torstai 28. joulukuuta 2017

Vuosiniputus 2017 ja tavotteet 2018

Kaikkien muittenki blogien tavoin, pitäähän sitä hieman katsoa taaksepäin, mitä on saatu aikaan ja minkäslaisia suunnitelmia on seuraavalle vuodelle.
Asiat mikkä tulee ekana mieleen tästä vuodesta oli kevään Sikan kynsiongelmat, aksapuolella molemmat on ottanu suuria harppauksia. Ja totta kai tuo Sikan purut.

Joten alotetaan Sika-possusta:


Toko: Nyt alkuvuodesta mennään starttaamaan meidän kisaura alokkaassa. Ja vielä kisata avoimessaki. Tavotteena olis myös päästä edustamaan seuraa tokon sm-kisoihin joukkuekisaan.
Kisaura korkattiin, käytiin hakees alo1, ja avoimessa 3 koetta. Niissä meinas olla suuria mielentila ongelmia joten niistä ei suuremmin oo jälkipolville kerrottavaa. SM-kisat jäi väliin kynsiongelmien karenssin takia.
PK: Tarkotus olis saada JK1-koulari alkukesästä, loppukesästä vois käydä tetstaamassa jo jopa JK2:sta. Jos myös ajeltain peltäjälkiä vähä enemmän mitä viime kesänä. Hakua olis kiva testata jos löytäis porukan missä treenailla.
Jälkien ajaminen jäi lähestulkoon heitteille viime kesänä, koska panostus oli puruihin ja aksaan. Jos ens kesänä ryhdistäytyis jälkien suhteen.
Aksa: Ekana kontaktit kuntoon ja sitte kisaamaan, eli jossain kohtaa olis Sikan kanssa kisauran korkkaus tällä saralla. Tulos tavotteita en viitti laittaa sillä Sikka on Sikka, ja mulla ittellä on vielä huiman paljo opittavaa Sikan kanssa aksailusta
Sikka on menny jättiharppauksia eteenpäin ja siitä on kuoriutunu melkonen aksakoira. Kisaamaan päästiin, vaikka nollia ei tullu nii hyviä suorituksia tehtiin senki edestä.Ja asia mihin oon tyytyväinen nii neiti ei tullu ku kerran radalta sylikyydillä pois!!!
Muuta: Ku neiti täyttää 2 vuotta nii käydään hakees selkäkuvat. Näyttelypuolella jos yritetään mettästää sitä pakollista H:ta, mutta sitä ennen pitää varmaan käydä joissain mätsäreis että ei aiheuteta kovin paljoo paheennusta :D
 Näyttelyitä en ees kattonu ja jätettiin asia suosiolla. Selkääkään en vielä kuvannu joten se on tarkotus hoitaa alkuvuodesta


Aava:

Toko: Kovin suuria tavotteita en aseta Aavan kanssa, mutta nyt ku on saatu mielentila kuntoon niin semmonen pienen pieni haaveen häivähdys siitä että saisin Aavan vielä tva:ksi nostaa päätään. Joten kiirettä ei pidetä mutta sitä kohde mennään.
Aavan kanssa käytiin pääsiäisen tienoilla kerran kokeessa ja todettiin että Aavan kisaura tokossa oli siinä. Ei se kestä nii se ei kestä. Nyt ollaan treenailtu rally-juttuja joten kattotaan mitä keksin sillä saralla.
PK: Niin ku jo ylempänä mietin nii pitäis testata jos sais Aavan vielä kestämään ampumisen. Jos se onnistuu nii sitte vois kokeilla JK1:stä. Tässäkään en aseta suuria tavtteita vaan mennään ihan puhtaasti Aavan mukaan. Jos ei kestä nii saa karvakasa ajella jälkiä hötsäily-tyyliin.
Tässä sama mikä tokossa, ei kestä nii ei kestä. Jälkiä pääsee ajelemaan huvikseen ja esineruutuja hömmäilläkseen.
Aksa: Ehdottomasti kolmosiin nousu!! Tänä vuonna ei vielä millää sm-kisoihin päästä, mutta jos yrittäis saada ees osan vuoden 2018 sm-kisanollista kasaan. Eli jos tavotteksi pistetään vuoden -18 sm-kisat nii sen mukaan treenataan ja kisataan.
Aksassa noustiin kolmosiin maaliskuussa. Joten siinä suhteessa tavoitteet täyttyi. Nollien keräämisen suhteen, käytiin hakees tuplanolla lokakuussa, joten edelleen nollia tarvitaan sm-kisoja ajatellen :)
Muuta: Aavan kanssa vois kans käydä pyörähtämässä muutamissa näyttelyissä, mutta en ota siitä sen suurempaa stressiä. Tarkotuksena olis myös (kunhan kelit antaa periksi) käydä Aava sterkkaamassa.
Näyttelyissä ei käyty, enkä kyllä strekannukkaa....


Aksasta vielä:
Sikan kanssa 27 starttia joista
  - 5 vp    1 kpl
  - 10 vp  2 kpl
  - 15 vp  1 kpl

Aavan kanssa 
  2 lk  12 starttia
    - 0        2 kpl   22.1 ja luva  ,  12.3 ja Serti ja siirto kolmosiin
    - 5 vp   2 kpl
    - 10 vp 3 kpl
    - 15 vp 1 kpl
 3 lk  27 starttia
   - 0         2 kpl (tupla) 15.10
   - 5 vp    1 kpl
   - 10 vp  3 kpl
   - 15 vp  5 kpl

Kummaankaan nolla% ei mitenkää päätä huimaa, mutta Aavan kans ollaan tehty tulos 48,7% meijän radoista. 


Ja tavoitteet vuodelle 2018:

Sikka
Toko: Tavoitteena olis korkata voittaja, mutta riippuu hyvin paljo siitä mitä saan tehtyä tuon pienen malikan pääkopan kanssa. Töitä tehään sen mukaan että neidistä saa hillityn ja hallitun tokokoiruuden
IPO: Alotetaan siitä että pitää hommata suojelulisenssi. Mutta kokeeseen olis tarkotus mennä
Jälki: Jos panostais tähän enemmän mitä viime kesänä!! Ja jos sinne kokeeseen menis
Aksa: Jos pieni ajatus siitä että päästäis kakkosiin. Muuten edelleen haetaan sitä yhteistä saveltä, joka välillä nostaa päätä
Muuta: Jos sitä ens vuonna miettis niitä näyttelyitä... ja toivotaan että ei tulis samanlaista kierrettä kynsiongelmien kanssa

Aava
Aavan kanssa ainoot tavotteet on aksan puolella! Tavotteena on nostaa tuota meijän nollaprosenttia, ja saada varmuutta tekemiseen
Ehkä rallyn puolella voitais korkata kisat ja kattoo kuinka neiti kestää sen.

keskiviikko 27. joulukuuta 2017

Löysäilyn jatkoa ja nollatreenejä

Tosiaan otsikkokin kertoo jo paljo. Meillä töissä on ollu viimeset pari viikkoa melkosia horror-viikkoja, joten sen myötä on tytötki saanu mennä kevyemmin. Myös kelit on vaikuttanu ku kentät on ollu kelien takia sangen huonossa kunnossa.
Toissa viikolla ei ollu ollenkaa puruja ku tiistaina satoi sitä lunta, joten Kari joutui olla pitkän päivän töissä. Kävin ite vaan tekemässä lyhyet tokot omalla hallilla. Sikan kanssa keskityttiin mielentilaan ja rauhottumiseen, ku se meinaa olla hallilla aikas liian korkee. Aavan kanssa keskityttiin oikeen puolen seuruuseen.
Viime keskiviikkona joka paikka oli nii lumessa nii tehtiin vaan yhellä parkkiksella tunnaritreeniä. Sikan kanssa ku on taas tovi vierähtäny ku näitä on tehty ja sen näki. Meni liian vauhdilla kapuloille ja käytti suussa muutamaa kapulaa (yleensä oman kapulan viereisiä) ennen ku otti oman. Selkeesti ei malttanu tarkentaa mikä on se oikee vaan otti ku sai vähän hajua. Joten näissä pitää palata Tiltun antamiin neuvoihin eli paaaaaaaaljo kapuloita rinkiin , koiralle naru ja sit ku ei ryykää nii pääsee kapuloille. Eli mielentilaa
Loppu viikolla ei oikeestaa tehty mitää treeniä. Ainoostaa jatkettiin meijän olkkarihömppäilyjä temppujen merkeissä.

Viime viikon maanantaina käytiin isolla porukalla ; Iina ja Sinna, Sanna, Poppi ja Hevi, Noora ja Jippi, Claudia, Kipinä ja Flamma, Tuulikki, Kimi ja Naava hallilla tekemässä nollatreenit agilityssä. Ihan ei meidän radasta tullu nollatreenin tyylistä rataa mistä jäis hyvä mieli. Ekakierros tehtiin kisanomaisena eli hyllyllä sai jatkaa loppuun, mutta treenaamaan ei saanu jäädä, tokalla sai treenata. Sikalla oli liikaa virtaa, joten neiti tuli sylikyydillä pois. Tokalla rundilla oli parempi. Aavan kans eka kierros meni pipariksi, tokalla kierroksella tehtiin 5 ku toka vimppa rima tuli alas. Aavalta kummallinen rima, sillä selkee edestäpäin oleva hyppy.

Tiistai ja keskiviikko meni tytöillä vaan viettäen vapaapäivää, mun töitten takia. Torstaille olin ostanu Aavalle Juhan treenit akatemialle. Voin sanoo että rata oli melkonen. Paljo kohia joissa jouduit väkisin runtata koiran takaakiertoon. Mutta myös rata missä et todellakaa voinu jäädä odottelemaan vaan oli IHAN PAKKO juosta ja liikkua. Eli siinä suhteessa äärimmäisen hyvä treeni meille. Asia minkä kanssa takuttiin oli tuo keppien jälkeinen elämä ( rata alla). Tein hyvin vahvan päällejuoksun kepeille minkä Aava kest yllättävän hyvin, mutta ongelmaksi meinas tulla tuo este nro 6. Juhan mukaan se olis pitäny juosta niin että este jää ittelle vasemmalle puolelle, työntää koira takaakiertoon ja siitä persjättö. Mutta vaikka kuinka yritit nii en pystyny tekemään persjättöä, sillä olisin ollu täysin Aavan lauskeutumispaikassa. joten tein wiskin ja runttasin väkisin seiskan takaakiertoon. Ei ehkä kaikkista parhain mahdollinen mutta saatiin onnistumaan. Myös jonku verran jouduttiin hinkata 15-17 väliä, sillä vaikka näin näyttää helpolta nii oli yllättävän vaikea rytmittää.



Perjantaina käytiin heittääs nopeet treenit Karin kans ennen ku lähin ajelemaan kohti pohjammaata. Sikkaa läheteltiin piilolle hallinnasta. Sika-possu taas loisti ja teki hyvin töitä. Musta otti häiriöö ku kävelin Sikan taakse piilolle ja aina vilkas muutamia kertoja mua. Uskon että tuo vilkuilu saadaan jo muutamas treenis pois.

