Loman loppu ja heikkoa suoritusta

Meikäläisenkin ihan ensimmäinen kesäloma ever (vaikka töitä on tehty aikas monta vuotta) päättyi eilen ja palasin tänään takaisn sorvin ääreen työmaalle. Okkei, mistään jätti lomasta ei ollu kyse sillä pidin nytte 2 viikoa ja elokuussa odottaa seuraava 2 viikkoa. Pitkälti tytöt on saanu vaan lomailla mutta vähän ollaan saatu aikaseksi.

Muutaman kerran käytiin Talissa puruissa. Sikka on menny hirveesti eteenpäin vietin vaihtojen kanssa. Vaihtaa sangen nätisti ja haukkuki rupee kuulostaa haukkumiselta, eikä siltä ku sikaa tapettais. Vaikka ikuinen kimittäjä se tulee aina olemaan :D

Reilun viikon verran kerettiin käymään oikeen kotona kotona etelä-pohjammaalla. Sielä saatiin yks vklp kulutettua ahkerasti KAuhajoella aksa-kisoissa molempien kanssa. Tuomarina molempina päivinä oli Timo Teileri. Täytyymyöntää että pikkusen pisti naurattamaan koiramäärät kisoissa. ykkösissä makseja oli 5 ja kolmosissa huikeat 8. Tai sitte män oon jo tottunu täälä etelässä huomattavasti isompiin kisoihin.
Lauantaina oli ykköset luvassa ja mukaan kisaamaan lähti myös Miisa-sisko oman Ele-shelttinsä kanssa. Sikan kanssa ei näistä kisoista kovinkaan suuresti jää kerrottavaa jälkipolville... Ekalla agiradalla neidillä keitti yli jo heti alussa . Toki odoteltiin lähistöllä aika pistkään jonka takia nosti kierroksia vielä entisestään. Mutta rimat lenteli, eikä kontaktit pitäny yhtää... aaarrrggghhhh. Toki ohjauksellisesti olin ihan Aava-moodissa, joten silloon lähtee aina Sikalla sokka irti. Ekan radan jälkeen kävin juoksuttamassa neitiä viereisellä pellolla että sais vähä rauhallisemman koiran seuraavalle radalle. Toisena myös agirata. Tällä radalla me mentiin yhessä ja neiti tuli jopa ohjauksiin. Harmittavasti väärä putken pää joten hylly. Ihan ei neiti enää pystyny lopun puomille pysähtymään ku tuli niin lujaa, toki pysähtyi, mutta ei kontaktille, koska oli jo hylly alla nii otin uusiksi. Mutta huomattava parannus versus eka rata. Kolmantena oli hypäri. Siinä oli paljon ansaesteitä ja tutustumisessa jo mietin että kuinkakohan käy... Alku oli selkeesti hankalampi ja loppu oli vaan rallattelua. Sikan kanssa tehtiin nätisti rataa yhdessä esteelle numero 9 asti mutta sitte lähti sokka irti. Toki myönnän ittellä tuli semmonen pieni huh- efekti ku selvittiinhankalista paikoista. Joten mitä tää osottaa. Ei saa yhtää "hengähtää" vaan pitää mennä tiukkana loppuun saakka. Mutta sylikyydillähän neiti tuli sitte pois radalta. Miisalle kuitenki isosti onnea sillä sai nollavoiton ja luvan.
Sunnuntaina otettiin siis Aavan kanssa taasen nokka kohti Kauhajokea. Eipä Aavankaan osalta jääny kovin hirveesti jälkipolville kerrottavaa. Tiesin jo heti alkuun että ekalla radalla tulee rimoja alas, sillä uus pohja. Se vaan vaikuttaa niin pirusti Aavaan... Ekalta agiradalta tais tulla huimat 30: keppi virhe (oli tosi tiukka avokulma putkesta ja meni tokaan väliin) , sekä keinulta virhe. Loput tuli rimoista....Silti oltiin sijalla 3. Toiselle radalle vähä petrattiin: tuloksena 15. Mukaan mahtui 1 kielto putkeen mikä meni omaan piikkiin ku lähin hätiköimään jatkoa, aan alastulo ja yks rima, silti siitä sija 2. Voin sanoo että molemmat radat oli niin jäätävän rumia että hävettää... oonko muka joskus jotain agilityn tapaista harrastanu?? Vimppana hypäri, joka jo rupes näyttämään agilityltä. Sieltä valitettavasti hylly sillä aattelin Aavan tulevan mun puolivalssiin enempi, mutta ei tullukkaa ja hyppäs hypyn väärältä puolen. Mutta nyt oli havaittavissa jonkinlaista taistelu tahtoa ja se että mä oikeesti uskalsin liikkua ja jättää koiran hoitamaan oman tonttinsa. Kotiin päin ajellessa totesin että Aavan oon vaan enempi ja enempi tullu sitä röyhkeyttä mitä oon kaivannu. Ja saakelin possu näykkäs mua ku tultiin maaliin. En olis ikää uskonu Aavasta, mutta erittäin positiivista. Aavalla on myös itsevarmuus noussu hurjasti joten nyt mun pitää oikeesti jättää se beibi sittaaminen pois ja ruveta liikkumaan. Hitto ku se oliski noin helppoa. Totesin myös että kisavireessä ei toimi kontaktit. Enkä mä kyllä niihin luotakkaa kisoissa. Eli asia mille pitää tehä jotain. Tässä vielä Sikan toinen rata, joka oli jollain lailla julkasu kelponen... harmittaa etten tehny vastakäännöstä tuohon muurille, sitte se olis menny oikeeseen päähän putkea...

