari esille, mikä ei yllättäny mua...

Liikkeestä seisominen: 9
Sais olla hieman täpäkämpi seisominen, seuruu oli hyvää ja se oli hiljaa!

Luoksari: 7
Täs Sikalla tuli joku aivopieru ku jätin maahan nii oli ekna noussu seisomaan ja siitä istumaan, eli ku mä käännyin nii oli istumassa (tiputtaa 2 pistettä), eteen liian tiivis ja pa hivenen vino

Liikkeestä maahanmeno: 9
Perus hyvää Sikkaa. Maahan menossa jäi todella vinoon (oli siis melkein 45 asteen kulmassa) josta pistemenetys

Ruutu: 9,5
Meni nätisti vauhdilla, jäi kyllä ihan etureunaan, mikä on kummallinen virhe Sikaksi.

Nouto: 8,5
Rauhaton heitettäessä (eipä varmaan ketään yllätä) ja tuli ääni. Palautuksessa törmäs aika rumasti muhun. Muuten normi hyvä Sikaksi noutona.

Kaket: 7
Eka vaihto hieno, muissa tuli hivenen eteenpäin.

Estehyppy: 9
Tuli eteen suoraa, mutta pa oli vino

Merkin kierto: 7,5
Sikka kaatoi merkin ja eteentullessa taas liian tiivis.

Kokonaisvaikutus: 8
Tuomarin kommenttina oli että äärimmäisen halukas ja hyvää yhteistyötä koiralta. Haluais antaa kympin mutta ääntelyn takia joutui antaa vaan 8

