tiistai 30. elokuuta 2016

Jälkeilyä ja venähtäneitä treenejä

Torstaina tuli kulutettua aikaa työpaikalla 12 tuntia ja perjantaina 13,5 tuntia, mutta onneks mulla oli Miisa-sisko kylässä joten Miisa lenkitti molempina päivinä nuo hunsvotit. Eli siihen väliin tuli molemmille pari päivää vapaata. Lauantaina tein vaan 4 tunnin päivän joten mulla jäi ilta vapaaksi, joten päätin lähteä tallaamaan jäljet molemmille tytöille. Toki oon saanu Facebookista lukea että yhdeltä jos toiselta on menny jäljet mönkään sienestäjien/marjastajien takia, joten päätin lähteä huomattavasti kauemmas jossa ei tulisi marjastajia/sienestäjiä vastaan. No eipä niitä tullukkaa. Mutta. Millä ihmeen tuurilla ku mä meen tuonne kauas jumalan selän taakse tallaamaan jälkiö, nii just sielä pienellä paikalla on viikonlopun kestävät isot suunnistuskilpailut. This is my luck, don´t ask how it possible. It is. Täytyy myöntää että mietin kyllä muutamaan kertaa että tallaanko jäljet vai en. Mutta alueelta oli jo bileet ohi siltä päivältä. Ja startit on heti aamusta ja itse olin paikalla vasta alkuillasta joten välille jäi niin paljon aikaa että päätin talloa jäljet. Onneks itte tunsin mettät hyvin ja koska itte on tullu suunnistettua paljon niin oli joku käry maastonmuotojen perusteella mistä radat suurinpiirtein menisivät.
Kovin pitkiä jälkiä en viittiny talloa sillä tuossa oli silti aikas paljon vaikeusastetta. Sikka sai 560 m pitkän 6 keppiä ja vanheni 45 minuuttia. En ottanu ollenkaa janaa koska Sikalle en oo tehny kovinkaan paljon harhija tai mitää muutakaa, joten en tienny miten Sikka ajais jäljen. Joten merkkasinki sen melko tiheesti. Ihan turhaa epäilin Sikan kykyjä!!! Neiti ajoi ku katujyrä suoraa ja kaks kolmesta kulmasta meni ihan sukkana. Yhdessä kulmassa pyöri vähäsen mutta siinä oli rasta ihan vieressä ja näki että siitä oli toista sataa kaveria juossu joten oli vähä hankalaa. Kaikki kepit nousi ihan superisti vaikka osaa piilottelin. Olin niin tyytyväinen Sikkaan. Ja Sikan jäljellähän tuli vastaan kolme rastia.
Aavalla jälki oli 550 m pitkä , myös 6 keppiä ja vanheni about 50 minuuttia. Aavallekkaan en ottanu janaa, koska jälki lähti hyvin läheltä yhtä rastia. Aavan jäljellä oli yhteensä 5 rastia joista veikkaan että ekat 4 oli hajontarasteja joten jälkiä meni hyvin paljon sinne tänne. Aavalle tämmönen oli huomattavasti hankalampaa mitä Sikalle. Oli oikeestaan koko ajan vähä ulalla, mutta silti jollain tavalla kuitenki ajoi jäljen, vaikka vaikeeta oli. Kepit kuitenki nousi kaikki.


Sikka löysi rastin joten ollaan kartalla mutta oltiin silti myös vielä ihan jäljen päällä :)