Kereettiin me käymään Sikkasen kanssa tokokokeessa Tampereella. Eipä siitäkää jääny jälkipolville kerrottavaa. Ittelle vaan hyvänen vitutus. Joudun tässä kohtaa todeta että ei ihan parhaimmasti järjestetty koe. Koe oli siis koulun kentällä missä harmaa hiekka. Ruutunauha oli kulahtunan vaalea violetti eikä sitä todellakaan erottanu maasta, ja totta kai punaset merkit. Koko kokeessa ei ollu ku muutama koira joka löysi ruutuun. Saman näkyvyys ongelma kierto-tötsän kanssa, sillä seki oli punainen (hemmetin hienoo puna-vihersokeelle koiralle) ja tötsästä n. 8 m päässä oli kirkkaan oranssi merkki. Arvatkaapas oliko moni koira sillä merkillä... Muutenkin aikataulu kusi hiemna. Oma luokka ei ollu ku 20 min myöhässä, mutta jäin odottamaan vielä voittajaa (olin luvannut Aavan paikkikseen nollakoiraksi ku ei ollu ku 1 kisaaja voittajassa), niin se oli reilun tunnin myöhässä. Tuomarina oli Vesa Kallio ja tuloksena 3-tulos pistein 214,5. Tässä vielä liikkeittäin:
Paikalla istuminen: 10 istui hyvinki nätisti. Toki pientä jännitys momenttia toi sillä siinä kohtaa ku jätettiin koirat nii kentän laidalla juoksi jänis. Mutta pysyi, eikä elettäkää että olis lähteny.
Seuruu:  6. En tiiä mistä noin huono numero. Harmittaa etten kysyny kokeen jälkeen. Mutta kaaviossa oli pitkä juoksuosuus minkä pomppitapansa mukaan, välissä painoi, kontakti tipahti tasan 2 kertaa. Eipä tuomari tykänny muutenkaan tuon tyylisestä seuruusta mitä muita kattelin. Mutta hei jotain positiivista: Sikka oli HILJAA koko seuruun , siihen mä oon super-tyytyväinen
Liikkeestä seisominen: 8 Edelleenki tuomari ei tykänny seuruusta, nyt ei painanu. Toki pieni ääni kuului, muuten hyvä
Luoksari: 6 Ku jätin maahan nii jäi toinen kyynerpää hieman koholle, ja hivenen rauhaton, eteen jonku verran vino ja ennakoi liikkuriin käskyllä sivulle tulon.
Istuminen  tai maahanmeno liikkeestä: 8,5 Taas se sama pieni ääni lähdössä , muuten hyvä.
Ruutu: 0. bongas hyvin ruudun mutta meni hivenen yli. Enkä saanu korjattua ruutuun. Annoin uuden ruutu-köskyn niin pyöri ruudussa ja lähti tuli maahan puoleen väliin mua ja ruutua, käskin siitä ruutuun nii löysi ja oli oikeella paikalla. Oon kyllä tyytyväinen että löysi sinne ruutuun. Mutta arvakkaapa meneekö ruudun korjaukset treeniin ;)
Nouto: 6 piippas ku sain kapulan käteen, samoin käskyn saatuansa (tää oliki tiedossa että näin tulee käymään). Oli liian tiivis edessä, ja taas ennakoi sivulletulon liikkurin käskystä.
Kaket: 6 Tää harmittaa. Käskin maahan nii jäi taas mun puoleinen kyynerpää hieman ilmaan. Mulkasin sikasta  nii meni kunnolla, Siinä kohtaa ku olin just lähössä nii nousi puoli-istuvaan asentoon, käskin uusiksi maahan. Muuten ihan täydelliset kaket. Vesaki sanoi, että harmittavasti tuon alkusählingin takia joutuu tiputtamaan kutoseksi, mutta ei oo kuulemma nähny hetkeen niin hyviä etujalkakaukoja. Taas saan olla tyytyväinen sillä noudon jälkeen kykeni tiputtamaan mielentilansa ja tekemään hyvät kaket. en olis uskonu!!!
Hyppy: 8,5 Tuli taas tuomarin ielestä liian tiiviksi eteen, ennakoi sivulle tulon mun suun avauksesta
Kierto: 8 ääni, mutta oikeestaa tääki oli tiedossa, huoh...
Kokonaisvaikutelma: 8 . Tuo ääni....tai siis se sama pillipiipari. JOka aina liikkeitten alussa nostaa päätä,  Ja seuruusta tuli sanomista, liika tiivis, samoin ku eteentulot.