Eli yhteensä 267, 1- tulos ja luokkavoitto
Mun pieni Sika <3

Jälki-Sika

Tänään korkattiin Sika-Possun kanssa virallisesti meijn pk-ura. Ja keli oli melkonen. Ku otin koepaikan vastaan nii en olis uskonu että mittari on 27 astees. Jos sen olisin tienny nii en välttämättä olis paikkaa ottanu vastaan. Mutta käytiin siis jälkikokeessa Lempäälässä, jossa tuomarina oli Jani Heinilä. POhjat kokeelle ei ehkä ollu ihan parhaimmat: tottikset jääny hyvin vähälle, ku ollaan hinkattu tokoa, ammuttu ollaan vain kerran tälle kaudelle, kaikki jäljet mikkä Sikka on ajanu on ollu mun itteni tallaamia, esteitä ollaan tehty vain pari kertaa. Eli paljo epävarmoja asioita. Toki tuo oli varapaikka mikä me saatiin ja vahvistus paikan saamisesta kokeeseen saatiin vain n. viikkoa ennen koetta. Eli ei siinä viikossa ihmeitä tehdä. Ja asiaa ei helpottanu että mä olin eileen iltavuorossa, tänään piti kasin jälkeen olla jo Tampereen suunnalla joten yöunet jäi 3,5 tuntiin.
Mutta mennää itte kokeeseen. Alotettiin mettäosuudella ja arvottiinki meille jäljen numeroksi 4.  Jana oli selkeessä paikassa ja jälki lähti oikeelle. Hienosti Sikka irtos ja haisteli jälkee ja lähti hyvin varmasti ajamaan jälkeä. Nopeesti nousi eka keppi. Jäljen puoleen väliin saakka Sikanen ajoi ihan superhienosti, mukaan lukien 2 kulmaa, mutta sitte sielä (mä veikkaan) oli tuore peuran jälki ja se sekotti hollain lailla pakan. päästiin kuitenki loppusuoralle ja nostettiin vika keppi. Eli keppejä nousi 4 (kolme normia ja vika keppi). Tuomarin kommenttina jäljestä: koira lähtee erittäin tarkasti ja itsevarmasti janalle, ei höntyile turhia. Mä lähen kuulemma liika herkästi heti koiran perään eli mun pitäis antaa koiran ensin lähtee lähes liinan mitan ajamaan ennen ku lähen perään. Yritän muistaa ens kerralla :)  Ku kepit palautettiin nii mentiin hyvin pian esineruutuun. Ruutu oli sijoitettu pieneen ylämäkeen mihin aurinko helotti aikas huolella, eli sangen kuuma paikka. Ihan takalaitaa ei nähny mutta muuten kivassa paikassa. Ekalla lähetyksellä Sikka teki aiva törkeen hienon noston, ja eka esine löytyi ihan äärimmäisen nopeesti. Palautus hyvä. Uus lähetys, mutta hieman takareunassa keskilinjalta hieman vasemmalle oli ilmeisesti tuore peuran paska sillä Sikka jäi haistelemaan siihen tosi paljo, mutta näki että sielä ei ollu esinettä. Tuomari ja muut toimihölöt sanoi että muutki edelliset koirat oli kans jääny siihen haistelemaan. Huusin Sikan pois ja lähetin uusiksi.Lähti nätisti ja painui hieman yli ruudust. Kuitenki nosti toisen esineen, siinä palautus ei ollu ihan paras ja Sikka tiputti sen mun eteen. Tuomarin kommenttina että erittäin nättiä työskentelyä, varsinki ensimmäinen lähetys/nosto oli erittäin hieno! Se että meni yli  ja vikan esineen palautuksen takia pisteitä 27.
Sen jälkeen ajeltiin tottispaikalle jossa jouduttiin hieman odotella. Paikka oli todella kuuma sillä se oli mettän keskellä oleva kenttä johon ei tuullu ollenkaan. Aa-esteen joutuivat kääntämään ja pitivät siinä "foliopeittoa" että saatiin se jäähtymään ku se oli niin lämmin ettei siihen voinu ees kädellä koskea. Me ykkösen koirat oltiin vikassa parissa (meitä oli siis 2 koirakkoa), eli saatiin hieman odotella. Arvoin meille numeroksi 6. Eli ensin paikkikseen. Paikkiksessa Sikka tipahti hyvin, mutta ampumisen takia juoksi suoraan mun luokse. Ku mentiin tottisousuuteen nii oli ihan omissa maailmoissa, ampumisista otti ihan hirveesti itteensä ja pälyili kaikkialle ihan hirveesti. Kummallinen virhe koska Sikka on tähän asti noussu vireellisesti aina ampumisista. Siitä jääviin nii Sikka oli ihan eri koira. Liikkeestä istuminen nätti ja siitä arvosanaksi saatiin erinomainen. Liikkeestä maahanmeno ja siitä luoksari: hieman hidas maahanmeno , tuli hieman vinoon eteen, mutta muuten oikein hyvä: erittäin hyvä. Siitä noutoihin: tasamaanoudoissa oli heitettäessä hyvin levoton mutta muuten erittäin nätti nouto, erinomainen. Hyppynoudossa malttoin paljo paremmin heitossa, nätit siistit hypyt ja nätti nouto, erinomainen. Estenouto, taas malttoi nätisti heiton meni nätisti yli, hieno nouto mutta joku aivopieru ja tuli kiertäen takasi, joten arvosanaksi hyvä. Loppuun eteenmeno, se oli hieno!! Tuomari juoksutti ihan törkeen pitkälle ennen ku antoi luvan että sai antaa maahan käskyn koiralle (tosi moni koira etti palloo ja meni vasta toisella tai kolmannella käskyllä maahan), mutta Sikka handlas homma ja nätisti maahan, arvosanaksi erinomainen. Pisteitä yhteensä 72. Eli todellaki meidän vahvat hyvät noudot pelasti meijän tottiksen. Mutta tuomarin kommenttina oli että ei usko että koira reakoi laukauksiin, että niin mulla ku koiralla meni pakka sekasi, ja niinhän se meni. Noudot olivat erinomaiset, tehokkaat ja hyvällä tekniikalla vaikka pieni aivopieru koiralta tuliki. Mainitsi että kun tuon varmuuden saan muuhunki kuin noudoissa nii kovat pisteet tullaan tekemään. Mutta kaikenkaikkiaan 226 pistettä ja JK1. Hieno pieni Sikanen, vaikka keli oli melkoinen. Saan olla ylpee.

