Duracell-koira vol. 2.

Kertokaapa mulle mistä tuolla koiralla riittää virtaa?!? Tuntuu että Aava on patouttanut tuota energiaansa silloin ku oli juoksut ja oltiin rauhassa. Ja kaupan päälle rupeaa tuo iki-ihana uhmaikä nostaa päätään.... huoh.

No mutta astialle: keskiviikkona oli meidän EPK:n ohjaajien vipat treenit missä Aavan kanssa oli tarkotus keskittyä seuruun edistämiseen. No eihän se sielä mitään edistäny, hitto. Sen jälkeen tehtiin noutoa niin että heitin ekana kolme kapulaa ja lähetin perä jälkeen hakemaan. Tässä ei normaalisti oo ollu ongelmaa, no nyt oli: Aava irtos hienosti, mutta jäi arpomaan minkä tois - eli juoksi ekalle, otti suuhunsa, tiputti ja meni seuraavalle ja jäi kapula suussa vielä kattomaan kolmatta. Muutenki huomas, että suosi yhtä tiettyä kapulaa. Loppuun otettiin vielä luoksareita niin että appari heitteli vieressä noutokapulaa ( koska kokeenomaisissa otti niin pahasti häiriötä). Ekalla kerralla kun mulla ei ollu ees palkkaa (tässä tapauksessa käytin lelua) esillä, niin Aavaa ahdisti ja stressas mahottomasti, helpotettiin että appari meni kauemmas ja otin lelun puolessa välissä. No totta kai se kyttäs ja ahdistui. Helpotettiin vielä tästäki ja appari vaan heilutti kättään ees-taas kapula kädessä ja mulla oli lelu kokoajan näkyvissä: näin se kesti häiriön.

Lisää kuvateksti

Torstaina käytiin Jennyn ja Kiiran kanssa, öööö jollain jalkapallokentällä, jossain päin Vantaata tokoilemassa. Aavan kans otettiin uusiksi tuo noutohässäkkä ja sama ongelma: suosi vain tiettyä kapulaa. Uus ihme ongelma... Keskityttiin myös paljon tuohon edistämiseen, joten tehtiin hiiiiirrrrmu pitkä seuruu ja palkkailin ku oli hienosti oikeassa kohtaa. Kyllä tuo "kynnys" ruveta edistämään rupeaa menemään kauemmas ja kauemmas :) ei nyt mitenkään juosten, mutta baby´s steps. Tehtiin myös muutamat liikkeestä jäävät ja loppuun luoksari läpijuoksuna. Jääviin haluaisin että olisivat terävämmät ja luoksarit rupeaa olemaan hyvällä vauhdilla. Jenny se taas otti kuvia, jotka löytyy täältä!! Ja kiitosta taas kuvista :)

Pitäis vissiin itte opetella kattoon eteenpäin...

Lauantaina olis pitäny olla jälkitreenit mutta peruttiin tuon yhen lumisateen takia. Joten veikkaampa että meillä on jälkikausi nyt tauolla. Mutta kävin ittekseni heittämäs lyhyet tottikset. Focus oli tällä kertaa liikkeitten välissä. Samoin tehtiin muutamia luoksareita. Mutta saatiin taas uus ongelma: nimittäin loput. Aava joko A. eteen tulossa pomppaa mua vaste ja siitä eteen, tai B. suoraan sivulle tulossa tulee järkyttävällä pompulla... No tän takia, tehtiin sangen puuduttavia niin eteen kun sivulle tuloja kierroista ja palkkasin heittämällä namie eteen päin jonka jälleen uusi käsky. Jos jotain positiivista Aava kuunteli hienosti käskyt (eteen- ja sivulle tulot), mutta huomas ettei oikeen kiinnostanu hinkata tällästä. Pitääpä pistää mietintä-myssy päähän ja keksiä jotain uutta ku näitä treenaa.


Tänään oli mun omat vedettävät treenit missä keskityin tällä kertaa Aavan viretasoon: tehtiin töitä mahdollisimman alhaisessa viretasossa. Tai siis ainakin yritettiin. Rauhottelin ensin Aavaa, jonka jälkeen otettiin seuruuta. Kaveri oli hienosti tarkka ja piti paljon paremmin paikan ku normaalisti, mutta vire nousi. Eli nosti itse itsekseen vireen lähes normaalille tasolle. Yllätyin ittekki kuinka nosti vireen niinki ylös, mutta eipä tuosta haittaakaa oo. Otettiin myös muutamat ilmottautumiset: eka meni plörinäksi, mutta pienellä huomautuksella paransi huomattavasti. Otettiin myös pitkästä aikaa henkilöryhmä: aivan saakelin hieno, kontaktit pysyi ja istumiset oli hyvät. Otettiin vielä muutamat tokon hypyt pallon heiton kanssa, motivaation ja eteenpäin irtoomisen takia.

Nyt kun jälkikausi - ja myös hakukausi - on loppu oon täs mietiskelly, mitäs sitä keksis Aavalle ku ei viittis pelkkää tokoa ja totista vääntää koko talvea. Joten suunnitelmissa on että rupeen opettaan Aavallekki hajuerottelua. Joten joo, meilläkin alkaa purkkien peseminen ja keitteleminen. Tuon hajun kanssa mulla onkin ollu ongelmaa, että minkä opettaisin. Näin kokkina mietin että jos opettais tryffelikoiraksi, mutta tulee kalliiksi tämä treenaaminen sitte. Joten nyt viikon pähkäilyn jälkeen päädyin kanelin hajuun. Katotaan mitä tästä tulee :) Niin joo, ja tästäkin ihme innostuksesta saa syyttää / kiittää Jennyä, joten sinne suuntaan vaan kaikki kunnia ;D

Duracell-koira is back

Alkuviikon hiljaiselon jälkeen, ollaan me(kin) ryhdistäydytty treenirintamalla, sillä Aavan juoksut on taputeltu ja koko koira on niin loistava. Se treeni-into ja motivaatio millä se tekee töitä on niin parasta: niin säpäkkä, kuuntelee tarkasti kaikki ja on kuin tärkän tikkeli ja tarkka, todellinen unelma. Samoin tuo energisyys näkyy myös lenkeillä, sillä on tuo heittokäsi joutunu koville, kun on muutaman kerran tullu heiteltyä keppejä tai palloa. 

En muista enää oliko se maanantai vai tiistai kun pidettiin "höppää ja humpuukia" -treeni. Eli paljon kaikkia turhia temppuja (jalkojen välistä pujottelua, pyörimisiä, jalan yli hypyttämistä.... ) ja paaaaaljon leikkimistä. Tämmösiä turhia "treenejä" pitäis pitää useemmin!!

Perjantaina otettiin aamusta toko-treenit, missä tehtiin tarkkuutta jäävien pysähdyksiin takapalkalla. Seuruussa kiinnitettiin huomiota tuohon edistämiseen , ja loppuun muutamat kierrot ja läpijuoksuna muutama luoksari. Näissä Aava oli niin super-loistava! Niin hyvin kuunteli, korjas itte ja vaikka ja mitä. Tuota takapalkkaa meinas kytätä, mutta muutamien toistojen jälkeen onnistui seki :) . Töitten jälkeen kävin tallaamassa jäljen Luukkiin: 6 keppiä, lähes 600 m pitkä ja vanheni reilun tunnin, janan pituus hieman yli 10 m. Ei Aavan parhain jälki. Mutta oltiin iltapäivästä vasta liikkeellä niin veikkaan että mettässä oli muitten jälkiä aikas paljon, että ei helpoin jälki. Pari kertaa kaveri meni sivuraiteille ja jouduin itse puuttumaan kun ei korjannu. Kepeistä nousi 5/6. että ihan ok. Jäljen vanhetessa tein Aavalle esineruudun. Niitä ei olla hetkeen tehtykkään (näissä pitää kyllä ryhdistäytyä kun vielä on kelejä)!!! Aavalla on edelleen paha tapa että kun lähettää niin lähtee minne sattuu. Nyt kun tallasin aluetta niin tei vain reunat (totta kai) ja tein ns. palkkeja/uria. Ja lähetin Aava aina yhelle palkille jossa oli esine, siitä seuraavalle palkille jne. Tosi hyvin Aava pysyi tallatulla alueella ja teki hienot pistot. Pitää kyllä tehdä tällä tyylillä lisää treenejä.

Lauantai aamusta oli taasen jälkitreenit. Tarkotuksena oli tehdä suht helppo jälki (n. 500m), mutta Maikku tekikin "hieman" pitemmän jäljen: 1075 metriä, 6 keppiä ja vanheni 1,5h. Eli Aavan ensimmäinen kilometrin jälki. Alkussa oli jonku verran peuran paskaa, mitä Aava olis halunnu syödä, muuten teki tosi hienon jäljen ja nosti kepitki todella hienosti. Hitsit oon ylpee!! Ens kerralle suunnittelin tehdä vaan jana-treenin sillä nyt on tullut ajettua paljon pitkiä jälkiä.

Tänään käytiin Aavan ja bortsu-ihmisten kanssa tekemässä kokeenomaiset treenit Malminkartanolla. Sillä kentällä ei olla ennemmin treenattu, mutta se näkyi yllättävän vähän koirasta. Enemmän ongelmaa aiheutti muut koirakot, sillä tehtiin kentälle kolme kehää jossa kaikissa oli yhtäaikaa koiria treenaamassa (sillei ei ollakkaan ennen treenattu joten toisaalta ymmärrettävää). Niin ja oikeestaan kaikki oli evl-koiria (oli yks avo-koira Aavan lisäksi alemmissa luokissa). 

Luoksepäästävyys: Tällä kertaa Aava ei väistänyt ollenkaan 

Paikkis: Oli ehkä hieman levoton: pälyili paljon ympärillensä, mutta pysyi kyllä varmasti maassa.

Seuruu taluttimessa: Hieman tahmea kaveri. otti hieman häiriöö liikkurista, ja kun viereisessä kehässä tehtiin ohjattua noutoa. Täyskäännökset oli huonot. Perusasennot oli yllättävän hyvät.

Seuruu vapaana: Oli edelleen hieman tahmea, mutta ei enää ottanu kovinkaan paljoa häiriötä muista. PA:t oli hyvät, mutta täyskäännökset ei. Silti oon suht tyytyväinen.

Liikkeestä maahanmeno: Aava meni jopa liikkuroituna maahan!! Olis voinu olla nopeempi, mutta se meni maahan :)

Luoksari: Tehtiin samaan suuntaan ku 10 metrin päässä olevat teki hyppynoutoa. JOten siitä otti jonku verran häiriöö alussa. Juoksi hyvällä vauhdilla, eikä ees ennakoinu pysäytystä, jesss!! Toki loppu oli huono: oli vähä niinku tulossa eteen mutta tulikin sivulle, pompulla.

Liikkeestä seisominen: Normi perus Aava. Ja tällä kertaa ei väistäny ku tulin viereen :)

Hyppy: Lopussa väisti ku tulin viereen, ja muutenki kääntyi jo hypätessää, ja oli sen takia tosi oikeessa laidassa. JOten pitää keskittyä tuohon eteenpäin hyppäämiseen.

Kun kaikki aivan lopuksi (kun muutkin olivat saanut kisamaisen treenin tehtyä) otettiin Aavan kanssa vielä seuruuta häiriössä. Hienosti Aava jaksoi keskittyä. Otettiin myös hypyn jälkeistä seisomista ettei väistäisi. Siihen ei oikein tuo rautalanka meinannu riittää, mutta kun otti ratakiskon käyttöön niin rupes homma luistamaan, tai siis pysymään raiteilla ;) 

Sovittiin että seuraavat samanlaiset treenit pidetään parin viikon päästä. Tekee hyvää Aavalle saada kisamaisia, että saadaan rutiinit kuntoon. Mutta sitä enne pitää kyllä treenata palkkaamattomuutta ja liikkeitten väliä :D

Herrasmies seuraa ja yötreenejä

Niin vaan viikko vilahti. Viime viikko ollaan laiskoteltu treenirintamalla, sillä Aavalla alkoi vihdoin ja viimein juoksut. Ja pikku-neitihän on jo 16 kk. Yllättävän vähän tuo juoksu on vaikuttanut Aavaan: korvat on edelleen hyvin paikalla, mutta hieman flekmaattinen tuo pikku-koiruus on. Toisaalta saa tähän samaan kasaan pientä taukoa tokossa, sillä jos toinen on flekmaattinen on turha edes yrittää treenata täysillä, eipä siinä mennä ku takapakkia.

Mutta ollaanme kuiteski jotain tehty :). Tiistaina kävin pitämässä omat treenit EPKlaisille ja sai Aava osansa. Tein muitten elämästä vaikeeta ja pidin kunnon häiriätreenit: ensin tehtiin paikkistreeniä, niin että koirat olivat ympyrässä takapäät keskelle päin. Aavan kanssa käytiin häirittemässä muita, joten saatiin loistava kontakti-treeni, missä Aava oli oikein hienosti kuulolla vaikken keskittynyt siihen kunnolla. Tehtiin vielä samaa kun muut koirakot treenailivat kontakteja perusasennossa. Tässä Aava ei ollu enää niin hyvin mukana joten jätin siihen. Treenien jälkeen lähettiin samantein Ojankoon treenaamaan Maaretin, Sonyn ja Aruyn kanssa. Ja mäki tein eräänlaista historiaa: vaikka oon asunu Helsingissä yli vuoden niin kävin nyt vasta ekan kerran Ojangossa. Melkein pitäis hävetä. Mutta nyt ymmärrän ku niin moni käy sielä treenamassa ja kaikki siitä aina puhuu, on se kyllä melkoinen kompleksi. Mutta palataanpa astialle: ekaks tehtiin Aavan kans seuruuta liikkuroituna. Aavasta huomas heti että oltiin uudessa paikassa, sillä varsinkin kuin mentin kentän reuna-aitojen läheisyyteen kontaktit tipahteli. Otettiin homma uusiksi, ja tällä kertaa pysyi kontaktit paljon paremmin. Tehtiin myös luoksareita: 1 pysäytyksellä ja kolme läpijuoksua. Taas sama ongelma, pysäytys hyvä, mutta ei hitto tuota ennakointia!! Pitää pistää nuo pysäytykset nyt hetkeksi pannaan. Toisella kierroksella tehtiin molemmat liikkeestä jäävät. Olivat ihan ok, ei ehkä parhaimpaa Aavaa, mutta pitää nuotten juoksejen kans antaa vähä helpotusta. Loppuun otettiin vielä muutama iskunouto hyvänmielen loppuna. Noihin iskunoutoihin oon supertyytyväinen sillä Aava hakee tosi varmasti kapulan takakautta ja vauhtikin on hyvä.

Torstaina kun satoi lunta, ja räntää ( ja vielä vettäki) oli yksinkertaisesti pakko lähtee Aavasen kanssa nauttimaan lumesta tai siis loskasta (varsinki ku olin vielä pitkässä vuorossa töissä) vaikka kello oli yli kymmenen illalla. Mutta voi pojat sitä hymyn määrää niin koiralla ku omistajalla sen 200 loskapallon jälkeen ja kun hanskoista tippui vesi vesiputouksen lailla. Myönnän pääsi tuo lapsellisuus taas hieman kukoistukseen siinä kohtaa ;D.

Lauantaina heti aamusta Aava sai kaverin, sillä Sony-eno tuli vklp hoitoon. Siitä samantein lähdettiin jälkitreeneihin, jokka pidettiin taasen Siikajärvi II:ssa. Aava sai ajettavakseen 530 metrisen, 6 kepillä ja vanheni melkein 2 tuntia, jonka Mette talloi. Mutta taaskaan ei yllätyksiltä vältytty (suprise kun on Meten tekemä jälki) tällä kertaa jäljellä oli muutama niin hirveä tiheikkö ettei ittelle tulisi mieleenkään mennä siitä, saati sitten vielä jälken kanssa. Mullekkin vaan sanottiin ennen ku lähin, että jos koira ei onnistu, niin e ei oo mitenkään koiran vika. No, hienostihan se siitä meni ja vielä niin itsevarmasti että oksat pois. Ja kepitkin nousi taas tosi hienosti. On tuo pikku-neiti melkoinen jälkikone. Pääsi kyllä Sonykin töihin, jolle tein perushelpon n. 300 metriä pitkän jäljen joka vanheni reilun puolen tunnin verran. Hienosti herra suoriutui vaikka kaahottikin hirveesti ja meinas sen takia pudota jäljeltä muutamiakin kertoja. Jälkien jälkeen suunnattiin haku-treeneihin, missä Aavan kans ei tehty juuri mitään: 4 superlyhyttä pistoa. Eli tehtiin vaan simppeli motivaatio-treeni. Sony pääsi taas kunnolla töihin: 8 pistoo jokka piteni loppua kohti ja ilman ilmasuja. Hitto oli kaveri niin fiiliksissä!! Kyllä tuo haku on vaan niin Sonyn laji. Illaln päätteeksi käytiin Aavan kans vielä aksaamassa, mutta huomasi neidistä että oli koiruus väsyksis ja vaikuttaa nuo juoksutkin aikas paljo. Ja rataki oli kaupan päälle melkoinen "juostaan päästä päähän kenttää"-rata, jossa oli valsseja ja persjättöjä enemmän ku laki sallii. Niin ja kaupan päälle se oli kakkosten rata. Mutta toivottavasti menee ens kerralla paremmin :)

Tää viikko ajattelin pitää ihan oikeesti vain lenkkeilyn merkeissä, sillä turhaa sitä treenata Aavasta sillä kaveri ei selvästikkään oo aina tikissä. Toisaalta suunnittelin tuossa jo, että vois aina pitää neidin juoksujen ajan kokonaan treenitaukoa. Sais samalla tauon ja sais sitte uudella innolla ruveta treenaamaan, soud like a plan. :)

Epäjohdonmukaisuuden multihuipentuma

Torstaina pidin omat treenit porukalleni Malminkartanon Sirkuskentällä. Menin itse sen verran aijoossa että kerkesin treenata tokoa (meillä on siis kielto treenata tokoa, koska ollaan pk-porukka) ennen kuin muut tulivat paikalle. Päivän suurin missio oli (vihdoi ja viimein ja aikusten oikeesti) saada meidän täyskäännökset kuntoon. Ekana tehtiin vasemman kautta täyskäännöksiä, mutta ne ei vaan toimi; Aava se ei vaan meinaa liikkeessä heittää sitä peräpäätä tarpeeksi. No, ärsytyksissäni päätin, että jos ei se onnistu, niin rupean tekemään saksalaisen käännöksen joten tehtiin näitä muutama toisto, ei mitenkään erityisen hyvin tuloksin. Ja juu, vaihdoin taas täyskäännökset vasemmalle pyörähdykseen. Ja kaiken huipuksi treenien lopuksi päätin sen vielä vaihtaa saksalaiseen. Noouuuuu, kuinka mä v o i n vaihtaa kesken treenin 4 kertaa mielipidettä noin radikaalisti. Juu kyllä, itken krokotiilin kyyneleitä, isoja sellaisia. Ja juu, minäkö muka joskus ennenki koulutellu koiria: aina ei uskoisi... Epäjohdonmukaisuus, pois se minusta!!!
No onneks me tehtiin muutaki. Tehtiin ruutua, joka oli jotenki nihkeetä: Aava keksi omia häiriöitä mitä kyttäili ja yritti tarjota merkkiä. Toki ei olla tehty ruutua kuin "kotikentällä", mutta silti!! Tehtiin muutamia luoksetulon pysäytyksiä, ja voin sanoa, että tää oli (huimasti) toinen kerta ku tehtiin ja teki niin jäätävän hienot stopit: niin jämäkät ja nopeet, huippuu!!! Tehtiin kaks pysäytyksellä ja kaks läpijuoksulla, voin todeta, että läpijuoksuissa hieman (tai aika paljoki) Aava ennakoi eli se mateli luoksarit. Pitää vaan luottaa koiraan ja tehdä paljon paljon enemmän läpijuoksuja.

Perjantaina treenailin ittekseni tuossa naapurissa siis kotikentällä. Jatkettiin taas tosissaan tuon täyskääännöksien parissa. Ja nyt vihdoin ja viimein päätin että me tehdään se vasemmalle!! Ja niinhän me tehdään; ja alkuun tehtiin vähän takapään käyttö harjotuksia ja siitä ruvettiin tekemään kunnon 180 astetta ja tehtiin myös paljon 270 astetta että Aava joutuu todella käyttämään sitä peräänsä. Ja saatiin ne suht hyvälle mallille, ja tulipahan kulutettua siihenki melkeen paketti nakkeja ja mun peukku lyheni sentin ku käytin naksutinta :) Tehtiin kierroista muutama pysäytys ja moooonta läpijuoksua: läpijuoksuissa meinas ennakoida ja hidasteli mutta muuten oli taas hyviä. Loppuun tehtiin noudon loppuja ja Aava piru soikoon yllätti: se kykeni istuutumaan kapula suussa, oho. Loppuun tehtiin nouto kokonaan: loppu oli huono sillä oon palkannu paljon sitä vaan vauhdista, joten tartti kunnon avut. Näitä vaan lisää että saadaan rutiinia noihin loppuihin.

Lauantaina, siis eileen oli jälkitreenit, jokka pidettiin Siikajärvi II:ssa. Päivän teemana oli hallitut käännökset, eli kulma tehdään niin ettei siitä pääsisi jatkamaan (kiven tai pusikon tai puun eteen...) ja kulmaan pistetään keppi, jolloin koira joutuu mennä kulman päähän jolloin (varsinkin kaahottajat) eivät päääse oikomaan kulmia. Samalla periaatteella voi tehdä piikit. Eipä oo ittelle tullu mieleen tehdä kulmia noin, joten näitä vois viljellä aina silloon tällöön. Mutta, hyvän suunnitelman mukaan meinasin että Aavaselle tehtäis keppiviidakko, sillä viimeks jäi muutamat kepit nostamatta, eli max. 500 metriä ja 7 keppiä. Mette tallasi Aavan jäljen, mutta ohjeita antaessani unohdin että kyseessä on Mette: olisi pitänyt sanoa reilu 200 metriä, niin jälki ehkä olisi voinut olla 500 metriä. Jäljestä tuli hieman pitempi, lopputulos: lähes 800 m pitkä ja olihan sielä ne suunnittelemani 7 keppiä, 1 hallittupiikki ja 2 kulmaa kans hallitulla tyylillä. Ja voin sanoo, että oli muuten Aavan vaikein jälki minkä se on ajanu: ekat 50 metriä oli ihan hyvää maastoa, jonka jälkeen jälki meni parivuotta vanhan hakkion läpi johon oli jätetty kaikki risut ja puut, eli melkoinen ryteikkö missä oli jo ittellekki vaikea kulkea, joten mitä se on koiralle, jolla on lyhyemmät jalat ja vielä pitäis jäljestää. Ryteiköstä suoraan mentiinkin uimaan nilkkoja myöte suossa. Onneks loput 200 metriä oli jo taas parempaa maastoa. Mutta nuo hallitut kulmat ja piikki meni tosi hienosti, vaikka eipä nuo kulmat oo koskaan meille mikää ongelma (varmistaa aina kulmat hyvin). Viimeset n. 80 metriä Aava meni hieman siksakkia jäljen päällä ja näki että tyttö on väsyksis. Mette ja Taina (meidän ohjaaja) jokka tuli perässä sanoivat että "sehän (Aava) näyttää niin kuin mitään olisi tehnyt, muut voisi näyttää melko kuolleelta", noh okei ei se ehkä sitte oo ollu väsyksis...

Aava jälkitreenien jälkeen..., ja juu, on huono kuva...

Tänään oli sangen vetiset hakutreenit Puolarmetsässä. Vettä satoi koko 3,5 tuntia, mutta eipä se menoo haitannu ;) Aavan kans keskityttiin suoriin pistoihin, nääs välillä meidän pistot ei oo niin kovin suoria kun lähetän koiran. Joten tehtiin jo maastonkin takia tosi lyhyillä pistoilla (ja tiheään) että saisin varmat hyvät pistot ja koira menis juuri sinne minne lähetän. Tehtiin jopa 7 maalimiehellä ja Aava eteni tosi hienosti suoraan, joten tämä treeni meni kerranki putkeen + Aava ei väistänyt ollenkaan maalimiehiä: meni hienosti meni sukkana eikä epäröinyt :)

Nyt taasen vaan uus viikko ja uudet kujeet :D