Eli summa sumarum. Paljon hyvää mutta plajo huonoa. Tuolle pillipiiparille pitää nyt oikeesti tehä jotain ku siitä rokotetaan niin pirun paljo!!! Ja se ku ne on ne 2-3 piippausta aina liikkeen alussa. Ja enempi pillipiipari pääsee vauhtiin noudossa ja kierrossa...

Sunnuntaina käytiin ottamassa kimppatokot katrin ja Unon, Sinin ja Ässän, ja Sannan, Minnin ja Mymmen kanssa. Yllättääkö jos sanoin että treenattiin ruudun korjauksia. Ja voi pojat ku meni pienen malin päänuppi ihan sekasi mitä pitää tehä... eli treenit jatkuu tehtiin myös kiertoon merkkihäiriöö : paljo merkkejä ja niitä matalempia versioita kierto-tötsän ympärillä. Siinä ei mitää ongelmaa. Tehtiin myös evl-paikkiksia nii saatii hyvää häiriöö

Maanantaina oli piiiiiitkästä aikaa jälki-päivä tytöillä. Molemmille talloin n. 600 m pitkän, 5 keppiä ja vanheni 1,5 tuntia. Olipas kyllä hyvät jäljet!! Sikka jopa keskittyi eikä kaahottanu ja häseltäny yhtää. Aavan kanssa tehtiin kunnon hyvän sunnuntaikävely-jälki, vanhaan tapaan. Molemmilla tytöillä kaikki kepit nousi nätisti. Jälkien vanhetessa talloin kapeen kaistaleen esineitä varte (n. 6x35m) ja tarkotuksen oli testata onko se nenä auki alusta asti molemmilla tytöillä. tein näyttönä kolme toistoa yhdessä esineellä niin että hetsasin oikeen kunnolla ja vein lelun takarajalle. Neljännellä kerralla vein taas näyttönä ja hetsasin oikeen kunnolla, mutta jätin yllärinä eri esineen n. 10 metriin. Kyllä sen molemmat nappas vaikka focus oli hyvin vahvasti takaesineelle. Olin kyllä tästä(kin) erityisen positiviisesti yllättyny.

Eileen kävin tekemässä nopeet aksa-treenit hallilla ku tuli tuo ukkonen. Sikka pääsi tekemään, jälleen kerran, yllätys yllätys kokoomisia ja jarruttamisia hypyille. On se vaan pienelle malille hankalaa jarruttaa. Ei malta nii ei malta. Itsessään Aava pääsi vähemmällä ja treeni oli enempiki mun pääkopalle. En edelleenkään tee niitä sokkareita , vaikka kerkeisin vaikka kahteen kertaan. Oon tästä joskus ennemminki avautunu. Nii tein lyhyttä radan pätkää muutamalla hypyllä missä tulis kiire niihin sokkareihin ja pistin itteni niitä tekemään.. Ehkä mäki vielä näissä kehityn. Hitaasti mutta varmasti...