Muutama kuva Sikasta kokeessa:

Jaakon yksäri, virallisuuksia ja pk-kauden korkkaus

Alotetaan noista virallisuuksista, elikkäs kävin molemine tyttöjen kanssa viime viikon torstaina Ojangossa virallisessa mittaustilaisuudessa aksan takia. Totesin , että tuo heinäkuu tulee sangen nopeesti, joten oli vähä niinku pakko käydä. Mitää ihmeellistä niissä ei ollu, Sikka on nyt virallisesti hieman alta 58cm korkea (eli vuosi sitte mitattu 57.8 cm pitää paikkansa) ja Aava mitattiin hieman reilu 58 cm. Jos saan hivenen avautua näitä pakollisista mittauksista, nii en rehellisesti ymmärrä, koska esim. mulla on selkeästi maksikoirat, eikä niistä saa tekemälläkään pikkumakseja. Joten miksi ne pitää käydä mittauttamassa. Toisaalta ymmärrän, että jos mitataan nii mitataan kaikki. Mutta noin selkeätkin tapaukset. Musta resurssien ja rahan haaskausta (niiin Sagin kannalta kuin mun oman kukkaron). Mutta annetaan olla, sillä onpahan seki asia pois päiväjärjestyksestä!
Sitte jatketaan virallisilla asioilla, nimittäin Sikka kävi tuos viime lauantaina hakemas ittellensä päiväkännit ku käytiin virallisesti kuvaamassa sen selkä päästä häntään. Onhan se kerran jo välikuvattu, mutta nyt lähti kuvat liittoon asti. Ainahan tämmönen on pienen jännityksen paikka, mutta erittäin siistiltä kuvat näytti ku niitä lääkärin kanssa yhessä tihrusteltiin. Nikamia oli oikea määrä ja erittäin siisti selkä, kuin myös niska. Nyt vaan oottelen mitä liitto niistä lausuu , ainakaa vielä tänään ei ollu lausuttu.

Viime torstaina käytiin Allun ja Ralfin kanssa Turussa Jaakon yksärillä. Sieltä suurimmat kotiläksyt on (edelleen) tuo Sikan jarruttainen ja kasaaminen hypyille. Jaakon kanssa siitä pitkään puhuttiin ja nyt mun strategian suunnittelu on vielä hieman vaiheessa, mutta enköhän mä keksi. Ku Sikan ongelma on myös se , että se ei kunnioita verkkoja yhtää jos niitä käyttää. Joten nyt pitäisi tehdä niin että saan sen niitä kunnoittamaan. Toinen selkeä kotiläksy on eriliaset häiriöt kontakteille. Tehtiin testi, nimittäin jos heitän vaikka palloa tai juoksen ohi kontaktilla koirasta, kyllä Sikka pysähtyy eikä oo ongelmaa, mutta jos mä juoksen esteen ohi, se onki paljo vaikeempaa. Kaikkista hankalinta oli ku lähin tekemään ohjausta (esim. valssi, pakkovalssi, persjättö) nii lähti aina samantien kontaktilta. Jaakko sanoi, että monelle koiralle jolla on erittäin hyvä estefocus juuri nuo esteen ohittamiset ja ohjausten tekeminen on kolme kertaa vaikeampia treenejä ku se että heitän lelun yms. Eli, nyt ruvetaan kiusaamaan Sikkaa kontakteilla.
Itse rata mitä tehtiin oli super kiva!! Etenevä, jossa oli paljon haastetta. Itte tykkään Jaakosta hurjasti kouluttajana, joten ihan parhaat treenit hetkeen! Noin kk päästä meillä on taasen Jaakolle yksäri ja ootan sitä innolla :)

