BH-Aava

No nyt mäki jopa kerkeen päivittää tänne asti. Mutta meidän eilinen eli tiistai oli melkonen haipakka päivä.  Olin jo aikaa sitte luvannu mennä oman seuran bh-kokeeseen joka pidettiin eileen. Oon jo koko kesän meinannu mennä sinne hiton bh:seen mutta milloin on estäny työt, milloin ei oo ollu ja aina sitä keksii syyn ettei oo ilmottanu tuota hunsvottia kokeeseen. Nyt ku oli "kotikokeet" nii totesin että mennään ny sitte.
Viimeisen viikon olin arponu että meenkö vai en , sillä jokseenki tuo edellinen tokokokeen totaali ahistus-paineistumis-laamailu-ilmiö oli vähä liikaki hyvin mielessä. Mutta treenikaverit totes että helpostihan te sen meette läpi , tai , otat sen treenin kannalta.

Maanantaina otettiin häiriössä (pidin omat treenit leppävaaran urheilupuiston yhellä kentällä, eli häiriöö oli enempi ku laki sallii) vaan hyvän mielen treeni , eikä nillitetty mistää. Illalla vielä tuli äiti ja isi pohjammaalta tänne etelään koska sopivasti tiistaina oli myös mun muutto. Eli roudattiin koko päivä tavaroita uuteen kämppään Vantaalle ja siitä suoraa kokeeseen. Mietin myös että ku Aava tietyllä tasolla stressaa kaikesta muutoksista ja kyllähän ne tietää että jotain tapahtuu, että vaikuttaako se kokeeseen. Mutta ei hirveesti vaikuttanu :)

Ja itte kokeeseen: se järjestettiin mailminkartanon sirkuskentällä eli tuttu kenttä meille. Tuomarina oli Anni Rytkönen. Meitsihän tietysti arpoi ittensä viimeseen pariin, mutta onneks oltiin eka "töitä" tekemässä ja sitte paikkiksessa. Mutta hihnaseuruusta saatiin hyvä ( pari kertaa tipahti kontakti pitkällä suoralla, henkilöryhmässä haisteli ihmisiä o.O   , okei kaikki oli aavalle tuttuja treenikavereita ....) . Seuruu vapaana: vielä erittäin hyvä, tässä kans haisteli ihmisiä henkilöryhmässä ,  juoksussa ja hitaassa käynnissä oli väljä ja täys käännökset olis saanu olla paremmat. Liikkeestä istuminen: valmisteleva osa kunnossa, erinomainen, tässä ei mitää. Liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo: valmistelevaosa kunnossa, erittäin hyvä, tässä tuli suoraa sivulle mistä en ollu yllättyny. Paikkamakuu: erinomainen. Eli hyväksytty. Kaupunkiosuudessa ei mitää ihmeellistä, sillä eihän tuo reagoi mihinkää.... Eli hyväksytty. Joten nyt on Aavasella BH  hyväksytysti läpi :) :)

Voin sanoo että seuruu oli maailmasta paskinta, tai siltä se ainaki tuntui. Kaveri kuvas koko suorituksen nii ei se ny NIIIN hirveeltä näyttäny miltä tuntui. Mutta se on läpi!!! Vireeseen olin supertyytyväinen, sillä neiti ei ollu ollenkaa ahistunu/paineistunu, okei vähä mutta Aavan mittarilla ei ollenkaa.
Varmaan taas puolet unohin mitä suunnittelin kirjoittavani mutta olkoon, se meni silti läpi :) :)

Plaah

Mihinköhän on kadonnu mun motivaatio tuon kokeen jälkeen??? Oikeen ittiäki ärsyttää ku ei olla oikeen tehty mitää. Ollaan vaan tokon/tottiksen suhteen tehty vaan muutamia hyvän-mielen-treenejä ilman mitää suurempaa ajatusta. Mutta koska ainahan tuöee ongelmia nii niin ontullu nykki. Aava, jolla tähän asti on ollu hyvin varmat paikkikset. Ei enää... Nykyään se nousee vähintään istumaan melko nopeasti tai jopa seisomaan. Ei se mihinkään sieltä liiku, mutta hemmetti ku se nousee... Ja aina kun kävelen kohti, ja sen näkee puhtaasti Aavasta että se teki väärin nii rupee neitiä ahistamaan = huulien lipomisen määrä on ihan kiitettävä. Ku on tehny väärin niin oon moittinu mutta eipä oo ollu apua. Yleensä pitää todeta että nyt perkele, nii kyllä se siellä sitte pysyy, mutta näyttää se vähä siltä että olisin hakannu sen.

 Oli eileen töissä ns. tiskivuorossa eli tiskasin vain semmoset 10 tu tuntia, nii siinä kerkee miettimään kaikenlaista ku ei tartte ajatella mitä tekee. Nii siinä mietiskelin paljo mitä tuon Aavan kanssa teen ja kuinka sitä lähen viemään oikeesti kunnolla eteenpäin. Ja samalla mietin tuota paikkis ongelmaa, mutta sehän taas johtuu mielentilasta. Ja muutenki mun pitää tehdä selväksi että ei ole semmoista vaihtoehtoa, että pelkkä höpöhöpö-kielto ei riitäkkää. Mutta fakta on se että jos kiellän Aavaa kunnolla (mikä meidän tapauksessa tarkottaa että sanon vain perkele , naurakaa pois) nii sen jälkeen takutaan tuon saakelin mielentilan kanssa ku ahdistaa....  Hitto ku kaikki pitää tehä niiin monen mutkan kautta... Mutta yleisesti miten lähden viemään Aavaa eteenpäin tuon mielentilan kanssa: hemmetin hyvä kysymys!!!! Koska nyt jo näkee selvästi että kun tuota hemmetin pikku-koiraa joutuu komentaa nii mä oon kusess tuon Aavan kanssa: meillä on tullu paljon ongelmia tän mielentilan kanssa ja epävarmuus on taas nostanu päätään jotenki erityisen paljon....

Taas muuten totesin että pitäsköhän sitä opetella sanomaan ei. Multa se ei näyttävästi onnistu, sillä seuran yhdessä jälkiporukassa käytiin kerran vierailevana tähtenä, nii nyt ku porukan vetäjä sai työkomennuksen loppu vuodeksi rapakon taakse Amerikkaan, nii nyt sitte meikäläinen lupas pitää vielä jälkitreenejäki.... eipä tuu tylsää mulle. Mutta tän porukan kans käytiin eileen treenailees. Tein Aavallekki jäljen, joka oli helppo: vanheni tunnin, 6 keppiä, 1 kulma, ja helppoo sammal-maastoo. Mutta eipä ollu Aavan paras jälki. Toki viimeks Aava on tainnu ajaa jäljen 3 viikkoo sitte, eli tämmöset tauot ei tee hyvää. Tehtiin jälken vanhetessa esineruutu: siinä sama vanha ongelma; juoksi hienosti taakse ja otti takaesineen, mutta takasi tullessa sai hajun toisesta esineestä nii vaihtoi. Ja kun Aava on kerran jo koskenu pudottamaansa esineeseen, nii sen palauttaminen on hieman heikkoa. Tänki pistin sen piikkiin ku ei olla treenattu. Pääsi Sikka-neitiki tekemään ensimmäisen esineruutunsa: Pia vei 5 m päähän lelun ja mentiin näkölähdöllä. Hitto ku neidillä oli vauhtia hakemaan omaa leluansa.

Tänään kävin ahkerasti tekemässä uuden esineruudun tytöille ennen iltavuoroa. Voin sanoo, ettei Aavan kanssa ollu samaa ongelmaa, mutta kaveri vaan juoksi päättömästi alueella, eikä mulla ollu oikeestaan mitää kontrollia koiraan, eli korvat oli taas jossain aiva muualla missä piti. Tällä kerralla olin vaan tallonu pelkät reunat eli en tallonu aluetta sen kummemmin. Ei näyttävästi toiminu. Joten jotaki pitää tähänki keksiä.... huoh... Sikalle heitin lelun ja odotin hetken ja päästin sitte ettimään ja hakemaan lelua. Toimi super hyvin, Että siinä suhteessa Sikka pelasti päivän, vaikka nyt illalla manasin sen jo moneen kertaan alimpaan helvettiin :D :D

And again, voi mielentila

Jaahas ja mistäs sitä nyt alottais koko hässäkän. Jos mä ekana kerron että käytiin Aavan kans tänää tokokokeessa, nii veikkaan että osaatte ehkä jo arvata mikä on ongelma otsikon perusteella. Eli käytiin kattomassa avoimessa luokassa  Lohjalla, tuomarina oli Harri Laisi. Koe oli hallikoe ja mietiskelin Lohjalle ajallessani etten oo käyny hallissa ku viimeks alkutalvesta, oho.
       Jos viime kerralla en ollu muutenkaa varma koirasta nii nytte oli siihen verrattuna paremmalla tolalla, eli menin huomattavasti luottavaisemmin mielin kokeeseen. Aava on nyt tehny jo pitemmän aikaa hyvällä mielentilalla töitä ja keskittyy hienosti. Mutta kuinkas kävikään: käytiin hakees melkosen hieno nolla rivi eli pisteet 150, ja ei tulosta. Eli yllätys, "hieman" taas ahisti neitiä.

Mutta liikkeittän: (pistän samaan järjestykseen ku tehtiin liikkeet)

Paikalla istuminen:  0
Meni samantein maahan ku olin jättäny koiran. Teki hienon paikkiksen jos olis pitäny mennä maahan....

Nouto: 8
Heitin tosi huonosti ja super vinoon. Muutenki keskellä hallia oli tolpparivi (tolpat 3-4 m välein), nii kapula lensi just tolpan taakse että ittekki jouduin kuikuilemaan mihin se lensi. Aava meni hyvällä vauhdilla, mutta palautti ravilla, himmas kunnolla ennen ku tuli mun eteen

Liikkeestä istuminen / maahanmeno: 0
Ylläri pylläri: jäi seisomaan. Takasi ku kävelin koiraa kohti käskin uusiksi maahan, mutta ei elettäkää että olis menny :/

Ruutu: 0
Ruutu oli aseteltu tosi huonosti nii että koira joutui juosta tolppien välistä ruutuun (ei olla harjoteltu tämmöstä), joten ekalla lähetyksellä lähti kiertään tolppaa, sama toisella, kolmannella meni hienosti, mutta vaati toisen käskyn että meni maahan. Tässä kohtaa lohdutan itteeni, että oltiin ainoot avosta jokka löysi ruutuun: kaikki koirat "jäätyi" ku piti juosta tolppien välistä. Voittajan koirille kävi ihan samalla tavalla: kaikki oli aiva kujalla.

Luoksetulo: 0
Vaati kolmannen käskyn että meni maahan, ja eipä se pysyny. Ku itte menin kauemmas ja käännyin nii Aava jo tuli puoles välis laukalla kohti. Tätä ihmettelin suuresti.

Kaukot: 0
Meni vasta toisella käskyllä maahan, ja eipä se sieltä mihinkää noussu.

Merkin kierto: 10
Ihmettelin kuinka saatiin kymppi sillä Aava kiersi ravaten, mutta muuten ihan ok.

Liikkeestä seisominen: 9,5
En tiiä mistä lähti puol pistettä

Seuruu: 8
Olin positiivisesti yllättyny seuruusta, vaikka neitiä ahisti. Teki yllättävän hyvää ja korrektia seuruuta ja tässä mielentila oli huomattavasti parempi ku muissa liikkeissä. Juoksu-osuudessa oli väljä, ja juoksun oikeelle kääntymisessä ei ollu yhtää mukana. Teki kaikki perusasennot, ehkä hivenen hitaasti mutta teki (yleensä jääny tekemättä). Toki vimppaa perusasentoa ei tehny ollenskaa.

Estehyppy: 8
Taas ihmettelin kuinka vaan kasi, sillä mä olisin antanu 9,5. Eteentulo oli vähä vino, mutta muuten super! Nii joo, sanottiin että Aava törmäs muhun ja on liika tiivis ku tuli eteen. OIkeesti: ei törmänny ja se on tiivis ku tulee mulle eteen (toko-puoli ei ymmärrä pk-puolen eteentuloa.....)

Kokonaisvaikutus: 6
Mitäpä tähän voi sanoa...


Niin , mitäpä tähän vois sanoa. Ahdistuksen määrä oli jälleen taas käsinkosketeltava. Sanottaisko näin että ehkä jotain edistystä on tapahtunu, sillä kaikki seuraamiset oli hirmu hyviä (siis mielentilaan nähden): paikka pysyi, ehkä jopa hieman edisti , tähän asti aina jätättäny. Liikkeitten välissä, pystyin hyvin palkkaamaan, otti kehut hyvin vastaan (toki siihen me ollaan nyt panostettukki treenatessa) ja eikä ollu lähdössä kehästä poiskaan, mitä on joskus tehny.
Takapakkia on taas kaikki missä koira jää, tai joutuu irtoamaan. No nyt ku rupeen oikeestaan miettimään nii oon tehny mielentilaa suuresti seuruuseen ja persasentoihin, eli ku koira on lähellä mua nii ilme oli huomattavasti parempi. Eli nyt pitää ruveta keskittymään noihin muihin juttuihin.

Kokeen jälkeen kävin belggareitten ipo:n rotumestiksissä. Sikkanen siis pääsi kattelemaan maailmaa isoihin kisoihin. Sen jälkeen kävin ihan tahalteeni Barona-areenan parkkipaikalla, missä on vilskettä ja vipinää ja vielä muutama jalkapallokenttä vieressä, tekemässä aavalle koko avon liikkeet läpi siinä järjestyksessä missä oli kokeessaki (okei, hypyn jätin pois). Ja tein vielä kokeenomaisena. Teki super hienosti kaikki, ja kerralla oikein, paitsi kaukot mihin tartti jopa kolme käskyä että sain sen ylös. Ahistus ei ollu ihan niin paha mitä tuola kokeessa, mutta vire oli huomattavasti korkeempi,vaikkei ollukkaa ihan sillä tasolla millä ku normaalisti treenaataan. Mutta tuolla olis helposti saanu ykköstuloksen....

Mutta kuinka tuota ny sitte lähtee viemään eteenpäin????? Helvetin hyvä kysymys. Ideoita otetaan vastaan!! Suunnittelin jo että pitää ruveta kaluamaan noita möllikokeita ja tekee sielä vaan superlyhyen pätkän nii (tai vaan pelkän alotus-perusasennon ja pois) että saa sen mielentilan hyväksi myös koetilanteessa. Tai sitte kysästä, että jos jossain on koe nii kävin vaikka luokkien välissä ku on tauko nii vaan tekemässä sen kehään menon ja pois puhtaasti mielentila-treeninä, että ei kerkee/pääse ahistumaan. Siis jos onnistuu, sillä neitiä jo ahistaa ennen ku mennään kehään. Mutta jotain mun on pakko tehä tuolle.

Ja loppuun, anteeksi pieni avautuminen. Täytyy myöntää, että on tuo vaan niiin perseestä ja melkosta paskaa yrittää saada tuommonen ahdistunut ja epävarma koira tekemään jotain koetilanteessa, jossa itte jännität jollain tasolla (tässä kokeessa jännitin super vähä) + kaikki muu häiriö. Ei oo mitenkää helppo nakki. Tässä kohtaa tekis kyllä ittekki heittää kirves kaivoon ja todeta että meijän kokeet oli siinä. Veikkaan että aika moni ja tiiänki että on ihmisiä, jokka olis jo luovuttanu, koska ei voi kisata koska koira paineistuu tai ahistuu. Mutta hitto ku oma pääkoppa ei anna periksi. Kyllä sitä jotain keksii, toivottavasti tai ainaki elän toivossa. Ja jos ei mitää muuta nii ainaki tää vie mua eteenpäin kouluttajana

Epäonnistunu jälki, epäonnistunu jälki, epäonnistunu jälki. voi paskat

Tällä viikolla oon ollu super-ahkera noitten jälkien suhteen. Molemmat on saanu ajaa kolme jälkeä, toki vähä vaihtelevilla menestyksillä....

Tiistaina kävin Luukissa tallomassa pelloille molemmille. Aavalle tein vaan pelkän keppikujan että vaihtaisin ilmasun maahanmenoon. Sanottaisko näin että tuo noudolla ilmaseminen on hyvin vahva ja vaihtamisen kanssa saan tehä ihan pirusti töitä, huoh.  No pitää vaan taas mennä tekeen keppikujia hiekkakentälle että saan sen vaihdettua. Sikan jälki oliki pieni katastrofi... Voin sanoo että jos oot ollu 10 h töis, otat koirat autoon ja siitä suoraan ajaan jälkee nii ei onnistu. Eipä tullu tämmöstä mieleen ku Aava rauhottuu niin hyvin jäljelle, Sikka ei. No tyhmästä päästä kärsii koko ruumis. Noitten lyhyitten jälkien jälkeen kävin vielä joksemas sen vitosen lenkin ympäri mikä Luukissa on, silti nuo kaks paini vielä melkeen 2 tuntia ku päästiin kotia. Mistä tuota virtaa riittää??????

Keskiviikkona mulla oli taas treenien pito, ylläri pylläri taas Luukissa. Tehtiin ennen treenejä Heidin kaa jäljet kaikille 4 koiralle. Tällä kertaa juoksutin koirat oikeen kunnolla ennen ku lähettiin tallomaan jäljet. Tällä kertaa Sikka oli parempi, mutta hitto ku siltiki kaahottaa menemään nii pirusti. Sikan jälki oli 20 m pitkä ja nameja joka askeleella kengän kärjessä. Totesin vaan, että askel väli oli tavallista pitempi, että ens kerralla pitää olla lyhempi, jos se vaikka auttais tuohon kaahotukseen. Mutta oli siinä ihan hyvä lyhyt pätkäki.
Aavalle tein taas semmosen keppien vahvistus treenin, eli pitkä jälki missä on vaan 2 keppiä, (pituutta oli 700 m) , vanheni reilun tunnin ja se oli Heidin talloma. Ei ollu ihan parasta Aavaa: välillä meni vähän sivussa, kulmat oli ihan hukassa, suo ja kallio kohissa tarkensi hienosti. Melko alussa jouduinki komentaa että nyt hemmetti, nii rupes ajamaan "normimaastossa" paremmin ja huomattavasti tarkemmin. Ja oli neiti vähä sekasiku ei ollukkaa niitä keppejä, välillä jäi haistelemaan/tarkastamaan kohtaa tarkemmin onko vai ei keppiä. Eli siinä suhteessa treeni meni perille.

Eileen kävin taas tekemässä jäljet, tällä kertaa nurtsille: kävin Sirkuskentän takana olevilla nurtseilla heti aamusta (koska aattelin ettei sielä kukaan oo kasin jälkee vielä kulkenu). Sikalle tein taas about 20 m pitkän nyt lyhyemmällä askelvälillä: silti se kaahottaa ihan hemmetin moista vauhtia, että sitä saa tosisteen pidellä että syö joka namin. Ja nyt uutena juttuna: käytän siis sen ihan omaa ruokaa jäljellä, ja loppupalkka on normaalisti ollu sen loput ruuat mitä jää. Nyt ku se näki sen kipon nii viimesestä 1,5 metristä ei meinannu tulla mitää ku se olis vaa juossu suoraa sille kipolle. Ja ku mä vaadin että se loppukin jäljestetään, nii se oli semmosta yks askel jäljestettiin sitte tuijotettiin kauan kippoo, taas yks askel, ja taas tuijotettiin. huoh.
Aavan jälki oliki taas totaali katastrofi. Jos ny alotetaan siitä että siinä ku ajaoin Sikan jälkee nii paikalle tuli joku mummo joka keräs roskia, no se vei mun jälkikepit ja sain kunnolla suuttua sille että et hitto koske niihin. joten se oli jo repiny aavan lähtökepin pois nii piti itte vähä arpoo mistä se jälki lähti. Samoin joku perhe tepasteli nursilla eli oli taas superisti häiriöö Ja Aavalla oli vaan koko jäljellä 4 keppiä (pitutta oli kuitenki n. 400 askelta ja kulmia oli jopa 6) nii se samainen mummo vei 2 keppiä ku ne oli roskia. Niistä en enää viittiny kilahtaa, ku niitä olis hankala saada paikoilleen. Ja kaiken kruunas ku noilla nurtseilla on aina aiva pirusti hanhia, ja ne ei väistä. Ja on sitä niitten paskaaki ihan kivasti. Mutta jäljen alun oli se saamarin mummo tallon hyvin pahasti että Aavalla oli vaikeuksia ja heti alkuun oli 2 kulmaa. NO niistä selvittiin ihan suht hyvin. NOrmaalisti mulla on sielä täälä nami kasoja että saan Aavan tarkemmaksi ja palkkaantumaan . Tälle jäljelle enollukkaa jättäny niitä ja ei ollu niitä kahta ekaa keppiä että olis saanu palkata koiran. Joten totta kai , hankala jälki, nii Aava meni epävarmaksi ja söi hanhenpaskaa. Tottakai kielsin sitä siitä, mutta sen jälkeen ei Aava enää ajanukkaa jälkee. Se jäi vaan sesomaan, mutta ei elettää että lähtis enää ajamaan. En saanu sitä millään enää jatkamaan vaikka annoin monta kaäskyä yms. jätin sitte jäljen siihen. Jätin aava oottaan ja tein siihen samaan syssyyn  30 m pitkän suoran jäljen, 2 keppiä ja ihan keskelle pahinta hanhenpaskaaluetta. Uus lähetys paalulta, nii ajoi super hyvin, ei kiinnittäny mitää huomiota paskaan ja teki hyvän jäljen. Nyt ens kerralla pitää tehä kunnon hyvän mielen treeni sillä nää pari edellistä on ollu Aavalta melko pohja noteerauksia... paskat...