Valjakkourheilua

Samana viikonloppuna sisko kävi kaverinsa Marikan kanssa korkkaamassa valjakkokauden vaikkei lunta paljoa olekkaan. Tietysti pitihän sinne mennä leikkimään kameran kanssa :)

Kärkikoirina: Mopo ja Viti, pyöräparina Tuuli ja Neve.

Tokon maajoukkuekarsinnat

Viime viikonloppu vietettiin tyttöjen kanssa kotona päin Etelä-Pohjammaalla. Suurin syy miksi lähdimme oli, että la 25.1 järjestettiin entisen seurani toimesta tokon maajoukkue karsinnat Seinäjoella. Ja totta kai sinne piti mennä talkoo-hommiin ja katselemaan suomen huippujen suorituksia. 

Taso koko kokeessa oli todella kova ja arvostelu todella tiukkaa (no, pitäähän se olla tällä tasolla). Eli tää oli niitä mistä itse vain haaveilee ja kokee pientä alemmuus-kompleksia. Täytyy myöstää että koko porukka oli todella rentoa ja "tokomestareitten" kanssa oli kiva rupatella niitä näitä ja samalla sai todella hyviä vinkkejä omaan treenaamiseen. Oma toko-kipinä sai kyllä lisää tuulta allensa :) .  Ylituomarina kokeissa toimi Piritta Pärssinen ja toisena tuomarina oli Tiina Laakko. 

Sitä tuossa vaan pohdin niin kokeen aikana kuin jälkeenkin, kuinka mahdoton ylivoima bordercollieilla on. Nytkin 37 koirakoista 30 oli bortsua. Tai ehkä myös voisi tarkentaa että kennel Tendingin ylivoima on melkoista: viime vuoden koko maajoukkueen koirat tulivat ko. kennelistä, näissä karkeloissa sijat 1.-5. menivät Tendingin kasvateille. Mietin vaan,miksei mukamas muilla roduilla pärjää?? Ja mikä on bortsujen ylivoiman salaisuus, sillä on monta muutakin energistä rotua....

Mutta tulokset löytyvät täältä. Viiden kärki:

1. Tarja Melakari                   Tending Jetblack        295  Evl1

2. Christa Enqvis-Pukkila       Tending Able Tiger    294 Evl1

3. Jessica Svanljung               Tending Knight           289,5 Evl1

4. Satu Taskinen                    Tending Yep              289,5 Evl1

5. Mari Leiviskä                    Tending Intense          288 Evl1

Mutta hieman kuveja kokeesta...

Paikkiksia...

Ruutu täysin keskelle

Vaudikas luoksetulo

Tuomarit + Top 5

Talvipäivää viettämässä

Käytiin nauttimassa tyttöjen kanssa super-hienosta talvisäästä ja pitihän niitä kuveja ottaa "muutamat"...

Tää kuva piti pistää näitten ilmeitten takia....

Viimeiset jäljet ennen talvilomaa

Niin vaan se talvikin näytti tulevan tänne meille päin :)  Tytöt on nauttinut kun saa rallittaa oikeen kunnolla koska tassut ei pidä lumessa. 

No ennen pakkasia piti tietenki käydä tekemässä viimeiset jäljet!! 

Nipsun kanssa ei mitään suurempaa olla tehty; reenailtiin muutamat haittajäljet, jotka treenikaveri käveli Nipsun oman jäljen päältä. Nämä Nipsunen suoritti vaihtelevalla menestyksellä: välillä ylitti väärän jäljen helposti, välillä piti hieman auttaa. Mutta tyytyväinen saa olla!! Parilla viimeisellä jäljellä otettiin myös lyhyitä pätkiä paljaalla kalliolla. Ne olivat helppoa kauraa. Joten Nipsun kanssa voidaan jäädä hyvillä mielillä tauolle.

Aavan kanssa onkin pikkuisen eri asia.... huoh... Nyt ollaan käyty siis kolme kertaa tekemässä jälkiä. Ensimmäinen kerta kuuluu " eipä kerrota muille" -kategoriaan. Puoliksi meni omaan piikkiin, koska siinä oli paljon  häiriötä Aavan mittapuulla. Toisella kertaa tehtiin muutama lyhyt motivaatiojälki. Ne Aava ajoi joillain lailla mutta ei puhettakaan "normaalista ajosta". Siinä kohtaa meinasi itselle tulla pieni tenkkapoo, sillä tiesin että pakkaset oli tulossa ja olisi hyvä saada onnistumiset loppuun!!! Viimeisellä kertaa tein kolme pentutason jälkeä, joissa oli makkarat lähes metrin välein. Sen Aava ajoi suhthyvin. Eli saatiin edes jonkilainen onnistuminen loppuun.

Todellakaan en tiedä mistä moinen heikkous tuli.... Toki uhmaikä kolkuttelee hyvinkin likellä, mutta tuskin sitä kokonaan voi sen piikkiin pistää...

Ollaan me tyttöjen kanssa tokoiltukkin jonkin verran. Ja edelleen painin Aavan vireen kanssa paikkista tehdessä. Muuten kyllä siitä vielä tokokoira leivotaan!!! Nytten sujuu jo seuruun käännökset molempiin suuntiin. No laji jota ei todellakaan opi heti.... ei ohjaaja kuin koirakaan...

Inkeri-postaus

Meidän Inkeri <3

Rakas siskoni jo kyselikin, että koska mä teen hänen koirastaan postauksen, joten tässä se tulee... Niin että ole hyvä vaan Miisa!!!!

Iines, Inkeri, Inkku, Inkkersson, Ahmatti, Laiskimus... rakkaalla lapsella on monta nimeä, mutta virallisesti Iines :) . Mulla ja pikkusiskollani on oikeastaan yhteishuoltajuus Iinekseen: välillä Iines on asunut mun luona, välillä siskoni luona ja välillä asuttiin siskon kanssa yhdessä joten Iines oli molemmilla. Joten Iineksen kanssa on tullut touhuttua hyvinkin paljon :)

Inkeri on pk collien ja nöffin (newfoundlandinkoira) sekotus ja se täyttää tänä vuonna 7 vuotta. Inkeri on laiskimus, mutta sen saa innostumaan hyvin helposti ja se on innokas tekemään lenkkejä ja muutenkin se nauttii suunnattomasti kun joku tekee sen kanssa jotain. Inkku on myös todellinen ahmatti, joka vie sormet mennessään kun palkkaa koiraa. Inkerin suosikkeja on keppien/lumipallojen heittely, jota se jaksaisi vaikka millä mitalla. Samoin uiminen on Iineksestä hirweeen hauskaa.

Hei kuuraparta....

Itse Iineksen kanssa treenasin tokoa, ja ollaan me muutamat agi-treenitkin otettu. Mutta sori Miisa haukun sua nytte... Kun Iineksen kanssa rupesin treenaamaan kunnolla ja tavoitteellisemmin, Inkku osasi jo ALO- ja AVO liikkeet jotenkin; toki perusasento oli vino, seuruussa edisti, noudossa jäyhäsi kapulaa eli paljon pieniä asioita... , mutta se suurin ongelma... siskoni oli treenannut seuruuta (ja monia muita muita liikkeitä) AINA NAMI KÄDESSÄ...  Aluksi Inkeri ei suostunut tekemään mitään, koska itse jätin namin pois kädestä. Itte tein n. 1,5 vuotta töitä että sain koiran tekemään töitä myös palkkaamattomana/kisanomaiseksi ja että se nami ei ollut kädessä. Lopputulos oli että sain tehtyä vain 2-3 liikettä etten palkannut, joten kisakuntoon en palkkaamattomuuden vuoksi Iinestä koskaan saanut. Toki liikkeet Iines osaa voittaajaan asti.

Parhaat kaverit ikinä!!!

Miisa-sisko ja Iines

Kun itse muutin Helsinkiin, niin Iines jäi siskolleni Seinäjoelle. Siskoni treenaa tällä hetkellä pääsääntöisesti agilityä, jossa uskon heidän starttaavan vielä ensimmäiset kisat vielä tänävuonna. Vaikka Iines on iso, ja  eikä ketterimmästä päästä, se on aivan eri koira kun rupiaa treenaamaan agilityä... pölvästi mikä pölvästi ;D Toki siskoni ei olisi antamutkaan Iinestä mulle tänne, mutta toisaalta Iineksen kannalta parempi, sillä se on melkein aina irti menit minne tahansa (lenkeille yms.) ja tätä täällä päin ei voi tehdä...

Inkeri ja Nipsu vähän leikki...

Inkeri ja Nipsu on aina olleet mitä parhaimmat kaverit!!! He leikkivät/painivat paljon yhdessä, ja hauskinta on että Iines ei oikein muitten kanssa leikikkään. Usein jos toisen siskon koirista joku tulee lähelle, niin Inkku irvistelee, että meneppäs pois. Jos Iineksen kanssa on vain yksi koira niin Inkku voi ehkä jopa leikkiä, mutta kun tulee enempi, niin Iineksen ilme muuttuu hieman happamaksi. Muuten Iines on kaikista koko meidän 11 koiran koiralaumasta helpoin koira!! Inkku toimii kuin ajatus, jos Inkku tekee jotain väärin niin ei tartte ku kattoa päälle niin se tietää, eli koskaan ei tartte nostaa ääntään yms.
Iines on itse rauhallisuus, no ehkä tuo nöffin laiskuus puskee sen verran läpi... Mutta kaiken kaikkiaan mitä parhain koira monessa suhteessa!!