Pari viikkoo sitte me periaatteessa alotettiin pk-kausi, sillä lenkin ohessa otin taskuun pari lelua ja pallon. Tallattiin melkein täyskokonen esineruutu, jätin tytöt kiinni puuhun ja kävin viemäs esineet. Molemmat pääsi pariin kertaan ettimään. Täytyy myöntää, että molemmat karvakorvat ei meinannu villahousuissansa pysyä, eli tää on kyllä molempien ihan lemppari puuhaa. Mutta itse treeniin. Molemmat teki erittäin hienoo työtä. Kerran kiusasin Sikkaa ja vein erittäin selkeesti likemmäs 60 m esineen ja hetsasin sen sinne huolella. Mutta, olin jättäny etuesineen ihan juoksulinjalle takaesineen kanssa, joten testasin onko nenä auki. Ja Sikalle se oli , ja sairaan hyvin oliki! Muutenki en voi ku hämmäsetellä varsinki SIkan nenää: se saattaa täydestä juoksuvauhdistä yhtäkkiä kääntyä ympäri ja nostaa esineen. Ja varmasti esine nousee jos vaan juoksee n. 7 m säteellä esineestä. Sillä kertaakaa ei juossu esineestä ohi niin ettei olisi sitä nostamatta jättäny. Aavalla meinas olla sen verran siistii, että nenä ei ihan ollu aina auki, mutta kyllähän seki nosti kaikki esineet sangen hienosti.
Sunnuntaina jatkettiin meijän pk-kautta, sillä tein esineruudun ja Sikalle talloin jäljen. Aava oli päässy heittään nopeen aksatreenin samassa ku kävin koutsaamassa paria kaveria, joten karvasempi belgi sai tyytyä pelkkään esineruutuun. Sikan jälki oli 670 m pitkä, 5 keppiä, 2 kulmaa, vanheni n. 45 min, jana olihieman yli 20 m. Ku olin tallonu jäljen nii vastaan tuli joku mummeli lenkillä ja käveli juurin janan päältä ja jäljen alusta muutaman kerran eli siinä oli pientä lisähaastetta. Jana ei ollu mikää maalimasta parhain, mutta sen jo tiesinki tuon harhan takia. Sikka jäljesti aiva älyttömän hienosti!! Kokoajan pysyi jäljellä, ja tarkisteli nätisti minne jälki menee, sillä se oliki sangen mutkikas ku yritin ettiä sulia kohtia. Toki, ekat 300 m oon saanu pitää molemmilla käsillä kiinni ja nojata taaksepäin jälkiliinassa ku neidillä oli "hieman" vauhtia, sen jälkeen tasaantui. Lopua kohde näki että alun järkky vetäminen uuvutti , eikä lopussa jaksanu olla enää ihan niin tarkka, mutta silti ajoi sangen mallikkaasti. Ja kaikki kepit nousi.
Jäljen vanhetessa tein esineruudun. Tarkotuksella tein niin että lähellä vasenta reunaa meni autotie, jossa oli jonku verran liikennettä, sen takia että sain luotua painetta vasempaan reunaan ja näkisin lähteekö nostamaan sieltä esineitä. Molemmat kävi eka tarkistamassa oikeen puolen jonka jälkeen molemmat kyllä meni vasempaanki reunaan, mutta näki että kyllä se painetta toi molempiin. Ei pahasti. Yks esine oli ihan oikees etukulmas pari metriä reunoista, vaikka itte seisoin lähellä vasenta reunaa, silti molemmat nosti helposti ko. esineen. Eli yhteenvetona hyvä treeni kaikin puolin.