Turkkusessa

Alotetaan Sikapossun kynnestä. Viime sunnuntaina ku avasin lääkärin tekemön paketin (kyllä ohjeen mukaan piti avata vasta su aamuna vaikka se perjantaina pistettiinki) nii yllätyin suuresti sillä koko ydin oli poistettu. Hyvä puoli siinä on se että kynsu kuivaa nopeesti ja siihen päälle alkaa kasvaa nopeesti uus kynsi, mutta mietitytti että onko kynsi tämän jälkeen enää niin kestävä mitä tähän asti?? Muutamalta kaverilta kysyin, ja sanoivat että tilalle kasvaa "rumempi" kynsi tilalle mutta muuten ei mitää eroa. Joten nyt vaan ootellan ja kattellaan mitä tuosta kynnestä vielä tulee. Muuten kynsi on sangen hyvällä mallilla: sunnuntaina se oli jo täysin kuivanu ja keskiviikko-aamulla siinä päällä oli kokonaan kasvanu kynsi. Eli sangen nopeesti se on parantunu. Toki nytte on ollu kuivat kelit nii toipuminen on menny nopeemmin ku viimeks. Onneksi!! Hiekalla en oo vielä kynnen kans treenata mutta nurtsilla ja keinonurtsilla kylläki. 

Keskiviikkona käytiin puoliksi extemporee reissu Turkuun, tai siis virallisesti Lietoon Jänesniemen Elinan oppiin. Sen suuremmin ei rataa tehty vaan keskityttiin tekniikkaan . Ekaksi keskityttiin kolmos hyppyyn ja sen kasaamiseen. Sikkahan ku ei oikein meinaa kasata , saati sitte edelleenkään jarruttaa ennen hyppyä. Joten  Elina oli hypyn takana vähä muistuttamassa Sikasta. Neiin ilme oli hyvä ekan hypyn jälkeen: mitä hittoa tuo tuola tekee??!!?? Muutaman muistutuksen jälkeen rupes neiti kyllä kasaamaan. Sen jälkeen otettiin aiheeksi kakkoshypyn päällejuoksu. Elina sanoi suoraan että Sikka hyppii puhtaasti siivekkeitten mukaan, ei rimojen. Totta! JOten keskityttiin siihen että saadaan se focus niihin rimoihin. Tehtiin niin että pistettiin 2 siivekettä peräkkäin ja siitä koira hyppäämään, mutta ilman vauhtia koiran turvallisuuen takia. Ekalla kerralla hypyllä hyppäs kyllä mutta SIkasta näki että tuli semmonen ou shit-efekti. Sen jälkeen neiti paransi hyppyjä. Sen jälkeen lisättiin siivekkeitten väliä: ei mitää ongelmaa. Tehtiin samaa takaakierron kautta. Siinä ekalla kerralla ei hypänny ku ei pystynykkää. Sen näki koirasta, että mamma mä yritän mutta tuosta mä en voi hypätä. Sen jälkeen rupes kattomaan kuinka tulee hypylle ja saatiin onnistumisia niihinki. Sen jälkeen otettiin niin että siivekkeet oli vinossa. Tämmösiä pitää tehä lisää kotona. Mutta piirsin sangen hienon havainnollistamis kuvan paintilla että ymmärrätte. Ja mun luvalla saa nauraa tuolle piirrustukselle :)

Tehtiin vielä pituuden jälkeiseen hyppyyn muistuttelua kasaamisesta. Ekalla hypyllä näki hyvin sen ou shit- efektin ja se oliki melkonen loikka ku tajus että hetkonen. Sen jälkeen tajus hyvin taas. Mutta noissa kohtaa kasas ittensä nätisti tuolle kolmos hypylle. Tässä vielä video Elinan treeneistä.