Joulu vietettiin vaan syöden ja nauttien joulusta. Tytöt pääsi kunnon mettälenkeille ja saivat nauttia olostansa Ilmajoella. Sielä satoikin mukavasti lunta. Jokseenki närästi tulla takas tänne etelään vesisateeseen.

maanantai 11. joulukuuta 2017

Messari oli ja meni

Monelle messari on näyttelykauden kohokohta. Mulle ei. Eikä löydy kovin hirveesti innostusta maksaa saakelin kalliita ilmomaksujakaan. Toki, eipä mulla olis koiraakaa ku Aava on kalju ja Sikka.. noh Sikka on Sikka. Ittellä messari menä tänä vuonna Pompalla töisä eli takkeja myyden. Täytyy myöntää että sangen hauskaa ja erilaista hommaa verrattaen omaan työhöni. Oli hauska höpötellä koira-ihmisten kanssa, ja samassa moni koira sai uuden takin ittellensä. Sen verran oli aikaa että tulihan tuo messualue kierrettyä lävitte. Joudun myöntää, että olin kyllä jotenki pettyny tämänvuotiseen.  Mitää suuria "messutarjouksia" ei oikeestaan ollu... Edellisinä vuosina on aina ollu Best Friendillä että pussiin sai kerätä niin paljo erilaisia luita ku sai ja sillä oli oma hinta. Nyt ei ollu. Sen verran tulishoppailtua että mukaan lähti kasa Dentastxejä , sekä Sikkaa varte naru-pantahässäkkä aksakisoija varten. Eli semmonen fleecenaru mikä Berralla, mutta mukana se selkeesti paksumpi "köysi" eli uskon kestävän retuutusta paremmin ku Berran naru. Mutta se erityinen syy miks tuon narusysteemin ostin nii siinö samassa oli puolikurkkari panta. Eli nyt on hyvin panta ja naru samassa kasassa :)

Muuten on tytöt saanu viettää vähä kevyempää viikkoa. Tiistaina käytiin normisti puruissa, joissa Sikka oli super tuulella. Tehtiin vähä hallintaa ja tehtiin SIkan ensimmäinen pako ever. Hyvin tuli keskelle hihaa ja vastusti hyvin. Otettiin siitä muutamat iirotukset ja takas kiinni , irti ja takas kiinni. Irrotukset oli ihan sairaan hyvät kerralla hienosti irti ja jäi vartioimaan hyvin painostavasti. Haukkuvaa vartiointia Sikalle ei tuu, mutta ei se haittaa. Sehän riittää että se on painostava silti.
Oli vissiin ottanu sen verran toisen takajalan uloin varvas että iltapäivästä ontui jonku verran jalkaa. Joten Sikka sai viettää tiistain ja keskiviikon vapaata. Tiistaina kävin Aavan kanssa viettääs illasta laatuaikaa ja menin mun vieressä olevaan puistoon , missä on fresbeegolfrata. Sielä on paljo puita nii käytiin tekemäs puitten ympäri vähä aksaohjauksia: sylkkäreitä, poikkareita ja vippauksia. Talloin vielä Aavalle esineruudun jonne vein molemmat hanskat. tai itseasiassa otettiin kolme kertaa eli vein kolme kertaa molemmat hanskat ku eipä ollu sillä hetkellä muita esineitä mukana. Mutta Aava teki hienosti töitä ja pistin hanskat hankaliin paikkoihin eli joutui oikeesti tekemään töitä. Aava oli muutenki ihan liekeissä ku pääsi vaan hommiin.

Torstaina käytiin Sinin ja Ässän, sekä Katrin ja Unon kanssa treenailemassa tokoa. Sikan kanssa en suuremmin tehny mitää ihmeellistä sillä otin tietosesti varovasti tuon jalan takia. Eihän siinä sinänsä enää mitää ollu, Neiti teki sangen hyvässä vireessä töitä. Aavaki se pääsi jotain höntsäämään.

Perjantaina kerkesin messarin jälkeen vielä aksatreeneihin. Ryhmästä oli yks pois joten otin molemmat tytöt mukaan. Aiheena oli keppikulmat. Molemmat teki hienoja keppikulmia. Sikan kanssa jouduttiin hieman vääntää putki-puomi-erottelussa. Muuten. Itte keskityin Aavan kans omaan etenenmiseen, sillä edelleen jään usein beibisittaamaan, siinä yllättäen hyvin onnistuenki.

Lanataista sai tytöt taas vapaapäivän ku vietin päivän messarissa. Illalla olin sen verran poikki että käytiin heittääs vaan lyhyt lenkki. Sunnuntaiki meni siinä samassa löysäillessä.

Tänään aamusta kävin aksaamassa molempien kanssa. Sikan kanssa tehtiin vanhoja kotiläksyjä jokka on ollu to do-listalla jo tovin. Eli tehtiin alla olevasta radasta 6-13 väliä. Sikalla erityis paino esteen 10 jarrutreenissä, ja Aavan kanssa oli että merkkaan esteen ja lähen etenemään. Harmittaa ku ei tullu videoitua treenejä. Sikan jarrut oli sangen hyvällä mallilla ja Aavan kans mä ihan oikeesti lähin liikkeelle. Loppuun molemmille "naksuttelin kontakteja", vaikka ei mulla naksutinta ollukkaa ;) Aavaan oon saanu paljo vauhtia kontakteille noihin alastuloihin, eli mun treenit rupee tuottamaan tulosta. Ja muutenki kontaktit on paljo varmemmat.


torstai 30. marraskuuta 2017

Tokot tokokentillä ja aksat aksakentillä. Piste.

Käytiin viime lauantaina Sikan kans kokeessa. Noh ei siinä paljoo jälkipolville kerrottavaa jääny ku neiti oli ihan joissain sfääreissä. Toki omat odotuksetkaan ei ollu kovin korkeella. Joten alotetaan alusta. Pari päivää ennen koetta saatiin taas ruutu ihan hajalle: edelleen jäi etureunaan niin että etujalat on ruudun ulkopuolella. Jos korjasin käskyllä nii tuli huutaen mun työ, ja uudella yrittämällä ihan sama. Ainoa tapa millä sain sen ruudun takaosaan niin ku haluan oli joko näyttönä tai targetilla. Joka kerta ku en tehny jompaa kumpaa nii taas oli neiti etureunassa. Eli sen suhteen en ollu kovinkaan luottavainen. Toinen asia mikä masensi, nii kahden tuomarin koe muutuikin yhden tuomarin kokeeksi, eli tuomarina toimikin mun huonoksi onneksi Pirkko Bellaoui. Tiesin jo etukäteen että Sikan seuruu on aivan liian tiivistä Pirkon makuun. JOten voikokaan tuossa kohtaa olla kovin suuret odotukset.... Koe oli Ojangossa. Mehän ollaan käyty paljon aksaamassa Ojangossa joten ku mentiinkään kisapaikalle, nii Sikka oli ihan täysin aksamoodissa. Pian pääääääseeeeeee juoksemaaaaaaaaan !!! Otin neidin kehän laidalle rauhottumaan mutta aksamoodi oli aika vahvana. Sain kuitenki vähä Sikan rauhottumaan, mutta oli kaukana siitä tokomoodista missä se on ollu. Itse koe tehtiin kahdessa erässä. Näin lyhennetysti koe nii eihän se sinne ruutun menny, muutenki oli niin vietereillä, painoi ja haukkui. Eli ei mitenkään hehkeesti menny. Mutta KOSKA aina pitää jotain positiivista llöytää, nii kaukot pikkä on ollu meille iso kompastuskivi vireen takia onnistui. Vireestä huolimatta. Tulokseksi saatiin III-tulos, pisteitä en muista tähän väliin. Pirkkoki totes että oli kierrokset hieman korkeella, ja sille on  p a k k o  tehä jotain, teknisesti koira osaa, mutta tuo vire on suurin ongelma. Mä sain plajon kehuja siitä kuinka ohjaan koiraa vaikka vire on jossain ihan jäätävissä sfääreissä.

Maanantaina käytiin Sinin ja Ässän ja Hannan ja Tikon kanssa tokoilemassa kimpassa. Tein muutaman ruudun ja ihan sama ongelma. Toki saatiin loppuun muutama ihan hyväki ruutu lopuksi. Tehtiin myös voittajan ohjattua liikkuroituna sillä jäävän jälkeen ennen ku anna käskyn nii Sikka on ollu hyvin kiihkeä ku ootus nousee. Joten odoteltiin että rauhottuu odottamaan ja sen jälkeen pääsi vasta noutamaan. Tehtiin myös yllättäen mielentila juttuja seuruuseen ja siihen rauhoittumiseen. Possulle oli hyvin vaikeeta.

Tiistaina käytiin puruissa normaaliin tapaan. Sikalle tehtiin 2 kierrosta. Ekalla tehtiin nopeita vietin vaihtoja. Hienosti vaihtoi viettiä. Tokalla kierroksella tehtiin hallintaa: seuruuta, siitä löysille haukkumaan ja suoraa haukusta seuruuseen. Ne oli Sikalle hyvin vaikeita. Muutenki Kari antoi Sikalle ärsykkeitä, hyvin kesti. Jonku verran meinas mennä Sikalla yliyrittämiseksi, ja sen takia edisti jonku verran. Mutta pikku hiljaa se edistyy.

Eileen oli kouluttajien aksatreenit Akatemialla. Taas keitti Sikapossulla hieman yli. Pieni malinois meni hyvin pahasti mun ohjauksesta läpi että oksat pois. Muutenki kierrokset oli taas niin korkeella ettei aksastakaan meinannu tulla mitää. Sen osaksi pistän sen piikkiin, että olin ennen Sikan treenejä Hannan ja Tikon kanssa hallilla aksaamassa. Aava pääsi tekemään kontaktisulkeisia. Aavan jäähkä - ja Sikan verkkalenkillä SIkka jo näytti siltä, että hitto ku mä en päässy. Joten uskon sen jo nostaneen kierroksia siitä. Mutta tulipahan myös aksan suhteen taas karu paluu maan pinnalle tuon mielentilan kanssa.

Tänään käytiin Heidin ja Särmän kanssa tekemässä kokeenomanen treeni Agimestassa. Tuli kyllä hyvään saumaan. Mutta tämän päivän treeni meni ihan samalla tavalla mitä lauantai. Ihan jäätävn kovassa vireessä, taas ruutuu ei löytäny, ei kuunnellu jäävissä yhtää. Jouduin häätää sen kokonaan pois pariin kertaan että otetaan uusiksi ja tiputtais kierroksia. Jokseenki rupes turhuttamaan... Kokeenomasen jälkeen tein ittekseni ku aikaa oli. Silloon ku Sikka selkeesti tiesi saavansa palkan nii teki hiljaa , ja korrektisti vaikka vire oli liian korkee tokoiluun. Mutta se toimi. Eli mitä tästä opin??!!?? Nyt ruvetaan työstämään tuota palkkaamattomuutta!! Miten en vielä tiiä
Yks asia minkä oon ny törmänny tuon viretilan kans on nuo hallintatreenit, sillä siinä Sikka joutuu erittäin kovassa vireessä seuraamaan (kuten pitääki) nii jo muutamassa treenissä juuri tuo mielentila on siirtyny jokaikiseen asiaan. Ja nyt ollaan hieman ristiriidassa, sillä jos puruja tehdään1-2 kertaa viikkoon ja muina päivinä yritetään tasata tuota viretilaa. Hankala tilanne, mutta kattotaan mitä saadaan aikaseksi. Nyt tää asia menee mietintä myssyyn kuinka mä lähen purkamaan tätä, sillä tekniikka on kohdallaan, muu ei sitte ookkaa...

perjantai 17. marraskuuta 2017

Löysille ajoa ja kisamotivaation ettimistä

Arggghhh ku nää viikot vaan menee. Tuntuu että mitää ei oikee saa aikaseksi. Toki pikkujoukukausi alkas jo töissä joten sielä saa kuluttaa aikaansa hyvinki paljo. Joten senkin takia on tytöt ollu vähä vähemmällä reenillä.