Eileen tiistaina kävin tallaamassa molemmille pelkät jäljet. Sikka sai pitkän 1200m pitkän, 6 keppiä, 4 kulmaa ja 1 piikki, jana oli n. 15 m ja vanheni reilun tunnin. Mukaan mahtui muutamia muutama mettäautotien ylitys. Tää oli SIkalta kummallinen jälki. Tiesin että alussa olisi molemmille tytöille paljo harhoja sillä se on paikka mistä moni lähtee ulkoiluttamaan koiriansa mettään. Sikalla ei janan kanssa ollu mitää ongelmaa, tarkisti nätisti takajäljen ja lähti jäljestämäään, alussa kävi hetken matkaa harhalla ja jouduin hieman auttaa että päästiin omalle jäljelle, Muuten ei mitää ihmeellistä ajoi nätisti. Matkalla tuli ekana pari pyöräilijää joihin meina sjäädä kiinni jonku verran, jouduin sanomaan kunnolla että hei, jatketaanpas matkaa. Sen jälkeen Sikka ajoi mutta ei mitenkää nätisti, mutta sitte: ekana paahtoi kulmasta niin vahvasti yli että oksat pois, ei elettäkää että olis kääntyny. Kiskoi vaan menemään. Puutuin asiaan että keskityppä nyt. Pienen suoran jälkeen oli piikki missä pyöri ja hyöri ja ajoi jälkee tosi huonosti. Noh jatkettiin matkaa, mutta yhtäkkiä SIkka teki kulman vasemmalle, vaikka jälki jatkui loivasti kaartaen oikealle. Sikka jäi tuijottamaan ihan saakelin tarkkana vasempaan ja takajalat tutisi. Vaikka olis halunnu mennä vasemmalle nii jäi lähelle mua ja pyöri ja hyöri ja oli silti skarppina. Ja kuunteli kokoajan erittäin tarkasti. JOtain sielä oli sillä Sikka meni aiva täysin omiin tiloihin eikä kyenny mitenkää päin jäljestämään. Kattoin että maassa oli jonku näkösiä jälkiä, mutta en oikeen osannu sanoa minkä elukan (isompia ku peuran, ja näytti ehkä hieman tassun jäljeltä). Kiskoin Sikan vaan pois ja lähdettiin oikealle päin ja hieman myöhemmin nostatutin kauempana jäljen uusiksi. Siitä loppuun saakka Sikka ajoi ihan saakelin hyvin jäljen niin ku pitääki (ja osaaki). Matkan varrella tuli vielä pariskunta vastaan jolla oli 2 dopperia ja holsku, niistä Sikka ei välittäny tuon taivaanlista. Loppu oli myös erittäin märkää , nii silti ajoi erittäin nätisti kertaakaa jäljeltä eksymättä. SIlti kaikki kepit nousi, vaikka jäljellä oli tuo sekoilu.
Aava sai 870 m pitkän, 5 keppiä, 2 kulmaa, jana oli hieman alle 10 m, ja vanheni miltein 1,5 h. Pienen alkukankeuden jälkeen Aava ajoi tasasen varmaan Aavamaiseen tyyliin jäljen. Toki kahesta ekasta kepistä meni pokkana yli, mutta muuten kepit nousi. Toki ei ollu mitenkää maailmasta vaikein jälki.
Kävin vielä jälkien jälkeen molempien koirien kans lenkilä sielä päin missä Sikka oli kummallinen, ihan vaan koska halusin nähdä Sikan reaktion ku on vapaana lenkki-moodissa. Ku mentiin lähelle ko. paikkaa nii normaalisti SIkalla on perinteinen malinoi-häntä eli joka osottaa puolikaaressa kohti taivasta, nii häntä laski alas, ja en voi sanoo että meni epävarmaksi, enemmänki himppasen varovaiseksi ja asteen verran passiiviseksi. Ku lähettiin kävelemään pois päin nii häntä nousi ja ei yhtää mitää. Mutta sitte taas Aavassa ei tullu mitää reaktiota, Eli jotain sielä oli, näin mun päätelmän mukaan. Mutta Sikalla ei noussu edes karvat pystyyyn, tai jos se olis ollu joku selkee saaliseläin nii Sikka olis lähteny perään, nyt sillä ei ollu halua mennä reilua 5 metriä kauemmas ja jäi siihen pyörimään. Eli hyvin kummallista käytöstä.

Aksaaaaaa

Viime viikon lauantaina oli taasen Saijan treenit Lohjalla. Ku näin radan minkä olin saanu etukäteen nii totesin jo suoraa että tästä ei tuu lasta , ei paskaa.... Rata täynnä takaakiertoja ja jotenki sekava rata *syvä huokaus* . Ku mentiin tutustumaan nii Saijaki totes suoraan, että ei oo teijän rata. Vitsailtiinki että Sikka ei varmaan pääse ees 5 estettä pitemmälle. Rimat oli pääsääntösesti 55, muutama 60. Voin sanoo, että en olis ikinä uskonu Sikasta kuinka hyvin se veti. Ihan sairaan makee!! Yhtäkää rimaa ei tullu alas takaakierroissa. Eli ihan oikeesti meijän työ nuitten takaakiertojen rimojen kanssa rupee tuottamaan tulost. Ihan sama fiilis ku olis voittanu lotossa jättipotin :) :)  Muutenki juteltiin Saijan kanssa että nyt on Sikalla asiat loksahtanu paikoilleen. Osakseen voi olla että hallittee nyt vasta kroppansa kunnolla. Ja ipon kautta hallinta on parantunu myös aksakentillä (tulee todella pienillä jo ohjauksiin , ei tartte runtata). Takaakierrota ku mietittiin nii jötetään ne tuplasiivekkeet pois ku ei auta... eli jatketaan edelleen kaheksikkojen hypyttämistä ja wräppejä.
Ja hei, päästiin kuitenki radan loppuun asti. Se on ennemmän ku ne 5 estettä ;)

Kuva Saijan radasta:

Sunnuntaina oli Sikasen kisapäivä Ojangossa. Tuomarina oli Vaasasta Timo Teileri. Taas tultiin kyllä niiiiiiiin ryminällä alas pilvilinnoista *seuraava syvä huokaus* . 3 starttia josta keskimmäinen hypäri. Ekalla radalla kiehui yli ja hyvin pahasti. Eli ihan täys kaaosta kovko homma. Toka huomattavasti parempi, tuntui hieman tahmaselle joten sen takia yks kielto hypyltä ku ei irronnu niinku kuvittelin ja vika rima alas (voisitko ny hemmetti pitää sen suun kiinni ja antaa koiralle hyppyrauha!!! Siksi rima alas). Eli yhteensä 10 vp, sija 7, etenemä kiellosta huolimatta 4.98 (ja vaikka tuntui tahmaselta. Ei liikkunu nii hyvin). Vika rata oliki taas ihan täyttä kaaosta, ja neitillä keitti ylitte aikas huolella. Hitsit ku tietäis koska kiehuu koska ei... sitä ku ei tiiä yhtää. Sikka siis molemmilla radoilla karkas lähdöistä, porsasteli kontakteilla sen minkä kerkee ja muutenki kaveri ei pysyny yhtää lapasessa..

Maanantaina meillä olis ollu puritreenit Kuusjoella Topin kentällä, mutta ne harmittavasti jäi meiltä välistä. Okei, se maanantain keliki oli ihan hirvee. Mutta suurempi syy oli mun selkä, sillä se oli vihotellu jo perjantaista lähtien , mutta viimenen niitti tais olla 2 perättäistä päivää aksan parissa. Eli mä oon vaan maannu maanantain ku muuhun en oikeen kyenny. Tiistaina selkä oli hieman parempi ja käytiinki tekemäs hallilla Sikalle kerran kontaktit läpi. Ja sen jälkee tehtii tunnria. Niin kontaktit ku tunnarin Sikanen teki törkeen hienosti. Aava pääsi tekemään keppikulmia ja vedätyksiä kontakteilla. Vedätin huolella ja heittelin Aavan lempipalloa eli vedin häiriön överiksi. Aavalle se oli äärimmäisen hankala treeni, ja se meniki vähä epävarmaksi. Eli jatketaan että saadan varmuutta ja vauhtia kontakteille.

Keskiviikkona olin molempien kanssa akatemialla Annan treeneissä. Rata oli ihan super kiva!! Sikka oli kyllä tavallista kuumempi ja ei tullu ohjauksiin niin ku normaalisti. Ku neiti rupes väsymään nii sitte mutta Sikaksi tosi kummallinen... Aava taasen oli sangen pätevällä päällä. Jälleen kerran. Toki kerran Aava teilas mut ihan täysin nii että löysin itteni selälteen makaamasta . Voin sanoo että tuo selkä ei siitä ihan tykänny ja toisessa pakarassa on jätti kokonen mustelma :D mut sen jälkee juostiin nollalla läpi :)

Torstaina käytiin Sinin ja Ässän kanssa hallilla tokoilemassa. Me jatkettiin Sikan kans tunnariprojektia. Yllättäen, mutta se edistyy!! Samalla ku saa kaverin nii Sikka pääsi tekemään pitkää paikkista nii että Ässä teki noutoja ja kaikkee muuta (pk-kautta ajatellen). Hyvinhän maligaattori sielä pysyy, eikä elettäkää että löhtis vaikka tehää noutoja tai heitettiin palloja Ässälle.

Tänää otettiin extemporee purut Sikalle. Tehtiin ihan normi tolppatreeni sillä viime treenistä taitaa olla likemmäs 3 viikkoo. Eli mitää uutta ja suurta ei tehty. Vietin vaihtoja yms. Ei Sikka ollu ollenkaa huono, sen huomas vaan että ku viimeks se vähä "vajos" liikaaki saaliille, nii hieman ku on epävarma nii yrittää hyvin vahvasti vajota saaliille, eikä sieltä sitä nosteta ihan helposti enää puollustukselle. Eli nyt vahvistellaan viettiä puollustuksen kautta, ja niin että seuraavaan pariin treeniin ei pääse puremaan ollekkaa.