Kadoksissa ollut toko-innostus

Nipsun selkävaivojen myötä totaaliseen kadotukseen joutunut toko-innostus on löytänyt kotiin!!!! Eli routa porsaan kotiin ajaa, vaikkei pakkasesta ole tietoakaan.

Viime postauksessa mietiskelin, että jos Aavan kanssa menisin tänä vuonna ekaan tokokokeeseen, myöhemmin tuli epäilys että mitähän sitä taas oikeen ajatteli... No siitäpä "väkipakosta" raahasin itseni naapurissa olevalle hiekkakentälle ja rupesin treenailemaan. Ja hitto ku tuo tokon treenaminen onkin superkivaa!!!!! Sen jälkeen ollaanki treenailtu vaan tokoa.

Aavan kanssa ollaan nytten reenailtu paljon seuruuta, jossa rupeaa olemaan aika hyvin pituutta. Istu-maahan-seiso -käskyt Aava erottaa toisistaan tosi hyvin ja niitä onkin tullut reenailtua leikin ohella. Toki tekniikkaa pitää vielä vähän hioa. Sivulle Aavan tulee nätisti, vaikkakin se pompahtaa sivulle, joten tähän pitää panostaa.  Viime treeneissä opiskeltiin liikkeestä seisomista, ja hienosti koiruus sen oivalsi. Toki tuossa paikalla pysymisessä on vielä rutkasti treenattavaa niin liikkeistä jäävissä kuin paikkiksessa. Paikkiksen ongelmaksi meinaa koitua jatkuvasti liika korkea viretila, jolloin Aava ei malta pysyä paikoillaan. Välillä paikkiksessa ryömitään eteenpäin tai nenä käy koko ajan... Kaveri on niin innoissaan aina treenatessa, että nyt pitäisi opettaa sitä rauhottumaan, että saisin viretilan huomattavasti matalemmalle. 

     "Alkuanalyysissä" veikkaisin että tuon viretilan kanssa saadaan tehdä tulevaisuudessakin vielä paljon töitä. Onneksi se on pysynyt vielä siinä hilkulla että Aava jaksaa keskittyä hyvin, ettei meni överiksi koko touhu. Muuten Aavan kanssa on todella mukava treenata; palkkaantuu helposti nameilla ja leluilla ja vire on aina hyvä!!! Ja Aava kestää toistoja yllättävän hyvin (varsinkin viretilaan nähden). Hienointa on kun itse näkee kuinka Aavan pään päällä syttyy lamppu ja samalla häntä nousee korviin asti ja keverin on niin kuin olisi osannua sian aina! Super-pätevä pikku koira. Joten ehkä tavoitteena olis tälle vuodelle TK1.

Nipsun selkä on nyt taasen paremmassa kunnossa ja sen kanssa ollaan otettu kanssa "kevyitä" tokotreenejä. Ja mikä viretila ja motivaatio kaverilla on tehdä töitä!!!! Nipsu ei oo ikinä ollut nuon innokas tekemään töitä!! No, ehkä tuo n. 3 kk mittainen toko-tauko vaikuttaa asiaan... Itse olen nyt pyrkinyt pitämään Nipsun vireen mahdollisimman ylhäällä ja tehty paaaaaaljon pelkkiä onnistumisia; eli ollaan leikitty paljon ja tehty Nipsun mielestä kivoja temppuja kuten jalkojen välistä pujottelua yms.

Nipsukin on nyt yhtäkkiä oivaltanut liikkeestä seisomisen (se on aina ollut meidän akilleen kantapää). Ja seuruuseen opiskeltiin askeleet vasemmalle, oikealle ja takaperin. Nyt pitäisi keksiä Nipsulle uusia juttuja tuohon treenaamiseen (uusia turhia temppuja ja uusia toko-liikkeitä) niin saisin tuon motivaation pidettyä yllä!!

Tyttöjen pään menoksi hain molemmat (varsinkin Aavan) EPK:lle (Espoon palveluskoiraklubi) toko- ja jälki ryhmiin. Nyt vain toivotaan että päästään mukaan. Toki myös mulle luvattiin jo treenipaikka  HPH:n (Helsingin palvelukoiraharrastajat)  tottis-ryhmästä, kun tapasin sen seuran porukoita Talin PK-kentällä. Joten treenien täyteinen vuosi tulossa, harmi vain kun ryhmät alkavat vasta maaliskuussa... 

Aava joskus pienenä
Kuva: Jenny Yliollitervo