Purut on oikeestaan ainoot missä ollaan käyty normaalisti viikottain kahdesti. Siinä ollaan menty taas harppaus eteenpäin! Viimesessä parissa treeneissä on ajettu Sikka löysille haukkumaan. Etäisyys molariin on hyvä ja turvallinen, nii koiran ku maalimiehenki kannalta. Ja kestää jo maalimiehen liikettä vaihtamatta viettiä saaliille. Tiistaina ekaa kertaa saatettiin Sikka piilolle haukkumaan. Hyvin silti pikkuneiti haukkui löysillä. Vielä ku oppis itte luottamaan tuohon koiraan että päästää ne narut löysille. Se on vaan ittelle hankalaa :)  . Ollaan nyt myös tehty enempi ja enempi hallintaa. Välillä onnistuu, mutta Sikka rikkoo kyllä hyvin paljo laumaa ja on menos vaan haukkumaan maalimiehelle. Se on toisaalta hyvä asia, mutta tietää vaan enempi töitä mulle. Mutta Kariki jo totes että alkukeväästä pitäis kuulemma pitäis mennä tekemään ipo1. O-ou... onneks siihen on vielä aikaa.

Aksassa en oo kereenny käydä viikkotreeneissä saati sitte, että itte kävisin treenaamassa. Oikee harmittaaki ku ei oo päässy tekemään kotiläksyjä. Joten pitääpä nyt kyllä ryhdistäytyä... sen verran että kävin täs molempien kans juoksemas 3 starttia. Aava oli nii possu ku olla ja voi. Ei ottanu kontakteja ja meni läpi mun ohjauksesta. Ja vielä kaikilla kolmella radalla. Oli hyvin lähellä ettei Aavasta tullu lapasia. Sen verran hirveet radat tai radan pätkät ku tultiin kesken p
ois että en todellakaa kehtaa julkasta... Tänää omissa treeneissä Aavalla oli moodi. Se vaan huutaa, eikä kuuntele yhden yhtää. Ittelläki paloi käpy. Ihan kiva että se ei oo enää mikää lapanen, mutta tuo tommonen, nii kiristyy hermpo samantien.
Sikan kanssa kisoissa yllätttäen oli taas tuomariharjottelija. Ja ei kovin suurta vilkasua tarttenu ratoihin ku huomas että kyseinen harjottrlija oli minikoiraohjaaja. Oli linjat just semmosia. Maksin kanssa joten niin jäätävää. Joten eipä niistäkää radoista kovin paljoo jälkipolville kerrottavaa, kun yritit vaan saada jollain lailla siedettäviä linjoja.
 Aattelin pitää nytte molemmille aksasta pientä kilpailutaukoo ja ettiä omaa motivaatioo ku se meinaa olla vähä hukassa tuon kisaamisen suhteen.

Tokon suhteen mennään melkosta vuoristorataa. Nyt ku ollaan treenattu puruja ahkerammin nii Sikasen kierrokset senku vaan nousee ja nousee, ja välillä joutuu toden teolla tekemään töitä että saan sen ees vähä tiputtamaan kierroksia että tekeminen olis mukamas hillittyä ja hallittua tokoa. Välillä neiti pystyy tiputtamaan hienosti kierrokset ja olemaan ihan oikeesti tokokoira mutta välillä joutuu kyllä taas omat hermot , sinnikkyys ja rauhallisuus todenteolla koetukselle. Nyt ilmosin Sikan taaski kokeeseen, joten katotaan kuinka käy...
Aavan kanssa ollaan hömppäilty ja tehty rallyn liikkeitä. Jotrn kaipa se pitäis ilmota kokeeseen. Ollaan nyt kunnolla ruvettu treenaamaan oikeen puolen seuruuta joka rupee pikku hiljaa edistymään. Töitä on vielä kyllä tehtävä sen eteen.

Suunnitelmissa on ollu jo monesti köydä vielä ajamassa jälkiä mutta tuota vettä on tullu nytte enemmän ku laki sallii. Ja on nii mettät ku pellotki melkosia järviä. keskiviikkona kuitenki kövin tekees jäljet molemmille; Sikalle pellolle ja Aavalle mettään. Sikan jäljen kanssa ollaan otettu pikkusen taaksepäin ja keskitytään puhtaasti jälkeen ja tarkkuuteen.
Aavalle talloin hieman alle 600 m pitkän , 4 keppiä, vanheni melkein 2 tuntia. Jana oli n. 15 m. Yhdessä kohtaa oli paljo harhoja ja Aava joutui toden teolla tekemään töitä että pysyi jäljellä mutta se pydyi. Tarkisteli kyllä , mutta sr sallittakoon.  Kaikki kepit nousi nätisti ja muuten perinteinen Aavamainen hyvä jälki.  Jos nyt ryhdistäytyis taas tämänki suhteen jos vaan märkyys ja kelit sallii :)

Muutama Jussin ottama kuva puruista :








maanantai 23. lokakuuta 2017

Tuplanolla ja agilityn onnistumisia

Alotetaan jälleen kerran aksasta ja hyvillä uutisilla. Viimeks mainittinki että eletään jänniä aikoja. Nii nyt voin virallisesti kertoa että päästiin Sikkasen kanssa Nuorten Koirien NextLevelille. Eli meillä on tiedossa keväällä kolme sangen agilityn täyteistä viikonloppua. Ja ihan huippu kouluttajien parissa (Janita Leinonen, Jaakko Suoknuuti,  Tuulia ja Timo Liuhto) , eli varmasti heillä on annettavaa meille. Sanotaan näin että ku hain Nextarille nii eipä ollu kovinkaan suuria odotuksia, sillä tiesin että hakijoita on paljon ja vain kourallinen pääsi mukaan. Voin sanoo että ootan niiin innoissani näitä sessioita :)

JAtketaan vielä aksan parissa sillä käytiin Aavan kanssa Jaulla kisoissa viime vklpna (tai virallisesti toissa vklpna ku nyt on jo maanantai)  ja käytiin hakees tuplanolla kahelta hypäriltä. Vikana ratana oli agirata mikä hyllytettiin, koska jäin varmistelemaan aata ja olin myöhässä seuraavalta takaakierrolta. Joten Aava hyppäs sen edestä. Muuten tehtiin hyvä rata ja onnistuttiin putki-puomierottelussa hyvin. Tuomarina oli Saviojan Anne. Annella oli kyllä nytte tosi mukavat ja etenevät radat eikä ollu mitää syheröä. Ja Anne sanoiki jo heti tuomarin puhuttelussa että nytte että sitte voi valittaa että olis mulla syherörata. Ja sen jälkeen totes että nii joo ja huomenta.

Ja edelleen jatketaan aksan parissa... käytiin Sikkasen kanssa tuos viime maanantaina Turussa (tai siis virallisesti Kaarinassa) Kurikan Tanjan treeneissä. Harmittaa ku ei tullu videoitua treenejä ku just oli muut ryhmäläisistä lämppäämässä tai jäähkäämässä koiriansa. Mutta voin sanoo että en oo koskaa ennen nähny Sikkaa kokoovan noin hyvin hypyille   o.O   kyllä luit ihan oikein. Sikka ja kokoominen. Meijän treenit rupee oikeesti tuottamaan tulosta. Tanjaki sanoi että kun vaan Sikalle kertoo tarpeeksi aijjoos että nyt pitää koota nii tekee sen äärimmäisen hyvin. Muutenki omaa erittäin hyvän estefocuksen . Itte olin nytte ekaa kertaa Tanjan treeneissä ja tykkäsin kovasti!!



Tokon suhteen ei mitää uutta. Sunnuntaina pitäis mennä kokeeseen ja saatiin eileen ruutu hajalle oikeen kunnolla. Eli hyvin menee... Nytte alkas myös meijän kouluttajien treenit Mannerin NInalla Akatemialla, josta oon hyvinki innoissani. Jos pikkuhiljaa ruvettais pääsemmään eteenpäin tän meijän vireen kanssa.





tiistai 3. lokakuuta 2017

Viikonlopun kisat ja tokoilua

Niin viikonlopun aksakisat. Täytyy myöntää että meni yllättävän hyvin! Lauantaina pääsi Sikka juoksemaan 3 starttia, kaikki agiratoja. Tuomarina oli Marja Lahikainen. Ei ihan helpoimmat ykkösten radat, mutta tykkäsin hurjasti :)  Sikan kanssa tuloksiksi saatiin 10, sija 4., 10 sija 3. ja HYL. Kaikkiin ratoihin oon erityisen tyytyväinen. Mun tavotteena oli että neiti pysyy lähdöissä ja tekee kontaktit. Hieman ennakoi osalla kontakteista mutta SIkkanen pysyi lähdöissä.

Ekalla A-radalla heti toinen hyppy valahti ja sen takia huono kulma muurille jonka takia se kaatui, kirjaimellisesti. Kepeille tuli liika kovaa ja meni rytmi sekasi.Joten sen takia 10.
B-radalla tuli heti eka rima alas, ku Sikalla oli selkeesti kiire. Keinulta vapautti ite ittensä enkä reneenny näyttää minne mennää nii pyöri edessä . Ja tuli kiire joten toinen rima alas. Tää on kyllä yks meijän parhaimmista radoista :)
Vikalla C-radalla tuli rima alas ku ei ihan malttanu hypätä (okei, tuli huonolla linjallaki) . Hypylle mun liike loppui ja Sikka noin kiltisti kääntyi. Mitä hittoa. Onko Sikasta tullu noin kiltti??!!?? Joten sen takia kerkes hypätä hypyn. Alla vielä videot Sikan radoista:






Sunnuntaina oliki Aavan vuoro. Tarjolla olis ollu 4 rataa, mutta ilmosin Aavan vaan kolmelle ku tiesin että niin minä ja Aava ei jakseta skarpata enää sille vikalle radalle. Kisoissa oli myös tuomarikolleegio, eli ns. näyttökoe pääseekö "tuomariharjottelija" viralliseksi tuomariksi. Kisoissa oli 2 tuomarikokelasta joista meille napsahti MArko Mäkelä, joka oli suunnitellut 2 ekaa rataa. Voin sanoo että ei ollu helppoja ratoja millää muotoa: okserit seinäänpäin ja pituudelta tiukkoja kulmia, hyvin paljo ansaesteitä. Aavan kanssa oli myös samat tavotteet mitä Sikalle eli kontaktit ja lähdöt. Ne toimi Aavan kanssa
Ekalla radalla ohjasin todella löysästi, eikä siltä radalta kovin hirveesti kerrottavaa oo. Rehellisesti sanottuna en ees muista koko rataa enää, joten ehkä seki kertoo jo jotain. Toikalla radalla skarppasin ja tehtiinki hemmetin hieno alku hieman yli puoliväliin saakka, sitte menin itte ryssimään: meinasin kompastua joten mun tasapaino horjahti pahasti just ku piti työntää Aava takaakiertoon. No edestähän se sen hyppäs. Joten hyl. Totta kai oma ohjaus loppui siihen. Harmittaa vietävästi sillä loppu olis ollu helppo ja uskon että oltais tehty nolla sillä radalla.... Noh tätä tämä koiraurheilu on.
Vikalla radalla tuomarina oli Anne HUittinen. Huomattavasti helpompi rata, jolta taisteltiin 10. aalta loikkas alastulon sillä olin tekemässä valssia just aan jälkeen, sitä Aava ei vielä kestä. Lopussa tuli vielä rima, mikä meni ihan omaan piikkiin.

Agilityn suhteen eletään jänniä aikoja, mutta kerron siitä sitte myöhemmin...