Sunnuntai oli sangen koiramainen päivä sillä aamun vietin Tuomarinkartanon Vinttikoirakeskuksella Vet Care-näyttelyissä. Tällä kertaa olin I-HAHin kautta tarkastelemassa rokotustodistuksia, myymäs pääsylippuja ja näyttelyluetteloita. Oli kyllä mukava aamupäivä :) ja oli mukava nähä taas tuttuja ja höpötellä niitten kanssa. Tarttui siltä mukaan muutamat lelut tytöille josta Sikka jo rikkoiki yhen... hups. Siltä päästyäni lähdin tallomaan tytöille jäljet. Tarkotus oli mennä Siikajärvelle, mutta hitto soikoon sielä oli kolme eri jälkiporukkaa... Joten kävin sitte Veikkolan puolella (kai se on Veikkolaa tai jotain sinne päin). Eli taas saatiin ihan uusia mettiä missä en ollu ennemmin käyny. Sikalle talloin tasan 700 m pitkän 5 keppiä, jana oli n. 10 m kolme kulmaa. Yks harha tuli ku vanhempi mies oli puolukassa. Sikka ajoi hyvän jäljen mutta alussa otti ekaa kertaa takajäljen o.O  , harhaan ei menny ollenkaan vaan jatkoi vaan jäljestämistä. Ainoo hankala kohta oli ku jälki meni todella märän kohdan yli jossa meikäläinen ui nilkkoja myöte saakelin kylmässä vedessä. Mutta näin jälkikäteen mietittyna, ei olla kovin hirveesti tehty tommosia todella märkiä kohtia. Eli näitä treenilistalle!! (eli mä pääsen uimaan soissa ;) )
Aavalle ajoin 670 m pitkän , 6 keppiä, jana 13 m ja vanheni reilun tunnin. Janalta eka lähti vinoon jäljen suuntaan koska tuuli vei, mutta otin uusiksi ja nyt lähti suoraan ja nosti hienosti jäljen ja lähti heti oikeeseen suuntaan :) Alku oli helppomaastoista, jossa sama mies mikä Sikanki jäljellä oli käyny ,nii harhasta meni hienosti ohi. Puoliväli jo oikeestaan koko loppu (ihan loppu 50 m oli helppoo hyvää maastoo) oli melkoista : paljon kumia ja muutenki hankalaa. Ja hankalammaksi teki koska sielä oli joku pariskunta marjastamassa. Molemmat oli menny pariin kertaan jäljen päältä ja Aavalla oli selkeesti hankalat nää harhat. JOuduin pariin kertaan käskeen Aavan takas mun viereen ja ettimään uudestaan jäljen, eikä meinannu millää ottaa omaa jälkeä. No päästiin jäljelle nii olin tehny piikin (sillä itteni ei huvittanu mennä uimaan polvia myöte turpeiseen suohon, sen verran neiti mäki oon). Huomas että ei olla tehty piiiiiiiitkkiiiiiin aikoihin piikkejä ku Aava automaattisesti tarkasti että kulmat molempiin suuntiin, ja joutui ettimällä ettiä että löysi jäljen uusiksi. Lopun kulmat oli hyvät ja lopun jäljesti ihan ok:sti. Keppejä nousi 5 sillä yks jäi siinä niitten harhojen sekoilun takia. Eli nyt pitää ruveta tekemään piikkejä ja saada itsevarmuutta noihin harhoihin.

Jälkien jälkeen kävin vielä meidän omissa kimppatreeneissä Sirkuskentällä. Aavan kans tehtiin ekana evl-paikkis joka oli super!!! Istuminen tosi hieno, josta meni jopa maahan toki oli vähä hidas mutta yleensä se ei ees mee maahan sillä paineistuu niin paljo. Ja luoksetulo oli hieno ja nopee (ollu hidas paineistumisen takia). Olin tähän ihan supertyytyväinen. Tehtiin vielä pieni liikkuroitu seuruunpätkä ja loppuun ohjattua. Seuruu oli ihan ok. Ohjatussa tein nytte kaikilla kolmella kapulalla. Ekana tein niin, että pistin keskimmäisen kapulan pari metriä taaemmas mitä reunimmaiset. Tein kerran molemmat puolet, jokka toimi hyvin. Sen jälkeen pistin keskimmäisen samaan riviin. Ja edelleen teki hienot kaarrokset molemmille puolille, eikä ollu elettäkää mennä keskikapulalle. Hieno Aava!!!
Sikka joutui odotella autossa sillä sillä on edelleen ne hiton juoksut. Totesin että ku kaveri näkee ku muut treenaa ja joutuu odottaa autossa 1,5 tuntia nii kerkes pieni mli kerätä vähä kierroksia... seuruu oli sangen pomppivaista ja paikka eli ihan mahottomasti. Jäävät oli pahasti sekasin ja muutenki neiti oli kahelilla päällä.... ei sovi meille tuommonen tyyli... Ja kuten viimesunnuntaina jäätiin pahasti suustamme kiinni muitten treenajien kans, nii iltahan venähti... hups.

Maanantaina käytiin heti aamusta Jannin ja koiralauman kans aksaamassa. Nyt joudun myöntää että, vihdoin ja viimein rupeen löytämään Sikan kans sen yhteisen sävelen tuos aksaamisessa. Ja se rupee oikeesti lukemaan mua eikä vaan kaahota hullunlailla menemään keskittymättä mihinkään. Tähän asti (ja varsinki rimojen nostamisen jälkeen) meidän meno on ollu melko kaaottista ja ittellä ollu hermo pikkusen kireellä sen takia. Mutta nyt. Esimerkiksi, en oo vielä viittiny tehö Sikan kans saksalaisia ku tiiän että siitä vaan ei tuu mitää. Maanantaina tehtiin ja perkule, ne toimi hienosti!! Ja tuli hienosti persjättöihin. Ehkä on myös sitä että mä alan oikeesti oppimaan kuinka tuota Sikasta ohjataan (korkeemmilla rimoillaki) . Ja eniten yllätyin siitä että maligaattori ei vaan roiskinu rimoja vaan piti ne ihan oikeesti ylhäällä. Kerran tuli yks rima alas, mutta se meni ihan puhtaasti mun ohjauksen piikkiin. Eli vihdoin valoa tunnelin päässä.
Aava oli taas jotenki vallattomalla päällä. Tehtiin ihan hyviäki pätkiä, mutta joukkoon mahtui muutama huonoki. Isoimmaksi ongelmaksi tuli rengas. Tähän asti Aava on menny renkaan ongelmitta mutta itseasias kaikilla viidellä koiralla oli ongelmia renkaan kanssa. Itte pistän sen sen piikkiin, että tekonurmi hallissa on vihreä, rengas on punainen ja renkaan takana oli niin puomi ja A, jotka molemmat on punaiset (kontaktipinnat on siniset) että liikaa punasta että yksin kertasesti puna-vihersokeelle koiralle hankalaa. Sillä kun tein Aavan kans rengasta yksittäisenä esteenä, nii varmisteli todella paljon kuinka hyppäis läpi. Koska toiseen suuntaan ei ollu mitää ongelmaa. Pitää kattoo että ens kerralla ei tuu moista , tai niin että sielä ei oo kontakti esteitä vieressä/takana heti ensimmäisenä. Nääki treenit pääs vähä venähtään niin että Janni myöhästy töistä ku vaan jäätiin höpöttelemään ja miettimään kaikkee aksajuttuja. Hups...
Illasta tytöt sai vaan pitemmän mettälenkin ku mulla oli vapaapäivä.

Tänään ku edelleen oon vapaalla nii käytiin aamusta taas kunnon pitkällä mettä lenkillä. Nyt päivästä tehtiin ollkari treeninä tunnaria molempien kans. Sikan kans alku oli taas "hieman" kaaottista ku Sikan mielestä on vaan niiiiiin siiiiiiistii ja ottaa vaan ekan näkemänsä tunnarin suuhunsa, jonka jälkeen käsken irti (ei irrota muuten. Eli on menny pito treeni perille), ja sitte vasta alkaa haistelemaan. Jos on liika innoissaan nii rupee vasta kolmannella kerralla käyttämään nenäänsä. Ja alkuun säntää niin saakelin vauhdilla kepeille että tunnarit vaan lentelee sinne tänne. AAARRRGGGHHHHH. Jos moni muu asia on ollu helppo opettaa nii tunnarin mielentilan kans saadaanki tehä töitä... Alun jälkeen rupes ees jollain lailla sujumaan. Tein niin että toinen sohvalle makaamaan ja siitä vuorotellen tekemään tunnari, palkka ja takas sohvalle ja toinen tekemäään tunnari ja taas vaihdettiin. Sikalle otin ennen ku lähetin kapuloille muutamat vaihdoit kaukoista että sain vähä rauhottumaan. Tää tuntui toimivan ihan hyvin ja lähti melko usein samantein käyttämään nenäänsä (ei aina). Aava teki sangen hienoo työtä: kaikki kerralla oikein ja eikä kertaakaan meinannukkaa ottaa väärää tai ees koskenu niihin. Tein siis 10 tunnarilla, että oli monta (Sikan takia, että joutuis tehä ees vähä enemmän töitä). Nää otetaan nyt totaalitreeniin näin olkkarissa nii saadaan näistäki hyvä.

Ihan näin loppuun. Laskeskelin tuos tyttöjen jälkikeppien nostoprosentteja tältä kesältä. Sikalla se on 97,4% ja Aavalla 94,7%, että voin kyllä olla tyytyväinen molempien keppien ilmasuihin :)

Ja muutama puhelin kuva:


torstai 25. elokuuta 2016

Laiskottelua ja hyviä uutisia

Alotetaan hyvistä uutisista. Nimittäin Sikkasen tulokset kennelliitosta tuli maanantaina. Ja tulivat samana mitkä oli arviot, eli näin virallisesti Sikalla on lonkat B/B ja kyynärät 0/0. Silmät oli puhtaat :) Eli nyt voi hyvillä mielin treenailla ku tietää että on terve koiruus käsisssä :)

Sikka oli jo viime viikonlopusta asti väsyneen olonen ja neiti alotti juoksunsa torstaina joten täämän viikon on Sikanen saanu ottaa huomattavasti rauhallisemmin. Toisaalta tekee hyvää pitää vähä taukoa. Niin mulle ku Sikaselle.

Aavan kanssa ollaan oltu vähä ahkerampia mitä Sikkasen. Sunnuntaina käytiin aksaamassa ku ostin treenivuoron Saanan kouluttamaan ryhmään. Tehtiin Mujusen Salmen hyppärirataa, joka oli joissain kisoissa alkukeväästä. Mukavan suoraviivanen ja mukava rata. Aavan kanssa mentiin muutamiin kertoihin rata hienosti nollalla läpi. Ja sen takia tuli semmonen fiilis että hitsit olis niin siisti mennä kisaamaan!!
Ja asiasta Mujusen Salmeen. Asia mistä oon Saanan kanssa ihan samaa mieltä: Salmen ratoja sanotaan (osakseen haukutaan) tosi helpoiksi, mutta sitte ku ruvetaan kattomaan tuloslistoja nii eipä sielä montaa nollaa oo. Aina radoissa on selkeesti joku juttu jossa oikeesti testataan koiran osaamista. Viimeaikoina se on ollu keppiosaaminen ja sen itsenäinen työskenteleminen.  Itte tykkään kyllä hirveesti Salmen radoista. Ja kaiken hyvän lisäksi hänen ratansa on aina hirmu rimaystävällisiä (eli kolmosillakin usein rimat on vaan 55 ettei nosteta tappiin 65).

Tiistaina käytiin molempien tyttöjen kans tekemäs lyhyt tokotreeni. Sikan kans tehtiin muutamat ruudut, seuruun käännökset oikeelle ku on meinannu ruveta irtoomaan. Aavan kans tehtiin muutamat ruudut ja kaket. Ruudut oli Aavalla super hienot, haki heti oikeen paikan. Kakeissa sekotti käskyjä hirveesti.

Keskiviikkona oli meijän omat aksatreenit Aavan kanssa. Alussa jopa meijän pakkovalssi toimi, jess... Asia mikä ei oo toiminu. Muuten ekana tehtiin hieno nollarata. Otettiin uusiksi mutta Aava sekoitti a-putki-erottelun pahasti. Jatkuvasti ku meinasin pitää putkeen meni aalle ja toisin päin. Vaikka Aavalla on selkeesti vahvemmat kontaktit ku putket. Hinkattiin hetki että sain Aavan aivo-jumituksen taas normaalimoodiin ja tehtiin loppuun hieno rata taas. Erityisen tyytyväinen oon kuinka Aava haki putkeen 11 vaikka juoksin putken toiseltapuolelta. Samoin este 18 saatiin päättää tehtiinkö kepit vai putki. Me tehtiin kepit ja ihan hyvin haki oikeeseen väliin :)


Muuten tytöt onki saanu viettää vapaata. Ja viettävät koko loppuviikon. Joskos ens viikolla taas ryhdistyttäis :)

tiistai 16. elokuuta 2016

Pienen pieni tokoinnostus

Taas mentiin viime viikko ja maanatai tukkaputkella, ja loppu viikko mennään kans. Mutta sen jälkeen olis tarkotus pitää tytöile molemmille vähä rauhallisempaa elämää että pääsee molemmat tytöt vähä palautumaan. Keskiviikkona pääsi Sikka piiiiiitkästä aikaa pureksimaan. Viimeks ollaan oltu juhannuksena eli taukoo tuli melkee 2 kk. Suht hyvin Sikanen teki töitä, eikä ollu mitää oikestaa unohtunu. Silti mulla on kyllä totaalisesti motivaatio hukassa montsun suhteen. Tai oikeestaan lajia kohtaan on kyllä motivaatioo, mutta ku ei oo kunnolla aikaa, treenata nii syöhän se motivaatioo. Mutta tällä hetkellä pistin montsun jäihin ja meen fiiliksen mukaan :)

Torstai oli mulla vapaapäivä joten sai tytöt kahet treenit. Aamusta kävin tekemässä aksat: Sikan kanssa tulin viimeviikolla siihen tulokseen että nyt kun oon nostanu rimoja Sikallekki, nii pikkumali menee takaakierrot niin siivekettä nuollen että yksinkertasesti ei vielä suorista omaa linjaansa niin paljoo, että sen fysiikka riittäis hyppäämään korkeaa hyppyä. KOirahan kuitenki punnertaa periaatteessa ittensä yhellä jalalla sieltä ylös nii onhan se raskasta, ja Sikanen on vielä nuori. Tein niin että laskin siltä puolelta miltä hypättiin takaakierto vähä matalammalle (eli rima oli vinossa). Ihan hyvin Sikka rupes jo jollain lailla miettimään omaa linjaansa hypylle. Tehtiin myös muutamat puomit ihan vaan läpi juoksuna ja aloitettiin tosisteen treenaa kontakteja (2on-2off). Aava pääsi tekeen muutamat keinut. Sillä hitto nyt me oikeesti opetellaan se että päästään kisaamaan!!! Ja tehtiin muutamia keppikulmia. Näistä meillä on vielä paljon tekemistä ylempiä luokkia ajatellen...
Illalla ennen ku pidin treenit hallilla nii tein molemmille tytöille tokotreenit. Sikan kans ensin seuruuta, opiskeltiin hyppyä (tehtiin lelulla hyppynoutoja) ja koska tokoesteeseen oli jotenki ihmeen kaupalla kaikki laudat nii hyppyytin vielä muutamat 80 cm hypyt. Noutojen kans vaikka heitin vähä vinoon nii hyvin haki hypyn eli tää asia meni kerrasta jakeluun. Ja ne kasikymppiset oli niiin hienot... ilmavat, hyvällä tekniikalla, ei kaahottanu ja katto oikeesti sen korkeuden ettei tehny mitään jäätävää kenguruloikkaa. Loppuun pääsi Sikanen opiskelemaan ruutua eli juoksi muutamat kerrat targetille.
Aavan kans tehtiin ruutua, ylläri... nyt haki ihan nätisti takalaitaan. Aava teki myös muutamat hypyt ja ohjatun kokonaisena liikkeenä.

Perjantaina menin hienosti töis niksauttamaan selkäni joten kävin tekees tokotreenit sen mukaan mitä selkä kesti. Muuten tuo selkä on ihan ok, mutta tietyissä asennoissa tulee "pieniä" kipupiikkejä. Sen takia tein molemmille tytöille ruutuun lähetyksiä. Sikka on kyllä oivaltanut yllättävän nopeesti mistä on kyse että uskon että ruudun opettamiseen ei tartteta miljoonaa toistoa. Osaa näyttävästi mun pikkukoiruus käyttää aivoja. Sillä rupes itte jo hakemaan ruudun keskelle vaikkei ees kattonu missä targetti oli. Sikan kans jumpattii  myös kakeja.  Tulin siihen tulokseen että Sikalle on huomattavasti luonnollisempaa tehä etujalka kaket.  Ja rupes tarjoomaan mukavasti oikealla tekniikalla vaihtoja. Hihiii, mun hieno pieni Mali ja superhienot kaket :) Aavalla oliki taas ongelmia ruudun paikan kans... arrrgghhhh, miten tää voi olla näin saakelin vaikeeta tuolle karvattomalle karvakasalle.... eli jouduttiin vähä hinkkaamaan. Tehtiin myös Z, jossa kaikki meni oikeen eli kuunteli hyvin!!

Lauantaista tuli vapaapäivä tytöille. Pitsi sori, nyt huijaan. Ohikulkumatkalla käytiin tekees Aavan kans 2 kertaa keinu.... Mulla piti olla pitkä päivä töis, mutta oli nii hemmetin helppo ja nopeet häät hoidettavana että pääsin ihan oikeesti ihmesten aikan kotiin. Joten käytiin tyttöjen kaa viereisellä pellolla ja otin kameran mukaan. Lopussa muutama kuva siltä reissulta.

Sunnuntaina käytiin heittääs nopeet aksat. Sikalle jatkettiin takaakiertoteemalla ja tehtiin välistävetoja. Nyt huomas selkeesti kuinka oikeepuoli on huomattavasti helpompi mitä vasen niin välissävedoissa ku takaakierroissa. Eli nyt ruvetaan jumppaamaan vasentapuolta. Aavan kans tein lyhyen leijeröintitreenin ja yllätys, pääsi tekemään myös muutaman keinun... Illalla saatiin tyttöjen kans melkosta herrasmiesseuraa ku isosisko tuli kylään omien afgaaniensa kans. Mirvan molemmat herrasmiehet oli ollu kokopäivän maastojuoksu kisois Vihdissä ja tulivat mun työ yökyläilemään. Sikan mielestä varsinki Affe oli varsin kummallinen ja hieman pelottava tapaus. Vähemmästäki ku iso uros jolla on karvaa enemmän ku laki sallii. Mörri on vasta juniori (6kk) joten myöhemmin SIkkaki jopa lämpes leikkimään.

Maanatai oliki sitte jännäpäivä, sillä silloon oli Sikan viralliset lonkka- ja kyynärkuvat. Silmät oli terveet. Sanottiin että lonkat on A:n ja B:n rajamailla, ja kyynärät 0/0. Eli nyt sitte jännätään virallisia tuloksia.
Illasta oliki sitte maailmasta hiennoimmat treenit Aavan kans sillä olin saanu Maaretilta sen vuoron Agilityakatemiaan. Iso kiitos tästä :). Eli päästiin Oreiuksen Juhan valvovan silmän alle treenaamaan. Voin sanoo että oli niiiiiiiin siiiiiiiistiiiiii. Saatiin muutamia hyviä ideoita kuinka mun kannattaa Aavaa ohjata. Ja testattiin semmosia ohjauskuvioita joita en normaalisti tekisi Aavalle (todennäkösesti ei tekis kovin moni muukaa omalle koiralle)., ei olis ittelle tullu ees mieleen . Ja kyllä huomaa että on ammattilainen asialla ja toimihan ne huomattavasti paremmin. Alussa tehtiin muun alkeisporukan mukana suht helppoo 13 esteen rataa jossa oli h-i-t-o-s-t-i takaakiertoja ja sen myötä aika hankaliaki ohjauksia. Tehtiin se pari kertaa läpi, mutta Juha pisti meidät suoraa radalle, mikä oli valmiina. Rata oli oikeesti hemmetin hankala kolmosten rata missä oli hankalia kohtia: Juhan tyyliin paljo takaakiertoja, päällejuoksuja ja hankala keppikulma. Silti niin vaan selvittiin Aavan kans yllättävänki helposti. Saatiin myös paljon kehuja mikä jokseenki lämmitti, koska tiesin että tämä kaveri ei kovinkaan helposti kehuja jakele.
Tästä on niin siisti jatkaa Aavan kanssa meidän aksa-hypetystä, sillä nyt ollaan saatu treeneihin semmonen hieno flow, ja oon löytäny ittelleni se taistelu tahdon vaikka joku menis pieleen niin en lopeta ohjausta siihen vaan silti painetaan menemään. Tän takia oon Aavaan saanu hieman sitä röyhkeyttä mitä kaipaan , niin paljo ku tommoseen lapaseen sitä voi saada. Mutta positiivinen asia oli, että vaikka nytki oltiin ihan vieraas paikas ja vieraita ihmisiä nii aksassa tuo meidän kupla toimii eikä se välitä mistään muusta ku mennään radalla. Ja ihan voin näin loppuun sanoa, että selkä ei ehkä ihan tykänny tuosta aksaamisesta, sillä Juhahan pisti meidät juoksemaan ja huolella. Mutta olisi pojat sen arvosta :D

Aina joukkoon mahtuu näitä, Sikka fiksulla ilmeellä -kuvia



tiistai 9. elokuuta 2016

Tokottelua ja maraton-jäljet

Nytten on tullu aikas paljo treenailtua ittekseen , muutaman kerran Heidin kanssa tokoa/tottista Ja kerran käytiin Mirandan ja Ekan kanssa. Mitenkään erityisesti en jaksa ruveta treeneijä erittelemään mutta yleisesti ottaen Sikasen kanssa ollaan saatu seuruu huomattavasti paremmalle mallille: enää ei edistä ja mielentila on noussut mukavasti. Muutamia kertoja ollaan tehty bh:n seuruukaavio kertaalleen läpi palkkaamatta ja hyvin kestää koko kaavion :) . Liikkeestä seisominen rupee olemaan aikas lailla valmis kokonaisena liikkeenä, totta kai varmuutta se vielä vaatii mutta muuten. Vielä ei oo ainakaa tullu mitää ennakoimista, siis nimenomaan vielä. Toki en usko että rupeekaan nii mahottomasti ennakoimaan. Paikkikset on menny eteenpäin, edelleen nousee helposti istumaan mutta ei enää ihan niin helposti. Mutta minnekkään se ei kyllä sieltä lähde :) Nyt pitäis ottaa työn alle muut jäävät. Ja ruveta treenaileen hyppyjä ja pk-aata. Samoin jatketaan kaukojen kanssa painimista, sillä jos teen i-m vaihtoja lähellä nii Sikka rupee tarjoomaan eteentulemista. Jos oon kauempana nii on selkeesti vielä liika hankalaa joten siinä riittää vieä työsarkaa...
Aavan kanssa ollaan vaan vähä höntsäilty ja tehty kaikkee hauskaa niin että saisin sen mielentilan vielä korkeemmalle. Seuruu rupee näyttämään jo vähä paremmalta eli ei enää irtoo niin pahasti ja edistäminenki on vähentyny , jessss :) Pelkkään kiertoon ollaan tehty mielentilan nostatusta ja vauhtia, joka rupee olemaanki hyvällä mallilla. Samoin ollaan tehty muutamat tunnarit jokka ollu ihan ok ja ohjatun suuntiin ollaan tehty varmuutta.

Sunnuntaina oltiin kimppatreeneissä Malminkartanon Sirkuskentällä. Alkuun tehtiin paikkis mihinkä otin Sikasen. Otin neidin aikas lailla suoraa autosta ja oli neidillä kierrokset pikkusen liika korkeella olemaan paikkiksessa varsinki ku vieressä oli myös hyvin rauhaton koira. Aika tais olla 2 min. Pari kertaa nousi istumaan ku seisoin selkä siihenpäin. Muuten oli hieman levoton ja neidin jouset oli niin pingotettuna ku olla ja voi. Muuten Sikanen teki sangen hienosti seuruuta ja muutamat noudot vaikka kentällä oli 7 muuta koirakkoa treenailemassa erilaisia juttuja, keskittyi hyvin siihen mitä mä sanon , eikä kontaktit tipahdellu yhtää :) samaan kasaan tuli tehtyäi kierron ja noudon erottelua , olin ihan varma ettei kuuntele, mutta hyvin kuunteli eikä mokannu kertaakaa , Hieno pieni paskiainen :) Sen verran oli pienellä malilla virtaa että ku pomppi mun edessä nii meillä kolahti päät yhteen , niin multa lohkes etuhampaasta puolet pois. Joten maanataina tuli käytyä sitte hammaslääkärissä paikkaamassa hammas. Tässä kohtaa kiitän onneani että on tapaturmavakuutus, joten meni sen piikkiin vaikka kävin yksityisellä laitatuttamassa hampaan kuntoon. Eli nyt kehtaa taas hymyillä :D
Aavaki pääsi vähäsen treenailemaan kimppatreeneissä. Sen suurempaa ei tehty, vaan keskityttiin siihen että saisin sen pysymään meidän omassa söpössä kuplassamme ku tehään töitä. Aluksi pälyili hirveesti ja vähä meinas neitiä ahdistaa, mutta yllättävän nopeesti sain Aavan taas kuplaan ja tekemään hyvin töitä. Tämmösiä treenejä pitäis vaan ottaa niin plajo enemmän että saisin tuon meijän kuplan huomattavasti vahvemmaksi.

Tänään kävin tallomassa molemmille tytöille jäljet ku meen iltavuoroon. Molemmille tuliki melkoiset maraton-jäljet. Sikalle 1,1 km pitkä, vanheni 1,5 tuntia, keppejä 7 ja jana tais olla vaan 5-6 metriä. Eli nyt on Sikanenki päässy kilometri kerhoon jälkien kans. Jana oli ihan superhieno, ja lähti suoraa ja nosti jäljen ku oppikirjassa konsanaan. Alussa kaahotti ja oli semmosta sähellystä mutta rauhottui jälljelle ihan hyvin. Muutamia selkeesti vaikeempia paikkoja oli sillä jälki kulki pienen pätkän (vähä alta 100 m) avokalliolla ja koska tuuli näin lujaa nii oli pikku-malilla vähä vaikeuksia. Ja samaan kasaan tuli muutama sienestäjä vastaan nii meni neiti vähä sekasi ja hämilleen. Mentiin sienestäjien ohi ja näytin näytin jäljen uudestaan nii lähti taas hyvin jatkamaan hommia. Muuten ajoi ihan ok, ei parasta Sikkaa, ja lopussa meinas tulla jo neidille pieni epäusko että loppuuko tää koskaan. Keppejä nousi 5/7 mikä on Sikaksi tosi vähä... Toki en ollu taaskaa merkannu niitä joten pitääpä ruveta merkkailemaan että saadaan ne kaikki sieltä nostettua.
Ja Aava. Se vasta saiki maraton-jäljen sillä pituutta huimat 2,6 km, keppejä 8, jana ei olu ku vaan 7 m, ja vanheni melkeen 2 tuntia.  Mettät oli mulle uusia ja eipä sitä koskaan tiiä mitä tulee vastaan, joten sen takia Aavan jälki vähä venähti. Tarkotus oli talloo reilun kilsan jälki. Maastollisesti jälki oli hirmu raskas sillä paljo jyrkkiä ylä- ja alamäkiä, että ittelläki tuli oikeesti hiki ku väänsit ylämäkiä ylöspäin. Ajattelin jo että hitto mitähän tästä tulee ku oli niin pitkä. Niin vaan mun karvaton karvakasa ajoin ihan hemmetin hienon jäljen. 2 kertaa hukkas jäljen (oltiin n. 20-30metriä jäljen sivussa) mutta silti nosti aivan hemmetin hienosti jäljen ylös ja lähti jatkamaan hommia. Mun onneksi molempien hukkaamisien ja nostamisien jälkeen oli kepit josta Aava sai selkeesti ihan mahottomasti itseluottamusta ja kepin jälkeen lähti ihan eri moodilla taas painattamaan jälkeä. Vikat 2 keppiä jäi Aavalta nostamatta joten nostatin  vikan kepin. Tässä kohtaa annan kyllä anteeks koska tokavika keppi oli 2,3 km kohdalla ja näki että koira oli jo hemmetin väsyny eikä tarkkuus enää riittäny nostamaan keppiä.
En voi olla ku tyytyväinen , sillä kumpikaan tytöistä ei oo ikinä ajana noin pitkiä ja maastollisesti suht vaikeita jälkiä. Ja se kuinka sinnikkäästi mentiin loppuun asti vaikka koiruudet oli jo selkeesti väsyneitä. Onne vaan niin hienot jälkikoiruudet <3 no nyt mulla onki kotona kaks raatokoiraa ;D