Täytyy myöntää, että mä ite koin melkosen ahaa-elämyksen viime viikolla Lotan treeneissä Aavan kanssa. Silloonki treenasin molemmat koirat ja tietysti Sikkasen enstseks. Ku oli Aavan vuoro nii huomasin itte että nyt ku Aavasta(kin) on vihdoin ja viimein tullu irtoova ja siihen on löytyny röyhkeyttä hyvin paljo talven aikana (siis Aavaksi, ei siitä Sikanlaista saa koskaa), nii oon huomannu että oon vähä vajonnu Aavanki kanssa tuohon SIkan tyyppiseen ohjaukseen. Sillä viime viikolla Lotta pisti mut juoksemaan valsseja semmosiin paikkoihin mihin en todellakaan olisi itte juossu niitä tekemään. Ihan sama persjättöjen kans. Eli nyt pitää oikeesti ottaa ittee niskasta kiinni ja ruveta juoksemaan kunnolla ja lujaa Aavan kanssa, eikä mennä helpolla Sikka-tyyliin. Sillä niin mä saan Aavaan huomattavsti enemmän vauhtia
Tuossa alla vielä muutama kuva Sikasta sunnuntain kisoista. Tuo eka kuva kertoo Sikasta hyvin paljo ja sen tekemisestä. Jos mä en oo kertomas että kasaa hypylle, eli aina ku SIkalla on vaan mahollisuus/lupa hypätä este pitkänä, nii se todella tarkottaa sitä. Naureskelin ittekseni että muilla kyseisellä esteellä ponnistuspaikka on nätisti metri, maks puoltoista ennen estettä, mutta ei Sikalla. Mutta silti, laskeutumispaikka oli kaikilla koirilla sama, ku kattelin kuvia muista koirista samassa paikassa...

Epäonnesta epäonneen

Huoh, nyt ollaanki tiputtu taas todellisuuteen sieltä hattaroitten, sateenkaarien ja ykssarvisten vaalenapunaisesta maailmasta. Viime viikon torstaina lenkillä Sikkalainen onnistui saamaan jarruanturaansa kunnon vekin. Ja totta kai, viikonloppuna olis ollu Nextarin seuraava leiri. Eli se siitä mahti seurasta, huipputreenesitä Janitalla, Jaakolla, Timolla ja Tuulialla. Voin sanoo, että  h i e m a n  ottaa aivoon. Mutta sitäpä tämä elämä on tuon Sikkalaisen kanssa. Noh, maanantaina kävin lenkillä tyttöjen kanssa. Sikan haava ei ollu niin paha että hyvin suojaamalla pääsi normaalisti maanantaina jo lenkille kun mentiin paikkoihin missä oli hankikanto. Mutta palataan siihen lenkkiin. Pieni alaspäin viertävä rinne, umpijäässä,
ja Sika-Possu juoksi täysiä mun jalan vierestä niin että osui mun jalkaan. Ja yllättäen kiskasin hienosti nurin , niin että multa meni polvi pois paikaltansa. Joten meikäläinen on ottanu tän viikon sangen rauhallisesti kipulääkkeitä syöden. Ja että mikään ei menisi liian helpoksi, nii keskiviikkona Sikka onnistui lohkaisemaan kynnen niin että siinä näkyy ydin. Muutenki Sikan kynnet on näitten jäätiköitten myötä menny tosihuonoon kuntoon. Niistä irtoilee pieniä "säikeitä" ja niitä saa viilailla vähän väliä ettei lohkeisi paloja. Mä en enää oikeen tiiä mitä mä noitten kynsien kans teen... Nytte meillä syödään jo sinkkiä ja biotiinia lisänä.

Sikanen löysi jättiläismäisen lumipalljon keskeltä järven jäätä

Noh, ku Sikan tassujen kans pitää olla varovainen ja miettiä pohjaa niin ollaan käyty paljo hallilla treenailemassa tokoa. Sikan kanssa ollaan otettu projektisti tunnari, koska mitää vauhtiliikkeitä ei voida tehä. Ei olla tehty tunnaria sitte viime kesän, eli tää viikko on menny siihen että saisin mielentilaa alaspäin ku kierrokset nousee. Ja muutenki varmuutta haettu, sillä epävarmuuden näkee ylimääräsenä sähläämisenä. Nytte ollaan tehty vain monella kapulalla (15-20kpl) jokka on isossa ringissä. Kierrokset nousee jos on rivissä, eli se on vielä "liika vaativaa" Sikan mielelle. Tällä jatketaan vielä treenejä.
Aavan kanssa ollaan tehty muutamat keppireenit: kovasta vauhdista tiukkoja avokulmia sillä ne on Aavalle hankalat. Samoin ollaan tehty hyvin vahvoja päällejuoksuja kepeille. Ja onhan se Aavalainenki päässy höntsäilemään tokoa.

Tällä tyylillä rauhallisella tyylillä jatketaan vielä ens viikko joten jatketaan näillä :)