Aivoriihi

Kulutettiin Aavan kanssa vapaapäivää ahkerasti mustikkamettässä. Siinä mustikoita poimiessa ja myös kotona peratessa oli hyvin aikaa miettiä mitä kaikkee haluan opettaa penskaselle ja nimenomaan: kuinka!!! Mimmosen seuruun sille haluan? Mitä käskyjä tuun käyttämään, erit mitä Aavalla? vai osasamoja? Millä tekniikalla rupeen jumppaan kaukojen vaihtoja (siis etu- vai takajalat paikallansa)? Mitä ruokaa rupeen syöttämään ku on pentu? Mitä treeniherkkuja rupeen käyttään? Mhinkä kaikkialle vien sitä nyt pentuna (sosiaalistamisen takia)? Kuinka paljo kuljetan koiruuksia erikseen? Mitä tavoitteita haluan ? Ja asioitahan on miljoonia ja miljoonia. 

Joten kyllä, tästä se pentusaaste alkaa!!

Alotetaanpa ihan alusta. On ihan selvää, että naskalihammas tulee olemaan ihan erilainen luonteeltaan mitä Aava. Aava on pidättyväinen, ei mitenkään vietekkäimmästä päästä, ohjaaja pehmeä, ja hyvin nöyrä kaveri. Okei, meen vasta ens viikolla kattomaan pentuja (nimenomaan vasta ens viikolla. Nuo työt haittaa pahasti mun harrastustoimintaa... taas), mutta sen voi jo etukäteen sanoa, että pikkuriiviöllä tulee olemaan luonnetta huomattavasti enempi. Ja Aavaan verrattuna se on viettipommi.

 Itse oon tässä ny miettiä mitä kaikkee rupeen sen kanssa tekemään ja touhuamaan. Vielä en osaa sanoa, mistä lajista tulee ykköslaji. Jäljestä en itte halua luopua, joten varmasti siinä tullaan kisaamaan. Mutta mettään vai pellolle? Pohjat tuun kuitenki tekemään pelloilla/nurtseilla, mutta teenkö ensin FH-tulokset vai siirrynkö mettään suoraan, sen näkee. Tokoa tullaan tekemään, mutta siitä en tee päälajia. Purut kiinnostais kovasti, sillä sitä en oo ennemmin treenannu, ja se on oma taiteenlajinsa. Mutta IPO vai mondioring?? Montsu olis huomattavasti vaihtelevampaa, mitä ipo. Ipossa mua tökkii sen kaavamaisuus. Mutta jos alotetaan siitä, että löytää hyvän maalimiehen.

Aavan kanssa oon tehny , näin nätisti sanottuna, aika helvetisti virheitä. Tietenkää en millään muotoa haluaisi tehdä niitä penskaselle. Aavalle on tullu moni asia opetettua juosten kusten. kuten semmoinen "pikkuasia" ku seuruu. Samoin, mitkä mielentila/motivaatio-treenit on jääny aivan liian vähille. Ja tässä niitä nyt sitte paikkaillaan. Samoin oon a-i-v-a-n liian paljon kaavoihin kangitunu: tehny samalla kaavalla kaikki treenit ja sit siitä tulee melkosta pakkopullaa niin koiralle ku omistajalle. No, on eria asia jos tuleva penskanen kestää hyvin toistoja (ja mun tylsää kaavamaisuutta). 

Paljon on vielä mietittävää ja paljon tulee varmasti vielä eteen kun vaan saan penskasen kotiin :) Ja nii unohinki, se on enää 2,5 viikkoo nii rääpäle on kotona :D :D

Ja vielä ihan pakko hehkuttaa Aavan esineruutua tänään. Käytiin Lauran ja Selman kanssa tallomas jäljet ja tehtiin esineet. Tietosesti tallottiin esineruutu 30 m leveyttä, ja reilu 60 m syvyyttä. Hyvin se Aava sinne 60 metriin uppos. 3 lähetystä ja 3/3 esinettä :)

Väsynyt pikku-koira

Vihdoin ja viimein päästiin "eroon" Chida-siskosta. Ja näin melkein kahen viikon jälkeen voin sanoa, että todellakin eroon. Ja voisin pistää vaikka pääni pantiksi, että Aava on samaa mieltä. Aluksi Chidan kanssa meni hienosti, kun neiti oli vielä vieraskorea, mutta kun viikko oli vierähtänyt, niin niin alkoi dominointi ja kyttääminen melkein kaikkeen mitä Aava teki. Ja samalla katosi korvatkin aina välillä. Ruoka-ajat olivat pahimmat, sillä Chidan kyttääminen oli kyllä melkoista. Loppupeleissä mun piti pistää jompi kumpi pesuhuoneeseen oven taakse että Aava sai oman ruokarauhansa. Siis ei riittänyt että toinen oli keittiössä ja toinen eteisessä, Chida kyttäs ja saattoi jopa murista vaikka Aava oli omalla kupilla syömässä ja pikku-neiti oli 7 metrin päässä. Ja huomasi, että kyllä neiti testatasi muakin melkolailla. Mutta eipä enää tartte sitä miettiä.
NO ei Chida niin hirveä ollu, minkä kuvan tuosta sai. Kaksisteen ollessa koiruus toimi ku unelma ja neiti on aivan loistava treenikaveri: tekee niin täysillä, viettiä löytyy ja keskittyy hyvin, mutta kestoa ei kestäny yhtää. MOnesti naureskelin, että täähän on ku pientä pentua treenais, sillä Chida ei jaksanu 5 minuuttia pitempään. Ja sen näki kuinka se nautti kun sai tehä kunnolla töitä. 

Oon nyt tarkoituksella ottanu Aavan kans vähä helpommin, että saa neiti kunnolla levättyä, ennenku tulee pikku-penskanen kotiin, toki sitä ennen tulee taas yks koira vielä viikonlopuksi hoitoon.

Jälkiä ollaan kuitenki ajettu muutama. Yks supervaikee mettään ja yks pellolle. Ja nuotten jälkien jälkeen alan edelleen kallistua siihen uskoon että kyllä mä vielä saan Aavalle ainaki FH1. Nyt vaan pitäis vaihtaa ilmasu noudosta maahanmenoon että sais koira ees vähä levätä. Ja harhajälki; en usko että se on ongelma sillä se mettäjälki, voi pojat oon tyytyväinen Aavaan!! Eli, käytiin Lauran kaa treenaamassa jäljet, niin että Laura talloi Aavalle ja mä Selmalle. Mettästä pois tullessa sain tämmönen kommentin: " jos koira ajaa huonosti jäljen nii se ei oo mitenkään koiran vika. Alku on sik-sakkia sillä sielä oli monta marjastajaa ku yritin puhotella niitten välistä. Ja alunperin jälki on pikkusen vajaa 500m mutta vikalla kepillä tuli kyy vastaan, joka ei tehny elettäkää väistääkseen. Se oli niin kauhusta jäykkänäki noitten marjastajien takia, joten lopeta jälki 5 kepille. Käydäänkö tekemäsvtuonne pellolle valmiiksi helppo jälki?" Eli melko loistava lähtökohta. Niin ja jälkee ajaessa tuli vastaan kaikenkaikkiaan 7 marjastajaa jokka oli kyllä hyvin tallannut jäljen päältä. Jonki verran Aava meni sik-sakkia jäljen päällä ku piti tarkistaa kuinka jälki meni. Kepeistä ei noussu ku 2, mutta pistän sen sen piikkiin että Aava joutui NIIIN tarkasti keskittymään itse jälkeen että jäi kepit. Se annettakoon anteeksi. Mutta eipä neiti kertaakaan harhautunut pois jäljeltä. Mutta oli se väsynykki ku päästiin takas autolle. Joten veikkaan ettei se FH-n harha oo ongelma.

Aksaaki on tullu jonkuverran treenattua. Ollaan nyt käyty Katrin ja Sinin kaa treenaan kerta viikkoon edelleen Annin opastuksella. Takaa leikkaukset ei oo koskaa ollu mikää suuri ongelma, joten oon ruvennu kylvämään niitä huomattavasti enempi valssejen tilalle. Ja voin sanoo , että se toimii meillä! Aavan linjat on paljo paremmat ja vauhti on vaan koventunu. Eli näitä jatketaan!! Sylkkäreissä Aavalla on nyt syttyny lamppu ja linjat rupee olemaan jo hyvät. Mutta meidän lottovoitto: ne h*lvetin kontaktiesteet. A-este ei oo enää ollu pitkään aikaan ongelma (toki kaveri menee yhtä vauhdilla ku pk-aalle, joten kontaktit unohtuu ja vauhtia on ihan sikana liikaa). Puomin kaa ollaan taisteltu, ku ei se sille oo menny, mutta nyt; vihdoin ja viimein Aava ei enää meniskää mitää muuta ku puomia!! Kyllä sen kanssa takuttiinki vuoden verran.... 

Pääsi se Chidaki jäljelle

Nenäkoiruus

Paljon on taas tehty, joten enpä viitti ruveta kaikkea erittelemään. Tottiksen puolella ei olla mitää suurta tehty: ollaan tehty eteenmenoja, seuruun juoksussa käännöksiä (tai siis tiiviyttä käännöksiin), samoin vähäsen ollan tehty henkilöryhmää.  Nuotten juoksujen takia en oo viittiny mitää suurempaa tehä, ku taas... Aavasta tulee melko laama aina juoksujen aikaan. Onneks tuoki ilkimys loppu.

Mutta mennään nenäosuuteen :) Ollaan nyt ajettu 4 jälkeä: 1 mettään, 2 pellolle ja 1 nurtsille. Peltojäljillä ei mitää uutta ja ihmeellistä: toinen oli Aavan jäljeksi lyhyt (alta 100 m), kulmia upotin 5 ja keppejä 6, eli ei mikää helppo jälki. Silloon tuuli aiva pirusti ja lähes koko jälki kulki sivutuuleen, mutta eipä se haitannu yhtää. Toinen peltojälki oli taas normi Aavan pituus eli n. 450-500 m. Keppejä vaan 4. Kummassakaa jäljessä ei mitää ihmeellistä: ajoi nätisti nenä maassa, kulmat superit ja kaikki kepit nousi hienosti. Mettäjäljellä ei mitää ihmeellistä, muutamassa kulmassa vähä pyöri, mutta muuten. No nyt . Nyt mä pääsen taas hehkuttaa kuika hieno nenäkoiruus Aava on. Perjantaina ennen ku lähin aamuvuoroon, nii kävin tallaamassa Aavalle tuon mun "kotikentän" ympärillä olevalle nurtsille jäljen. Mutta, jäljestä ei saanu millään yhtenäistä, joten jouduin tallamaan n. 25 m pätkän hiekalle ennen kuin jälki jatkui taas nurtsilla. HIekkaosuudella pistin muutamille ekoille askeleille herkut, mutta sen jälkeen jätin vaan n. 5 metrin välein herkun. Ajoi aivan superisti: tarkasti joka askeleen, ja se kuinka Aava tarkensi hiedalla. Okei olihan se aluksi, että "häh??? Kuinka tää nuon menee", mutta hoksas kyllä. Ku näitä peltojälkiä on ny tullu tehtyä, ja todennu, että Aava ajaa törkeen hyvin pellollaki, nii pitäsköhän vähä ruveta kattomaan noita FH-jäljen sääntöjä, jos sitä vaikka vielä kisais fh:ssa. 

Mutta muihin asioihin. Mulla on ny taas vilinää kotona, ku Aavan Chida-sisko tuli hoitoon 1,5 viikoksi. Onpahan tytöt saanu leikkiä kunnolla. Ja toisaalta ittelle hauska nähdä kuinka erilaiset siskokset on loppupeleissä. Ja samalla pääsee Chidaki kunnon treenien makuun, sillä kulkeehan se tuos mukana.

Hyvin se jäljestää myös hiekalla :)

Siskot  <3 Chida ja Aava

O-ou

Me toivotaan todellaki Aavan kanssa, että nää helteet loppuu jotta päästään taas treenaamaan kunnolla. Nimittäin nyt on aihettaki. Ilmotin Aavan kokeeseen heti ku säännöt muuttuu eli 1.8. Piti ittekki käydä lunttaamas Kennelliiton sivuilta mitä sielä nyt oikeesti pitää osata :D. Ja Kaiken kukkaraksi, huomenna pitöis vielä soittaa paikka, jos päästäis BH-kokeeseen. Toki se bh on vasta elokuun puolesvälissä Etelä-Pohjammaalla. Totesin että oon silloon joka tapausessa menossa tekemään kaverille häät, nii samallahan sitä suorittaa Aavan kaa yhen BH:n. Eli nyt vaan tiukasti treenaamaan

Totesin tuossa eileen, että eipä nää lämpöset oo ihan meitä varte. Käytiin Heidin ja Pojun kanssa ajamas jäljet ja tehtiin samaan kasaan esineruutu ku jäljet vanheni. Esineruutu oli taas vaan kaistale (10x50m) , että saataisiin niin Aava ku POjulle varmuutta irrota sinne 50 metriin. Esineinä oli tällä kertaa keskellä 5 metrissä lasten mokkakenkä, 25 metrissä vasemmaslaitaa crocksi, ja taas aiva takanurkas patukka. Ja kaikki nousi hienosti kolmella pistolla: ekana Aavalla nousi crocksi, tokana patukka ja vimppana kenkä. Vähä meinas jatkuvasti ajautua oikeelta puolelta ulos alueelta, mutta hyvin korjaili. Mutta näki että oli hankalaa, sillä tehtiin esineruutu tarkotuksella ryteikköön niin ettei koira näe ohjaajaa ku uppoo sinne 50 metriin, ja mettä oli semmonen ettei tuullu yhtää: ilma vaa seisoi. Ihan hyvin keliin nähden koirat teki töitä, vaikkei Aava jaksanu kovinkaa innostua patukasta. Jälki oli Aavalle Heidin talloma , n. 500 m , 7 keppiä ja 5 kulmaa, ja 1 piikki. JÄlki oli ihan suht ok, vähä joissain kumissa pyöri, kepit nousi kivasti. Eli ei huono.

Mutta tehdään nyt tässä ittelle kooste mitä mun pitää treenata noihin uusien sääntöjen avoon:

Paikalla istuminen 1 min  - vaatii vielä varmuutta, menee maahan aina välillä

Seuruu - askeleet taaksepäin on hyvät, vaan treenata vähä lisää kääntymisiä juoksussa

Istuminen tai maahanmeno seuruussa  - varmuutta

Luoksari  - no problemos, ku ei tuu ees pysäytystä

Liikkestä seisominen  - ollu Aavalla aina vahva, ainoo mitävahventaa, että meen itte käymään koiran takana

Kiertäminen ja luoksari  -  Aava kyllä kiertää tolppia , puita ja ihmisiä, nii helposti sen opettaa kiertämään myös tötsän. Lopussa ei ongelmaa

Nouto  - ei ongelmaa

Kaket  -  matkahan on vaan 5 m, joten ei pitäis olla ongelmaa, mutta varmuutta varmuutta

Hyppy  - tää muuttu niin paljo helpommaksi ettei ongelmaa (varoo vaan ettei ennakoi niinku viimeks kokeessa )

Ruutu  - Vaatii vaan varmistelua ja treeniä eri paikoissa/ympäristöissä

Eli ei mikää mahoton tehtävä...

BH:n puolella ainoo ongelma on että muistanko mä sen penteleen seuruukaavion...

Jumi vapaa koira ees hetken

Otsikosta voi päätellä että käytiin tänään Aavan kaa taasen jäsen korjaajalla. Mutta jottei mennä viikon tapahtumissa asioitten edelle nii palataan tiistaihin:

Piiiiiiiiitkästä aikaa kävin taas ajamassa jäljen Aavalle. Edellisestä jäljestä tais olla kolmisen viikkoo aikaa... Nyt on tarkotuksena keksiä Aavaselle kaikkee uutta jäljille, että saan rikottua kaavaa. Nimittäin silloon joskus 3 viikkoo sitte Aavalla meinas olla hieman motivaatio-ongelmia, ja ajoi jäljet "mä tiedän tän jutun, joten enpä viitti hirveesti vaivautua"-mielellä. Eli kyllä, perus paimen: ennakoinnin jalo taito ja haastetta pitää olla joka kerralle, muuten kyllästytään. Mutta ongelma on myös, että itte jämähdän liianki helposti kaavoihin, joten tässä saa samalla otettua itteä niskasta kiinni. Joten tiistaina menin tallomaan jäljen Siikajärvelle. Tähän asti oon väistelly polkuja, koska yleensä Aava ennakoi niitä. Noh, tällä kertaa talloin jäljet nii että kävelin mahdollisimman paljon polkuja, tein monta kulmaa (varmaan 15 kpl, osan kulmista tein hyvin lähekkäin Z:n malliin), ja keppejä oli 7. Pituutta ei ollukku pikkusen vajaat 400 metriä ja vanheni reilun tunnin. Jäljen vanhetessa tein Aavalle tarkkuusruudun, jossa esineenä oli käytetty tunnarikapula. Voin sanoo ettei siitä sen enempää... Aava oli selvästi tekemäs esineruutua ja tottakai se juoksi heittämällä yli 3x3 m isosta ruudusta. Otin uusiksi niin, että pistin koiran naruun että sain hallittua sen pysymään ruudussa. Eli esineruudun ja tarkkuusruudun erotteluun tarvitaan vielä pirusti töitä. Mutta kyllä se tunnari sieltä mustikanvarpujen seasta löytyi hyvin helposti. JÄljen Aava ajoi superisti!!! Kulmissa ei ongelmaa, samoin olin tyytyväinen keppien ilmasuihin, eli kaikki nousi. Lisä haastetta toi pieni vesisade kuuro; ku olin tallannu jäljen tuli kunnon kuuro vettä. Sade onneksi loppui ku tehtiin tarkkuusruutu. Mutta meitsin tuurilla, se satoi taas ku ajoin jäljen. Eikä Aavaa yks sade haitannu yhtää.

Keskiviikkona uudella innolla taas jäljille: talloin reilun 400 m, 8 keppiä ja vanheni taas reilun tunnin. Tällä kertaa oli tiedossa polulla-polun sivussa-polulla -sivussa-polulla -teema. Ja välillä mentiin polkujen yli (samoin myös luontoreitin yli). Sain myös kulmia upotttua 10 kpl. JÄljen vanhetessa kävin tekemässä esineruudun, tai vain kaistan: 8x50 m. Siinä teemana oli irtoaminen sinne 50 metriin. Esineitä oli vain 2: sukka joka oli n. 40 metrissä vasemmassa laidassa (pistin mustikanvarpujen päälle että löytyisi ekana) ja toiseksi pistin patukan oikeaan laitaan 50 metriin, että saa Aavan palkkautumaan samantein ku lähtee sinne. Ja oli Aavan yks parhaimmista esineruuduista: 2 pistoo, molemmilla esineet kerralla (ja onneksi  niin päin ku suunnittelin ; eka sukka, tokana patukka). Ja taas jälkiki meni superhienosti. Vähä meinas olla pieni tyttö sekasi ku välillä mentiin polkuja välillä ei, mutta tarkensi superisti.

Ja sitte tähän päivään. Aava on ollu takapäästään todella kankea jo pitemmän aikaa. No nyt saatiin Jaanan kanssa aikataulut sopimaan ja Aava pääsi tänään jäsenkorjaajalle. Ihan niin pahasti se ei ollu jumissa, mitä epäilin mutta löytyihän sieltä niitä: selässä muutamat jotka aukes helposti, samoin kyljissä. Lavoissa ei mitään, eikä hännässä (mitä ihmettelin suuresti, sillä hännän tyvi on aina ollu todella tiukka. Polvet on ollu toinen murheen kryyni, niin ei mitään. Tällä kertaa pahimmat jumit löytyi suutareista molemmilta  puolilla sekä pahimpana hoikkalihakset molemmilta puolilta. Puhuttiinki Jaanan kaa,että ku koira vetää takapäänsä aina noin jumiin, nii tää 3-3,5 kk välein on hyvä aikaväli. Ku vaan saadaan koira pysymään jumittamatta, nii voidaan pidentää aikaa 4-5kk. Mutta nyt näillä mennään.