Tänään käytiin tokoilemassa tuossa ihan jäätävässä kelissä Heidin ja Särmän kanssa. Kyllä se ehkä vaatii pientä mielenlujuutta seistä kaks tuntia vesisateessa ja kauheassa tuulessa, mutta silti saatiin hyvät treenit aikaseksi. Sikka teki kokeenomasen setin . Nyt oli mielentilallisesti super!! Ainoo missä tuli ääntä oli piiiiiitkän seuruun jälkeen ku vapautin. Eli tää osottaa sen että meillä on toivoa. Eli näillä metodeilla jatketaan :)
Aava pääsi todenteolla hassuttelemaan, nimittäin rallyä. KYLLÄ, minä joka oon aina sanonu että ei hitto siihen en sorru, että sehän on ihan humpuukia. Joten KYLLÄ. Heidi teki meille Aavan kanssa alokkaan radan. Nyt joudun myöntää että se varmasti on semmonen laji minkä Aavaki vois kestää, kisaamisen siis. JOten kaippa sitä pitää ruveta kisoja kattelemaan...


perjantai 29. syyskuuta 2017

Nutrsijälkiä ja aksataukoa

Ollaan jatkettu meijän jälkioperaatiota ja käyty ajelemassa jälkiä. Pellolla. Tai enempi ollaan tehty nurtseille eri paikkoihin. Kuten viimeks mainitsin, että ovat olleet Sikalle hankalia nii ei oikeestaan oo enää. Tekee hyvin töitä ja syvällä nenällä. Rupee jälki näyttämään siltä miltä haluanki. Nurtsijälkien ansiosta on vauhtiki tippunu hurjasti sillä ei oo ihan helppoo. Totesin että täälä eteläs on heikosti peltoja saatavilla (jos kysyt luvat nii sen jälkeen käy aina niitä joilla ei oo lupia ja sen jälkeen evätään meiltä muiltaki luvat). Mutta totesin että täälä on pirun paljo puistoja mitä voi hyödyntää. Ja niissä on aina paljo häiriöö ja harhoja. Joten me ollaan kierrelty kaikenlaisia puistoja, niin isoja ku pieniä. Kulmien kanssa on Sikkasen kanssa vielä tehtävää, sillä välillä tekee törkeen hienoja kulmia ja ajaa ne sukkana. Mutta välillä ne on melkosta kaaosta.... että niihin pitää saada varmuutta. Totesin myös että Sikalla ei oo ongelmaa ajaa suoraa, mutta jos jälki menee loivaa S-mutkaa nii on aiva liian vaikeeta. Eli ne menee nyt treeniin.
Tiistaina käytiin Jussin kanssa tallomassa jäljet Lauttasaareen ala-asteenvieressä olevaan puistoon. Jussilla oli mukana vain Perro. Joten tehtiin 2 lyhyttä pätkää. Ekan talloin itte. Sen Sikka ajoi suht hyvin. Toisen suoran pätkän talloi Jussi. Vieraassa jäljessä ei ollu mitää ongelmaa ja nostiki oikein mallikkaasti.

Tänään aamulla olin Heurekan nurtseilla treenaamaasa tokoa nii päätin vallata koko nurtsit ja tallon toisella puolelle jäljet ja toisella kävin tokoilemassa. Sikkasella alotin nyt treenaamaan ympyrätreeniä . Eli aloin jäljen ympyrällä eli periaatteessa jälki lähti kellotaulusta katsoen klo 12 kohdalta ja pyörin myötäpäivään klo 10 kohtaan , mistä tavallinen kulma pois, suoraa 10 m ja pallopalkka joka oli maassa valmiina. Oli hyvin vaikea treeni Sikalle sillä hajua tulee joka suunnasta ja joutuu tekemään kunnolla töitä. Ihan ei menny putkeen. Mutta näitä pitää ruveta tekemään!! Nyt mulla ympyrän halkasija oli n. 4 metriä. Ajoin vielä Sikalla Aavalle tarkotetun suorakaiteen muotosen jäljen jossa oli aikas paljo harhoja. Tarkisti harhoilla metrin verran molempiin suuntiin mutta jatkoi omalla jäljellä. Jess :)

Tokopuolella käytiin maanantaina kimppatreeneissä Töyrynummella Sinin ja Ässän, Nooran ja Jipin ja Sannan ja Popin kanssa. Täytyy myöntää että tuli taas semmonen karu paluu maanpinnalle että huh huh..  Sikanen oli taas niin ylivireinen , enkä millään saanu laskettua sitä tokomoodiin. Kyllä taas testattiin omia hermoja. Oli sangen lohduttavaa ku Sini totes että ei oo ikinä nähny Sikkaa noin tuollasena, että miten mä kestän ja nyt jis joku bortsuihminen sanoo koiransa olevan ylivireinen nii sille saa kuulemma nauraa. Se ei oo mitää... tai oikeestaan en tiiä onko se niin lohduttavaa..
Torstaina kövin Tiinan ja Lilan kanssa treenaamassa koska he olivat menossa sunnuntaina bh-kokeeseen. Eli Sikka pääsi tekemään bh:n taas kokeenomaisena. SeuruukaavioT teki molemmat hyvässä moodissa. Ihan pieni ääni pääsi, mutta muuten sangen bueno. Ja asia mistä oikeesti olin positiivisesti yllättyny, niin otin Sikan ihan lennosta autosta ja mentiin suoraan hommiin nii silti kykeni tekemään pitkät seuruu pätkät hyvässä vireessä. Eli neiti alkaa ihan oikeesti kehittyä.
Tänään kävin siis tokoilemassa. Sikka teki sangen mallikkaasti töitä ja nyt keskityttiin vauhtiliikkeissä hiljaa olemiseen. Eli samantien ku kuului pieniki ääni nii häädin Sikan pois, odotin hetken sit uusiksi. Vielä en osaa sanoa toimiko vai ei, sen näkee sitte rns treenissä

Aksassa on molemmat ollu lomalla kaks ja puol viikkoo. Nyt ilmotin molemmat viikonloppullr kisoihin joten kattotaan kuinka käy :)

maanantai 11. syyskuuta 2017

*syvä huokaus*

Taas on aikaa vierähtäny, enkä oo tänne kereenny päivittämään mitää... Tuntuu että käyn vaan nukkumas kotona ja taas mennään.

Mutta otetaan lyhyttä kertausta mitä ollaan saatu aikaseksi.
Tokossa poden jonkinnäköstä motivaation puutetta. Sillä nyt oon keskittyny tuohon Sikan mielentilaan hyvin vahvasti (se että erotellaan pk-moodi toko-moodista) ja ääntelyyn. Saakelin pillipiipari ku meinaa välillä tulla vahvana, välillä ei ihan niin vahvana.  Ittellä on hyvin ristiriitainen fiilis mitä mä nyt lähden sen kanssa tekemään. Ollaan myös Tiltun treeneissä pureuduttu asiaan, mutta itte en ihan oo samoilla linjoilla. Koska Tiltun mielestä meidän ongelmat johtuvat siitä kuinka Sikka leikkii. Koska Sikallahan on tapa ku se saa elun nii se tuo sen AINA saman tien mulle ja hyppää mua vaste ja mälvää lelua siinä että voitko ottaa kiinni. Tiltun mielestä juuri tämä mälväys aihauttaa stressiä. En allekirjota tätä. Viime keskiviikkona jatkettiin tuota ääni ongelmaa ja Tiltu sanoin että mun pitäis joka-ikinen liike räjäyttää atomeiksi eli pilkkoa mahdollisimman pieniin osiin ja vahvistaa kaikkia että ne tehdään hiljaa, ja siitä lähtee ketjuttamaan liikkeiksi. Toisaalta joo. Mutta se ääni tulee tietyissä liikkeissä nii pitää panostaa niihin ja liikkeittein väleihin. Puhuttiin myös siitä paljonko mun kannattaa tehäkokeenomasia treenejä. Maarit sanoi että mun pitäis tehä niitä hyvin paljo, nyt Tiltu sanoi että mulla on teknisesti äärettömän taitava koira, joten ei todellakaan kannata tehä. Eli hyvin ristiriitaista. Nyt pitäis vaan itte päättää. Mutta ne on kouluttajien neuvoja, ja näin se menee. Itte sä keräät kouluttajilta ne parhaimmat ja teille sopivimmat neuvot .

Jälkipuolella oon nytte ryhdistäytyny ja ollaan käyty ajaas jälkiä aika monta. Nyt on taas Sikan keppimotivaatio nostettu ja kepit on noussu ny viimesen kk ajalta 100% . Ollaan nyt myös panostettu janoihin ja siihen että nostaa jäljen, eikä lähe takajäljelle. Jos on nostanu takajäljen, nii oon pistäny koiran suoraan autoon. Johan on ruvennu olemaan tarkka kumpaan suuntaan lähtee ajamaan. JÄljet on ollu hyvin vaihtelevia, ollaan tehty parit pitkät jäljet (toinen oli 1,2 km ja toinen 1,6 km), muutamat jäätävät ryteikköjäljen ja pari helppoo suoraviivaista  ja yks sik-sak jälki, yhet peltojäljet. Myös kulmat on parantunu ja nyt näkee entistä selvemmin koska koira on jäljellä, ja koska ei. Eli sangen hyvällä mallilla. Toki tänään kävin piiiiitkästä aikaa tekemässä nurtsijäljet yhteen puistoon molemmille tytöille. ja vielä paikka missä käydään usein tottistelemassa/tokoilemassa. Oli molemmilla tytöillä hankalaa: Sikalla eka 100 m 600 metrin jäljestä oli ihan kaaottista mutta sitte ajoi äärettömän nätisti ja tarkasti jäljen loppuun. Aavalla kävi toisin päin: alku oli eritoten hyvää mutta lopussa ku matkaa oli enää n. 40 m niineiti kadotti jäljen eikä nostanu millää. Ei sitte ihan oikeesti millää. Katteli vaan ympärillensä ja oli niinku oltais oltu piknikillä. Joten vein puhtaasti Aavan pois jäljeltä ja totesin että antaa olla...
 Aattelin vielä testata jos kävis kokeilemassa kokeessa vielä syksylle, jos saa vaan paikan kokeeseen.
Juurin sen takia ollaan nyt taasen myös ruvettu treenailemaan tottiksia vähä aktiivisemmin: ollaan tehty esteitä ja niitten vinoja tuonteja ja eteenmenoa . Välillä saa hinkata välillä toimii ku unelma...
Kaveri treenas myös nytte bh-kokeeseen nii käytiin tekemäs hänen kanssaa kokeenomanen treeni. Pääsi Sikka tekemään koko bh:n palkattomana. Vireeseen olin supertyytyväinen , ja teki saakelin hienosti koko homman. Teki kyllä myös äärettömän hyvää Sikkaselle ja osakseen myös mulle.