Perjantaina ja lauantaina käytiin vähä tokoilemassa mutta ei sen suurempaa. Ollaan jatkettu SIkasen kanssa tunnaritreeniä, mikä sujuu jo suht hyvin. Toistoja ja varmuutta neiti tarttee. Tehtiin ohjattu jota jouduttiin yllättäen hinkkaamaan... oikeen hakeminen meinaa olla välillä hyvinki vaikeeta. Vasemman kans ei mitää ongelmaa. Ja jos haetutin sen vasemman nii jäi siihen aika pahasti kiinni. Lauantaina tehtiin häiriötreeniä ruutuun: matkanvarrella oli patukka ja pallo ja merkkejä oli niin matkanvarrella ku ruudun vieressäki. Patukkaan kerran vilkasi matkalla, mutta muuten teki hienoja ruutuja . Hyvä pieni Sikapossu <3

Sunnuntaina otettiin taasen auton nokka kohti Turkua, tai taasen Lietoon TSAU:n hallille. Tällä kertaa käytiin Esa Lehdistön koulutuksessa. Ihan aluksi käytiin rata yhessä läpi ja sen jälkeen mentiin virtuaalikoiran kanssa. Eli mentiin rata läpi just niin ku ohjaisit koiraa kaikki käskyt, kehut piti tehä ja mikä hankalin asia: kattoa koiraa: kaikki ponnistuskohat, alastulokohat niin ku oikeesti pitäis mennä. Hitto oli vaikeeta kattoo sinne missä se koira periaatteessa olis. Ja Esa vielä kellotti meille ajat. Ja muut kattoi ja mietti missä kohtaa ohjaaja kusisi homma eli koira hyppäis hypyn väärinpäin tms. Äkkiä oppi näkemään missä ohjaaja oli koiran linjalla. Näitä pitää niin ruveta tekemään!!

 Oltin saatu rata etukäteen ja mieti että mitähän tästä tulee ku oli niin paljo ansaesteitä. Meidän treeniaika oli jaettu kahteen eli 10 + 10 min. mikä oli hyvä. Ekalla kympillä tehtiin pelkkiä esteenohituksia koska meinas olla vähä hankalaa pienelle possulle. Samoin saatiin vinkiksi että lyhyt rata missä pitäis esim tehä poikkari vasemmalle mutta enne  poikkaria pitääki koiran tulla ohjaukseen ja pyörähdetään kerran ympäri oikeen kautta ja sen jälkeen lähetetään koira poikkariin. Yms. eli enne ohjausta pyöri koiran kanssa kerran ympäri just vastakkaiseen suuntaan ja sen jälkeen ohjaa hyppy. Toinen mitä Esa neuvoi oli että raivaa ensin ittelle kentälle selkeen tilan kentän päästä päähän. Sen jälkeen viedään lelu toiseen päähän kenttää yhessä koiran kanssa = ohjataan suoraan lelulle. Näitä pari toistoa , mutta sen jälkeen taas "ohjataan" koiraa mutta puolessa välissä taas mennäänki ympäri kerran ja sitte vasta lelulle. Eli saadaan koira hereille niihin ohjauksiin. 

Toisella kympillä tehtiinki rataa. Ekalla kerralla olin puhtaasti vitoshypyn jälkeen olin pahasti koiran linjalla joten otti kutosen takaakiertona. Toisella kerralla onnistuttiin. Sitte puomin jälkeinen elämä. Ekoilla kerroilla juoksin kiertäen aan, mutta ei vaan nauhti riitä... ja ku näen että en kerkee nii luovutan samointein. Sen jälkeen leijeröitiin aa, ja kyllä sinne kerkes. En olis ehkä ikinä leijeröiny noin, mutta kyllä se vaan toimi. 12-14 väli meni hyvin , kerran olin myöhässä ohjauksest nii Sikanen kävi hakemassa muutaman lisähypyn. Eniten mulla oli ongelmia 15 putken kanssa, en millää meinannu saada sitä ohjattua. Esaki nauro mulle ku totesin että hitto ku rautalanka ei riitä vaan tartten ratakiskon. Mutta hitto soikoon onnistuttiin. Ja päästiin jopa aalle. Sen enempää ei kereettykkää. Tykkäsin kyllä kovasti Esan tyylistä!! Painottaa hyvin paljo siihen että mistä koira hyppää ja mihin laskeutuu ja missä menee koiran linja. Ja oli hyvin positiivinen kouluttaja. Sikasta sanoi että ku vaan töitä tekee nii tuosta koirasta kuullaan vielä. Katotaan mitä tulee ;D

Tässä on myös video Esan treeneistä: