tiistai 23. joulukuuta 2014

Hyvää joulua!!

Muutamien hyvänmielen treenien jälkeen on meidänki aika pistää treenit joulu-tauolle. Ja nauttia joulun aikaa vaan hengaillen ja viettäen rauhallisilla mettälenkeillä. 

Joten sangen rauhaisaa ja kinkkuisaa joulua joka ikiselle kaks- ja nelijalkaisille kaverille!! 

sunnuntai 14. joulukuuta 2014

No nyt

Vihdoin ja viimein saan tännekki kirjotettua jotaki.....

Kaiken laista sitä on taas tehtykki: käyty lenkillä muitten koira-kaverien kanssa, treenailtu pääsääntösesti tokoa, tottista, ja aksaa ja kyllä mä oon käyny yhen peltojäljen ajamas, ja myös esineruutua on tullu treenattua. Unohtamatta, että pitihän sitä käydä messarissa turistina kattoos kuinka tutuille käy.

Joitain mainitsemis arvoisia juttuja:
   Viime sunnuntaina tein Aavalle kokeenomaisen toko-treenin niin että palkkasin joka toisen liikkeen välissä. Hienosti pysyi vire ja teki superisti töitä.
   Jääviä ollaan ruvettu treenaamaan takapalkalla, joka on toiminu yllättävän hyvin.
   Muutenki oon nyt kiinnittäny paljo huomiota vireeseen ja motivaatioon, joten treenit on ollu 60% leikkiä, 40% töitä ja muutenkin oon pyrkiny pitää treenit mahdollisimman lyhyenä (sillä on ollu taipumusta tehä aivan liian pitkiä treenejä). Motivaatio on parantunut taas sille normaalille asteikolle :)
  Esineruutua ollaan tehty taas "palsta-tyyliin", ja siinä Aava on tehnyt hienot pistot.

Eileen käytiin taasen aksailemassa, ja tuntuu että Aavalla on nyt syttynyt lamppu tuola pään päällä, sillä se rupeaa hakemaan esteitä tosi hienosti; putki on aina ollu varma, mutta nyt myös hakee kepit ja hypyt tosi hienosti. Jesss!!! UUtena otettiin Aavasen kanssa keinua. Tehtiin apparin kanssa, että appari laski keinun varovasti maahan kun annoin Aavaselle herkkuja. Ekat 4 toistoo meni hyvin, sitte Aava rupesi pelkäämään sitä kolahdusta joka kuuluu. Leikitin Aavaa kun Anni kolisteli keinua ja rupesi hieman antamaan periksi. JJätettiin tämä asia muhimaan tuon pienen belgin aivokoppaan.

Tänään aamulla käytiin Klaukkalassa Kennelliiton hallissa treenailemassa tokoa/tottista. Me tosin keskityttiin tuohon vire-tilaan. Saatiin yhdeltä puruja treenaavalta (ja muutenkin puhtaasti pk-ihmiseltä) paljon kehuja Aavan tekemiseen, sillä tekee niin innolla ja häntä heiluen tokokoirakoksi. Puhuttiin pitkät pätkät siitä kuinka esim. tokomaajoukkueen koirien tekniikka on aivan priimaa, mutta se ilo, vire, vietikkyys on ajettu niin matalalle että melkein pahaa tekee kun näkee. Ne on niin kuin robotteja. Ja kaikki pitää tehdä mahdollisimman alhaisessa vireessä. Ja hyvänä esimerkkinä: tokopuolella tehdään hurjasti häiriötreeniä (jota myönnän itsekki tekeväni),  mutta ei pk-puolella tartte tehdä, koska koirat on vietissä niin ei ne keskity muihin asioihin. Tässä kohtaa ittellekki syttyi lamppu, että totta. Ja esim. tänä vuonna kuka voitti tokon mm-kullan oli huomattavasti vietikkäämmässä vireessä kuin esim. meidän koirakot. JOten onko tokossa kokonaan unohdettu vietti ja viettien käyttö ?? Ja miksi tokosta on tullut niin matala viettistä, tietyllä tavalla vireetöntä ja sitä myöten myös suht karutonta?? Toki, on taitolaji kikkailla vieteillä, että tietää koska menee yli ja kuinka paljon voi kiihdyttää koiraa. Mutta eipä se oo rakettitiedettä, varsinkin jos tuntee koiransa ja osaa lukea koiraa.

Itse oon nyt tehny muutamat treenit käyttäen paljon enemmän viettiä, ja voin sanoa että ero on suuri. Joten jopa minä, joka oon ollu puhtaasti toko-ihminen, rupean puhtaasti siirtymään näissä asioissa pk-puolelle. Sangen huolestuttavaa..... Mutta suunnitelmissa on, että rupean enempi käyttämään viettiä treenatessa ja rupeisin myös kanavoimaan ja jollain tasolla patouttamaan koiraa. Siis siinä määrin kuinka Aavan hermorakenne antaa periksi. Enpä usko, että se tulee olemaan ongelma, sillä pikku-neiti omaa yllättävän hyvän pääkopan.

Samalla muuten saatiin palautetta siitä, että leikin koiran kanssa todella hyvin: vetoleikeissä pienillä eleille teen koirasta hyvin aktiivisen. Samalla saatiin kyllä noottia siitä, että leikin väärällä lelulla, sillä Aava on herkkä suustansa. Nyt oon tehny fleecestä palmikon jolla oon leikityttänyt (=vetoleikkejä), mutta Aava korjaa lelua suussansa (eli vähän niikuin mälvää). Joten saatiin vinkki että ottaisin käyttöön todella pehmeän patukan, sillä kun koira saa purtua patukkaan koko hammas-repertuaarinsa, niin se rauhoittaa koiraa (joka on tärkeää vietin laskemisen ja nostattamisen takia) joten nyt vaan patukka kaupoille. Ja ruvetaan treenaamaan viettien käyttöä: laskua, nostatusta yms.

maanantai 24. marraskuuta 2014

Duracell-koira vol. 2.

Kertokaapa mulle mistä tuolla koiralla riittää virtaa?!? Tuntuu että Aava on patouttanut tuota energiaansa silloin ku oli juoksut ja oltiin rauhassa. Ja kaupan päälle rupeaa tuo iki-ihana uhmaikä nostaa päätään.... huoh.

No mutta astialle: keskiviikkona oli meidän EPK:n ohjaajien vipat treenit missä Aavan kanssa oli tarkotus keskittyä seuruun edistämiseen. No eihän se sielä mitään edistäny, hitto. Sen jälkeen tehtiin noutoa niin että heitin ekana kolme kapulaa ja lähetin perä jälkeen hakemaan. Tässä ei normaalisti oo ollu ongelmaa, no nyt oli: Aava irtos hienosti, mutta jäi arpomaan minkä tois - eli juoksi ekalle, otti suuhunsa, tiputti ja meni seuraavalle ja jäi kapula suussa vielä kattomaan kolmatta. Muutenki huomas, että suosi yhtä tiettyä kapulaa. Loppuun otettiin vielä luoksareita niin että appari heitteli vieressä noutokapulaa ( koska kokeenomaisissa otti niin pahasti häiriötä). Ekalla kerralla kun mulla ei ollu ees palkkaa (tässä tapauksessa käytin lelua) esillä, niin Aavaa ahdisti ja stressas mahottomasti, helpotettiin että appari meni kauemmas ja otin lelun puolessa välissä. No totta kai se kyttäs ja ahdistui. Helpotettiin vielä tästäki ja appari vaan heilutti kättään ees-taas kapula kädessä ja mulla oli lelu kokoajan näkyvissä: näin se kesti häiriön.

Lisää kuvateksti
Torstaina käytiin Jennyn ja Kiiran kanssa, öööö jollain jalkapallokentällä, jossain päin Vantaata tokoilemassa. Aavan kans otettiin uusiksi tuo noutohässäkkä ja sama ongelma: suosi vain tiettyä kapulaa. Uus ihme ongelma... Keskityttiin myös paljon tuohon edistämiseen, joten tehtiin hiiiiirrrrmu pitkä seuruu ja palkkailin ku oli hienosti oikeassa kohtaa. Kyllä tuo "kynnys" ruveta edistämään rupeaa menemään kauemmas ja kauemmas :) ei nyt mitenkään juosten, mutta baby´s steps. Tehtiin myös muutamat liikkeestä jäävät ja loppuun luoksari läpijuoksuna. Jääviin haluaisin että olisivat terävämmät ja luoksarit rupeaa olemaan hyvällä vauhdilla. Jenny se taas otti kuvia, jotka löytyy täältä!! Ja kiitosta taas kuvista :)

Pitäis vissiin itte opetella kattoon eteenpäin...


Lauantaina olis pitäny olla jälkitreenit mutta peruttiin tuon yhen lumisateen takia. Joten veikkaampa että meillä on jälkikausi nyt tauolla. Mutta kävin ittekseni heittämäs lyhyet tottikset. Focus oli tällä kertaa liikkeitten välissä. Samoin tehtiin muutamia luoksareita. Mutta saatiin taas uus ongelma: nimittäin loput. Aava joko A. eteen tulossa pomppaa mua vaste ja siitä eteen, tai B. suoraan sivulle tulossa tulee järkyttävällä pompulla... No tän takia, tehtiin sangen puuduttavia niin eteen kun sivulle tuloja kierroista ja palkkasin heittämällä namie eteen päin jonka jälleen uusi käsky. Jos jotain positiivista Aava kuunteli hienosti käskyt (eteen- ja sivulle tulot), mutta huomas ettei oikeen kiinnostanu hinkata tällästä. Pitääpä pistää mietintä-myssy päähän ja keksiä jotain uutta ku näitä treenaa.


Tänään oli mun omat vedettävät treenit missä keskityin tällä kertaa Aavan viretasoon: tehtiin töitä mahdollisimman alhaisessa viretasossa. Tai siis ainakin yritettiin. Rauhottelin ensin Aavaa, jonka jälkeen otettiin seuruuta. Kaveri oli hienosti tarkka ja piti paljon paremmin paikan ku normaalisti, mutta vire nousi. Eli nosti itse itsekseen vireen lähes normaalille tasolle. Yllätyin ittekki kuinka nosti vireen niinki ylös, mutta eipä tuosta haittaakaa oo. Otettiin myös muutamat ilmottautumiset: eka meni plörinäksi, mutta pienellä huomautuksella paransi huomattavasti. Otettiin myös pitkästä aikaa henkilöryhmä: aivan saakelin hieno, kontaktit pysyi ja istumiset oli hyvät. Otettiin vielä muutamat tokon hypyt pallon heiton kanssa, motivaation ja eteenpäin irtoomisen takia.

Nyt kun jälkikausi - ja myös hakukausi - on loppu oon täs mietiskelly, mitäs sitä keksis Aavalle ku ei viittis pelkkää tokoa ja totista vääntää koko talvea. Joten suunnitelmissa on että rupeen opettaan Aavallekki hajuerottelua. Joten joo, meilläkin alkaa purkkien peseminen ja keitteleminen. Tuon hajun kanssa mulla onkin ollu ongelmaa, että minkä opettaisin. Näin kokkina mietin että jos opettais tryffelikoiraksi, mutta tulee kalliiksi tämä treenaaminen sitte. Joten nyt viikon pähkäilyn jälkeen päädyin kanelin hajuun. Katotaan mitä tästä tulee :) Niin joo, ja tästäkin ihme innostuksesta saa syyttää / kiittää Jennyä, joten sinne suuntaan vaan kaikki kunnia ;D

sunnuntai 16. marraskuuta 2014

Duracell-koira is back

Alkuviikon hiljaiselon jälkeen, ollaan me(kin) ryhdistäydytty treenirintamalla, sillä Aavan juoksut on taputeltu ja koko koira on niin loistava. Se treeni-into ja motivaatio millä se tekee töitä on niin parasta: niin säpäkkä, kuuntelee tarkasti kaikki ja on kuin tärkän tikkeli ja tarkka, todellinen unelma. Samoin tuo energisyys näkyy myös lenkeillä, sillä on tuo heittokäsi joutunu koville, kun on muutaman kerran tullu heiteltyä keppejä tai palloa. 

En muista enää oliko se maanantai vai tiistai kun pidettiin "höppää ja humpuukia" -treeni. Eli paljon kaikkia turhia temppuja (jalkojen välistä pujottelua, pyörimisiä, jalan yli hypyttämistä.... ) ja paaaaaljon leikkimistä. Tämmösiä turhia "treenejä" pitäis pitää useemmin!!

Perjantaina otettiin aamusta toko-treenit, missä tehtiin tarkkuutta jäävien pysähdyksiin takapalkalla. Seuruussa kiinnitettiin huomiota tuohon edistämiseen , ja loppuun muutamat kierrot ja läpijuoksuna muutama luoksari. Näissä Aava oli niin super-loistava! Niin hyvin kuunteli, korjas itte ja vaikka ja mitä. Tuota takapalkkaa meinas kytätä, mutta muutamien toistojen jälkeen onnistui seki :) . Töitten jälkeen kävin tallaamassa jäljen Luukkiin: 6 keppiä, lähes 600 m pitkä ja vanheni reilun tunnin, janan pituus hieman yli 10 m. Ei Aavan parhain jälki. Mutta oltiin iltapäivästä vasta liikkeellä niin veikkaan että mettässä oli muitten jälkiä aikas paljon, että ei helpoin jälki. Pari kertaa kaveri meni sivuraiteille ja jouduin itse puuttumaan kun ei korjannu. Kepeistä nousi 5/6. että ihan ok. Jäljen vanhetessa tein Aavalle esineruudun. Niitä ei olla hetkeen tehtykkään (näissä pitää kyllä ryhdistäytyä kun vielä on kelejä)!!! Aavalla on edelleen paha tapa että kun lähettää niin lähtee minne sattuu. Nyt kun tallasin aluetta niin tei vain reunat (totta kai) ja tein ns. palkkeja/uria. Ja lähetin Aava aina yhelle palkille jossa oli esine, siitä seuraavalle palkille jne. Tosi hyvin Aava pysyi tallatulla alueella ja teki hienot pistot. Pitää kyllä tehdä tällä tyylillä lisää treenejä.

Lauantai aamusta oli taasen jälkitreenit. Tarkotuksena oli tehdä suht helppo jälki (n. 500m), mutta Maikku tekikin "hieman" pitemmän jäljen: 1075 metriä, 6 keppiä ja vanheni 1,5h. Eli Aavan ensimmäinen kilometrin jälki. Alkussa oli jonku verran peuran paskaa, mitä Aava olis halunnu syödä, muuten teki tosi hienon jäljen ja nosti kepitki todella hienosti. Hitsit oon ylpee!! Ens kerralle suunnittelin tehdä vaan jana-treenin sillä nyt on tullut ajettua paljon pitkiä jälkiä.

Tänään käytiin Aavan ja bortsu-ihmisten kanssa tekemässä kokeenomaiset treenit Malminkartanolla. Sillä kentällä ei olla ennemmin treenattu, mutta se näkyi yllättävän vähän koirasta. Enemmän ongelmaa aiheutti muut koirakot, sillä tehtiin kentälle kolme kehää jossa kaikissa oli yhtäaikaa koiria treenaamassa (sillei ei ollakkaan ennen treenattu joten toisaalta ymmärrettävää). Niin ja oikeestaan kaikki oli evl-koiria (oli yks avo-koira Aavan lisäksi alemmissa luokissa). 

Luoksepäästävyys: Tällä kertaa Aava ei väistänyt ollenkaan 
Paikkis: Oli ehkä hieman levoton: pälyili paljon ympärillensä, mutta pysyi kyllä varmasti maassa.
Seuruu taluttimessa: Hieman tahmea kaveri. otti hieman häiriöö liikkurista, ja kun viereisessä kehässä tehtiin ohjattua noutoa. Täyskäännökset oli huonot. Perusasennot oli yllättävän hyvät.
Seuruu vapaana: Oli edelleen hieman tahmea, mutta ei enää ottanu kovinkaan paljoa häiriötä muista. PA:t oli hyvät, mutta täyskäännökset ei. Silti oon suht tyytyväinen.
Liikkeestä maahanmeno: Aava meni jopa liikkuroituna maahan!! Olis voinu olla nopeempi, mutta se meni maahan :)
Luoksari: Tehtiin samaan suuntaan ku 10 metrin päässä olevat teki hyppynoutoa. JOten siitä otti jonku verran häiriöö alussa. Juoksi hyvällä vauhdilla, eikä ees ennakoinu pysäytystä, jesss!! Toki loppu oli huono: oli vähä niinku tulossa eteen mutta tulikin sivulle, pompulla.
Liikkeestä seisominen: Normi perus Aava. Ja tällä kertaa ei väistäny ku tulin viereen :)
Hyppy: Lopussa väisti ku tulin viereen, ja muutenki kääntyi jo hypätessää, ja oli sen takia tosi oikeessa laidassa. JOten pitää keskittyä tuohon eteenpäin hyppäämiseen.

Kun kaikki aivan lopuksi (kun muutkin olivat saanut kisamaisen treenin tehtyä) otettiin Aavan kanssa vielä seuruuta häiriössä. Hienosti Aava jaksoi keskittyä. Otettiin myös hypyn jälkeistä seisomista ettei väistäisi. Siihen ei oikein tuo rautalanka meinannu riittää, mutta kun otti ratakiskon käyttöön niin rupes homma luistamaan, tai siis pysymään raiteilla ;) 
Sovittiin että seuraavat samanlaiset treenit pidetään parin viikon päästä. Tekee hyvää Aavalle saada kisamaisia, että saadaan rutiinit kuntoon. Mutta sitä enne pitää kyllä treenata palkkaamattomuutta ja liikkeitten väliä :D

tiistai 11. marraskuuta 2014

Herrasmies seuraa ja yötreenejä

Niin vaan viikko vilahti. Viime viikko ollaan laiskoteltu treenirintamalla, sillä Aavalla alkoi vihdoin ja viimein juoksut. Ja pikku-neitihän on jo 16 kk. Yllättävän vähän tuo juoksu on vaikuttanut Aavaan: korvat on edelleen hyvin paikalla, mutta hieman flekmaattinen tuo pikku-koiruus on. Toisaalta saa tähän samaan kasaan pientä taukoa tokossa, sillä jos toinen on flekmaattinen on turha edes yrittää treenata täysillä, eipä siinä mennä ku takapakkia.

Mutta ollaanme kuiteski jotain tehty :). Tiistaina kävin pitämässä omat treenit EPKlaisille ja sai Aava osansa. Tein muitten elämästä vaikeeta ja pidin kunnon häiriätreenit: ensin tehtiin paikkistreeniä, niin että koirat olivat ympyrässä takapäät keskelle päin. Aavan kanssa käytiin häirittemässä muita, joten saatiin loistava kontakti-treeni, missä Aava oli oikein hienosti kuulolla vaikken keskittynyt siihen kunnolla. Tehtiin vielä samaa kun muut koirakot treenailivat kontakteja perusasennossa. Tässä Aava ei ollu enää niin hyvin mukana joten jätin siihen. Treenien jälkeen lähettiin samantein Ojankoon treenaamaan Maaretin, Sonyn ja Aruyn kanssa. Ja mäki tein eräänlaista historiaa: vaikka oon asunu Helsingissä yli vuoden niin kävin nyt vasta ekan kerran Ojangossa. Melkein pitäis hävetä. Mutta nyt ymmärrän ku niin moni käy sielä treenamassa ja kaikki siitä aina puhuu, on se kyllä melkoinen kompleksi. Mutta palataanpa astialle: ekaks tehtiin Aavan kans seuruuta liikkuroituna. Aavasta huomas heti että oltiin uudessa paikassa, sillä varsinkin kuin mentin kentän reuna-aitojen läheisyyteen kontaktit tipahteli. Otettiin homma uusiksi, ja tällä kertaa pysyi kontaktit paljon paremmin. Tehtiin myös luoksareita: 1 pysäytyksellä ja kolme läpijuoksua. Taas sama ongelma, pysäytys hyvä, mutta ei hitto tuota ennakointia!! Pitää pistää nuo pysäytykset nyt hetkeksi pannaan. Toisella kierroksella tehtiin molemmat liikkeestä jäävät. Olivat ihan ok, ei ehkä parhaimpaa Aavaa, mutta pitää nuotten juoksejen kans antaa vähä helpotusta. Loppuun otettiin vielä muutama iskunouto hyvänmielen loppuna. Noihin iskunoutoihin oon supertyytyväinen sillä Aava hakee tosi varmasti kapulan takakautta ja vauhtikin on hyvä.

Torstaina kun satoi lunta, ja räntää ( ja vielä vettäki) oli yksinkertaisesti pakko lähtee Aavasen kanssa nauttimaan lumesta tai siis loskasta (varsinki ku olin vielä pitkässä vuorossa töissä) vaikka kello oli yli kymmenen illalla. Mutta voi pojat sitä hymyn määrää niin koiralla ku omistajalla sen 200 loskapallon jälkeen ja kun hanskoista tippui vesi vesiputouksen lailla. Myönnän pääsi tuo lapsellisuus taas hieman kukoistukseen siinä kohtaa ;D.

Lauantaina heti aamusta Aava sai kaverin, sillä Sony-eno tuli vklp hoitoon. Siitä samantein lähdettiin jälkitreeneihin, jokka pidettiin taasen Siikajärvi II:ssa. Aava sai ajettavakseen 530 metrisen, 6 kepillä ja vanheni melkein 2 tuntia, jonka Mette talloi. Mutta taaskaan ei yllätyksiltä vältytty (suprise kun on Meten tekemä jälki) tällä kertaa jäljellä oli muutama niin hirveä tiheikkö ettei ittelle tulisi mieleenkään mennä siitä, saati sitten vielä jälken kanssa. Mullekkin vaan sanottiin ennen ku lähin, että jos koira ei onnistu, niin e ei oo mitenkään koiran vika. No, hienostihan se siitä meni ja vielä niin itsevarmasti että oksat pois. Ja kepitkin nousi taas tosi hienosti. On tuo pikku-neiti melkoinen jälkikone. Pääsi kyllä Sonykin töihin, jolle tein perushelpon n. 300 metriä pitkän jäljen joka vanheni reilun puolen tunnin verran. Hienosti herra suoriutui vaikka kaahottikin hirveesti ja meinas sen takia pudota jäljeltä muutamiakin kertoja. Jälkien jälkeen suunnattiin haku-treeneihin, missä Aavan kans ei tehty juuri mitään: 4 superlyhyttä pistoa. Eli tehtiin vaan simppeli motivaatio-treeni. Sony pääsi taas kunnolla töihin: 8 pistoo jokka piteni loppua kohti ja ilman ilmasuja. Hitto oli kaveri niin fiiliksissä!! Kyllä tuo haku on vaan niin Sonyn laji. Illaln päätteeksi käytiin Aavan kans vielä aksaamassa, mutta huomasi neidistä että oli koiruus väsyksis ja vaikuttaa nuo juoksutkin aikas paljo. Ja rataki oli kaupan päälle melkoinen "juostaan päästä päähän kenttää"-rata, jossa oli valsseja ja persjättöjä enemmän ku laki sallii. Niin ja kaupan päälle se oli kakkosten rata. Mutta toivottavasti menee ens kerralla paremmin :)

Tää viikko ajattelin pitää ihan oikeesti vain lenkkeilyn merkeissä, sillä turhaa sitä treenata Aavasta sillä kaveri ei selvästikkään oo aina tikissä. Toisaalta suunnittelin tuossa jo, että vois aina pitää neidin juoksujen ajan kokonaan treenitaukoa. Sais samalla tauon ja sais sitte uudella innolla ruveta treenaamaan, soud like a plan. :)




sunnuntai 2. marraskuuta 2014

Epäjohdonmukaisuuden multihuipentuma

Torstaina pidin omat treenit porukalleni Malminkartanon Sirkuskentällä. Menin itse sen verran aijoossa että kerkesin treenata tokoa (meillä on siis kielto treenata tokoa, koska ollaan pk-porukka) ennen kuin muut tulivat paikalle. Päivän suurin missio oli (vihdoi ja viimein ja aikusten oikeesti) saada meidän täyskäännökset kuntoon. Ekana tehtiin vasemman kautta täyskäännöksiä, mutta ne ei vaan toimi; Aava se ei vaan meinaa liikkeessä heittää sitä peräpäätä tarpeeksi. No, ärsytyksissäni päätin, että jos ei se onnistu, niin rupean tekemään saksalaisen käännöksen joten tehtiin näitä muutama toisto, ei mitenkään erityisen hyvin tuloksin. Ja juu, vaihdoin taas täyskäännökset vasemmalle pyörähdykseen. Ja kaiken huipuksi treenien lopuksi päätin sen vielä vaihtaa saksalaiseen. Noouuuuu, kuinka mä v o i n vaihtaa kesken treenin 4 kertaa mielipidettä noin radikaalisti. Juu kyllä, itken krokotiilin kyyneleitä, isoja sellaisia. Ja juu, minäkö muka joskus ennenki koulutellu koiria: aina ei uskoisi... Epäjohdonmukaisuus, pois se minusta!!!
No onneks me tehtiin muutaki. Tehtiin ruutua, joka oli jotenki nihkeetä: Aava keksi omia häiriöitä mitä kyttäili ja yritti tarjota merkkiä. Toki ei olla tehty ruutua kuin "kotikentällä", mutta silti!! Tehtiin muutamia luoksetulon pysäytyksiä, ja voin sanoa, että tää oli (huimasti) toinen kerta ku tehtiin ja teki niin jäätävän hienot stopit: niin jämäkät ja nopeet, huippuu!!! Tehtiin kaks pysäytyksellä ja kaks läpijuoksulla, voin todeta, että läpijuoksuissa hieman (tai aika paljoki) Aava ennakoi eli se mateli luoksarit. Pitää vaan luottaa koiraan ja tehdä paljon paljon enemmän läpijuoksuja.

Perjantaina treenailin ittekseni tuossa naapurissa siis kotikentällä. Jatkettiin taas tosissaan tuon täyskääännöksien parissa. Ja nyt vihdoin ja viimein päätin että me tehdään se vasemmalle!! Ja niinhän me tehdään; ja alkuun tehtiin vähän takapään käyttö harjotuksia ja siitä ruvettiin tekemään kunnon 180 astetta ja tehtiin myös paljon 270 astetta että Aava joutuu todella käyttämään sitä peräänsä. Ja saatiin ne suht hyvälle mallille, ja tulipahan kulutettua siihenki melkeen paketti nakkeja ja mun peukku lyheni sentin ku käytin naksutinta :) Tehtiin kierroista muutama pysäytys ja moooonta läpijuoksua: läpijuoksuissa meinas ennakoida ja hidasteli mutta muuten oli taas hyviä. Loppuun tehtiin noudon loppuja ja Aava piru soikoon yllätti: se kykeni istuutumaan kapula suussa, oho. Loppuun tehtiin nouto kokonaan: loppu oli huono sillä oon palkannu paljon sitä vaan vauhdista, joten tartti kunnon avut. Näitä vaan lisää että saadaan rutiinia noihin loppuihin.

Lauantaina, siis eileen oli jälkitreenit, jokka pidettiin Siikajärvi II:ssa. Päivän teemana oli hallitut käännökset, eli kulma tehdään niin ettei siitä pääsisi jatkamaan (kiven tai pusikon tai puun eteen...) ja kulmaan pistetään keppi, jolloin koira joutuu mennä kulman päähän jolloin (varsinkin kaahottajat) eivät päääse oikomaan kulmia. Samalla periaatteella voi tehdä piikit. Eipä oo ittelle tullu mieleen tehdä kulmia noin, joten näitä vois viljellä aina silloon tällöön. Mutta, hyvän suunnitelman mukaan meinasin että Aavaselle tehtäis keppiviidakko, sillä viimeks jäi muutamat kepit nostamatta, eli max. 500 metriä ja 7 keppiä. Mette tallasi Aavan jäljen, mutta ohjeita antaessani unohdin että kyseessä on Mette: olisi pitänyt sanoa reilu 200 metriä, niin jälki ehkä olisi voinut olla 500 metriä. Jäljestä tuli hieman pitempi, lopputulos: lähes 800 m pitkä ja olihan sielä ne suunnittelemani 7 keppiä, 1 hallittupiikki ja 2 kulmaa kans hallitulla tyylillä. Ja voin sanoo, että oli muuten Aavan vaikein jälki minkä se on ajanu: ekat 50 metriä oli ihan hyvää maastoa, jonka jälkeen jälki meni parivuotta vanhan hakkion läpi johon oli jätetty kaikki risut ja puut, eli melkoinen ryteikkö missä oli jo ittellekki vaikea kulkea, joten mitä se on koiralle, jolla on lyhyemmät jalat ja vielä pitäis jäljestää. Ryteiköstä suoraan mentiinkin uimaan nilkkoja myöte suossa. Onneks loput 200 metriä oli jo taas parempaa maastoa. Mutta nuo hallitut kulmat ja piikki meni tosi hienosti, vaikka eipä nuo kulmat oo koskaan meille mikää ongelma (varmistaa aina kulmat hyvin). Viimeset n. 80 metriä Aava meni hieman siksakkia jäljen päällä ja näki että tyttö on väsyksis. Mette ja Taina (meidän ohjaaja) jokka tuli perässä sanoivat että "sehän (Aava) näyttää niin kuin mitään olisi tehnyt, muut voisi näyttää melko kuolleelta", noh okei ei se ehkä sitte oo ollu väsyksis...

Aava jälkitreenien jälkeen..., ja juu, on huono kuva...
Tänään oli sangen vetiset hakutreenit Puolarmetsässä. Vettä satoi koko 3,5 tuntia, mutta eipä se menoo haitannu ;) Aavan kans keskityttiin suoriin pistoihin, nääs välillä meidän pistot ei oo niin kovin suoria kun lähetän koiran. Joten tehtiin jo maastonkin takia tosi lyhyillä pistoilla (ja tiheään) että saisin varmat hyvät pistot ja koira menis juuri sinne minne lähetän. Tehtiin jopa 7 maalimiehellä ja Aava eteni tosi hienosti suoraan, joten tämä treeni meni kerranki putkeen + Aava ei väistänyt ollenkaan maalimiehiä: meni hienosti meni sukkana eikä epäröinyt :)

Nyt taasen vaan uus viikko ja uudet kujeet :D

torstai 30. lokakuuta 2014

Viikonloppu Pohjammaalla

Nyt on niin paljon aikaa, että kerkeen tännekkin päivittää jotain :)

Viime viikko alkoi sangen vauhdikkaasti sillä mä ainakin vanhenin noin kymmenen vuotta, sillä mulla oli hoidossa Luna-koira, voih ja huoh. Okei, ei maalata piruja seinille; tuhot oli yllättävän vähäiset, vaan muutamat Ikea-rotat, ja pallo ja kenkä ja...... No siitä lähes tulkoon vauhdista heitin Lunan toiseen hoitopaikkaan ja lähdin torstai-iltana ajamaan kohti Ilmajokea.

Aava näyttelyissä, handleri Julia Suoranta, kuva: Tom Suoranta
Lauantai meillä meni lähes kokonaan näyttelyissä (Seinäjoen KR). Tuomarina oli hollantilainen Geir Nordahl Pedersen. Aavan kanssa ei mennyt mitenkään erityisen hehkeesti, sillä tuomari sanoi suoraan kehässä että "I want warmer color" joten juu, väärä väri, huoh.  Muuten oon Aavan arvosteluun todella tyytyväinen: "medium size, a bit long loin, should be more square, very nice head, good stop, dark eyes, strong topline, well set tail, deep chest, strong bones, normal angulated, good coat and coat structre but i want warmer color, strong pigmentation, very good movement, well presented, very friendly, scissor bite". Tuomarille kyllä pisteet, että otti tosi hienosti koirat huomioon, sillä avoimissa uroksissa oli koira joka väisti kunnolla kun katsottiin hampaisiin. Tuomari seisoskeli ja höpötteli väistämisen jälkeen handlerin kanssa ja juoksutti välissä, jonka jälkeen katsoivat handlerin kanssa yhdessä koiran hampaisiin. Saipahan koira ainakin hyvän kokemuksen tästä. 

Sunnuntain aksa-rata
Sunnuntai olikin taas ohjelmaa täynnä. sillä aamupäivästä käytiin Miisa-siskon, Inkerin ja Elen kanssa treenaamassa agilityä. Aava toimi hienosti :) Jopa Miisa totes, että Aavahan on hieno yksikkö: niinhän se on!! Iltapäivästä käytiin ajamassa jälki: pistin tätini (joka on treenannut pk-lajeja 10 vuotta sitten oikeen kunnolla) muistelemaan menneitä ja se talloi Aavalle 560 metriä pitkän, 6 kepillä, ja vanheni melkein 2 tuntia, maastollisesti oli tosi helppo. Aava toimi taas niin tosi hienosti: ajaoi hienosti nenä maassa kiinni. Ainoastaan Aava nosti kepeistä vain 4, mitä ihmettelin, sillä kepit ovat olleet meillä erittäin hyviä ja varmoja. No, aina ei mee ku strömssöössä...

Maanantaina, ennekuin lähdin ajamaan takasi Helsinkiin, kävin järkyttämässä vanhoja treenikavereita ja pölähdin niitten treeneihin illasta. Tai itseasiassa niille oli Saara pitämässä koulutuskertaa joten päästiinpä sinne Aavan kanssa :) tai meidän vastaanotto: te osaatte, ei mun tartte teitä opettaa ;)  tehtiin alkuun koko porukalla 2,5 min paikkis, jossa ei mitään ongelmaa, yllättävän vähän Aava haisteli. Meidän vuorolla tehtiin ekana pk:n ilmottautumisia, näissä ei mitään ongelmaa, vaikka Saara kuinka tuijotti Aavaa, muutenki tehtiin noutoa ja ja ja okei, en muista enää... Mutta miksi, miksi miksi.... jos meillä on ongelma ja mennään treenaamaan sitä (kuten tällä kertaa tuo tuijotus ja nouto) niin koira toimii ku unelma ja koira tekee just niin ku pitää, en ymmärrä.... Mun koirassa on vissiin jotain vikaa!!




sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Noutotekniikkaa ja viimeiset Sirken koulutukset

Niin vaan on taasen viikko vierähtänyt loppuakohden ja wooohooo, enää 9 viikoa jouluun :)  Tällä viikolla oon yrittänyt pitää vähä helpomman viikon ettei aina vaan treenata ja treenata ja treenata. Ihan siinä en oo onnistunut, mutta melkeen ;). Eikä se onnistu Aavankaan kannalta: aina kun tuun kotiin niin pikkukoiruus on heti siinä moodissa että tehdään jotain kivaa...  pitäis kyllä pitää parin viikon totaali-tauko ainakin tuosta tokosta, tekis hyvää mulle ja koiralle. Mutta ei vielä, joten taas treeneihin:

Edelleen meillä on ongelma nimeltä nouto...... Nyt oon saanu tuota mälväämistä jonkin verran pois, mutta tilalle ollaan saatu uus ongelma: Aava sylkäisee kapulan todella helposti pois (okei, oma moka sillä oon kieltänyt mälväämisestä jonka takia tämä uus ongelma) Maanataina tehtiinkin uutta koko noutotekniikan suhteen: opetin Aavalle kuinka päin se hakee noutokapulan; itse haluan että koira juoksee kapulan taakse, kääntyy ja ottaa sitten vasta kapulan ja juoksee luokse (ei niin että juoksee ensin kapulalle ja kääntyy kapula suussa ja tulee luokse). Nyt varmaan moni ajattellee että melkoista hifistelyä, mutta joo, toisaalta onhan se mutta toisaalta ei. Nouto rasittaa muutenkin hirmuisesti koiran etupäätä (varsinkin PK-puolella missä on vielä A ja hyppy), niin jotenkin sitä haluaa helpottaa koiran tekemistä sillä ettei sen tartte painavan kapulan kanssa vielä kääntyä mahdollisimman pienessä kulmassa, varsinkaan pk-puolen ylemmissä luokissa missä kapulalla on jo painoa 2 kg. Tai ainakin mä haluan elää semmoisessa söpössä pilvilinnassa että se auttaa koiraa. Ja omasta mielestä onhan se näyttävämmän näköistä (ehkä myös koulutetumman näköistä) kun koira noutaa takakautta. Toko-puolella tätä käytetään paljonkin, mutta pk-puolella tuomarilta tulee sanomista: "voisi pyrkiä vieläkin voimakkaammin kapulalle", ihan sama mulle :)
Vaikka Aava ei mikään järjen riemuvoitto ookkaa, niin kokonaisuudessaan sain sen opetettua huimassa 7 toistossa, eli aikas helposti. Nyt Aava noutaa hienosti takakautta vaikka noutokapulan olisin kuinka päin tahansa, toki varmuutta voi aina treenata lisää :)

Tiistaina olikin Viitasen Sirken viimeiset treenit, sniiff. Voin kyllä suositella kaikille, sen verran mukava kaveri ja aina löytyi hyviä ideoita, millä viedä koiraa eteenpäin. Tällä kertaa päästiin Aavankin kanssa tositoimiin. Alkuun otettiin muutamia ilmoittautumisia, näissä meinasi pikkukoiruus olla vähän liiankin vireällä päällä eikä meinannut malttaa istua tai siis istuutua ollenkaan. Sen jällkeen tehtiin henkilöryhmä. Siihen sain vinkiksi että kannattaa ottaa muutamia treenejä niin että ihmiset tuijottamalla tuijjottaa Aavaa niin helpottaa tulevaisuudessa (herkkä kun kerta on) ja mun itse pitää olla huomattavasti itsevarmempi. Samoin tehtiin vasemmalle käännöksiä : saan taas opetella itse kävelemään, oon aina kävelly niin että koira pääsee "laiskottelemaan" käännöksessä. Nyt vaan pitää ruvata vaatimaan paljon enempi.
Tehtiin myös noutoja. Joihin saatiin apuja juurikin pitoihin: kapula oikeeseen käteen ja vedetään pois koirasta ja pois itsestä päin (itse peruutetaan/pyöritään ympyrää). Aina kun koira ottaa kunnolla kiinni ja pistää vastaan niin palkka.  Näitä ollaan tehty viikolla ja meidän pidot on mennyt valtavasti eteenpäin jiiihuuuuuu !!!!

Lauantain aksailut jäi välistä sillä jouduin olla töissä, mutta tänään oltiinkin jälkitreeneissä. Kun normaalit ihmiset sunnuntai aamuisin nauttii kaikessa rauhassa aamukahvinsa lukiessaan lehteä , niin mitäs sitä minä teen: aamulla klo. 8.oo jälkitreeneihin Siikajärvelle (tarkemmin oltiin Siikajärvi ykkösessä) vesisateeseen. Juu, olen hullu!! Nytte tehtiin Aavalle 523 metriä pitkä jälki 5 kepillä ja vanheni n. 1,5 h, ja lisä haasteena tuo vesisade. Alkuun oli melko epävarma, mutta "leimautui" jälkeen yllättävänkin nopeaa. Eka keppi oli tosi vaikee, eikä meinannut nostaa millään. Toisen nosti hienosti, kolmas hirmu epävarma, mutta loput nousi tosi mallikkaasti. Taas saatiin hyvää palautetta Aavan vauhdista, kun se ei juokse höyrypäänä eteenpäin, vaan jäljestää hallitusti niin että ittekki pysyy helposti perässä.

Eipäs muutaku uus viikko, uudet kujeet :)

sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Vähän lisää jälkeilyä ja aksaa....

Niin vaan on taas viikko vierähtänyt yhtäkkiä!! Ja kuten tavallista nopeesti nää vaan vierii, kun on lähes joka ilta jotain hässäkkää koirarintamalla. Yllättäen...  Ehkä olen jonkin verran neuroottinen koirantreenaaja ;) tai ainakin sovin hyvin kuvaan koiranaisesta kertovaan blogitekstiin joka levisi melkolailla facebookin kautta.

Mutta palataanpa hiukan taaksepäin: maanantaina oli EPK:n koulutusohjaajien omat tottis-treenit Jorvissa. Vaikka porukkaa ei ollut paljoa, niin saatiin kyllä huiput treenit Aavan kanssa. Ensiksi pistin Aavan paikkikseen kun Risto treenasi Jaroa; pysyi todella hyvin vaikka Risto ja Jaro tekivät todella lähellä töitä. Ainoastaan luoksetulossa Aava kirjaimellisesti pomppasi pystyyn, toisella kertaa helpotettiin ja menin lähemmäs ja kasvot Aavaa kohti niin pysyi hienosti. Sen jälkeen tehtiin taas yllättäen vasemmalle käännöksiä, vinkkeinä saatiin että mun pitää kävellä nopeammin, liioitellun nopeesti, niin Aava toimikin tosi hyvin ja käännökset näytti paremmilta, samoin vasemmalle käännöksen jälkeen otettiin muutama askel taakse päin. Tässä peruuttamisessa Aava on helposti lähtenyt poikittamaan joten ollaan tehty tätä nyt jälkikäteen ja tänään Aava vasta tajusi homman ja toimi superisti: ei edistänyt, mutta ei se kyllä heittänyt persettänsä niin kuin mä haluaisin... Ongelma siis jatkukoon.

Tiistaina käytiin meidän ohjaajien hallivuorolla treenailemassa. Oltiin ekaa kertaa sielä, joten eipä mennyt siinä suhteessa putkeen. Hallin reunoilla oli paljon agilityesteitä, joten ne olivat varsin pelottavia, varsinkin pussi. Joten keskityttiin vaan kontakteihin ja motivaatioon.

Perjantaina kävin ajamassa jäljen ja samaan kasaan tein esineruudun. Jälki oli jopa n. 750 metriä pitkä 5 keppiä ja vanheni melkein puolitoista tuntia. Jäljellä teki niin loistavaa työtä! Tein suht monta kulmaa jokka kaikki meni tosi hyvin, tosin kävi selvästi tarkistamassa mutta lähti jatkamaan nätisti jälkeä. Yllätyin kuinka hyvin Aava jaksoi ajaa koko jäljen sillä näin pitkää jälkeä me ei olla ennen ajettukkaan. Jäljen vanhetessa tein sen esineruudun jonka koko oli n. 20x20 metriä ja 3 esinettä. Aavalla oli aivan liikaa virtaa tähän touhuun ja se juoksenteli päämäärättömästi ympäriinsä, mutta pysyi yllättävän hyvin ruudun sisällä. Tuon yli-energisyyden takia, meidän ongelmat taas nostivat päätään; Aava meinasi tuoda taas kaks esinettä kerrallaan, huoh.

Mutta lauantaihin joka taas oli melko koiramainen (suprise). Aamusta jölkitreeneihin jokka pidettiin Luukissa. Aava sai ajettavakseen Jyrin tekemän melkein 500 metriä pitkän sik-sak-jäljen viidellä kepillä. Teki aivan seuper-hyper-överi-luksus-työtä. En olis uskonu että pikku-koira ymmärtää noin helposti vieraan ihmisen jäljen ajamisen. Kulmissa oli paljon varmuutta ja ilmasukki oli tosi hyvät. Eli kyllä me vielä ihan oikeesti päästään sinne jälkikokeeseen :)


Taasen (huono)kuva radasta, sillä muutoksilla että putki 15/18 vaihdettiin pussiin (eli 18 jäi välistä)ja loppu meni 15-16-17-21-20 ja A. Samoin este 6 mentiin toisin päin.
Illalla olikin taas agility-treenit. Sieläkin Aava oli superloistava. Ainoana ongelmana meillä on nuo kontaktiesteet sillä kun on vieras este niin vie kauan ennen kuin Aava uskaltaa mennä niihin. Mutta asia jota todella ihmettelin niin oli kontaktit. Ollaan kyllä tehty, että Aava seisoo takajalat puhelin luettelon päällä, mutta osasi tarjota/yhdistää sen kontakteihin. Noh, vahinkoja sattuu ;D mutta niin niin vaan mentiin saksalaisia, persjättöjä, valssauksia ja kaikki meni niin super hienosti, kunhan muistan pitää katseen kokoajan koirassa.


Tuli sitä käytyä Jennyn , Erican ja koirien kanssa juoksuttamassa koiria, vesisateessa :)
Tänään aamusta käytiinkin taasen vähän hakuilemassa , ja taas keskityttiin Aavan kanssa tuohon maalimiesmotivaatioon. Hienosi Aava jo meni kaikkien maalimiesten työ, eikä epäillyt kovinkaan paljoa. Wohoo :) joten tästä on hyvä jatkaa seuraavaan koiramaiseen viikkoon :DDD  

sunnuntai 5. lokakuuta 2014

Aava the jälkieläin

Super koiramainen viikonloppu takana, ja voin sanoo että onpahan Aava ja toisaalta minäkin väsyksis.
Mutta lauantai alotettiin jäkiporukassa, joissa meillä oli ekat treenit. Aavalle oli uutta että joku muu teki jäljen, koska tähän asti oon ajanu aina itte omat jäljet Aavalle. Mutta Aavalle oli normaalia pitempi jälki: n. 650 metriä viidellä kepillä ja vanheni reilusti yli tunnin. Vaikeutta oli melko paljon sillä alkuun oli 300 metrin suora, jonka jälkeen tiheeseen 3 suorakulmaa, ja totta kai Aava meni hienosti yli jäljestä. Sen jälkeen kaverista meinas tulla hieman epävarma ja kyttäs jatkuvasti seuraavaa suorakulmaa. Haasteeksi oli vielä pistetty yks teräväkulma jonka Aava suoritti tosi hyvin. Lopussa näki että Aava oli väsynyt joten loppu oli melkoista säheltämistä. Mutta kaikki kepit nousi tosi hienosti, vaikka taas oli vieraan ihmisen kepit (siis en pitäny itte ollenkaan kädessä) . Paljon kehuja saatiin Aavan rytmistä, joka on kuulemma todella hyvä. Ja Taina (siis ryhmän vetäjä) sanoi, että kyllä me tehdään Aavasta vielä helposti koevalmis. Joten siinä meille tavotetta, joten ens kesänä jälkikokeeseen :)

Meidän rata muutamalla muutoksella: 9 hyppyä ei ollut, samoin hypyt 16, 17 ja 18 ei ollu ja meni toiselle puolelle hyppyihin 8, 7, ja 5 (toisinpäin) ja putki 15 mentiin toisesta päästä. Piti tehdä viimehetken muutoksia, sillä kenttä on suht pieni :) Ja sori ei oo mikään hyvä kuva :)
Illalla päästiinkin niin fiiliksiin sillä päästiin agilityilemään. Voih.... mä oon vieläkin niin fiiliksissä. Ekaksi kerraksi meillä oli helppo ykkös-luokan hyppärirata, jossa oli jonku verran valssauksia, persjättöjä, takaa kiertoja ja kaikkee muuta kivaa perusohjauskuvioita. Oli se vaan niin hienoo!!! Aava on melkoinen agilityeläin. Valssaukset meni hienosti, ongelmaksi meinasi tulla vain että kun itte tiiän jäävänä helposti kakkoseksi juoksuvauhdissa, joten mä rupean ennakoimaan että kerkeen seuraavalle esteelle ja jätän koiran selkäni taakse. Nooo, pikku moka ;) Putkihullu tuo todellakin on, sillä kun Anni (vetäjä) kertoi kuinka mun pitää ohjata kun ei onnistunu, niin Aava veti putkea ympäri hullulla vauhdilla sen minkä kerkes...  Mutta innolla odotetaan ens viikon aksailuja :)

Tänään aamusta käytiin hakuilemassa. Aavalle otin 5 pistolla , ja hienosti pikkukoiruus taas toimi. 3 ekaa tein vähä lyhyemmillä pistoilla ja 2 vikaa pitemmillä. Ja vain yks maalimies oli hirmupelottava! Muitten työ Aava meni yllättävän vauhdikkaasti. Nytvaan pitäisi käydä shoppailemassa rullia, että saisin opettaa rullaiilmasun :) No kokeeseen meillä on vielä piiiiitkä matka, mutta pikkuhiljaa :DD

keskiviikko 1. lokakuuta 2014

Tekniikkaa, tekniikkaa ja vähä lisää Sirken koulutusta

Nipsunen se taas lähti Etelä-Pohojammaalle joten ollaan taas kaksisteen Aavan kanssa. Itte taistelin tuota turkasen flunssaa vastaan joten suuremmin ei oo jaksanu treenailla Aavaa. Mutta ollaan me jotain saatu aikaan.

Viime kokeen häppeningin takia Aavaan tuli kauhea epävarmuus kaikkea kohtaan ja välillä se meni totaali lukkoon ku yritettiin tehdä jotain. Joten ollaan hyvin paljon keskitytty nyt tuohon lukon avaamiseen tai siis keinoihin millä siitä päästäisiin. Monen eri yrityksen ( ja erheen) jälkeen opetin Aavaa haukkumaan käskystä niin että viretila nousee huippuunsa=stratosrääreihin ( en tykkää yhtään kun koiran vire nousee noin paljon= kaikki meinaa mennä kauheeksi säheltämiseksi) mutta sitä kautta saan taas Aavan pois lukosta ja työ-moodiin. Eli tästä on ollut suuri apu. Treenikaverit vain nauroivat sillä monet käyttää haukuttamista ennen kehään menoa että koira väsyy ja vire laskee. Meillä mennään toisin päin :)

Tekniikkaa on tullut jonkiverran nyt tehtyä, pääsääntöisesti seuruussa. En itte ymmärrä kuinka oon antanu koiran edistää noin paljoo, niin ollaan keskitytty paljon paikkaan. Samoin ollaan ruvettu opiskelemaan kakejen tekniikkaa m-i-m vaihdot sujuu jo tosi hyvin ja m-s vaihdot suht hyvin; toinen takatassu pysyy hyvin paikoillaan mutta toista meinaa välillä siirtää. Siis teen niin päin että takajalat pysyy paikoillaan. Mutta kyllä se siitä, meillä on aikaa tohon voittaja-luokkaan. 

Noudoissa ollaan jatkettu että saatais kaikki muu kivemmaksi kuin se pirun noutokapula. Nykyään kapulaa ei kytätä enää niin pahasti mitä se oli eli pikkuhiljaa tämäkin edistyy. Nykyään Aava pystyy jo leikkimään noutokapulan vieressä ilman että menisi siihen heti kiinni, wooohooo, baby steps....

Esineruutua ollaan tehty nyt kolmisen kertaa, ja nykyään meilläkin voi viedä jo useamman esineen piiloon eli pikkukoiruuden päähän on saatu taottua ettei kaikkia tuoda yhtäaikaa. Loppuja pitäisi ruveta treenaamaan, sillä Aavasella on paha tapa tiputella esineet metrin päähän musta. En tiiä millä pirulla tän sais opetettua. Täytyy vissiin hakee ratakiskoa ku tuo rautalanka ei näytä auttavan ;)

Eileen oli taas Sirke Viitasen koulutus josta saatiin taas pari kikkaa jatkaa eteenpäin: 

- eteenmenoihin: meillä ei auta jos on leluja vierekkäin ja ain lähettää koiran uusiksi. Joten viedään 2 palkkaa: toinen näkyville ja toinen pari metriä taaksepäin ja piiloon. Ensin lähettää koiran näkyvälle palkalle, sen jälkeen tehdään jotain muuta ja sitte uusiksi. Sirke vain varoitti että kaikille tää ei heti toimi, sillä koira voi ajatella että justiin mä tänne juoksin ja sain jo palkan. Toisaalta tällä saa vahvistettua sitä että aina kannattaa lähteä eteenpäin, sillä sieltä saa aina palkan. 

- Yleisesti: ei aina kannata odottaa että koira itte korjais virhejutut  ja palkkaa korjaamisesta (esim. Kontaktin  tiputtaminen) sillä paimenilla on tapana ruveta maksimoimaan palkan saantia. Eli tuolla kontakti esimerkillä koira tiputtaa tahallaan kontaktin ja nostaa sen palkan toivossa. Itte ainakin sorrun juuri tähän, eli pitää opettaa mistä se palkka oikeasti tulee. Voi kehua korjauksesta mutta palkan saa vasta oikeasta suorituksesta. 

Oli taas paljon muutakin mutta hitsi ku puolet aina unohtuu, pitäis kirjoitella heti kaikki ylös....


Mutta jippiiiii, päästiin Aavan kans jälkiryhmään ja ekat treenit on nytte vklp:na joten sitä odotan innolla. Samoin meidän aksa-porukka starttaa loppuviikosta :D


lauantai 20. syyskuuta 2014

Tokokokeet ja Sirke Viitasen koulutus

Vihdoin ja viimein kerkeiän tännekki kirjotella jotaki... Töissä ollu parit viimeviikot melkosta kaaosta että on saanu asua töissä, joten mitään suurempia ei olla tyttöjen kanssa keretty tekemään. Joskos se tästä.. toivottavasti :)

Mutta alotetaan tokokokeesta jossa käytiin Janakkalassa 7.9., siitä kokeesta ei paljoa kerrottavaa jälkipolville jää, mutta kokemuksena hyvä, sillä taas tietää kuinka Aava toimii kokeissa. Saaliina saatiin kakkostulos pistein 142. Tuomarina oli Kaisa Lähdesmäki.

Ensinnäkin en tykänny Aavasta yhtään kun mentiin kehään; se ei ollut hyvässä vireessä ollenkaan ja muutenkin oli jo heti alkuun hyvin paineistunut. Tällä kertaa tein mitä ennemin jo suunnittelin eli otin koiran melkein suoraan autosta sen kummempia virittelemättä, ja nyt voin sanoo että ei toimi Aavalle vaikka se nostaa vireen niin helposti kun vaan käskee perusasentoon. Painestuminen vain paheni yksilöliikkeissä, sillä kehän laidalla sattui meidän seuruun aikaan jokin kärhämä-accident-häppeninki, sillä koirat huusu ja ihmiset huusi koirille ja kaikkee muuta kivaa, se oli liikaa pienen belgin pääkopalle. Mutta liikkeet:

Luoksepäästävyys: 9 , itte olin hirmu tyytyväinen sillä ei väistänyt yhtään tuomaria. Pistemenyt siitä, että tuomari ei viitsinyt tulla samalla tavoin koiran luo kuin muilla sillä väisti kehätarkissa.

Paikkis: 9, vaikka vierestä nousi koira niin Aava ei reagoinut, Jes!!! Muutenkin teki hyväm paikkiksen: ei haistellut paljoakaan ja eikä mennyt lonkalle. maahanmeno saisi olla kuulemma nopeampi.

Seuraaminen kytkettynä: 8, alku meni hyvin, mutta lopussa paineistui tuon häppeningin takia ja taas perusasennot oli hitaita ja viimeinen perusaseto ja uupumaan.

Seuraaminen vapaana: 7, Aavan huonoin seuruu ikinä.... + liikkuri sekoitti suunnat joten ittekki olin hyvin epävarma

Liikkeestä maahanmeno: 0 taas jäi seisomaan ja väisti ku tulin viereen

Luoksetulo: 8, teki niin superin luoksarin!!! Mutta vähensi pisteet sen takia kun kattoin koiraa kun käskin sen edestä sivulle.

Liikkeestä seisominen: 6, tässä näkyi paineistuminen kaikkista eniten ja siitä tuomarikin sanoi: valui käskyn jälkeen koiran mitan ja väisti kun tulin sivulle

Hyppy: 9, kaikkeen nähden teki hyvän suorituksen, ja taas perusasento oli hieman hidas.

Kokonaisvaikutelma: 8, tuomarin mielestä ei keskittynyt muhun tarpeeksi ja mainitsi se jotain myös tuosta paineistumisesta

Yleensä ottaen , en itte tykänny tuomarista yhtään: hänellä ei ollut selkeää linjaa kun antoi arvosanoja, eli kymppejä ei antanut ku muutaman, ysejä ja kaseja vähä kaikille teki koirakko hyvin tai huonosti. Mielestäni antoi arvosanat koirakohtaisesti, ei että kaikille olisi ollut samat kriteerit.

Mutta mennäänpä seuraavaan prokkikseen nimittäin Sirke Viitasen koulutukseen. Hän on tokoringin yksikouluttajista ja kilpaillut tokossa Suomen huipulla kauan. Meille EPK:n koulutusohjaajille hän pitää kolme eri koulutusta jonne oon Aavan ilmottanu yhteen sessioon. Viime tiistaina oli ensimmäinen missä olin kuunteluoppilaana. Mutta sieltä muutama nosto, josta on ainakin meille apua, niin saadaan jatkaa eteenpäin.

 - Noutokapulasta: se on vain pelkkä väline jolla koira saa aina palkan joka on kivempi kuin itse noutokapula. Kapuloita ei kannata viedä koskaan koiralta (varsinkin jos koira ei halua palauttaa/antaa kapulaa tai se on paljon kivempi kuin lelut/namit), sillä jos aina pitää / vie kapulan niin totta kai koira ajattelee että tuon täytyy olla superkiva juttu kun mamma sitä jatkuvasti pitää kädessä/itsellään. Eli kun on treenannut niin jättää kapulan kentälle , eikä noteeraa sitä mitenkään.

- Noutokapulan mälväämiseen: koskaan ei saa vetää kapulaa, sillä silloin siitä tulee vetoleikki, joka sotii edellemainittua asiaa. Ja koira pystyy silti mälväämään kapulaa vaikka se vätääkin sitä: kapula kulmurien takana niin onhan siinä vielä kiitettävä hammasrivistö tekemässä hammastikkuja (ja samalla palkkaantuu siitä). Apukonsti: koiran fokus leluun/namiin jota pidetään rintakehänkohdassa toisella kädellä, siitä annetaan koiralle kapula, jos koira rupeaa mälväämään tai ote löystyy niin vedetään sivulle päin jolloin koira joutuu parantamaan otettaan/ lopettaa mälväämisen ja siitä heti palkkio jossa sillä on fokus.

 - Eteentuloihin: paaaaaaaljon toistoja ja tekniikka-treeniä. Eli koira maahan makaamaan, itse seisomaan koiraa vastapäätä niin että molempien varpaat on vastakkain ja lähes kiinni toisissaan, siitä "vedetään" koiran herkulla oikeaan paikkaan niin että koira siirtä peppunsa alle ( ei siis peruuta istumiseen). Kun tämä on jo liiankin tuttua, niin sama mutta itse on askeleen päässä koirasta. Näitä ei kannata tehdä lyhyellä matkalla sillä silloin koira vain ravaa, eli koiran pitäisi laukata viimeiseen askeleeseen asti ennekuin vetää peppunsa alle (muuten voi tulla tavaksi, että vipat askeleet tullaan ravaten). Näitä kannattaa tehdä vaikkapa kierroista.

perjantai 5. syyskuuta 2014

Aavan matkassa vol. 2

Ollaan me hengissä 
vaikkein ookkaa tänne mitään hetkeen kirjotellutkaan. Tai voisin sanoa että oon lähestulkoon asunut töissä ( 15 päivän työputki ja päivän pituudet on ollu 9-11h, niin eipä siinä muuta elämää ookkaa). No nyt onneks työrintamalla vähän edes helpottaa, niin olis enempi aikaa kaikkeen muuhun.

Vaikka oon ollukki töis niin oikeestaan jokapäivä on tullut Aavaa treenattua tokossa ja tottiksessa. Tokossa ei olla tehty suurempia : jäävien erottelua, seuruun juoksua, ruutua aloitettiin opiskelemaan, ja taas niitä iän ikuisia vasemmalle- ja täyskäännöksiä. Ilman käsiapua Aava heittää hienosti perseensä niinku haluaisin, mutta kun jättää käsiliikkeen pois, niin se on ku laama jonka etupää vaan liikkuu ja sen takia se on liian edessä... En ymmärrä kuinka se voi olla noin vaikea pikku-koiruuden ajatusmaailmaan?!? Vauhtinoutoja ollaan jonkinverran tehty ja kaveri irtoaakin hienosti ja vauhdilla kapulalle, takaasi tuo kans hyvällä vauhdilla. Nyt pitäisi enää opettaa loppu ja pito ( eipä siitä sen enempää, nimimerkillä maailman kauhein mälvääjä). 

Muutamat esineruudutkin on tullut tehtyä; ekalla kertaa keskityttiin palautuksiin ja palautekin mieleen mitä oikeasti pitää tehdä , eli tehtiin vain yks esine kerrallaan niin että koira näki kun vein esineen. Tämä toimi tosi hyvin. Toisella kerralla  vein kaks esinettä suht kauas toisistaan ja Aavan pistot onnistui tosi hyvin joten jätin siihen. Kolmannella kerralla vein kolme esinettä valmiiksi. Hienosti Aava toi ensimmäisen, mutta sitte se tajus että mäpä otanki nämä kaikki kerralla suuhun ja tuon sitte vasta. Joten seuraavissa reeneissä mennäänkin taas taakse päin, huoh...

Jäljissä ollaan tehty keppimotivaatiotreeniä ihan hiekkakentällä, niin että oon pistäny n. 10 keppiä jonoon parin metrin välein ja siitä saanut Aava niitä nostella. Tää auttoi hurjasti sillä oon tehny 2 jälkee joissa molemmissa on kepit nousseet niin hienosti, jes!!!! Jana työskentelyä pitäis ruveta reenaamaan huomattavasti enempi.

Ylihuomenna eli sunnuntaina, vihdoin ja viimein, saan taas Nipsun kotia :D, se on ollut ny kuukauden porukoilla sairaslomalla. Niin ja kävihän se Kokkolassa kansanparantajalla; taas oli koko koira totaali jumissa, pahimmat paikat oli taas lonkat, polvet ja lavat. Itte en päässy paikalle töitten takia joten tarkemmin en osaa sanoa ( ja iso kiitos Saaralle Nipsun roudaamisesta!!!) . Viikko Kokkolasta Nipsu kävi vielä osteopaatin käsittelyssä, sieltä löytyi se sama vanha jumi joka on ollut joka kerta ristinivelen kohdassa. Nipsun kanssa olis tarkoitus pitää kunnon tehokuuri noissa käsittelyissä jos sen sais auki , ja jos se vaikka pysyis auki ( eli  syyskuussa hierotaan, lokakuun alussa taas osteopaatille ja loppukuusta kansanparantajalle, marraskuussa hierotaan, joulukuun alussa osteopaatti ja ehkä hieronta ja tammikuun alussa taas kansanparantajalle), eli kauheesti kaikkee.

Ne rotumestaruudet tokossa jää nyt välistä mun töitten takia, mutta sunnuntaina pitäis taas mennä tokokokeeseen Aavan kanssa :)

sunnuntai 24. elokuuta 2014

Aava toko-uran korkkaus

Niin vaan käytiin tänään Aavan kanssa aiva ensimmäisissä tokokokeissa Kirkkonummella. Tuomarina oli Pirkko Bellaoui. Ja täytyy sanoa, oli kyllä mukava tuomari: tarpeeksi tiukka ja perusteli hyvin pistemenetykset joista olen ihan samaa mieltä, mutta oli myös hirmu positiivinen . Itse tykkäsin hyvinkin paljon.

Mutta ettei mennä taaskaan asioitten edelle, palataan pari päivää taakse päin. Perjantaina haku-treenien jälkeen mentiin Puolarmaariin treenailemaan yhdessä Mirjan ja Jedin, ja Tiltun ja Derin (oli tänän vuonna varakoirakkona tokomaajoukkueessa, ja nollakoirana mm-kisoissa). Tein koko Alo:n läpitte niin että Tiltu liikkuroi ja taas ajattelin että ketut me mihinkään kokeeseen voida mennä. Ensinnäkin Aavan mielestä  Tiltu syö heti pienen tervu-tytön joten se kyttäili ja oli muutenkin varpaillaan kokoajan. Joten eihän niistä treeneistäkään mitään tullu. Lauantaina ajattelin että otetaan kunnon hyvän mielen-treeni ennen koetta eikä hinkata mitään tekniikkaa. Tehtiinhän me hyvän mielen-treeni.... täydessä kaatosateessa ja ukkosessa, eli eipä mennyt tämäkään treeni putkeen....

Mutta tämän päivän kokeesta hienosti Aavalle 2-tulos pistein 156. Juu kyllä, vain vaivaset 4 pistettä ykköstulokseen.... hieman harmittaa.

Luoksepäästävyys: 9
Aava hieman vetäytyi ja nojasin mun jalkaan kun tuomari koski, joten tämän takia pisteen menetys. Itte olin kyllä super-tyytyväinen pikku-tyttöön, sillä tätä pelkäsin eniten (ei olla tehty hetkeen)

Paikalla makaaminen: 7
Haisteli maata ja Aava mielestä takana olevasta metsästä joku hyökkäisi pikku-belgin niskaan joten kyttäs tätä. Ja lopussa meni lonkalle. Tartti toisen käskyn lopussa perusasentoon.

Seuraaminen kytkettynä: 8,5
Pysähdyksissä perusasennot oli hitaita (ja itse hidastan niihin liikaa tuomarin mielestä), ja aivan viimeinen perusasento jäi uupumaan. Muuten Aava teki tosi hyvin töitä.

Seuraaminen taluttimetta: 8,5
Tässä ihan sama mikä kytkettynäkin: perusasennot hitaat pysähdyksissä ja viimenen perusasento jäi uupumaan.

Liikkeestä maahanmeno: 0
Jäi seisomaan... huoh, itte kusin: Aava ei ollut selvästikkään valmis kun aloitettiin liike. Ja tämä on ollut meidän murheen kryyninä jo pitemmän aikaa, joten olin itse hirmu epävarma liikettä aloitettaessa/tehdessä, totta kai se tarttuu koiraan!!

Luoksetulo: 9
Tuli hyvällä vauhdilla , mutta suoraan sivulle?!?!? Ja sivulle tulo oli hieman hidas. (Tästä suoraan sivulle on tulossa uusi muoti-ilmiö)

Liikkeestä seisominen: 9
Normi hyvä Aavalta, olisi voinut olla terävämpi pysähdys niin oltais saatu 10.

Estehyppy: 10
SUPER!! Meinas ennakoida hyypyä ja perusasentoa, mutta malttoi :)

Kokonaisvaikutus: 10
Saatiin erityismaininta meidän yhteistyöstä joka on todella hyvää ja sitä on mukava katsella. Tuomarikin harmitteli meidän (siis mun) nollausta, muuten olisi tullut hieno sarja ja hyvä tulos.

Palataan mun mun möhläyksiin: seuruussa tein täyskäännöksen väärään suuntaan mitä normaalisti, ei se Aava näyttävästi haitannut, mutta en todellakaan tiiä minkä takia tein sen niin (ja tajusinkin asian vasta sen tehtyäni). Ja palautettata sain noista hiljentämisistä ennen pysähdystä ja vasemmalle käännöksissä anna pienen käsiavun (en kyllä itse oo noteerannu, mutta todennäköisesti huono tapa jota ei itse huomaa).

Paikkana koe ei ollut missään parhaimmassa paikassa(koulun hiekkakenttä) koska jouduttiin jättää autot "kauas" kehästä, joten mulla (ja muilla) oli koirat kehän laidassa koko ajan eli Aavakin hengasi siinä reilun tunnin, joka ei tehnyt hyvää viretasolle. Itse olisin halunnut ottaa Aavan melkein suoraan autosta päin kehään viretilan takia, mutta se ei nytte onnistunut. Itse leikin ja riehuin sen kanssa ennen kehään menoa että sain hyvän vireen päälle (oli selvästi väsyksissä odottelemisesta ja kaikesta hulinasta ympärillä). Joten itsekkin mietin että milläs pirulla saan Aavan oikeaan moodiin. Kehässä Aava teki tosi hyvällä vireellä töitä, eikä palkkaamattomuus haitannu yhtään.

Nyt vain lisätreeniä ja kahden viikon päästä uuteen kokeeseen ottamaan se ykkönen , siis jos en itte möhli....

keskiviikko 20. elokuuta 2014

Kuka täyttää mun kalenteria ...salaa?!?

Niin, otsikkohan kertoo jo aika paljon... Kaikkeen sitä lupautuu ja menee mukaan, kun ei osaa sanoa ei. Paljon on viimepäivinä tapahtunut ja paljon tekemistä on edessä, mutta ei mennä asioiden edelle niin aloitetaan menneistä :)

Viime lauantaina oli taasen hakutreenit Latokaskessa. Aavalle tein neljällä pistolla; ensimmäinen ukko oli helppo n. 10 metrissä oikealla, toinen n. 30 metrissä vasemmalla hieman hankalammassa piilossa mitä edellinen, kolmas oli taas oikealla n. 20 metrissä joka oli vaikein piilo ja viimeinen ukko oli (taas) vasemmalla n. 30 metrissä, ja tämä oli taas hieman helpompi. Lähetykset meni vihdoin niin kuin itte haluan: innokas mutta Aava   j a k s o i   k u u n n e l l a   j a   k e s k i t t y ä !!!!!! ja toisena positiivisena oli, että tällä kerralla oliki aiva uudet maalimiehet (muutenkin olivat aiva ekaa kertaa maalimiehinä) eikä Aava epäröinyt yhtään mennä ukkojen luokse. Pitäisi pikku hiljaa ruveta opettamaan Aavaselle ilmaisuja, niin kyllä tämä tästä :)

Sunnuntaina käytiinkin häiriötreeneissä, mutta ne oli Aavan kannalta täys katastrofi, huoh. Paikkana oli Martinsilta ja kentän toisessa päässä oli jalkapallotreenit, keskellä oli isä poikansa kanssa potkimassa palloa sekä toinen isä leikkimässä tyttärensä kanssa + viereisellä kentällä pelattiin koripalloa, siihen päälle Aavalla oli viretila taas jossain stratosfääreissä niin eihän siitä mitään hyvää voi tulla. Aloitettiin paikkiksella koirien naamat jalkapalloilijoita kohti: Aava oli hieman täpinöissään mutta pysyi hyvin kunnes treenikaveri maahan makuulle koirien väliin, se oli aivan liikaa pikku-koiruudelle joka lähti ku ammus rivistä, oho.... Muutenki, eipä siinä treenissä oo jälkipolville kerrottavaa.

Maanataina ja tiistaina otettiin taasen tekniikkatreeniä; vasemmalle ja täys-käännöksissä Aava on meinannut edistää joten keskityttiin siihen. Tehtiin namin kanssa paljon toistoja että jotain jäisi tuonne aivokoppaan. Nyt rupean olemaan tyytyväinen meidän käännöksiin. Samaan kasaan ollaan otettu liikkeitten erottelua liikkeestä maahan ja seisomisen välillä. Samoin Aava on taas ruvennut edistämään liikeitten loppuja (taas tämä sama onkelma) joten siihenkin ollaan keskitytty. Ja jottei menisi liian tekniikkatreeniksi ollaan tehty muutamia vauhtinoutoja ja kuolleen kapulan noutoja.

Tänään tehtiin taas jotain uutta. Tilasin Berralta taas kaikkee kivaa, niin pirulaiset lähettivät mun paketin Helsingin Matkakeskukseen (joka on Kampissa), joten käytiin Aavan kanssa junailemassa aamuruuhkassa, ja kun oltiin Narinkkatorilla siinä saamarin ruuhkassa, niin pitihän tilaisuus käyttää hyväksi ja tehdä seuruu-treenit. Hienosti Aava toimi kovasta häiriöstä huolimatta, toki pysähdyksissä kontaktit tipahteli ja sivulle-tulot oli hieman hitaita. Kyllä siinä oli muuten ihmisillä hämmästelemistä.
Tänään (vielä kaupanpäälle) mun belgimäärä lisääntyi kahdella seuraavaksi viikoksi. Naapurin koirakaveri lähti viikoksi Alanyaan, joten mulla on hoidossa Dora (8 v. sekalinjanen) ja Evian (4 v. näyttelylinjanen) groenendaelit. Toki sinänsä pääsen helpolla, että vien mustat kotiinsa aina mun työpäiviksi (tai jos menee hermo), mutta helpolla näitten kanssa pääsee koska molemmat ovat täysiä sohvaperunoita.

Mutta tulevaan!! Perjantaina olisi hakutreenit, ja sunnuntaina (vihdoin ja viimein) me aloitetaan Aavan toko-ura ensimmäisellä kokeella Kirkkonummella. Maanataina olisi EPK:n kouluttajien tottistreenit, tiistaina esineruutu-treenit (siis "valvotut" treenit etten taas treenaa vaan ittekseni) ja kaupan päälle ilmotin Aavan vielä 7.9 tokokokeeseen. Eli vielä pitäisi saada tehtyä parit hyvät treenit ennen kokeita. Joten kiirusta pukkaa ;)

Kuviankin noista kahdesta mustuaisesta tulee kun vaan saan aikaseksi. Tänään tuola vesisateessa ei oikein huvittanut kuvata.

perjantai 15. elokuuta 2014

Aavan matkassa

Niin vaan on viikko huristanut pelkästään Aavan kanssa. Mutta aloitetaan heti niistä hyvistä uutisista: Aava kävi siskon lauman (tai siis vain osan) kanssa yhdessä virallisissa lonkka-  ja kyynärkuvissa kun itse lomailin. Keskiviikkona tuli Kennelliitosta viralliset tulokset: lonkat A/A ja kyynärät 0/0, eli wooohoooo, terve pikku-tyttö <3

Mutta Aava on nyt ollut viikon yksikseen ja en voi muuta kun ihmetellä Aavan käytöstä!!! Se ei ole reagoinut Nipsun poissaoloon mitenkään, on ihan tavallisesti niin kuin se olisi Nipsunkin kanssa. Ja kaupan päälle meillä alkoi töissä normaali arki eli mun kesän 4-5h työpäivät normalisoitui tuttuun ja turvalliseen 10-11h päivään, eikä mitään oo vielä tuhottu. No on nuo Aavan päivät ollu suht raskaita: aamulla pitkä lenkki juosten ja illalla tokotreenit (jossa oon paljon juoksuttanut).  Onhan Aavanen hieman seurankipeämpi ja kantaa mulle jatkuvasti leluja, että leikitään leikitään! Ja tuo treeni-into, se on aivan uskomatonta..... Aava ei tekisi tällä hetkellä mitään muuta kun treenaisi ja treenaisi ja treenaisi ja treenaisi. Yks syy tähän voi olla se, että leikitän koiria paljon treenatessani, mutta silti tuo on aivan mahdotonta. Sen takia on meidän lenkitkin mennyt aivan "hyödyttömiksi": käytiin tekemässä 5 km kävelylenkki, josta Aava seurasi 4 km (ei puhdasta tokon seuruuta, että oli väljä ja kontakti välillä tipahteli). Mullahan oli Aava irti että saisi juosta, haistella ja touhuta, mutta ei, kaveri se vain seuraa. Normaalisti tulee höpöteltyä välillä jotain tytöille ja sanon suuntia minne mennään (käännytään oikealle tai vasemmalle ja suoraan), nyt ei tarvinnut kun suu avata tai hymähtää niin Aava nakuttaa seuruussa eikä vapautussanat auta mitään. Onneksi tätä ei oo tapahtunut juoksulenkeillä.... onneksi.

Treeneissä ollaan menty aivan mahdottomasti eteenpäin!!! Mä en oikeen tiiä itkeäkkö vai nauraakko sillä tajusin kuinka paljon on tullut lipsuttua kriteereistä Aavaa treenatessa: aivan p*erkeleesti.... Oikeen hävettää. Ja muutenkin en oo vaatinut juuri mitään treenatessa.... Hävettää vielä lisää. Rupesin tuossa miettimään että ihan samalla tavalla lipsuin kriteereistä kun treenasin Nipsua ja Iinestä yhtäaikaa. Eli yhteenvetona : musta tulee hirvee lipsumaan ku treenaan kahta koiraa saman aikaisesti. Tiedän olevani outo....

Mutta palataanpa treeneihin: tääläviikolla teemana treeneissä on ollut eriasioitten tekniikka. Ollaan opiskeltu käännösten (varsinkin vasemmalle) tekniikkaa ja samalla vaihdoin itsekkin tyylin tehdä käännökset: tähän asti oon itte kääntynyt melko vauhdikkaasti enkä niin kovinkaan selkeästi, nyt teen käännökset paljon selekämmin ja puoliksi pysähdyn käännöksessä (että tulee selkeä 90 asteen kulma) ja Aava (pitäisi) heittää se takapää. Ei se nyt vielä täydellinen ole mutta edistys on huomattava (ja kaikki tämä vain siitä kun hutaisin ennen käännökset...).
    Eteentulot on myöskin mennyt eteenpäin, sillä ne tulevat n. 70% suoraan!! Tänään saatiin jopa täydellinen luoksari kokeenomaisena niin että Aava tuli kerrasta hienosti eteen. Tätä ollaan treenattu paljon kiertojen kautta (kierrosta eteen, siitä uusiksi kiertoon.). Ja tähänkin ollaan opeteltu tekniikkaa, eli sen eteentullessa etujalat jäävät paikoilleen ja peppu tulee alle istumaan. Toki nyt on taas yksi ongelma: Aavan luoksetulot on loppuunasti hyvin vauhdikkaita niin itse meinaan ottaa askeleen taakse päin koska pelkään itse että pian sattuu.... pitäsköhän sitä vaan ruveta luottamaan tuohon koiraan ?!?
   Nykyään  myös meidän liikkeestä maahanmenot jää/menee maahan asti eli tässä ollaan tehty läpimurto.... Tässäkin se oli taas mä joka olin kussut tämänki opettamisen: kun on vaan selkeä koiralle niin totta kai se koirakin toimii.
   Suuri askel ollaan menty tottiksen hypyssä: Talin kentällä on harjoitus hyppy joka on n. 60 cm korkea, niin Aava ei oo mennyt koskaan edes lähelle sitä. En tiiä onko se vain ollu Aavan itseluottamuksen puutetta hypätä kiinteän esteen yli (agiesteet ja tokon hyppy on helppo nakki) vai johtuuko se siitä että este on niin kiinteä (onhan tokon hyppyki periaatteessa kiinteä). Mutta paljon saadaan tehdä töitä että saan sen hyppäämään sen metrin hypyn...

Nyt pitäisi oikeen oikeasti kattelemaan tokon koekalenteria että saataisiin korkata Aavan kanssa kisakausi :) nyt kun Aavakin on mennyt eteenpäin kun oon tajunnu omat virheeni. Niin kuin joku fiksu joskus sanoi: koira on juuri niin hyvä, kuin sen kouluttaja on kriteerien suhteen.

sunnuntai 10. elokuuta 2014

Niin on lomat lusittu

Tässä viimeaikoina on tullut paljon kirjoiteltua vain meidän treeneistä niin ajattelin tehdä poikkeuksen ja kirjotella meidän arkikuulumisia. Mun supersuuri viikon lomakin oli ja meni. Täytyy myöntää että viikko ilman koiria/ treenejä ynnä muutakaan koiramaisuuksia oli hieman outoa, kun on tottunut että tytöt pyörii jatkuvasti jaloissa ja käydään treeneissä. Toisaalta oli kiva olla välillä ilman koiria. Toisaalta se ei onnistunut, sillä viikon aikana tein jo melkoset treenisuunnitelmat pääsääntöisesti Aavan päänmenoksi. Heh heh ja oho...

Tytöillä viikko meni odotetusti: Nipsu oli ensimmäiset päivät hyvinkin masentuuneena, "saakelin mamma ku jättää mut tänne...". Ja Aavasta taas tuli todisteetua kuinka se on vain yhden omistajan koira: ei meinannu antaa siskoilleni kiinni ja muutenkin oli kuulemma muutama ärräpää päässyt Aavasen takia. Delegoin samalla siskoilleni, että käyttivät Aavan virallisissa lonkka- ja kyynerkuvissa ( on nääs paaaaaaaaljo halvempaa käyttää Etelä-Pohjammaalla ku täälä eteläs). Sanoivat että Aava oli käyttäytynyt hienosti, eikä ollut väistänyt eläinlääkäriä/ hoitajia ollenkaan (wooohoooo, me edistytään!!). Unilääkettä vastaan oli sinnitellyt todella pitkään : vaikka huojui ja jalatkin petti alta, silti ei kaveri suostunut nukahtamaan ja oli kuvia otettaessa puoliksi herännytkin. No ymmärtäähän tuon: herkkä koira, uusia ihmisiä ja uusi tilanne. Kennelliittoon lähti lonkat A/A ja kyynärät terveenä, nyt vain odotetaan virallisia tuloksia. Nyt pitäisi vielä käydä silmät peilaamassa, niin on kaikki "viralliset" asiat hoidettu.

Nipsun kanssa taistellaan edelleen nuotten jumien kanssa :( . Tai itseasiassa ne on menneet vaan huonompaan suuntaan: taaskaan Nipsu ei leiki, ei juokse, takajalkojen askel on on lyhentynyt entisestään, ja muutenkin asento on kummallinen (selvästi varoo takapäätä), ja muutenkin on hyvin vaivalloinen ja hirveän äreä muita kohtaan. Säälittää vain Nipsua sillä näkee että tahtoisi leikkiä ja juosta kilpaa Aavan kanssa, mutta kun ei pysty (= lähtee usein juoksemaan mutta pysähtyy samantien muutaman metrin jälkeen ja kipeän oloinen). Lomalla olessani Nipsunen oli saanut juosta vapaana paljon, jolloin oli vähän mennyt parempaan suuntaan ( silloin parempi kuin itse saa päättää vauhdin), joten Nipsu jäi vanhemmilleni Ilmajoelle pariksi viikoksi "sairaslomalle" ja samalla pääsee kansanparantajalle Kokkolaan (itte en tiiä vielä töistä, niin onpahan koira jo puolesvälis matkaa). Joten nyt me ollaan vain Aavan kanssa kahdestaan. Toisaalta teke molemmille todella hyvää olla erikseen!!! Aava on kyllä yllättäny kun joutuu olla yksin: se toimii ihan samalla tavalla oli Nipsua tai ei; ei hauku , eikä (vielä!!) oo tuhonnu mitään, leikkiin se pyytän enemmän mutta muuten se on aiva normaali, onneksi.

Nyt sitten rupeaakin olemaan treenejä urakalla ja laskulla sillä EPK:n syyskausi starttaa aivan näillä näppäimillä. Musta tehtiin koulutusohjaaja (pentu/alokasryhmään) tottis-puolelle eli pidän treenit kerran viikkoon jossa samalla treenaan omani sekä meidän kouluttajien omat tottistreenit kerranviikkoon. Katsotaan kuinka aika riittää vielä jälki- ja hakuporukkaan (toivottavasti riittää!!). Myös tuo vieti kiinostaisi, sillä sitä en oo koskaan treenannu. Eli kalenteri on melko täynnä kaikenlaisia treenejä  +  nyt syksylle on tiedossa 4 koulutuspäivää tottiksen/tokon osalta ( 3x Sirke Viitanen, 1x Juha Korri). Niin missäs välissä sitä töissä kerkeääkään käymään ?!? ;D

Tähän loppuun pitäisi pistää joku tosi hieno kuva tytöistä, mutta.... Aava on tällä hetkellä niin ruman näköinen kun tiputtanut (vihdoin ja viimein) kaiken pentukarvansa eikä oo kasvattanu uutta tilalle, ja Nipsu on eepeellä (ja se vihaa kameraa, tai ainakin korvat vihaa, koska siitä on hankala saada hyviä kuvia). joten jätetään ne kuvat sitte myöhemmälle :)

keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

Tuplasti... tai siis triplasti häiriötreeniä

Meillä on ollut nyt paaaljon erilaista häiriötreenejä tai siis sattunut vaan eri porukat treenaamaan samaan häiriöö, mutta meitähän se ei haittaa. Toisaalta esim. kontakti-häiriötreeni ei rasitakkaan koiraa mitenkään supersuuresti näillä helteillä.

Perjantaina käytiin Suurpellossa nurmikentällä ottamassa paikkistreeniä häirittynä sekä kokeenomaisesti x2. Paikkiksissa kun muut koirakot seuruuttivat, leikityttivät yms. Aavan vieressä niin ei tuumannu mitää. Edelleen vai nuo vinkulelut meinas viedä voiton mutta malttoi pikkukoiruus pysyä paikoillaan. Nipsulle tämmöinen treeni oli helppo, sillä se vain makaa möllötti ja tuijotti mua koko ajan korvaakaan liikuttamatta. Molempia seuruutin muitten koirien ollessa paikkiksissa: molemmilla pysyi tosi hienosti kontaktit , eikä ottanut oikeastaan ollenkaan häiriöö. Aavalle otin muutaman luoksarin että juoksi seuraavan koirankon aiva vierestä, tästä ei tuumannut mitää sillä tuli hyvällä vauhdilla luokse (en kyllä ottanu loppuasentoon vaan palkkasin vauhdista). Paikka oli hirmu lämmin sillä siihen ei sopinut tuuli yhtään ja varjojakaan ei juurikaan ollut, silti molemmat teki hyvällä vireellä töitä (jopa Nipsu).

Sunnuntaina mentiin seuraaviin häiriötreeneihin Iivisniemeen. Ja taas otettiin paikkiksia häiriössä; tähän pistin molemmat tytöt ja kaveriksi riviin tuli vielä espanjanvesikoira Rosa kun treenikaveri leikki ja seuruutti villikoiraansa meidän ympärillä, ja taas Nipsu ei korvaansa lotkauttanut ja Aava välillä vähän katteli mutta molemmat oli nätisti ja rauhassa maassa. Päätettiin sitten nostaa panoksia ja pistettiin Rosa ottamaan luoksarin tyttöjen välistä ja vielä takaa päin. Nipsu pysyi tässä hienosti, mutta Aavalle tämä olikin aivan liikaa: lähti myös Rosan tule-käskyllä. Joten Aavalle pitää ruveta treenaamaan että tekee vain mun käsyn saatuaan. Nipsulle vaikeutettiin edelleen tästä; Nipsun ollessa maassa Katri yritti imuuttamalla saada Nipsun liikkeelle/nousemaan. Ei lähtenyt, vaikka kuola valui ja lipoi huuliaan koko ajan. Vähänkö hieno super-Nipsu!! Molemmille otin kontaktihäiriötä pelkässä perusasennossa (se meinaa olla vaikeampaa Aavalle kuin seuruussa) : hienosti rupeaa kestämään ihmisten liikkumiset ja lelut. Loppuun otin vielä Aavalle muutamat luoksarit Rosan ja Katrin kanssa niin, että koirat juoksivat ristiin (eli juoksivat vastakkaisiin suuntiin toistensa vierestä).

Tehtiin vielä treenien jälkeen Aava kanssa alan vaihto, sillä treenien jälkeen Rosa meni nome-treeneihin meren rantaan, ja totta kai mukaan lähdettiin. Ja pitihän sitä testata myös Aavalla. Aava noutaa jo suht hyvin, niin heitin sille veteen dummyn missä oli variksen siivet, toisessa fasaanin sulkia ja vielä oli ankka. Kaikki se toi rannalle hienosti, toki nuo variksen siivet ei vissiin ollu mitenkään mieluiset. Voin todeta ettei tuosta Aavasta tuohon lajiin oo, joten kyllä me se taidetaan jättää noille noutajille/vesikoirille.

Eileen kävin piiiiiiitkästä aikaa tekemässä esineruudut tytöille heti aamusta kun oli viileämpää. Tai siis tarkoitus oli tehdä molemmille tarkkuusruudut että ei tarttisi niin mahdottomasti huhtoa, mutta reisille meni molemmilla: molemmat juoksi suoraan n. 30 metrin päähän niin kuin kyseessä olisi normaali esineruutu... Oho, pitää vissiin ruveta treenaamaan että saan molemmat tytöt pysymään ruudun sisällä (noh, meni se kyllä liian intoilun piikkiin). Loppuun tein sitten molemmille "esineruudun" kahdella pistolla ensimmäinen esineelle ja toinen aamuruualle. hienostihan ne nämä jälkimmäiset pistot tekivätki...

Illalla kun pääsin töistä niin lähdin vauhdilla hakutreeneihin Latokaskeen. Aava teki 4 pistolla. Ensimmäinen oli vain n. 15 metrissä, ja tein näköärsykkeellä. Toinen maalimies oli paljon  pitemmällä (n. 35m) maalimies näyttäytyi jonka jälkeen käänsin koiran ja ukko tuli n.5-6 metriä lähemmäs mistä näyttäytyi. Kolmas oli vähän lähempänä (n. 15m) ja sen tein myös näköärsykkeellä. Viimeinen oli sekin kauempana (n. 30m) jossa taas maalimies näyttäytyi, mutta kun käänsin koiran ukko menikin 5 metriä vasemmalle. Aava lähti kun ammus kaikille ukoille ja teki hienot pistot. Viimeistä se vähän ihmetteli, että hetkonen mutta sai hajun ja pääsi herkuttelemaan maalimiehen työ. Nipsulle tein vain 3:lla ukolla (Aavan ekat kolme piiloa). Nyt oli Nipsulla vauhtia konsanaan (vaikka oli taas liinassa, juoksi niin kuin mitään liinaa ei olisiskaan).

Nyt treenaamiseen tulee pieni tauko, sillä jopa  mulla on loma!! Okei, vaan viikko mutta onpahan jotai, joten pistän tytöt hoitoon siskoilleni ja lähden itse Lappiin.


tiistai 22. heinäkuuta 2014

Huh hellettä

Ei saisi valittaa, mutta..... Kyllä tämä lämpö rupeaa riittämään niin mulle kuin tytöillekkin. Vaikka sanotaan että koiratkin tottuu, niin tuntuu (varsinkin Aavan kanssa) että ei se todellakaan totu: kaveri rupiaa olemaan niin veltto , eikä sitä oikeen edes huvita treenata vaikka ollaan heti aamusta aikasin tai illalla myöhään liikenteessä.

Torstaina käytiin ajamassa jäljet molemmille. Aavelle tein 535 metriä (Sports Trackerin mukaan) pitkän jäljen 5 kepillä, vahneni 40 minuuttia (en viittiny olla kauempaa hyttysten syötävänä). Tällä kertaa kepeistä nousi 3/5 ja nekin (taas) jyrttiin eka yli jonka jälkeen tuli välähdys mitä pitää tehdä. Muuten ajoi suht hyvin , mutta pari kertaa harhaili ja jouduin uusiksi näyttää ja lähettää takasi jäljelle. Veikkaan että nuo harhailut johtui mustikanpoimijoista jokka olivat yhtäkkiä ilmestyneetki lähelle Aavan jälkeä. Voi olla että  olivat kävelleet yli tai jotain. Suht vähän poimijat häiritsivät Aavan työskentelyä josta oon ylpeä! Muuten Aavalle pitäisi saada nenä enempi maahan ja tarkkuutta (varsinkin noitten keppien kanssa).
Nipsulle tein 390 metriä pitkän jäljen 4 kepillä, ja vanheni n. 1h. Paikka paikoin Nipsu ajoi todella mallikkaasti ja intoa oli niin että piti jopa hieman pidätelläkkin koiran meno haluja, silti kepit nousi hienosti. Lopussa Nipsu rupesi harhailemaan pahoin, en tiiä johtuiko lämmöstä vai eikö vaan enää huvittanut . Ihme sinänsä sillä jälki oli suht lyhyt Nipsun jäljeksi.

Sunnuntaina käytiin taasen häiriötreeneissä Puolarmetsässä. Aavan kanssa otettiin häiriöpaikkista leluilla: pallot oli helppo nakki koska tätä oltiin treenattu. Vinkulelu oli vähän vaikeampi rasti, mutta silti malttoi pysyä hienosti. Paikkisten loppuun otettiin vielä pitkä paikkis kokeenomaisena (5 min) , toki muita häirittiin samaan aikaan. Kerran Aava nousi istumaan, mutta muuten pysyi hienosti. Eli woohoooo, aika ei oo suurikaan ongelma meidän paikkiksissa. Seuraavaksi otettiin kontaktitreeni häiriössä, joka  meni kyllä niin reisille kun olla ja voi: leluhäiriössä kontaktit hävis täysin. Helpotin treeniä niin että ihmiset kävelee vain ympärillä niin välillä pysyi , mutta ei mitenkään hehkeesti. JOten tähän tarttetaan paljon treeniä!! Loppuun otettiin luoksari häiriössä. Tällä kertaa koiran juostessa joku heitti kolisevan/rämisevän peltipurkin koiran suuntaisesti. Tätä Aava väisti hieman eli suoraan Aava ei juossut, mutta pysyi kuitenkin hienosti laukalla.

Eileen käytiin taas hakutreeneissä: molemmille otin kolmella pistolla, 1 ja 3 piilo oli kauempana (n. 25-30 m) ja 2. oli lähempänä (n.10 m). Aavalle otin näköärsykkeen avulla. Mutta ekalle maalimiehelle Aava teki "Aavat" juoksi hienosti kohti, mutta 2 metriä ennen maalimiestä jarrut pohjaan, siitä juoksenteli muutaman kierroksen päättömästi ennen kuin uskalsi mennä maalimiehen luokse palkattavaksi. Tätä hieman ihmettelin sillä maalimies oli jo tuttu viimekerrasta, no aina ei voi ymmärtää mitä pienen koiran päässä liikkuu. Lopuille maalimiehille Aava juoksi nätisti suoraan, ilman mitään kommervenkkejä. Nipsulle tein samalla tyylillä kuin viimeksi eli jälkiliinassa. Nyt vauhtia oli hieman enemmän kuin viimeksi, ja hienosti ja varmasti Nipsu taas työskenteli. Seuraavaksi pitäisi opetella imasut Nipsulle.

Tänään aamusta käytiin tottistelemassa tyttöjen kanssa Talilla. Aavan seuruut oli ihan ok, välillä meinasi hieman jätättää. Liikkeestä seisomisen seisomiseen haetiin terävyyttä ja tarkkuutta : tämä saatiin jo suht hyvälle mallille ettei Aava valu. Loppuun otettiin muutamat kierrot ja eteenmenot; kierrot meinasi olla hukassa koska ei olla ennen kierretty kokonaista suojelun piiloa (ollaan vain tolppia ja puita). Eteenmenot olivat nyt paljon suorempia mitä viimeksi ja tämä rupeaa Aavasta olla superkivaa. Nyt oon vieny palkaksi patukan ja ongelmaksi voi ehkä muodostua, että aava palauttaa sen samantien. Pitäisi vaihtaa ehkäpä ruokapalkkaan. Nipsun kanssa tehtiin motivaatiotreeninä muutamat kierrot jo vähän kauempaa ja esteen ylityksiä etupalkalla.

Viikonloppuna täällä oli vauhtia enemmän kun laki sallii, sillä Aavan sisko Chida oli hoidossa pe-ma. Kyllä nuo pikku-tytöt onkin sitten leikkineet ja painineet sen minkä jaksaa. Nipsua kävi välilllä sääliksi, kun molemmat kävivät sitä pökkimässä ja härnäämässä. Nyt onkin Aava nukkunut melko paljon, kun vieras vei kaikki voimat.


Mitä saa kun yrittää itse (yksin) ohjata ja kuvata kolmea koiraa?? Helppo vastaus: paljon epäonnistuneita kuvia. JOten tässä parhaiten onnistunut epäonnistunut kuva ;)

tiistai 15. heinäkuuta 2014

I don´t mind, I am a superstar

Kun viimeksi hehkutin Aavan jäkityöskentelyä, niin lauantaina eipä ajettukkaan niin hyvin.... huoh. Voi olla että lämpö vaikutti ja se että jäljen vanhentuessa tein suht pitkän tottis-treenin. Tottikset Aava teki hienosti kovasta häiriöstä huolimatta. Jälki kerkesi vanheta 1h , pituutta 520 metriä ja keppejä 4., yhdellä terävällä kulmalla. Kepeistä nousi vain 2. ja nekin aluksi jyrättiin yli ja sen jälkeen Aava palasi ja nosti kepit. Muutenkin jäljissä ongelmana on tuo ennakointi, jonka kanssa ollaan ennenkin painittu; Aava menee hyvin helposti poluille ja muutenkin valitsee omasta mielestä todennäköisimmän reitin , eikä keskity jälkeen. Eli tähän pitää saada paljon treeniä. Nipsusta en viitsi edes mainita; oli semmoista sekoilua koko jälki.

Sunnuntaina meillä on oman porukan kesken kunnon häiriötreenit. Aavan kanssa otettiin enimmäkseen paikkishäiriötä; ihmisiä kulki ympäriinsä kierrellen koirien ympärillä. Kun vieras ihminen oli sivulla tai edessä niin ei mitään ongelmaa ( välillä vähän katseli , että mitäs tuo tekee) , mutta jappajee kun häiritsijä menikin taakse: Aava pomppasi seisomaan ja katsoi aina hyvin epäilevästi. Muutamien kertojen jälkeen rupesi pysymään maassa mutta katsoi tarkkaan missä häiritsijä kulkee. Samoin Aavalle otettiin tokon luoksepäästävyys treeniä, niin että "tuomari" tuli vain viereen seisomaan. Parin väistämisen jälkeen tämä oli helppo nakki. Samalla tuli otettua myös kontaktitreeniä, kun muut halusivat treenailla ohituksia niin ainahan semmoiseen pitää mennä vapaaehtoiseksi. Samaan kasaan tai siis treeniin otettiin vielä kontaktiharjoitus kun joku löi vieressä kattilankansia yhteen ja paukutti metalliesineitä. Tässä Aavalla ei ollu mitää ongelmaan. Nipsun kanssa otettiin kans kontaktitreeniä samoilla kattilankansilla ja metallihässäköillä. Samoin Nipsukin oli apukoirana ohituksissa.

Eileen käytiin ottamassa tokotreenit eräässä porukassa. Aava oli semmoinenkin laiskimus ja vetelys että en oo koskaan nähny sitä noin palvelushaluttomana. Treenit pidettiin asfaltilla että sekin vaikutti paljon ( ei Aavan lempi pinta treeneissä, myönnän ei munkaan) joten senkään takia mitään erikoista ei voitu tehä. Paikkis meni tosi hienosti (tehtiin kokeenomaisesti), tehtiin tekniikkatreeniä avon kaukoihin ja samalla opeteltiin merkkiä josta tuli Aavan mielestä superkiva. Loppuun otettiin vielä muutamat noutokapulan pidot.
Nipsun kanssa tehtiin motivaatiotreeniä + muutamat hypyt ja  merkkiä.

Tänään päästiin piiiiiiitkästä aikaa hakuilemaan!! Aavan kanssa tehtiin muutamia hajuhakuja, sillä ollaan niin paljon ojettu jälkiä ( ja onhan noista viimeisistä hakureeneistäkin aikaa). Hienosti Aava muisti kuinka homma toimii ja saatiin paljon motivaatiota maalimiehiä kohtaan, eli tavoitteet saavutettiin . Nipsun selkä on taas sen verran huonossa kunnossa, että aina kun sen päästää haussa irti , kaveri painattaa niin täysiä, että koira ei juokse seuraavaan viikkoon, niin Nipsu pääsi hakuilemaan jälkiliinan päässä. Eipä tuo Nipsua haitannut. Positiivista oli että työskentely oli rauhallista ja todella täsmällistä kun koira oli liinassa ( normaalisti se on niin innoissaan että työskentely on semmoista koheltamista että...) siitä Nipsu saikin paljon kehuja muilta treenikavereilta. Nipsun maalimiehet oli keskilijalta n. 15-25 m päässä ( eli ei mitään vaikeaa).

Ennen hakutreeniä otettiin Aavan kanssa tottistreenit; seuruu pätkä oli loistava!! Piti paikkansa hyvin ja käännöksetkin olivat hyviä: pysyi mukana. Liikkestä seisominen oli loistava. Otettiin muutamia eteenmenojakin, näissä pitäisi keskittyä enempi siihen että Aava juoksisi paremmin suoraan (meinaa kaarrella S:n mallisesti). Loppuun otettiin henkilöryhmä hakuryhmäläisillä: tätä ei olla niin kovin paljoa treenattu joten käveltiin vain lävitte. Parit ekat kerrat kontaktit hävis, mutta saatiin me muutamat hienotkin läpikävelyt, woohoooo :)

perjantai 11. heinäkuuta 2014

On meillä elämääkin hiljaiselon jälkeen

Myönnän , on tämän blogin kirjoittaminen vähän jäänyt tässä viimeaikoina. Mutta totta puhuen eipä mitään suurensuurta olla tehtykkään. Varsinkin kun taas tämä "normaali" kesä on palannut tännekkin päin pallonpuoliskoa, niin ollaan kaikki kolme oltu melkoisia laiskamatoja. Ja enpä ole viittinyt kyllä tuonne kuumuuteen mennä treenaamalla tappamaankaan koiria.

Aava teki mulle tässä totaalisen syömislakon, jota kesti n. 2 viikkoa (no söi se silloin tällöin hieman, mutta ei juuri mitään). Molemmat koirat barffaa ja yhtäkkiä mikään liha ei mennyt alas; varsinkaan mikään ruoka (oli se lihaa tai nappuloita) joka oli vähänkään rasvaista ei uponnut. Pidin sille jopa parin päivän paastonkin etten edes tarjonnutkaan ruokaa; eipä auttanut. Nyt (vihdoin ja viimein) oon saanu Aavan syömään Britin hypo-allergikoille tarkoitettua ruokaa, jonka rasva% on vain 10 ja keitettyjä perunoita (valitettavasti niistä ei oikein saa mitään). Tämän takia Aava on superlaihassa kunnossa, että meinaankin olla helisemässä että mitä saisin sen syömään. Jos jotain hyvää koko hommasta pitää löytää niin onneksi nykyään monilla ruuilla on makutakuu. Oon nimittäin käynyt viimeaikoina ostamassa erilaisia muutamankilon ruokasäkkejä Aavalle testattavaksi, mutta ainapa ne on saanut palauttaa. Olen siis ihana asiakas koiranruokien ostajana ;)
Sitten tuo Nipsunen. Tähän asti meillä ei oo tuon ruuan kanssa ollu mitään ongelmaa vaikka onkin steriloitu narttu. Nyt yhtäkkiä, vaikka liikunnan ja ruuan määrä on pysynyt samana, kaveri on lihonut jonkin verran. Joten Nipsu sitten taas on laihdutuskuurilla eli keskivertonahan tytöt on tasapainossa. En kyllä tiiä, mistä moinen lihominen johtuu, toki Nipsu täytti hiljattain 3 vuotta että olisko tuo hermoni-tasapaino muuttunut?!? Maybe.

Tokoa ollaan jonkin verran treenailtu; vaikkakin oon taas laiskistunut enkä oo kunnolla jaksanu suunnitella treenejä, joten eihän me mitään uutta / edistystä saada aikaan. Ehkä enempi takapakkia. Käytiin Aavan kanssa Tammistossa yhteistreeneissä jossa otettiin kokeenomainen paikkis,  siinä on tullut edistystä; ei ahdistunut eikä muutenkaan pököillyt. Ainoona niin heti kun tulin viereen niin nousi. Luoksareissa eteen tuloihin uutena villityksenä on että ne on v i n o j a, perkele. Samoin edelleen painitaan ton liikkeestä maahanmenon kanssa; n. 99% varmuudella Aava jää seisomaan, seuraava perkele. Ja kaikkee muutakin pientä; välillä edistää seuruussa, ennakoi liikkeitten loppuja ja ja ja ja... Jossain kohtaa mietin että jos menis kokeeseen jo tän kuun lopussa, mutta katsotaanpa nyt, voi olla että ei mennä.......

Ollaan me muutamat jäljetkin ajettu. Toisella kertaa kova tuuli meinas sekoittaa varsinkin Aavan ajamista (lähti tuulen mukana), kyllä se vaikutti Nipsuunkin jonkin verran josta itse yllätyin. Aava on viime kerroilla saanut paljon varmuutta ilmaisuihin ja aikas hyvin ne kepit sieltä jäljeltä löytyy, Wooohoooooo!! Joten tässä ollaan edistytty (edes tässä).
Ollaan me yhet aksa-treenit jossa treenailtiin välistävetoja ja kaikkee muuta kivaa. Pitäis nyt vaan ruveta treenaamaan enempi tota aksaa, on se vaan niin hienoa menoa pikku-koiralla.

Nooo, onpa tullu aikas paljon myös uitettua koiria, tai siis Aavaa (koska Nipsuhan ei todellakaan ui). Aavasta on tässä viime aikoina tullut melkoinen vesipeto :) ja onhan se kuulunut meidän missioon: liotan aavalta loputkin pohjavillat pois. Niin se on nykyään totaali kalju pikku-koiruus :) no, eipä tartte ilmottaa piiiiitkän aikaan mihinkään näyttelyyn :)