Puruissa ollaan tehty nytte muutamat koppitreenit. Hitto mimmonen ero oli parin treenin välillä!!! Ihan huikee. Tehdään näitä nytte vielä muutamia treenejä ja sitte taasen mennään kentälle. Nyt vasta ymmärtää kuinka toisaalta helppo treeni mutta vaikutus koiraan suuri. Ja kuinka paljo se helpottaa koiraa. Tiiän että tätäki blogia lukee moni ihminen joka ei tiiä koko treenistä mitää nii selvennetään hieman: eli koira pistetään pimeeseen koppiin/huoneeseen takaseinään kiinni lyhyessä liinassa. Maalimien käy kurkkaamassa ovesta , jolloin pyrkimys on että joko tulee kohti tai edes antaa jonkin näköisen äänen. Siitä vahvistetaan eli ovi pistetään kiinni. Mutta ärsykkeitä ei saa antaa, jolloin koiran pitää itse keksiä kuinka pääse tilanteesta pois. Hyvin nopeesti koira oppii että kun vain haukkuu ja tulee kohti ku ovi avataan nii uhka lähtee pois. Ekalla kerralla Sikkaki teki kaiken maailman sijaistoimintaa eli haisteli maata ja pyöri ympyrää ku väkkärä, mutta toisella kierroksella rupes samantien tarjomaan oikeaa asiaa. Eli suoraan suomennettuna koira pistetään puhtaasti pois omalta mukavuusalueeltaan ja se joutuu tekemään itse itsestään itsevarman ( puollustaa itteensä). Eli avataan puollustus puoli koiralta. Ja äärimmäisen hyvää koiran itsetunnon nostatusta. Tietenki koko treeni mennään koiran ehdoilla. Nyt toisella kertaa Kariki snaoi että Sikalla oli jo ihan hurjana ja hampaat vaan loisti ja oli sitä mieltä, että tänne ei sitte saatana tulla. Eli kahessa treenissä siitä pyörimisestä päästy tähän. Tää on myös siitä jännä treeni, että tässä näkee ihan oikeesti mimmonen sen koiran pääkoppa on todella. Sikalla aina ku ovi pistetään kiinni, neiti hiljenee ihan samantien. Ei kuulu ääntäkään. Tietää että on pääkoppa kunnossa. Tuos on muutamat koirat jokka jää kitisemään/ulvomaan ja yks jäi haukkumaan epävarmuutta. Mutta mitä enempi on treenejä alla nii sitä nopeemmin nekin kaverit rupee kopissa hiljenemään. Sekin on jännä nähdä kuinka hyvin koirat palautuu ku ne käy hakemassa kopista pois. Ja meilläki porukassa on noita täysin saali-koiria, on 2-viettinen ja muita eli hyvin erilaisia koiria. Hauska treenejä näin vierestä katsojana ku itte ei tartte tehä yhtikkäs mitää. Olis kyllä kiva vaan tietää mitä tuola koiran päässä vaan liikkuu treenin aikana.

Aksassa ollaan Sikkasen kanssa käyty muutamissa kisoissa, mutta eipä sieltä oo kovinkaan hirveesti oo kotia kerrottavaa tullu, eli hylly-rivi jatkukoon. (ja siksi vain Sikan kanssa oon kisannu että mun vapaapäivät on osunu aina niin että lähellä on just niinä päivinä ollu vaan ykkösten kisoja). Treeneissä on Sikan kanssa kulkenu eritoten hyvin. ollaan tehty asioita mihin en olis puolivuotta sitte uskonu kykeneväni. Eli treenit sujuu mallikkaasti mutta kisoissa mulla onki ongelma. Toissa kisoissa huomasin että mä saan jotenki sen jäätävän kiireen ittelleni ja sen myötä moi asia kusee. Nyt olis Sikan kanssa tarkutus vaan kisata niin että mä saan itte pidettyä itteni zen-tilassa enkä kiirehdi ja ajattele sitä mun henkistä kiirettä. Tää vaatii vielä pirusti töitä, mutta eiköhän se siitä.

JOtain poikkeavaaki ollaan päästy tekemään. Tytöt nimittäin pääsi Pompan uuden malliston kuvauksiin mallin hommiin. Kuvaajana oli Pätysen Jukka. Oli kyllä sangen hauskaa hommaa ja tytötki tykkäs. Ja se että niin helppoa ku koirat toimii ku ajatus. Saa taas olla niin ylpee mun tytöistä. Nyt vaan ootellaan että mallisto julkastaa ja meki saadaan sitte kuvat ittellemme :)

maanantai 14. elokuuta 2017

Viikonlopun aksat

 Nyt viikonloppuna oli omat kisat Kivikossa, mihin oli ilmonnu molemmat tytöt. Lauantaina Sikan kanssa 3 starttia, tuomarina Minna Räsänen, mutta oli tuomariharjoittelija Tommi Raita-Aho. Täytyy myöntää että olin positiivisesti yllättyny että oli noin suorat radat. Kunnon perinteiset ykköstenradat, eikä mitää kikkailuja, edes ykkösillä (mitä on ollu viimeaikoina sangen paljo). Toisaalta mietitytti, että kuinka pysyy Sikkanen lapasessa ku pääsee luukuttamaan. Mutta pääsi myös Sikka yllättämään, sillä pysyihän se. Ekalta radalta hylly, koska kepeiltä virhe mitä en korjannu. Renkaan hajotti selällänsä.No Sikkaa tuommonen ei haittaa, eikä siitä tullu mitää. Mutta hyppäskyllä kaukaa ja en tiiä oliko jo lukinnu edessä olevat kepit minkä takia moinen hyppy..  Toisella radalla vähä lähti malilla homma lapasesta, mutta ei pahasti.  Tai niin pahasti mitä kuvittelin. Vikalla hypärillä oli Sikka taas lapasessa. Mutta. Sainpahan taas todeta ettei kannata riemuita liian aijjoos. Muuten puhdas rata, mutta tulihan se vimppa rima alas...

Sikan ratoja:







Eileen Aavalla oli edessä oma puhde, tuomarina Leena Rantamäki-Lahtinen. Ja olipas sangen mielenkiintoset radat: hyvin suoralinjasta, mutta sitte melkosia killereitä ja lyhyitä estevälejä. Toki siinä mielessä mukava ettei ollu mitää kovin jäätävää syherrystä missä on vaan takaakiertoja takaakirtojen perään. Radat näytti tosi helpolta, mutta oli kuitenki vaikeita. Eikä tuloksilla kyllä juhlittu. Aavan saldona oli hylly, 10 ja 15. paljon hyvää, mutta paljon on taas aisoita treenilistalla

Aavan rata:


sunnuntai 13. elokuuta 2017

Leireilyä ja aksakisoja

Mulla on tänään mun kesäloman toisen osan vimppa päivä. Täytyy myöntää, että kalenteri oli kyllä niin täynnä kaikkee että eipä ollu lomasta kovinkaan hirveesti tietoo.
Alotettiin loma 30.7 aksakisoilla Janakkalassa Aavan kanssa. Hitto ku silloon oli lämmin. Ja Jankkin ulkokentät ku on sielä hiekkakuopalla, mihin ei tuule. Eka rata oli huono ja tultiinki pois kesken radan. Olin itte ihan veltto paska, ja niin oli Aavaki. Toiselle radalle skarpattiin, mutta ei se siltikää ollu mitää parasta Aavaa. Kaks ekaa rataa oli agiratoja, joista molemmilta radoilta hyppäs kontakteja vähä sieltä ja täältä. Arrggh. Vikalle radalle joka oli hypäri sain kerättyä itteni ja tehtiinki hyvää rata kolmenneksi vikalle hypylle saakka. Siinä saksalaisessa Aavalle tuli ihan  j ä ä t ä v ä  arviointi virhe ja hyppäs ihan riman päälle, joten hyl sieltä. Harmittaa!! Se olis muuten ollu ainoa nolla siltä radalta.

Aavan rata:


Viikon aikana käytiin purutreeneissä, aksaamassa ja kaikkee muuta. En rupee sen enempää avaamaan treenejä. Mutta viikon odotus päättyi perjantaina, silloon alkas tokoleiri Hartolassa, Kunkkulan koirakeskuksessa. Kouluttajina leirillä oli Antikaisen Tiltu ja Angelica Leiman, tutummin Ansu. Leiri alkoi siis perjantaina iltana Tiltun luennolla tokokoiran kouluttuksesta ja taitojen ylläpitämisestä. Lauantaina omat treenit alkoi heti aamusta omalla vapaatreenillä porukassa. Sen jälkeen oli Tiltulle oma treeni. Lauantain aiheena Tiltulla mulla oli seuruu ja sen mielentila. Itse seuruussa ei oo kovinkaan mitään ongelmaa, mutta mielentilassa on. Samalla mietittiin meijän alkurutiineja nimenomaisesti tokoon, ja sitä mitenkä saisin Sikan erottomaan tokomoodin pk-tottismoodista. Enempi meillä meni aikaa höpöttelyyn, ku mietittiin mikä toimii, mikä ei. Mutta tähän asti oon pistäny Sikan maahan ja muutama nami nenän eteen, käskyllä saa ottaa. Tällä tyylillä tuun jatkamaan. Mutta mietittiin sitä seuruuta. Tiltu ehdotti että kun Sikka tulee aina perusasentoon automaattisesti ja on skarppina, että jättäisin kaikki sivu- ja seuraakäskyt pois. Testattin tätä ja hyvinhän se toimi. Eikä Sikka nostanu kierroksia (tekee sitä aina ku sanon jonku käskyn). Tiltu perusteli sitä sillä, että Sikka on aina kartalla mitä tehään. Ja se on koira jonka on pakko tietää mitä tehään, joten voin hyvin jättää käskyjä pois niin paljo ku mahollista. Tiltu myös ehdotti että jos on tarpeen nii voisin opettaa jonku muun käskyn kun tuo sivu- jolla ei olisi niin suuri merkitysmielentilan kanssa. Koska sillä käskyllä sikka nousee. Mutta tuo uus käsky olis vaan pieni muistutus. Käytiin myös pikasesti läpi meijän kiertoa sillä siinä tulee ääntä. Tiltu sanoi, että Sikka kyllä tekee sen hyvin, mutta pitäisi saada enemmän sislätöä siihen menoon tötsälle. Nyt tehtiin kiertoja muutamalla pysäytyksellä niin että pysäytin palkkasin namilla kädestä ja siitä lähetin kiertämään. Teki hiljaa. Tiltu sanoi että välillä voi pysäytyksestä pistää suoraa kiertämään , ja välillä palkkaa ja sitte kierto. Itse pysähdykset oli kyllä hyvät (tein seisomisia ja maahanmenoja).
Sunnuntaina Tiltun kanssa pureuduttiin meijän  noutohin. Ensin tehtiin erilaisia noutokapulasta luopumisia, koska se on ainoa keino onneen. Lopuksi palkaksi pääsi noutamaan. Itse nouto oli sangen hyvä , eikä siinä ollu mitään sanomista. Edes Tiltulla.  Koska aikaa jäi, otin aiheeksi vielä voittajan ohjatun. Ogelmana on ne kapuloittin viennit ja seuruu. Nyt palkkailin pelkästä viennistä kontaktista, sillä jää niihin jumiin. Siihen ei oikeen auta ku vaan tehdä niitä. sitä tehtiin omana. Toisena osana oli se seuruu, sillä kapuloita kohti seuruu oli hirveetä. ja on edelleen. Se että sanon Sikalle, nii ei auta,joten Tiltu sanoi että aina ku kontakti tippuu ja ei oo korrekti nii koira samantien istumaan ja itse meen muutaman metrin päähän odottamaan. Ku koira on taas siinä aktiivinen mua kohtaan niin sitte tuun koiran viereen ja jatketaan matkaa. Tää lähti toimimaan yllättävän hyvin.
Ansun kanssa katottiin meijän eteentuloja, mutta niihin ei saatu oikeestaa mitään uutta. ja oon vähä skeptinen sen ideoihin. Tai oikeestaa tiiän jo että ne ei toimi.
Mutta näin kaiken kaikkiaan mahtava leiri, ihan loistavassa seurassa. Niin parhautta.

Maanantaina otettiin illasta auton nokka kohti Kotkaa. Käytiin nimittäin Sikkasen kanssa juoksemas iltapuhteena 3 aksarataa. Sielä tuomarina oli Pertti Siimes. Täytyy myöntää, että ykkösten radoiksi oli hankalat radat. Ja mistä lähtien ykkösillä on vaikeita putki-aa -erotteluja?!?  Eka hypäri oli melkosta kaaosta. 2 vimppaa agirataa oliki sangen hyviä. Toisella radalla koitui kohtaloksi väärä putkenpää, muuten puhdas rata. Viimesellä radalla näkyi jo väsy molemmissa. Mutta siihen nähden hyvä rata tehtiin vaikka hyllytettiin.

