sunnuntai 27. syyskuuta 2015

Pamauksia ja muuta hömpöttelyä

Nyt ku vihdoin sain ittelleni seuran kautta starttarin käyttöön nii on sitä nyt käytetty tällä viikolla jo kahdesti. Toki mä en osaa vieläkää käyttää sitä, mutta onneks on parhaat treenikaverit joilla on enempi insinööri-taitoja ku meikäläisellä :D

Keskiviikkona pidin omat treenit Luukissa nii ammuskeltiin sielä. Toki saatiin tupla-pamaukset ku samaan aikaan sinne tuli Eeva ampumaan Gimmalle paikkiksissa. Mutta mulla oli eka Aava paikkiksessa , nii ei se korvaansa lotkauttanu ampuessa, seuruussa ei mitää suurta: korvat kävi ja tais vilkasi kattomaan mistä se tuli mutta jatkoi hienosti hommia. Sikankin kanssa leikittiin kauempana ku ammuttiin nii eipä ollu mitää ongelmaa, jatkoi leikkiä hienosti.

Torstaina oli toiset Sirken koulutukset. Vaikka oli ilmottnu Aavan sinne, jouduttiin jättää välistä, sillä keskiviikko illalla oltiin tyttöjen kanssa lenkillä nii Sikka teki semmosen hienon täyskaadon Aavalle. Aava vähä varoi ja arasteli etujalkaa, nii sai neiti pitää torstaina vapaa päivän. Mutta tällä kertaa ei oikeestaan mulle tullu mitää uusia ideoita. Se on huono ku muut koulutettavat koirakot on niin puhtaasti pk-puolen koiria, ettei ne tee tämmösiä toko-puolen kuuntelu treenejä, eli kaikki koirakot teki eriasioissa erilisia kuuntelu treenejä. Parillakin koirakolla oli ongelmana että jää kiinni kapulaan heitettäessä. Sirke pisti sen tekemään jotain aivan muuta heiton jälkeen; siis seuruuta ja kakeja ja palkaksi sai noutaa kapulan. (Tämmösiä treenejä oon tehny paljo kyllä Aavalle).  Mutta katsotaan sitte puolentoista viikon päästä tuleeko vielä jotain uutta.

Perjantaista tulikin melkoisen koiratäyteinen päivä! Aamusta mentiin Riikan ja Aarnen kanssa treenaan koirat Viilarintien kentälle. Otettin yhtä aikaa Aavalle ja Dorkalle ampumisia; mulla oli ekana Aava paikkiksessa -> taaskaan ei mitää ongelmaa. Vaihdettiin ja seuruutin Aavaa, mutta ku ammuttiin nii pakka hajos ihan totaalisesti: siitä tuli hirmu väljä ja tuntui niin ku se odottin jotain marssilaisia jokka tulis sen noutamaan sillä sekunnilla..... Mietin vaan etteikö se "osannu valmistautua" noihin pamauksiin vai mikä oli. Sen jälkeen vaan leikittiin ku ammuttiin: aluksi kuunteli hirmu tarkkaan ja jonki verran ahisti, mutta loppua kohde pystyi hyvin leikkimään vaikka kuuluikin pamauksia, toki ihan täysillä ei ollu messissä. Jäin vaan ihmetteleään, ku keskiviikkona se ei tuumannu mitää laukaksista.
Illasta käytiin vielä vähän tekemässä tokoa, sillä Heini ja Lieska tartti "viimeistely treenin" ennen seuraavan päivän koetta. Aavan kans tehtiin vaan jotain pientä. Merkin kierrot rupee olemaan jo suht hyviä, enää ei nii ennakoi ja luule sitä tavan merkiksi. Tehtiin myös ruudun hahmottamis treeniä; ekana lähetin sen normaalisti ruutuun, -> palkka. Sen jälkeen jätin koiran ruudun vasemmalle puolelle (siis ruudun ulkopuolelle) että joutui itse korjaamaan oikeeseen paikkaan. Tehtiin sama myös oikealta puolelta ja edestä -> ei mitää ongelmaa, hienosti korjas oikeeseen paikkaan. Mutta kun jätin koiran ruudun taakse, nii oli hankalaa: Aava tuli aina aivan etureunaan niin että välillä jopa tassut oli jo reunan ulkopuolella. Eli näitä takaa korjauksia pitää treenata vielä. Muttamuuten oon kyllä tyytyväinen, että Aava jo hahmottaa ruudun noinkin hyvin!!

Lauantaina pääsin taas itte leikkimään tokotuomaria möllitokoon Hyvinkäälle. Eli NoBody´s Dog Sports järjesti taas möllitokot (sama yhdistys jonka möllitokoissa olin pari kk sitten kans tuomarina) ja samassa kasassa oli myös mätsärit. Ku mun hommat oli tehtynä nii tein Aavalle keskellä mätsäri vilskettä ihan puhtaasti kontaktitreenin. Otin pelkkiä perusasentoja ja muutaman askeleen seuruita mätsärikehien välissä. Aava pääsi yllättämään, ja näki kuinka se teki töitä aiva pirusti ja keskittyi yli hyvin, ilman että oli aikomustakaan mennä ahdistuskuplaan! Sikkaki pääsi vaan leikkimään keskelle vilskettä, eikä välittäny yhden yhtää. Tein myös penskaselle muutaman kontaki treenin ku se istua tönötti mun edessä -> ei aikomustakaa kattoo muualle. Samalla tein ihan muutaman perusasentoon tulon vilskeessä -> tuon ikäseksi pennuksi keskittyi äärettömän hyvin!!!! Mä oon niin ylpee mun pienestä Vilijonkasta!!
Naureskelin vaan että tuo pikku-koiruus tulee mulle vielä kalliiksi, koska kun vaan höpöttelin Tiinan kanssa Sonarcin ständillä nii Sikka-neiti se meni kattomaan mitä kaikkee kivaa Tiina oli tuono sinne ja vei sieltä muutaman lelun ittellensä (Tiina siis omistaa Sonarcin). Ja eipä siinä kauaa menny ku ne parit lelut oli tuhottu.... Oho. Olin vähä pettyny ku me ei saatu pestiä lelujen kestävyyden testaajina :D :D

Loppuun vielä muutama kuva Sikasta (siis Vilijonkasta) perjantailta. Kiitos Riikalle kuvista :))))








maanantai 21. syyskuuta 2015

Koulutusta koulutuksen perään vol. 2

Ja jatketaan tätä mun koulutus huumaa. Viime viikonloppuna oltiin Aavan kanssa HSKH:n järjestämällä tokoleirillä Hartolassa. KOirakoita kaikkiaan oli muistaakseni 28, mutta meidät oli jaettu kahteen ryhmään: kisaavat, jolle oli kunnon kouluttajat. ja aloittelijat, joille hskh:n omat kouluttajat kouluttivat. Totta kai oltiin Aavan kanssa kisaavien ryhmässä. Ja nii siis kouluttajina oli Riikka Pulliainen ja Oili Huotari.

Perjantaina illasta aloitettiin Riikka Pulliaisen luoennolla aiheena: Toko tuomarin silmin. Siinä ei itselle tullut oikeastaan mitään uutta ja ihmeellistä, mutta pistän tähän nyt jotain:

  • Alemmissa luokissa kannattaa keskittyä iloisuuteen, ylemmissä luokissa tarkkuuteen
  • Uusissa säännöissä sanotaan että kaikki elekieli on nykyään kielletty (lukee jopa säännöissä) eli täytyy olla hirmuisen tarkkana siitä mitä tekee ja mitä ei  (eli esim. koiraa ei saa katsoa liikeitten aikana jäävissä, maahanmeno käskyissä moni hieman kääntää hartiasuuntaa....)
  • Jos koira poistuu ohjaajan luota kutsuttava takaisin. Alemmissa luokissa saa kutsua koiran max. 2 kertaa muuten hylsy. ylemmissä luokissa hylsy samantein
  • Liikkeitten välit on ihan yhtä tärkeitä kuin itse liikkeet
  • Kehään mennään yhdessä!!!!!! Samoin kehästä lähdetään yhdessä
  • Ota aina ittelles oma-aika ennen kehään menoa (= siis luo se oma kupla) vaikka liikkuri kuinka hätyyttää
  • Opeta kehätarkki yhtenä liikkeenä
  • Treenatessa ja kokeessa toimi samalla tavalla: samat kriteerit, vaatimustaso, samat eleet, äänenpainot yms.
  • Rutiinit, rutiinit, rutiinit ja rutiinit
  • Suuurempi palkkaaminen on kielletty (esim. hypyttäminen) nii opeta koiralee palkka temppu joka ei ole "palkkatemppu"
  • Pidä kirjaa treeneistä -> näkee mimmonen treeni vie eteenpäin
  • Kuvaa kokeita ja treenejä -> näet mitä teet niissä erilailla
  • JOs et halua kuulla tuomarin kommentteja liikkeitten välissä, sano se sille!!!!
  • opeta koira olemaan käskys alla
Lauantaina alkoikin tositoimet heti aamusta. Ensin kävin OIlin koulutettavana ja myöhemmin ruuan jälkeen pääsin Riikan oppiin.

Oililta kysyin apua tuohon kun Aava menee tuohon ahdistuskuplaansa aina kokeissa, että millä saisin sen pois. No vastaukseksi sain melkoisen tylytyksen...... Oili ensin testasi, että seuruutin Aavaa mitä Oili liikkuroi ja yritti samalla saada Aavan siihen ahdistuskuplaan. No ei se tarttenu ku  10 metriä nii se oli siinä. Ensimmäiset sanat oli: Se on hyvin reaktiivinen koira (okei sen tiesinki jo) ja  Aavalla on kaikessa tekemisessä 2 vaihtoehtoa: 1. on se että se on nätisti kontaktissa ja tekee mun kanssa. Toinen on se että Aava saa kattella muualle ja ja kiinnittää huomioita aivan kaikkeen joten se pystyy näitten takia menemään siihen ahdistuskuplaansa. Eli tehtiin Oilin kanssa ihan puhtaasti häiriötreeniö perusasennoissa. Mun pitää olla kuulemma mustavalkoisempi että kun on antanut käskyn nii sitä PITÄÄ noudattaa. Sitä kautta saa opetettua, että vaikka pommi räjähtäisi vieressä nii kaikki on fine kunhan vaan kattoo mammaa. Joten nyt vaan ruvetaan tekemään ihan pelkkää häiriö treeniä.

Sain myös uusia ideoita kuinka lähden opettamaan merkitöntä merkkiä. Eli alotetaan siitä että ku koira kattoo eteen päin nii palkka -> saa kunnolla fokuksen eteenpäin, siitä lähettää targetille eteen. Ja pidä aina huoi että koira menee suoraa eteenpäin. Suoraan lähetyksiä voi treenata nii että pistää monta targettiä 5 metrin välein toisistaan ja meet itse aina yhden taakse ja lähetät, aina uudelle targetille. Yleensä ekalle koira lähtee hyvin, toiselle kun lähettää nii todennäköisesti lähtee vinoo ekana käydyllä targetilla, mutta korjaa että menee oikealle targetille.. Muutenkin jos ei halua, että koira rupeaa ennakoimaan pysähdystä (=siis merkitöstä merkkiä), niin lähetä koira ensin targetille käske luokse joka on ruudusta lijasta taaempana, sen jälkeen kutsu koira luokse mutta pysäytä ruudun lijaan ja lähetä ruutuun

Ruuan jäkeen menin Riikan oppiin missä saatiin lisää tylytystä. Nimittäin perusasennot , mutta mä en ollu ainoa. Eli tehtiin peili-treeniä: koira perusasentoon ja siitä menet itse seisomaan koiran nenän eteen ja katso eteenpäin ja mieluusti nii että leuka on ylöspäin. Siitä sivulletulo-käsky. Sen jälkeen tiiät tietääkö koira oikeesti oikeen paikan vai kattokko itte koiraa, jolloin koiran on oppinu että näkee sun kasvot nii on oikees paikkaa... 
Tehtiin myös Riikan kanssa tunnaria. Menovauhdissa ja ettimisessä ei mitään ongelmaa, mutta palautuksessa on. Joten tehtiin niin että jätin yhden tunnarin ja koira sen taakse ja itse menit koiran ja tunnarin taakse; eli olitte jonossa : ensin sinä, sitten koira perä suhunpäin ja sitte yksi tunnari. Mutta mun ja tunnarin välillä matkaa oli luoksarin verran. Siitä käskyllä koira ottamaan tunnari ja tuomaan se mulle, eli palautus oli vähä niinku  luoksari siinä samassa jolloin tuli vauhtia. Siitä ruvetaan luhentämään mun ja koiran välimatkaa ensin ja sen jälkeen lisätään koiran ja tunnarin etäisyyttä.
Lauantain loppuun otettiin melkoinen häiriö treeni, sillä Oili pisti meidät kaikki 28 koiraa tekemään töitä yhdessä: ekaksi otettiin tiiviissä rivissä seuruu kaavio mitä OIli meille huuteli, sen jälkeen mentiin 4-5 riviin missä taas tehtiin seuruu kaavioita, Täytyy myöntää että oli ihan sika siistin näköstä!! Sen jälkeen jääviä: kaikki riviin ja siitä ensin kaikki teki saman jäävän käskystä. Sen jälkeen Oili jakoi jokaiselle oman jäävän, nii että viereisillä oli eri ku ittellä, eli samalla kuuntelu treeni. Sen jälkeen tehtiin paikkistreeni, eli kaikki käskytettiin yksitellen maahan, ja totta kai siitä luoksari sattumanvaraisessa järjestyksessä. Loppuun otettiin vielä kake-treeni, eli oltiin taas tiiviissä rivissä mutta joka toinen toisin ja joka toinen toisin päin ja siitä kaukoja. Ekat vaihdot meni Aavalta hyvin, mutta sitte rupes ahistamaan ja pirusti. Se oli todellaki liikaa Aavalle, ja koko neiti veti niin totaali kipsiin ku voi vain päästä. Muuten ei ollukkaa ongelmaa ja Aava skarppasi tosi hienosti!

Sunnuntaina päästiin vielä Riikalle koulutettaviksi. Siinä tehtiin kaikille kehään tuloja, missä on paljon ihmisiä ja tungosta minkä läpi piti mennä. Riikka oli hirmu tarkka siitä tulitteko koiran kanssa yhdessä vai olitteko molemmat erikseen. Opiskeltiin myös peruuttamista. Siihen saatiin vihjeenä, että kun koira kuulee käskyn nii sen pitää ensin nousta seisomaan ja sen jälkeen ruveta peruuttamaan, eli koira ei vain siirrä peppua ja näytä siltä että istuu samantein. Ja jo pelkän fysiikan kannalta paljo järkevämpää. Loppuun tehtiin vähän merkin kiertoa.

Voin sanoo että viikonloppuna tuli niiiiiiin pirusti infoa, uusia ideoita, , keinoja ja aiva kaikkee, että millää kirjota kaikkee. Mutta nyt on taas ittelle virtaa ja innostusta ruveta nillittämään tokossa, on nääs motivaatio ollu hieman hukassa :)

Koulutusta koulutusten perään vol. 1

Täytyy myöntää että nyt on muuten pikkusen pakko jakaa näitä useempaan postaukseen sillä muuten tästä tulis uhtä pitkä  ku viimesin Harry Potteri on. Mutta ihan alkuun, taas kerran. Meille EPK:n kouluttajille oli taas tänä vuonna järkätty Sirke Viitasen kouluts, tai siis koulutukset. Eli Sirke on meitä kouluttamassa tottista kolmena torstaina aina joka toinen viikko. Homma alkoi toissa viikon torstaina ja jatkuu tän viikon torstaina.
Aavan oli ilmottanu näihin kahteen ensimmäiseen koska en tienny pääsisinkö vimppaan omien töitten takia.

Pistän näin tyylikkäästi vaan ranskalaisilla viivoilla asioita mitä pitää itte testata tai josta voi olla joskus hyötyä muille tai ihan miten vaan....


  •  Noudon loppu: Monet koirat ei ajattele noutoa loppuun kokonaan, eli juoksee vauhdilla kapulalle joka on just heitetty, mutta sen jälkeen tulee muutaman sekunnin viive että mitäs sitte palauttaa (eli koira menee hyvin vahvasti saaliilla kapulalle, mutta ei siinä kohtaa muista mitä tehdään seuraavaksi). Joten koiran pitäisi jo tietää selkeästi mitä se tekee jo ennen ennen kuin on ottanut kapulan suuhunsa. Tähän vinkkinä, että ekaksi leikit koiran kanssa lellulla niin, että kapula on parin metrin päässä maassa . Yhtäkkiä kesken leikin lähetät koiran kapulalle, ja heti kun koira ottaa hampailla kiinni kapulaan nii vapautus takasi lelulle. Myöhemmin vain pidentäämatkaa kapulalle, ja samalla saa hyvät palautukset sillä koira odottaa lelua vaikka on jo menossa kapulalle.
  • Liikkeestä jäävien tarkkuus ja nopeus, sama toimii myös jos koira edistää seuruussa: Jäävissä, koiralla on hihna mistä appari pitää kiinni. Kun ohjaaja antaa käskyn seuruusta nii appari kiskoo koiraa eteenpäin samaan suuntaan minne ohjaajakin kulkee, jolloin koiran pitää vastustaa kunnolla että pysähtyy oikeeseen asentoon. SEuruussa sama, eli jos koira edistää, appari on taas narun päässä kiskomassa sitä eteenpäin, että koira olisi vielä enemmän edessä, jolloin se joutuu ITSE korjaamaan paikkansa oikeeseen kohtaan. Tätä samaa tapaa käytetään myös luoksareitten pysäytyksissä (Norjan tokomaajoullue käyttää tätä tapaa, ja on muuten hyviä tuloksia tullu)
  • Eteenmenoihin: Vie kolme palkkaa suoraan linjaan niin että ku lähetät koiran ekan kerran se menee ensimmäiselle, lähetä koira uusiksi samasta paikasta samaan paikkaan niinettä se meneekin toiselle palkalle joka onki pari metriä kauenmpana kun ensimmäinen ja samalla tavalla kolmas. Eli lähetät koiran uudestaan ja uudestaan samasta kohtaa, että koiralle tulee se mielikuva, että vaikka sinne eteen vaan lähtee nii sielä on aina palkka (paitsi kokeessa)
Katsotaan mitää uusia ideoita tulee torstaina :)

Vähä muutakia:
Kävin tuossa viime tortaina tekemässä molemmille tytöille jäljet Malminkartanon Sirkuskentän takana oleville nurtseille. Sikalle tein n. 20 metriä pitkän nami jäljen, mutta totesin tuossa jo enemmin että jos pistän nameja 2 per askelma (kengän kannan ja kärjen kohtaan) nii yli puolet  jää syömättä ja ajaminen on yhtä kaaosta. Sain kaverilta idean että pistä vain kengän kärjen kohtaan mutta jätä siihen pieni namikasa. JOten tein jäljen tällä tyylillä. Näytti toimivan hyvin ja pikkuneiti ruhoittui jäljelle huomattavasti paremmin. Joten jatketaan tällä tyylillä.
Aavalle tein samalla mukamas helpon jäljen, mutta eipä se nii helppo ollukkaa. Ekaksi tallasin Aavan jäljen ja sitte Sikan. Siinä ku Sikan jälkee tallasin nii  kattoin vaan että joku ihana koiranomistaja meni kahen pikku-Fifinsä kanssa juuri Aavan jäljen päältä aikas pitkän matkaa, ja totta kai molemmat koirat oli irti ja näki kuinka ne jollain tyylillä ajoi Aavan jälkeä. Ja mulla oli muutama namikasa hankalissa kohtaa, nii ei ollu enää. Joten siihen nähden Aava teki tosi hyväää työtä, ja pysyi yllättävän hyvin jäljellä.

keskiviikko 9. syyskuuta 2015

Älä yllytä hullua

Alotetaanpa meijän normi kuulumisista, eli eipä ihmeempää: sikka kasvaa ja onpa tullu treenailtua kaikenlaista, pääsääntösesti tottista ja aksaa.

Ai niin, mä sain erittäin huonon maineen koiranomistajana, sillä olin töitten jälkeen lenkillä tyttöjen kanssa. No matkalla oli hiekkakenttä mihin päästin tytöt leikkimään ku varsinki Sikalla oli virtaa enemmän ku laki sallii (eli lenkeistä ei tuu mitää ku pikku-neiti roikkuu joka paikassa - siis Aavan kimpussa). Tässä viimeaikoina Sikka on oppinu ehkä vähä liianki hyvin tämän Draama Queen-asenteen; se saattaa ruveta huutamaan ku syötävä vaikka Aava on puolenmetrin päässä menossa kohti. Kentällä tytöt leikki ja Sikka yllättäen huusi vaikkei ees sattunukkaa. Paikan ohi meni joku eläkkeellä oleva vanha rouva pikku chihunsa kanssa, ja sen silmät pullistui päästä koska MÄ en tehny mitää vaikka Aava "tappio" pentua. Rouva kattoi hyvin järkyttyneenä touhua hetken ja oli hyvin lähellä ettei se soittanu jonnekki eläinsuojeluun. Ku itte tajusin tilanteen nii käskin Aavan vähä rauhottua, mutta rouva oli silti syvästi järkyttynyt. Sain pitkään selitellä sille että tuo pentu osaa esittää, eikä se muuten heti kävisi Aavan kippuun takasi, jos se oikeesti vahingoittais sitä. Ja kysäsin vaan ku Sikka roikkui Aavan poskikarvoissa nii, että nahka venyi 15 cm, että pitäskö tuon vanhemman sitte sallia tuo??? Meni rouva hiljaseksi ja lähti pudistellen päätään pois. Ja hauskin tässä oli se, että sen chihun nimi oli oikeesti Fifi, eli kirjaimellinen mamman pieni kultamusuukka-sylipuudeli-Fifi.....

Mutta palataan tuohon otsikkoon. Meikäläinen sai sitte saakelin hullun idean. Eileen alkoi HSKH:n Tehis Cuppi, eli agility-epikset missä on kolme osakilpailua. Päätinpä sitte extemporee mennä sinne ja ilmotin Aavan mölleihin. Itseasias otin 2 starttia. Mutta noh.... Alotetaan siitä että oli muuten meijän (ja mun) ekat kisat aksapuolella. Mutta eka rata: 5 , koska meni väärään putken päähän. Aava ei ollu ihan niin vauhdikas mikä normaalisti ku odoteltiin kauan kehän laidalla ja oli vähä pihalla ku yhtäkkiä mentiinki aksa radalle. Toisella kierroksella hyllytettiin: tässä Aava oli vähä liianki innokas ja vauhtia oli enempi mitä normaalisti, joten näin suoraa suomennettuna ei oikein meinannu koira pysyä lapasessa. Ja muutenki ohjasin melko huonosti, eli tietyllä tavalla oma moka. Rupesin vaan kotiin ajellessani miettimään, että ei olla ikinä otettu noin pitkää radan pätkää yhteen soittoon (siis oli 13 estettä). Ollaan tehty 5-8 estettä kyllä mutta nuin pitkää ei. Joten pitääpä ruveta treenaamaan kunnon pitkiä ratoja :)

Tottistreeneistä    Kuva: Janne Marin

Kuva: Janne Marin

Oli ihana tulla töistä ku neiti oli levittäny 5 kg multaa pitkin kämppää.....