Tiistaina ja keskiviikkona käytiin purutreeneissä. Sikka oli edellis viikosta selkiytynyt huimasti vietin vaihdoissa. Ihan ku eri koira. Keskiviikon purujen jälkeen ajettiin suoraa Jaanan ihmenäppien käpelöitäväksi, koska olin varannut molemmille käsittelyajat. Sikka oli yllättävän hyvässä kuosissa. Siihen nähden että en oo käyttäny sitä missää varvasonnettomuuksien jälkeen (eka Jaana oli lomalla ja sitte Sikka juoksi ja vielä Jaana oli uudestaan lomalla). Etupäässä ei ollu yhtää mitää, niskassa pientä kireyttä, mikä johtuu puruista. Ainoo oikeen jumi-jumi oli löytyi vasemmasta kyljestä, joka vaikutti niin etu- kuin takareiteen ja nivuseen. Aukes silti sangen hyvin. Ja Sikan perinteinen jumipaikka. häntä. Muuten ei yhtää mitää. Aava oliki enemmän jumissa. Koko koiran etuosa puoleenselkään asti ihan jumissa. Pahin oli niska, mihin oli tullu oikeen kunnon jumipaukura. Aikas kauan Jaana teki töitä, että saatiin niska auki. Myös lantio oli jumissa, mutta se lähti helposti aukeamaan. Toinen melkopaha jumi oli molemmat sisäreidet ja sieltä oikeestaa kaikki mikä vaan mahan alla on , nivusista mahan alle. Jaana ihmettelikin että Aavalla ei oo ollu virtsankarkailua, koska oli niin pahasti jumissa. On kuulemma hyvn yleistä jos on noin jumissa.

Vielä muutama kuva tokoleiriltä. Kuvat: Sanna Piironen




Sikan ohjattu


Ja joku väittää että toko on vakavaa ;)

Kapulasta luopumistreeniä





tiistai 1. elokuuta 2017

Kuvaa kuvan perään

Tällä kertaa pelkkiä kuveja. Meikäläinen osti uuden kameran ja tänää treeneihin otin sen mukaan. Vielä vähä hakemista mutta eiköhän se siitä. Mutta muutama kuva tän päivän treeneistä:
Eikä varmaankaan tartte sanoa että Sikka oli taasen ihan super <3









torstai 20. heinäkuuta 2017

Kesäkuulumisia

Täytyy myöntää että nyt ollaan oltu vvähä laiskoja treenien suhteen. Toki siihen on vaikuttanu sekin, että molemmat tytöt on juoksee nytte. Aava jo lopetti juoksunsa ja Sikanen on juoksujen suhteen loppusuoralla. Onneksi nämäkin juoksut rupee olemaan takana päin. Nimittäin viimeset kaks juoksua Aava on ollu helppo ja eikä ne oo vaikuttanu neitiin kovinkaan hirveesti, mutta nytte on taas on *syvä huokaus*.  Aava lopetti taas syömisen, mitä ei oo tapahtunu hetkee. Toki sinällänsä siiä ei oo mitää uutta. Mutta muutenki kusipää-ilmiö nostaa päätään. Aavasta tulee tosi rasittava ja meinaa vaan itteltä mennä hermo. Ja tietenki, koska Aavalla juoksut on vaikuttanu paljon, niin niinhän ne on nytte vaikuttanu Sikkaseenki. Tähän asti Sikkasen kaikki juoksut on ollu äärimmäisen helppoja, eikä ne oikeestaan oo vaikuttanu yhtäää koko koiraan. Mutta nyt . Erona että Sikka ei lopeta syömistä. Toinen kummallinen asia on nyt vasta ilmenny, että siitä tulee rapsutettava koira. Siis niinku normaali koira konsanaan. Sikkahan ei tykkää yhtää että sitä rapsutetaan tai silitettään. Eikä se koskaa kerjää rapsutuksia. Jos istut sohvalla vaikka telkkaria kattoen, se tulee kyllä kylkeen kiinni ja nukkuu kiepillä, mutta silittää tai rapsuttaa ei saa. Kummallinen elukka.

Mutta jotain hyvääkin juoksujen takia. Koska treenit on ollu vähissä nii ollaan käyty paljon juoksemassa tyttöjen kanssa. Nyt oon pyrkiny juoksemaan 3 juosulenkkiä per viikko, missä oon pysyny hyvin. Sikka on saanu vetää ja Aava edelleen hölköttelee vieresä. Kovin kovavauhtisia lenkkejä ei olla tehty, niin että vauhdillisesti tytöt joutuu ravaamaan reippaasti. Eli tytöt on saanu hyviä ravilenkkejä pituudeltaan 6-11 km. Sikan käskykäännökset on menny hurjasti eteenpäin ! Auttoi suuresti ku vaihdoin ohjatun oikeen ja vasemman pois (tilalle tuo ja hakee) nii pysyy Sikalla suunnat nytte selkeenä. Jess!!

Aavan kanssa käytiin heittämässä HAUn kisoissa kaks starttia. Tuomareina oli agiradalla Kari Jalonen ja hypärillä Viitasen Anne. No eipä niistä kisoista jääny kovin hirveesti jälkipolville kerrottavaa... agirata joka oli sisällä nii oli myöhässä vaikka kuinka mutta oli sielä muutamat hyvät pätkät. Mutta hitto en edelleenkään tykkää siitä pohjasta. vaikka kuinka yrität juosta, nii ei sielä kyllä liiku mihinkään. No kohtaloksi koitu kepit. Sieltä virhe ja sählättiin muutenki nii saatiin "yliaika vitonen" ja taittiin olla sijalla 6. tai 7. Hypärillä meidän kohtaloksi koitui yllättäen taas kepit... Kepit oli helti kolmantena ja ku ne kusi nii oma ohjaus lysähti ihan samalla. taittiin saada 15. JOten keppitreeniä, keppitreeniä... Ainoo positiivinen asia oli että yhtää rimaa ei tullua alas. Mikä on aikas hyvin Aavalta sillä nuo oli toiset kisat hallissa (ekat oli viime talvena) ja pihalla ei olla vielä käytykkää.

Mutta nytte ruvetaan taas virkistymään treenirintamalla ku selvitään juoksuista :)





torstai 6. heinäkuuta 2017

Jaahas ja taas mennään

Pistetään taas pientä kertausta mitä ollaan taad saatu aikaseksi tyttöjen kanssa. Sen verran oon itte saanu aikaseksi että ostin puhelinta varten jalan että on helpompi kuvata omia tekemisiä. Nyt onki tullu kuvailtua, ja poistettua, sitä mukaa videot ku on treenattu ja kattottu lävitte.
Sikan ilmosin taasen seuraavaan tokokokeeseen ja sen jälkeen pääsee neiti tauolle ainaki kisaamisen suhteen. Mutta kattotaan kuinka käy tuo vireen kanssa. Nyt on tehny suht kivasti töitä hyvällä moodilla, mutta tuo pillipiipari edelleen nostaa päätään valitettavan paljo. Arghh.... muuten tokoilu on ny jääny vähä vähemmälle ja tytöt on keskittyny uimiseen lämpösinä päivinä. Tosin, itte menin taas vähä telomaan selkäni. Nii jäljelle tai mitää muutakaa en kovin hirveesti oo voinu tehä reiluun viikkoon. Onneks se rupee olemaan kunnossa nii pääsee taas touhuamaan
Mutta. Sikan kanssa ollaan hinkattu ohjattua ja oikeelta puolta ku se on hankala. Yllättäen nyt oikee puoli toimii , mutta vasen on nyt se hanakalampi. Hitto ku sen tasapainon löytäminen on yllättävän vaikeeta... Muuten ollaan nyt muutaman kerran tehty oikeen liikkuroituna niin että joku muu vie kapulat. Nii ei mitää ongelmaa. Jonkun verran Sikalla on epävrmuutta siinä mihin SIkka kattoisi kapulotten viennin ajan.  Ollaan myös hinkattu ihan vaan perusasentoa. Sikka kun tulee pa:seen nii takaapää on suora mutta edestä vääntää ittensä kieroon ku kattoo mua ja painaa. Eli että saatais pa:t huomattavasti siistimmäksi. Ne rupes yllättävän nopeesti paranemaan. Myös seuruun pysähdyksissä. Ja jotta meijän hinkkaus treenit ei loppuisi nii ollaan hinkattu myös eteentuloja. Niissä meinaa musta katottuna jäädä vasemmalle vinoon. Mutta jatketaan näitten hinkkaamista. Kiertoa ollaan yritetty saada hiljaseksi mutta huoh... jos on häriötä (kapuloita , leluja yms) matkanvarrella nii tekee nätisti hiljaa kierron. Heti ku otat pois nii tulee ääni. Sama koskee jos on nameja joko matkanvarrella tai tötsän takana. Mä en oikeen tiiä mitä mä tekisin. Toisaalta tällänen kierto on vaan avossa, koska evl kierrossa on esteet ja kapulat nii on hiljaa. Nyt meillä on ollu noutokapulat pannassa oikeestaan pari-kolme viikkoa, ei olla koskettukkaa noudon muodossa (paitsi ohjatussa missä ei tuu heitto liikettä) tää on auttanu yllättävän paljon kapuloihin kiinni jäämiseen. Onhan ne kierrokset korkeella mutta luopuu kapuloista yllättävän hyvin.
Käyntiin piiitkästä aikaa myös Talissa tekemässä pk-puolen esteitä. Ei ollakkaa tehty varmaan puoleen vuoteen. Ja muutenki tais olla Sikan kolmas tai neljäs kerta metrisellä. Hieman oli taas tekniikka hukassa. Sikalla oli puhtaasti onhelmia arvioida mistä kohtaa pitää lähtee ponnistamaan ja veti jalat allensa hypätessä. Mikä sinänsä oli kummallista sillä aksassa ojentaa nätisti taaksepäin.  Takasi päin tullessa hypyt oli hieman parempia. Mutta kyllä siinäki tekniikka kusi. Muutaman kerran tais kolauttaa mutta kyllähän se siitä yli menee ja helposti. Joten totesin että pitääpä nyt vähä käydä tekemäs esteitä useemmin ku puolen vuoden välein , niin ehkä se tekniikkaki pysyis muistissa.
Puruissa on neiti menny taasen eteenpäin pitäis pistää joku päivä tännekki videoo :) vaikka kaikki treenit ollaan videoitu pääsääntösesti Jussin ansioista nii eipä niitä oo tullu ladattua nettiin saakka.

Käytiin maanantaina tekemässä esineet tyttöjen kanssa. Alkuperäsen suunnitelman mukaan oli tarkotus tehä samalla tytöille janatreeni. Mutta , vesisateen jälkeen ku oltiin mettäs nii voin sanoo että hyttysten määrä oli ihan käätävän moinen. Joten tyydyin vaan esineisiin. Talloin täysmittasen tuudun mihin pistin kolme esinettä: takanurkkiin ja ihan eteen eli keskelle olisko ollu 3 metrissä. Vein esineet valmiiksi. Sikka painatti suoraa taakse etuesineestä yli mutta löysi hyvin helposti vasemman takaesineen. Toisella lähetyksellä taas ihan etuesineen päältä ja juoksi taas nätisti hakemaan toisen takaesineen.  Seuraavalla lähetyksellä painatti taas etuesineen yli, kutsuin takasi ja lähetin uudestaan. Ja vasta sitte nousi se etuesine. Välillä vaan ei oo nenä auki pienellä malilla.
Aava sentään nosti tpisella lähetyksellä etuesineen, mutta juoksi seki ekalla esineen yli... mutta muuten molemmat teki oikeen nättiä työtä ja esineet nousi nopeesti.

Aksapuolella ei olla suuremmin tehty mitää: Sikan kanssa ollaan tehty muutamia jarru/kasaamistreenejä. Sillä rintamalla ei mitää uutta... se on hankalaa... Kerran kerettiin käymään Agility Akatemialla Juhan treeneissä. Voin sanoo että tuli taas semmonen pieni aksamasennus tuon Sikan kanssa. Ratana oli taas ei mikää helpoimmasta päästä oleva (varsinkaa rytmityksellisesti) rata. Ja hitto ku mä en osaa rytmittää tuon jättiloikkijan kanssa. En osaa niin en osaa.
Mutta aksapuolella ees jotain positiivista: Aavan keppien häiriötreeni on menny eteenpäin. Siis jonku verran, mutta tekemistä vielä on.

Tänään käytiin piiiiiiitkästä aikaa Heidin ja Pojun kanssa tekemässä jäljet. JÄlkien vanhetessa tehtiin jättiläismäinen esineruutu. Veikkaisin että se oli 70x60, esineet takakulmissa ja jossain keskipisteen etupuolella hieman oikealla puolella. Yllätyin kuinka hyvin molemmat tytöt irtos niinki kauas. Hiemn joutui molemmat tehä töitä mutta kumpikin löysi kaikki supernopeesti. Tytöt <3
Sikalle jälki oli Heidin talloma , 600 m, 6 keppiä, vanheni reilun tunnin. Heidi ei merkannu jälkee ku alun ja kolme kulmaa mikkä jäljellä oli. Voi huoh mikä kaaos jälki. Jana oli hirmu nätti, tarkisti takajäljen mutta lähti oikeeseen suuntaan. Mutta siitä alkoiki kaaotus. Vauhtia oli enemmän ku laki sallii, ja pyöri ja sähläs sen minkä kerkes. JOtenki kummasti selvittiin silti loppuun saakka. *erittäin syvä huokaus*


Tytöt pääsi vielä uimisen jälkeen poseeraamaan lupiinien keskelle:





keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

Loman loppu ja heikkoa suoritusta

Meikäläisenkin ihan ensimmäinen kesäloma ever (vaikka töitä on tehty aikas monta vuotta) päättyi eilen ja palasin tänään takaisn sorvin ääreen työmaalle. Okkei, mistään jätti lomasta ei ollu kyse sillä pidin nytte 2 viikoa ja elokuussa odottaa seuraava 2 viikkoa. Pitkälti tytöt on saanu vaan lomailla mutta vähän ollaan saatu aikaseksi.

Muutaman kerran käytiin Talissa puruissa. Sikka on menny hirveesti eteenpäin vietin vaihtojen kanssa. Vaihtaa sangen nätisti ja haukkuki rupee kuulostaa haukkumiselta, eikä siltä ku sikaa tapettais. Vaikka ikuinen kimittäjä se tulee aina olemaan :D

Reilun viikon verran kerettiin käymään oikeen kotona kotona etelä-pohjammaalla. Sielä saatiin yks vklp kulutettua ahkerasti KAuhajoella aksa-kisoissa molempien kanssa. Tuomarina molempina päivinä oli Timo Teileri. Täytyymyöntää että pikkusen pisti naurattamaan koiramäärät kisoissa. ykkösissä makseja oli 5 ja kolmosissa huikeat 8. Tai sitte män oon jo tottunu täälä etelässä huomattavasti isompiin kisoihin.
Lauantaina oli ykköset luvassa ja mukaan kisaamaan lähti myös Miisa-sisko oman Ele-shelttinsä kanssa. Sikan kanssa ei näistä kisoista kovinkaan suuresti jää kerrottavaa jälkipolville... Ekalla agiradalla neidillä keitti yli jo heti alussa . Toki odoteltiin lähistöllä aika pistkään jonka takia nosti kierroksia vielä entisestään. Mutta rimat lenteli, eikä kontaktit pitäny yhtää... aaarrrggghhhh. Toki ohjauksellisesti olin ihan Aava-moodissa, joten silloon lähtee aina Sikalla sokka irti. Ekan radan jälkeen kävin juoksuttamassa neitiä viereisellä pellolla että sais vähä rauhallisemman koiran seuraavalle radalle. Toisena myös agirata. Tällä radalla me mentiin yhessä ja neiti tuli jopa ohjauksiin. Harmittavasti väärä putken pää joten hylly. Ihan ei neiti enää pystyny lopun puomille pysähtymään ku tuli niin lujaa, toki pysähtyi, mutta ei kontaktille, koska oli jo hylly alla nii otin uusiksi. Mutta huomattava parannus versus eka rata. Kolmantena oli hypäri. Siinä oli paljon ansaesteitä ja tutustumisessa jo mietin että kuinkakohan käy... Alku oli selkeesti hankalampi ja loppu oli vaan rallattelua. Sikan kanssa tehtiin nätisti rataa yhdessä esteelle numero 9 asti mutta sitte lähti sokka irti. Toki myönnän ittellä tuli semmonen pieni huh- efekti ku selvittiinhankalista paikoista. Joten mitä tää osottaa. Ei saa yhtää "hengähtää" vaan pitää mennä tiukkana loppuun saakka. Mutta sylikyydillähän neiti tuli sitte pois radalta. Miisalle kuitenki isosti onnea sillä sai nollavoiton ja luvan.
Sunnuntaina otettiin siis Aavan kanssa taasen nokka kohti Kauhajokea. Eipä Aavankaan osalta jääny kovin hirveesti jälkipolville kerrottavaa. Tiesin jo heti alkuun että ekalla radalla tulee rimoja alas, sillä uus pohja. Se vaan vaikuttaa niin pirusti Aavaan... Ekalta agiradalta tais tulla huimat 30: keppi virhe (oli tosi tiukka avokulma putkesta ja meni tokaan väliin) , sekä keinulta virhe. Loput tuli rimoista....Silti oltiin sijalla 3. Toiselle radalle vähä petrattiin: tuloksena 15. Mukaan mahtui 1 kielto putkeen mikä meni omaan piikkiin ku lähin hätiköimään jatkoa, aan alastulo ja yks rima, silti siitä sija 2. Voin sanoo että molemmat radat oli niin jäätävän rumia että hävettää... oonko muka joskus jotain agilityn tapaista harrastanu?? Vimppana hypäri, joka jo rupes näyttämään agilityltä. Sieltä valitettavasti hylly sillä aattelin Aavan tulevan mun puolivalssiin enempi, mutta ei tullukkaa ja hyppäs hypyn väärältä puolen. Mutta nyt oli havaittavissa jonkinlaista taistelu tahtoa ja se että mä oikeesti uskalsin liikkua ja jättää koiran hoitamaan oman tonttinsa. Kotiin päin ajellessa totesin että Aavan oon vaan enempi ja enempi tullu sitä röyhkeyttä mitä oon kaivannu. Ja saakelin possu näykkäs mua ku tultiin maaliin. En olis ikää uskonu Aavasta, mutta erittäin positiivista. Aavalla on myös itsevarmuus noussu hurjasti joten nyt mun pitää oikeesti jättää se beibi sittaaminen pois ja ruveta liikkumaan. Hitto ku se oliski noin helppoa. Totesin myös että kisavireessä ei toimi kontaktit. Enkä mä kyllä niihin luotakkaa kisoissa. Eli asia mille pitää tehä jotain. Tässä vielä Sikan toinen rata, joka oli jollain lailla julkasu kelponen... harmittaa etten tehny vastakäännöstä tuohon muurille, sitte se olis menny oikeeseen päähän putkea...



Kereettiin me käymään Sikkasen kanssa tokokokeessa Tampereella. Eipä siitäkää jääny jälkipolville kerrottavaa. Ittelle vaan hyvänen vitutus. Joudun tässä kohtaa todeta että ei ihan parhaimmasti järjestetty koe. Koe oli siis koulun kentällä missä harmaa hiekka. Ruutunauha oli kulahtunan vaalea violetti eikä sitä todellakaan erottanu maasta, ja totta kai punaset merkit. Koko kokeessa ei ollu ku muutama koira joka löysi ruutuun. Saman näkyvyys ongelma kierto-tötsän kanssa, sillä seki oli punainen (hemmetin hienoo puna-vihersokeelle koiralle) ja tötsästä n. 8 m päässä oli kirkkaan oranssi merkki. Arvatkaapas oliko moni koira sillä merkillä... Muutenkin aikataulu kusi hiemna. Oma luokka ei ollu ku 20 min myöhässä, mutta jäin odottamaan vielä voittajaa (olin luvannut Aavan paikkikseen nollakoiraksi ku ei ollu ku 1 kisaaja voittajassa), niin se oli reilun tunnin myöhässä. Tuomarina oli Vesa Kallio ja tuloksena 3-tulos pistein 214,5. Tässä vielä liikkeittäin:
Paikalla istuminen: 10 istui hyvinki nätisti. Toki pientä jännitys momenttia toi sillä siinä kohtaa ku jätettiin koirat nii kentän laidalla juoksi jänis. Mutta pysyi, eikä elettäkää että olis lähteny.
Seuruu:  6. En tiiä mistä noin huono numero. Harmittaa etten kysyny kokeen jälkeen. Mutta kaaviossa oli pitkä juoksuosuus minkä pomppitapansa mukaan, välissä painoi, kontakti tipahti tasan 2 kertaa. Eipä tuomari tykänny muutenkaan tuon tyylisestä seuruusta mitä muita kattelin. Mutta hei jotain positiivista: Sikka oli HILJAA koko seuruun , siihen mä oon super-tyytyväinen
Liikkeestä seisominen: 8 Edelleenki tuomari ei tykänny seuruusta, nyt ei painanu. Toki pieni ääni kuului, muuten hyvä
Luoksari: 6 Ku jätin maahan nii jäi toinen kyynerpää hieman koholle, ja hivenen rauhaton, eteen jonku verran vino ja ennakoi liikkuriin käskyllä sivulle tulon.
Istuminen  tai maahanmeno liikkeestä: 8,5 Taas se sama pieni ääni lähdössä , muuten hyvä.
Ruutu: 0. bongas hyvin ruudun mutta meni hivenen yli. Enkä saanu korjattua ruutuun. Annoin uuden ruutu-köskyn niin pyöri ruudussa ja lähti tuli maahan puoleen väliin mua ja ruutua, käskin siitä ruutuun nii löysi ja oli oikeella paikalla. Oon kyllä tyytyväinen että löysi sinne ruutuun. Mutta arvakkaapa meneekö ruudun korjaukset treeniin ;)
Nouto: 6 piippas ku sain kapulan käteen, samoin käskyn saatuansa (tää oliki tiedossa että näin tulee käymään). Oli liian tiivis edessä, ja taas ennakoi sivulletulon liikkurin käskystä.
Kaket: 6 Tää harmittaa. Käskin maahan nii jäi taas mun puoleinen kyynerpää hieman ilmaan. Mulkasin sikasta  nii meni kunnolla, Siinä kohtaa ku olin just lähössä nii nousi puoli-istuvaan asentoon, käskin uusiksi maahan. Muuten ihan täydelliset kaket. Vesaki sanoi, että harmittavasti tuon alkusählingin takia joutuu tiputtamaan kutoseksi, mutta ei oo kuulemma nähny hetkeen niin hyviä etujalkakaukoja. Taas saan olla tyytyväinen sillä noudon jälkeen kykeni tiputtamaan mielentilansa ja tekemään hyvät kaket. en olis uskonu!!!
Hyppy: 8,5 Tuli taas tuomarin ielestä liian tiiviksi eteen, ennakoi sivulle tulon mun suun avauksesta
Kierto: 8 ääni, mutta oikeestaa tääki oli tiedossa, huoh...
Kokonaisvaikutelma: 8 . Tuo ääni....tai siis se sama pillipiipari. JOka aina liikkeitten alussa nostaa päätä,  Ja seuruusta tuli sanomista, liika tiivis, samoin ku eteentulot.

Eli summa sumarum. Paljon hyvää mutta plajo huonoa. Tuolle pillipiiparille pitää nyt oikeesti tehä jotain ku siitä rokotetaan niin pirun paljo!!! Ja se ku ne on ne 2-3 piippausta aina liikkeen alussa. Ja enempi pillipiipari pääsee vauhtiin noudossa ja kierrossa...

Sunnuntaina käytiin ottamassa kimppatokot katrin ja Unon, Sinin ja Ässän, ja Sannan, Minnin ja Mymmen kanssa. Yllättääkö jos sanoin että treenattiin ruudun korjauksia. Ja voi pojat ku meni pienen malin päänuppi ihan sekasi mitä pitää tehä... eli treenit jatkuu tehtiin myös kiertoon merkkihäiriöö : paljo merkkejä ja niitä matalempia versioita kierto-tötsän ympärillä. Siinä ei mitää ongelmaa. Tehtiin myös evl-paikkiksia nii saatii hyvää häiriöö

Maanantaina oli piiiiiitkästä aikaa jälki-päivä tytöillä. Molemmille talloin n. 600 m pitkän, 5 keppiä ja vanheni 1,5 tuntia. Olipas kyllä hyvät jäljet!! Sikka jopa keskittyi eikä kaahottanu ja häseltäny yhtää. Aavan kanssa tehtiin kunnon hyvän sunnuntaikävely-jälki, vanhaan tapaan. Molemmilla tytöillä kaikki kepit nousi nätisti. Jälkien vanhetessa talloin kapeen kaistaleen esineitä varte (n. 6x35m) ja tarkotuksen oli testata onko se nenä auki alusta asti molemmilla tytöillä. tein näyttönä kolme toistoa yhdessä esineellä niin että hetsasin oikeen kunnolla ja vein lelun takarajalle. Neljännellä kerralla vein taas näyttönä ja hetsasin oikeen kunnolla, mutta jätin yllärinä eri esineen n. 10 metriin. Kyllä sen molemmat nappas vaikka focus oli hyvin vahvasti takaesineelle. Olin kyllä tästä(kin) erityisen positiviisesti yllättyny.

Eileen kävin tekemässä nopeet aksa-treenit hallilla ku tuli tuo ukkonen. Sikka pääsi tekemään, jälleen kerran, yllätys yllätys kokoomisia ja jarruttamisia hypyille. On se vaan pienelle malille hankalaa jarruttaa. Ei malta nii ei malta. Itsessään Aava pääsi vähemmällä ja treeni oli enempiki mun pääkopalle. En edelleenkään tee niitä sokkareita , vaikka kerkeisin vaikka kahteen kertaan. Oon tästä joskus ennemminki avautunu. Nii tein lyhyttä radan pätkää muutamalla hypyllä missä tulis kiire niihin sokkareihin ja pistin itteni niitä tekemään.. Ehkä mäki vielä näissä kehityn. Hitaasti mutta varmasti...

maanantai 5. kesäkuuta 2017

Turkkusessa

Alotetaan Sikapossun kynnestä. Viime sunnuntaina ku avasin lääkärin tekemön paketin (kyllä ohjeen mukaan piti avata vasta su aamuna vaikka se perjantaina pistettiinki) nii yllätyin suuresti sillä koko ydin oli poistettu. Hyvä puoli siinä on se että kynsu kuivaa nopeesti ja siihen päälle alkaa kasvaa nopeesti uus kynsi, mutta mietitytti että onko kynsi tämän jälkeen enää niin kestävä mitä tähän asti?? Muutamalta kaverilta kysyin, ja sanoivat että tilalle kasvaa "rumempi" kynsi tilalle mutta muuten ei mitää eroa. Joten nyt vaan ootellan ja kattellaan mitä tuosta kynnestä vielä tulee. Muuten kynsi on sangen hyvällä mallilla: sunnuntaina se oli jo täysin kuivanu ja keskiviikko-aamulla siinä päällä oli kokonaan kasvanu kynsi. Eli sangen nopeesti se on parantunu. Toki nytte on ollu kuivat kelit nii toipuminen on menny nopeemmin ku viimeks. Onneksi!! Hiekalla en oo vielä kynnen kans treenata mutta nurtsilla ja keinonurtsilla kylläki. 

Keskiviikkona käytiin puoliksi extemporee reissu Turkuun, tai siis virallisesti Lietoon Jänesniemen Elinan oppiin. Sen suuremmin ei rataa tehty vaan keskityttiin tekniikkaan . Ekaksi keskityttiin kolmos hyppyyn ja sen kasaamiseen. Sikkahan ku ei oikein meinaa kasata , saati sitte edelleenkään jarruttaa ennen hyppyä. Joten  Elina oli hypyn takana vähä muistuttamassa Sikasta. Neiin ilme oli hyvä ekan hypyn jälkeen: mitä hittoa tuo tuola tekee??!!?? Muutaman muistutuksen jälkeen rupes neiti kyllä kasaamaan. Sen jälkeen otettiin aiheeksi kakkoshypyn päällejuoksu. Elina sanoi suoraan että Sikka hyppii puhtaasti siivekkeitten mukaan, ei rimojen. Totta! JOten keskityttiin siihen että saadaan se focus niihin rimoihin. Tehtiin niin että pistettiin 2 siivekettä peräkkäin ja siitä koira hyppäämään, mutta ilman vauhtia koiran turvallisuuen takia. Ekalla kerralla hypyllä hyppäs kyllä mutta SIkasta näki että tuli semmonen ou shit-efekti. Sen jälkeen neiti paransi hyppyjä. Sen jälkeen lisättiin siivekkeitten väliä: ei mitää ongelmaa. Tehtiin samaa takaakierron kautta. Siinä ekalla kerralla ei hypänny ku ei pystynykkää. Sen näki koirasta, että mamma mä yritän mutta tuosta mä en voi hypätä. Sen jälkeen rupes kattomaan kuinka tulee hypylle ja saatiin onnistumisia niihinki. Sen jälkeen otettiin niin että siivekkeet oli vinossa. Tämmösiä pitää tehä lisää kotona. Mutta piirsin sangen hienon havainnollistamis kuvan paintilla että ymmärrätte. Ja mun luvalla saa nauraa tuolle piirrustukselle :)



Tehtiin vielä pituuden jälkeiseen hyppyyn muistuttelua kasaamisesta. Ekalla hypyllä näki hyvin sen ou shit- efektin ja se oliki melkonen loikka ku tajus että hetkonen. Sen jälkeen tajus hyvin taas. Mutta noissa kohtaa kasas ittensä nätisti tuolle kolmos hypylle. Tässä vielä video Elinan treeneistä.




Perjantaina ja lauantaina käytiin vähä tokoilemassa mutta ei sen suurempaa. Ollaan jatkettu SIkasen kanssa tunnaritreeniä, mikä sujuu jo suht hyvin. Toistoja ja varmuutta neiti tarttee. Tehtiin ohjattu jota jouduttiin yllättäen hinkkaamaan... oikeen hakeminen meinaa olla välillä hyvinki vaikeeta. Vasemman kans ei mitää ongelmaa. Ja jos haetutin sen vasemman nii jäi siihen aika pahasti kiinni. Lauantaina tehtiin häiriötreeniä ruutuun: matkanvarrella oli patukka ja pallo ja merkkejä oli niin matkanvarrella ku ruudun vieressäki. Patukkaan kerran vilkasi matkalla, mutta muuten teki hienoja ruutuja . Hyvä pieni Sikapossu <3

Sunnuntaina otettiin taasen auton nokka kohti Turkua, tai taasen Lietoon TSAU:n hallille. Tällä kertaa käytiin Esa Lehdistön koulutuksessa. Ihan aluksi käytiin rata yhessä läpi ja sen jälkeen mentiin virtuaalikoiran kanssa. Eli mentiin rata läpi just niin ku ohjaisit koiraa kaikki käskyt, kehut piti tehä ja mikä hankalin asia: kattoa koiraa: kaikki ponnistuskohat, alastulokohat niin ku oikeesti pitäis mennä. Hitto oli vaikeeta kattoo sinne missä se koira periaatteessa olis. Ja Esa vielä kellotti meille ajat. Ja muut kattoi ja mietti missä kohtaa ohjaaja kusisi homma eli koira hyppäis hypyn väärinpäin tms. Äkkiä oppi näkemään missä ohjaaja oli koiran linjalla. Näitä pitää niin ruveta tekemään!!
 Oltin saatu rata etukäteen ja mieti että mitähän tästä tulee ku oli niin paljo ansaesteitä. Meidän treeniaika oli jaettu kahteen eli 10 + 10 min. mikä oli hyvä. Ekalla kympillä tehtiin pelkkiä esteenohituksia koska meinas olla vähä hankalaa pienelle possulle. Samoin saatiin vinkiksi että lyhyt rata missä pitäis esim tehä poikkari vasemmalle mutta enne  poikkaria pitääki koiran tulla ohjaukseen ja pyörähdetään kerran ympäri oikeen kautta ja sen jälkeen lähetetään koira poikkariin. Yms. eli enne ohjausta pyöri koiran kanssa kerran ympäri just vastakkaiseen suuntaan ja sen jälkeen ohjaa hyppy. Toinen mitä Esa neuvoi oli että raivaa ensin ittelle kentälle selkeen tilan kentän päästä päähän. Sen jälkeen viedään lelu toiseen päähän kenttää yhessä koiran kanssa = ohjataan suoraan lelulle. Näitä pari toistoa , mutta sen jälkeen taas "ohjataan" koiraa mutta puolessa välissä taas mennäänki ympäri kerran ja sitte vasta lelulle. Eli saadaan koira hereille niihin ohjauksiin. 
Toisella kympillä tehtiinki rataa. Ekalla kerralla olin puhtaasti vitoshypyn jälkeen olin pahasti koiran linjalla joten otti kutosen takaakiertona. Toisella kerralla onnistuttiin. Sitte puomin jälkeinen elämä. Ekoilla kerroilla juoksin kiertäen aan, mutta ei vaan nauhti riitä... ja ku näen että en kerkee nii luovutan samointein. Sen jälkeen leijeröitiin aa, ja kyllä sinne kerkes. En olis ehkä ikinä leijeröiny noin, mutta kyllä se vaan toimi. 12-14 väli meni hyvin , kerran olin myöhässä ohjauksest nii Sikanen kävi hakemassa muutaman lisähypyn. Eniten mulla oli ongelmia 15 putken kanssa, en millää meinannu saada sitä ohjattua. Esaki nauro mulle ku totesin että hitto ku rautalanka ei riitä vaan tartten ratakiskon. Mutta hitto soikoon onnistuttiin. Ja päästiin jopa aalle. Sen enempää ei kereettykkää. Tykkäsin kyllä kovasti Esan tyylistä!! Painottaa hyvin paljo siihen että mistä koira hyppää ja mihin laskeutuu ja missä menee koiran linja. Ja oli hyvin positiivinen kouluttaja. Sikasta sanoi että ku vaan töitä tekee nii tuosta koirasta kuullaan vielä. Katotaan mitä tulee ;D
Tässä on myös video Esan treeneistä: