maanantai 11. syyskuuta 2017

*syvä huokaus*

Taas on aikaa vierähtäny, enkä oo tänne kereenny päivittämään mitää... Tuntuu että käyn vaan nukkumas kotona ja taas mennään.

Mutta otetaan lyhyttä kertausta mitä ollaan saatu aikaseksi.
Tokossa poden jonkinnäköstä motivaation puutetta. Sillä nyt oon keskittyny tuohon Sikan mielentilaan hyvin vahvasti (se että erotellaan pk-moodi toko-moodista) ja ääntelyyn. Saakelin pillipiipari ku meinaa välillä tulla vahvana, välillä ei ihan niin vahvana.  Ittellä on hyvin ristiriitainen fiilis mitä mä nyt lähden sen kanssa tekemään. Ollaan myös Tiltun treeneissä pureuduttu asiaan, mutta itte en ihan oo samoilla linjoilla. Koska Tiltun mielestä meidän ongelmat johtuvat siitä kuinka Sikka leikkii. Koska Sikallahan on tapa ku se saa elun nii se tuo sen AINA saman tien mulle ja hyppää mua vaste ja mälvää lelua siinä että voitko ottaa kiinni. Tiltun mielestä juuri tämä mälväys aihauttaa stressiä. En allekirjota tätä. Viime keskiviikkona jatkettiin tuota ääni ongelmaa ja Tiltu sanoin että mun pitäis joka-ikinen liike räjäyttää atomeiksi eli pilkkoa mahdollisimman pieniin osiin ja vahvistaa kaikkia että ne tehdään hiljaa, ja siitä lähtee ketjuttamaan liikkeiksi. Toisaalta joo. Mutta se ääni tulee tietyissä liikkeissä nii pitää panostaa niihin ja liikkeittein väleihin. Puhuttiin myös siitä paljonko mun kannattaa tehäkokeenomasia treenejä. Maarit sanoi että mun pitäis tehä niitä hyvin paljo, nyt Tiltu sanoi että mulla on teknisesti äärettömän taitava koira, joten ei todellakaan kannata tehä. Eli hyvin ristiriitaista. Nyt pitäis vaan itte päättää. Mutta ne on kouluttajien neuvoja, ja näin se menee. Itte sä keräät kouluttajilta ne parhaimmat ja teille sopivimmat neuvot .

Jälkipuolella oon nytte ryhdistäytyny ja ollaan käyty ajaas jälkiä aika monta. Nyt on taas Sikan keppimotivaatio nostettu ja kepit on noussu ny viimesen kk ajalta 100% . Ollaan nyt myös panostettu janoihin ja siihen että nostaa jäljen, eikä lähe takajäljelle. Jos on nostanu takajäljen, nii oon pistäny koiran suoraan autoon. Johan on ruvennu olemaan tarkka kumpaan suuntaan lähtee ajamaan. JÄljet on ollu hyvin vaihtelevia, ollaan tehty parit pitkät jäljet (toinen oli 1,2 km ja toinen 1,6 km), muutamat jäätävät ryteikköjäljen ja pari helppoo suoraviivaista  ja yks sik-sak jälki, yhet peltojäljet. Myös kulmat on parantunu ja nyt näkee entistä selvemmin koska koira on jäljellä, ja koska ei. Eli sangen hyvällä mallilla. Toki tänään kävin piiiiitkästä aikaa tekemässä nurtsijäljet yhteen puistoon molemmille tytöille. ja vielä paikka missä käydään usein tottistelemassa/tokoilemassa. Oli molemmilla tytöillä hankalaa: Sikalla eka 100 m 600 metrin jäljestä oli ihan kaaottista mutta sitte ajoi äärettömän nätisti ja tarkasti jäljen loppuun. Aavalla kävi toisin päin: alku oli eritoten hyvää mutta lopussa ku matkaa oli enää n. 40 m niineiti kadotti jäljen eikä nostanu millää. Ei sitte ihan oikeesti millää. Katteli vaan ympärillensä ja oli niinku oltais oltu piknikillä. Joten vein puhtaasti Aavan pois jäljeltä ja totesin että antaa olla...
 Aattelin vielä testata jos kävis kokeilemassa kokeessa vielä syksylle, jos saa vaan paikan kokeeseen.
Juurin sen takia ollaan nyt taasen myös ruvettu treenailemaan tottiksia vähä aktiivisemmin: ollaan tehty esteitä ja niitten vinoja tuonteja ja eteenmenoa . Välillä saa hinkata välillä toimii ku unelma...
Kaveri treenas myös nytte bh-kokeeseen nii käytiin tekemäs hänen kanssaa kokeenomanen treeni. Pääsi Sikka tekemään koko bh:n palkattomana. Vireeseen olin supertyytyväinen , ja teki saakelin hienosti koko homman. Teki kyllä myös äärettömän hyvää Sikkaselle ja osakseen myös mulle.

Puruissa ollaan tehty nytte muutamat koppitreenit. Hitto mimmonen ero oli parin treenin välillä!!! Ihan huikee. Tehdään näitä nytte vielä muutamia treenejä ja sitte taasen mennään kentälle. Nyt vasta ymmärtää kuinka toisaalta helppo treeni mutta vaikutus koiraan suuri. Ja kuinka paljo se helpottaa koiraa. Tiiän että tätäki blogia lukee moni ihminen joka ei tiiä koko treenistä mitää nii selvennetään hieman: eli koira pistetään pimeeseen koppiin/huoneeseen takaseinään kiinni lyhyessä liinassa. Maalimien käy kurkkaamassa ovesta , jolloin pyrkimys on että joko tulee kohti tai edes antaa jonkin näköisen äänen. Siitä vahvistetaan eli ovi pistetään kiinni. Mutta ärsykkeitä ei saa antaa, jolloin koiran pitää itse keksiä kuinka pääse tilanteesta pois. Hyvin nopeesti koira oppii että kun vain haukkuu ja tulee kohti ku ovi avataan nii uhka lähtee pois. Ekalla kerralla Sikkaki teki kaiken maailman sijaistoimintaa eli haisteli maata ja pyöri ympyrää ku väkkärä, mutta toisella kierroksella rupes samantien tarjomaan oikeaa asiaa. Eli suoraan suomennettuna koira pistetään puhtaasti pois omalta mukavuusalueeltaan ja se joutuu tekemään itse itsestään itsevarman ( puollustaa itteensä). Eli avataan puollustus puoli koiralta. Ja äärimmäisen hyvää koiran itsetunnon nostatusta. Tietenki koko treeni mennään koiran ehdoilla. Nyt toisella kertaa Kariki snaoi että Sikalla oli jo ihan hurjana ja hampaat vaan loisti ja oli sitä mieltä, että tänne ei sitte saatana tulla. Eli kahessa treenissä siitä pyörimisestä päästy tähän. Tää on myös siitä jännä treeni, että tässä näkee ihan oikeesti mimmonen sen koiran pääkoppa on todella. Sikalla aina ku ovi pistetään kiinni, neiti hiljenee ihan samantien. Ei kuulu ääntäkään. Tietää että on pääkoppa kunnossa. Tuos on muutamat koirat jokka jää kitisemään/ulvomaan ja yks jäi haukkumaan epävarmuutta. Mutta mitä enempi on treenejä alla nii sitä nopeemmin nekin kaverit rupee kopissa hiljenemään. Sekin on jännä nähdä kuinka hyvin koirat palautuu ku ne käy hakemassa kopista pois. Ja meilläki porukassa on noita täysin saali-koiria, on 2-viettinen ja muita eli hyvin erilaisia koiria. Hauska treenejä näin vierestä katsojana ku itte ei tartte tehä yhtikkäs mitää. Olis kyllä kiva vaan tietää mitä tuola koiran päässä vaan liikkuu treenin aikana.

Aksassa ollaan Sikkasen kanssa käyty muutamissa kisoissa, mutta eipä sieltä oo kovinkaan hirveesti oo kotia kerrottavaa tullu, eli hylly-rivi jatkukoon. (ja siksi vain Sikan kanssa oon kisannu että mun vapaapäivät on osunu aina niin että lähellä on just niinä päivinä ollu vaan ykkösten kisoja). Treeneissä on Sikan kanssa kulkenu eritoten hyvin. ollaan tehty asioita mihin en olis puolivuotta sitte uskonu kykeneväni. Eli treenit sujuu mallikkaasti mutta kisoissa mulla onki ongelma. Toissa kisoissa huomasin että mä saan jotenki sen jäätävän kiireen ittelleni ja sen myötä moi asia kusee. Nyt olis Sikan kanssa tarkutus vaan kisata niin että mä saan itte pidettyä itteni zen-tilassa enkä kiirehdi ja ajattele sitä mun henkistä kiirettä. Tää vaatii vielä pirusti töitä, mutta eiköhän se siitä.

JOtain poikkeavaaki ollaan päästy tekemään. Tytöt nimittäin pääsi Pompan uuden malliston kuvauksiin mallin hommiin. Kuvaajana oli Pätysen Jukka. Oli kyllä sangen hauskaa hommaa ja tytötki tykkäs. Ja se että niin helppoa ku koirat toimii ku ajatus. Saa taas olla niin ylpee mun tytöistä. Nyt vaan ootellaan että mallisto julkastaa ja meki saadaan sitte kuvat ittellemme :)

maanantai 14. elokuuta 2017

Viikonlopun aksat

 Nyt viikonloppuna oli omat kisat Kivikossa, mihin oli ilmonnu molemmat tytöt. Lauantaina Sikan kanssa 3 starttia, tuomarina Minna Räsänen, mutta oli tuomariharjoittelija Tommi Raita-Aho. Täytyy myöntää että olin positiivisesti yllättyny että oli noin suorat radat. Kunnon perinteiset ykköstenradat, eikä mitää kikkailuja, edes ykkösillä (mitä on ollu viimeaikoina sangen paljo). Toisaalta mietitytti, että kuinka pysyy Sikkanen lapasessa ku pääsee luukuttamaan. Mutta pääsi myös Sikka yllättämään, sillä pysyihän se. Ekalta radalta hylly, koska kepeiltä virhe mitä en korjannu. Renkaan hajotti selällänsä.No Sikkaa tuommonen ei haittaa, eikä siitä tullu mitää. Mutta hyppäskyllä kaukaa ja en tiiä oliko jo lukinnu edessä olevat kepit minkä takia moinen hyppy..  Toisella radalla vähä lähti malilla homma lapasesta, mutta ei pahasti.  Tai niin pahasti mitä kuvittelin. Vikalla hypärillä oli Sikka taas lapasessa. Mutta. Sainpahan taas todeta ettei kannata riemuita liian aijjoos. Muuten puhdas rata, mutta tulihan se vimppa rima alas...

Sikan ratoja:







Eileen Aavalla oli edessä oma puhde, tuomarina Leena Rantamäki-Lahtinen. Ja olipas sangen mielenkiintoset radat: hyvin suoralinjasta, mutta sitte melkosia killereitä ja lyhyitä estevälejä. Toki siinä mielessä mukava ettei ollu mitää kovin jäätävää syherrystä missä on vaan takaakiertoja takaakirtojen perään. Radat näytti tosi helpolta, mutta oli kuitenki vaikeita. Eikä tuloksilla kyllä juhlittu. Aavan saldona oli hylly, 10 ja 15. paljon hyvää, mutta paljon on taas aisoita treenilistalla

Aavan rata:


sunnuntai 13. elokuuta 2017

Leireilyä ja aksakisoja

Mulla on tänään mun kesäloman toisen osan vimppa päivä. Täytyy myöntää, että kalenteri oli kyllä niin täynnä kaikkee että eipä ollu lomasta kovinkaan hirveesti tietoo.
Alotettiin loma 30.7 aksakisoilla Janakkalassa Aavan kanssa. Hitto ku silloon oli lämmin. Ja Jankkin ulkokentät ku on sielä hiekkakuopalla, mihin ei tuule. Eka rata oli huono ja tultiinki pois kesken radan. Olin itte ihan veltto paska, ja niin oli Aavaki. Toiselle radalle skarpattiin, mutta ei se siltikää ollu mitää parasta Aavaa. Kaks ekaa rataa oli agiratoja, joista molemmilta radoilta hyppäs kontakteja vähä sieltä ja täältä. Arrggh. Vikalle radalle joka oli hypäri sain kerättyä itteni ja tehtiinki hyvää rata kolmenneksi vikalle hypylle saakka. Siinä saksalaisessa Aavalle tuli ihan  j ä ä t ä v ä  arviointi virhe ja hyppäs ihan riman päälle, joten hyl sieltä. Harmittaa!! Se olis muuten ollu ainoa nolla siltä radalta.

Aavan rata:


Viikon aikana käytiin purutreeneissä, aksaamassa ja kaikkee muuta. En rupee sen enempää avaamaan treenejä. Mutta viikon odotus päättyi perjantaina, silloon alkas tokoleiri Hartolassa, Kunkkulan koirakeskuksessa. Kouluttajina leirillä oli Antikaisen Tiltu ja Angelica Leiman, tutummin Ansu. Leiri alkoi siis perjantaina iltana Tiltun luennolla tokokoiran kouluttuksesta ja taitojen ylläpitämisestä. Lauantaina omat treenit alkoi heti aamusta omalla vapaatreenillä porukassa. Sen jälkeen oli Tiltulle oma treeni. Lauantain aiheena Tiltulla mulla oli seuruu ja sen mielentila. Itse seuruussa ei oo kovinkaan mitään ongelmaa, mutta mielentilassa on. Samalla mietittiin meijän alkurutiineja nimenomaisesti tokoon, ja sitä mitenkä saisin Sikan erottomaan tokomoodin pk-tottismoodista. Enempi meillä meni aikaa höpöttelyyn, ku mietittiin mikä toimii, mikä ei. Mutta tähän asti oon pistäny Sikan maahan ja muutama nami nenän eteen, käskyllä saa ottaa. Tällä tyylillä tuun jatkamaan. Mutta mietittiin sitä seuruuta. Tiltu ehdotti että kun Sikka tulee aina perusasentoon automaattisesti ja on skarppina, että jättäisin kaikki sivu- ja seuraakäskyt pois. Testattin tätä ja hyvinhän se toimi. Eikä Sikka nostanu kierroksia (tekee sitä aina ku sanon jonku käskyn). Tiltu perusteli sitä sillä, että Sikka on aina kartalla mitä tehään. Ja se on koira jonka on pakko tietää mitä tehään, joten voin hyvin jättää käskyjä pois niin paljo ku mahollista. Tiltu myös ehdotti että jos on tarpeen nii voisin opettaa jonku muun käskyn kun tuo sivu- jolla ei olisi niin suuri merkitysmielentilan kanssa. Koska sillä käskyllä sikka nousee. Mutta tuo uus käsky olis vaan pieni muistutus. Käytiin myös pikasesti läpi meijän kiertoa sillä siinä tulee ääntä. Tiltu sanoi, että Sikka kyllä tekee sen hyvin, mutta pitäisi saada enemmän sislätöä siihen menoon tötsälle. Nyt tehtiin kiertoja muutamalla pysäytyksellä niin että pysäytin palkkasin namilla kädestä ja siitä lähetin kiertämään. Teki hiljaa. Tiltu sanoi että välillä voi pysäytyksestä pistää suoraa kiertämään , ja välillä palkkaa ja sitte kierto. Itse pysähdykset oli kyllä hyvät (tein seisomisia ja maahanmenoja).
Sunnuntaina Tiltun kanssa pureuduttiin meijän  noutohin. Ensin tehtiin erilaisia noutokapulasta luopumisia, koska se on ainoa keino onneen. Lopuksi palkaksi pääsi noutamaan. Itse nouto oli sangen hyvä , eikä siinä ollu mitään sanomista. Edes Tiltulla.  Koska aikaa jäi, otin aiheeksi vielä voittajan ohjatun. Ogelmana on ne kapuloittin viennit ja seuruu. Nyt palkkailin pelkästä viennistä kontaktista, sillä jää niihin jumiin. Siihen ei oikeen auta ku vaan tehdä niitä. sitä tehtiin omana. Toisena osana oli se seuruu, sillä kapuloita kohti seuruu oli hirveetä. ja on edelleen. Se että sanon Sikalle, nii ei auta,joten Tiltu sanoi että aina ku kontakti tippuu ja ei oo korrekti nii koira samantien istumaan ja itse meen muutaman metrin päähän odottamaan. Ku koira on taas siinä aktiivinen mua kohtaan niin sitte tuun koiran viereen ja jatketaan matkaa. Tää lähti toimimaan yllättävän hyvin.
Ansun kanssa katottiin meijän eteentuloja, mutta niihin ei saatu oikeestaa mitään uutta. ja oon vähä skeptinen sen ideoihin. Tai oikeestaa tiiän jo että ne ei toimi.
Mutta näin kaiken kaikkiaan mahtava leiri, ihan loistavassa seurassa. Niin parhautta.

Maanantaina otettiin illasta auton nokka kohti Kotkaa. Käytiin nimittäin Sikkasen kanssa juoksemas iltapuhteena 3 aksarataa. Sielä tuomarina oli Pertti Siimes. Täytyy myöntää, että ykkösten radoiksi oli hankalat radat. Ja mistä lähtien ykkösillä on vaikeita putki-aa -erotteluja?!?  Eka hypäri oli melkosta kaaosta. 2 vimppaa agirataa oliki sangen hyviä. Toisella radalla koitui kohtaloksi väärä putkenpää, muuten puhdas rata. Viimesellä radalla näkyi jo väsy molemmissa. Mutta siihen nähden hyvä rata tehtiin vaikka hyllytettiin.

Tiistaina ja keskiviikkona käytiin purutreeneissä. Sikka oli edellis viikosta selkiytynyt huimasti vietin vaihdoissa. Ihan ku eri koira. Keskiviikon purujen jälkeen ajettiin suoraa Jaanan ihmenäppien käpelöitäväksi, koska olin varannut molemmille käsittelyajat. Sikka oli yllättävän hyvässä kuosissa. Siihen nähden että en oo käyttäny sitä missää varvasonnettomuuksien jälkeen (eka Jaana oli lomalla ja sitte Sikka juoksi ja vielä Jaana oli uudestaan lomalla). Etupäässä ei ollu yhtää mitää, niskassa pientä kireyttä, mikä johtuu puruista. Ainoo oikeen jumi-jumi oli löytyi vasemmasta kyljestä, joka vaikutti niin etu- kuin takareiteen ja nivuseen. Aukes silti sangen hyvin. Ja Sikan perinteinen jumipaikka. häntä. Muuten ei yhtää mitää. Aava oliki enemmän jumissa. Koko koiran etuosa puoleenselkään asti ihan jumissa. Pahin oli niska, mihin oli tullu oikeen kunnon jumipaukura. Aikas kauan Jaana teki töitä, että saatiin niska auki. Myös lantio oli jumissa, mutta se lähti helposti aukeamaan. Toinen melkopaha jumi oli molemmat sisäreidet ja sieltä oikeestaa kaikki mikä vaan mahan alla on , nivusista mahan alle. Jaana ihmettelikin että Aavalla ei oo ollu virtsankarkailua, koska oli niin pahasti jumissa. On kuulemma hyvn yleistä jos on noin jumissa.

Vielä muutama kuva tokoleiriltä. Kuvat: Sanna Piironen




Sikan ohjattu


Ja joku väittää että toko on vakavaa ;)

Kapulasta luopumistreeniä





tiistai 1. elokuuta 2017

Kuvaa kuvan perään

Tällä kertaa pelkkiä kuveja. Meikäläinen osti uuden kameran ja tänää treeneihin otin sen mukaan. Vielä vähä hakemista mutta eiköhän se siitä. Mutta muutama kuva tän päivän treeneistä:
Eikä varmaankaan tartte sanoa että Sikka oli taasen ihan super <3









torstai 20. heinäkuuta 2017

Kesäkuulumisia

Täytyy myöntää että nyt ollaan oltu vvähä laiskoja treenien suhteen. Toki siihen on vaikuttanu sekin, että molemmat tytöt on juoksee nytte. Aava jo lopetti juoksunsa ja Sikanen on juoksujen suhteen loppusuoralla. Onneksi nämäkin juoksut rupee olemaan takana päin. Nimittäin viimeset kaks juoksua Aava on ollu helppo ja eikä ne oo vaikuttanu neitiin kovinkaan hirveesti, mutta nytte on taas on *syvä huokaus*.  Aava lopetti taas syömisen, mitä ei oo tapahtunu hetkee. Toki sinällänsä siiä ei oo mitää uutta. Mutta muutenki kusipää-ilmiö nostaa päätään. Aavasta tulee tosi rasittava ja meinaa vaan itteltä mennä hermo. Ja tietenki, koska Aavalla juoksut on vaikuttanu paljon, niin niinhän ne on nytte vaikuttanu Sikkaseenki. Tähän asti Sikkasen kaikki juoksut on ollu äärimmäisen helppoja, eikä ne oikeestaan oo vaikuttanu yhtäää koko koiraan. Mutta nyt . Erona että Sikka ei lopeta syömistä. Toinen kummallinen asia on nyt vasta ilmenny, että siitä tulee rapsutettava koira. Siis niinku normaali koira konsanaan. Sikkahan ei tykkää yhtää että sitä rapsutetaan tai silitettään. Eikä se koskaa kerjää rapsutuksia. Jos istut sohvalla vaikka telkkaria kattoen, se tulee kyllä kylkeen kiinni ja nukkuu kiepillä, mutta silittää tai rapsuttaa ei saa. Kummallinen elukka.

Mutta jotain hyvääkin juoksujen takia. Koska treenit on ollu vähissä nii ollaan käyty paljon juoksemassa tyttöjen kanssa. Nyt oon pyrkiny juoksemaan 3 juosulenkkiä per viikko, missä oon pysyny hyvin. Sikka on saanu vetää ja Aava edelleen hölköttelee vieresä. Kovin kovavauhtisia lenkkejä ei olla tehty, niin että vauhdillisesti tytöt joutuu ravaamaan reippaasti. Eli tytöt on saanu hyviä ravilenkkejä pituudeltaan 6-11 km. Sikan käskykäännökset on menny hurjasti eteenpäin ! Auttoi suuresti ku vaihdoin ohjatun oikeen ja vasemman pois (tilalle tuo ja hakee) nii pysyy Sikalla suunnat nytte selkeenä. Jess!!

Aavan kanssa käytiin heittämässä HAUn kisoissa kaks starttia. Tuomareina oli agiradalla Kari Jalonen ja hypärillä Viitasen Anne. No eipä niistä kisoista jääny kovin hirveesti jälkipolville kerrottavaa... agirata joka oli sisällä nii oli myöhässä vaikka kuinka mutta oli sielä muutamat hyvät pätkät. Mutta hitto en edelleenkään tykkää siitä pohjasta. vaikka kuinka yrität juosta, nii ei sielä kyllä liiku mihinkään. No kohtaloksi koitu kepit. Sieltä virhe ja sählättiin muutenki nii saatiin "yliaika vitonen" ja taittiin olla sijalla 6. tai 7. Hypärillä meidän kohtaloksi koitui yllättäen taas kepit... Kepit oli helti kolmantena ja ku ne kusi nii oma ohjaus lysähti ihan samalla. taittiin saada 15. JOten keppitreeniä, keppitreeniä... Ainoo positiivinen asia oli että yhtää rimaa ei tullua alas. Mikä on aikas hyvin Aavalta sillä nuo oli toiset kisat hallissa (ekat oli viime talvena) ja pihalla ei olla vielä käytykkää.

Mutta nytte ruvetaan taas virkistymään treenirintamalla ku selvitään juoksuista :)





torstai 6. heinäkuuta 2017

Jaahas ja taas mennään

Pistetään taas pientä kertausta mitä ollaan taad saatu aikaseksi tyttöjen kanssa. Sen verran oon itte saanu aikaseksi että ostin puhelinta varten jalan että on helpompi kuvata omia tekemisiä. Nyt onki tullu kuvailtua, ja poistettua, sitä mukaa videot ku on treenattu ja kattottu lävitte.
Sikan ilmosin taasen seuraavaan tokokokeeseen ja sen jälkeen pääsee neiti tauolle ainaki kisaamisen suhteen. Mutta kattotaan kuinka käy tuo vireen kanssa. Nyt on tehny suht kivasti töitä hyvällä moodilla, mutta tuo pillipiipari edelleen nostaa päätään valitettavan paljo. Arghh.... muuten tokoilu on ny jääny vähä vähemmälle ja tytöt on keskittyny uimiseen lämpösinä päivinä. Tosin, itte menin taas vähä telomaan selkäni. Nii jäljelle tai mitää muutakaa en kovin hirveesti oo voinu tehä reiluun viikkoon. Onneks se rupee olemaan kunnossa nii pääsee taas touhuamaan
Mutta. Sikan kanssa ollaan hinkattu ohjattua ja oikeelta puolta ku se on hankala. Yllättäen nyt oikee puoli toimii , mutta vasen on nyt se hanakalampi. Hitto ku sen tasapainon löytäminen on yllättävän vaikeeta... Muuten ollaan nyt muutaman kerran tehty oikeen liikkuroituna niin että joku muu vie kapulat. Nii ei mitää ongelmaa. Jonkun verran Sikalla on epävrmuutta siinä mihin SIkka kattoisi kapulotten viennin ajan.  Ollaan myös hinkattu ihan vaan perusasentoa. Sikka kun tulee pa:seen nii takaapää on suora mutta edestä vääntää ittensä kieroon ku kattoo mua ja painaa. Eli että saatais pa:t huomattavasti siistimmäksi. Ne rupes yllättävän nopeesti paranemaan. Myös seuruun pysähdyksissä. Ja jotta meijän hinkkaus treenit ei loppuisi nii ollaan hinkattu myös eteentuloja. Niissä meinaa musta katottuna jäädä vasemmalle vinoon. Mutta jatketaan näitten hinkkaamista. Kiertoa ollaan yritetty saada hiljaseksi mutta huoh... jos on häriötä (kapuloita , leluja yms) matkanvarrella nii tekee nätisti hiljaa kierron. Heti ku otat pois nii tulee ääni. Sama koskee jos on nameja joko matkanvarrella tai tötsän takana. Mä en oikeen tiiä mitä mä tekisin. Toisaalta tällänen kierto on vaan avossa, koska evl kierrossa on esteet ja kapulat nii on hiljaa. Nyt meillä on ollu noutokapulat pannassa oikeestaan pari-kolme viikkoa, ei olla koskettukkaa noudon muodossa (paitsi ohjatussa missä ei tuu heitto liikettä) tää on auttanu yllättävän paljon kapuloihin kiinni jäämiseen. Onhan ne kierrokset korkeella mutta luopuu kapuloista yllättävän hyvin.
Käyntiin piiitkästä aikaa myös Talissa tekemässä pk-puolen esteitä. Ei ollakkaa tehty varmaan puoleen vuoteen. Ja muutenki tais olla Sikan kolmas tai neljäs kerta metrisellä. Hieman oli taas tekniikka hukassa. Sikalla oli puhtaasti onhelmia arvioida mistä kohtaa pitää lähtee ponnistamaan ja veti jalat allensa hypätessä. Mikä sinänsä oli kummallista sillä aksassa ojentaa nätisti taaksepäin.  Takasi päin tullessa hypyt oli hieman parempia. Mutta kyllä siinäki tekniikka kusi. Muutaman kerran tais kolauttaa mutta kyllähän se siitä yli menee ja helposti. Joten totesin että pitääpä nyt vähä käydä tekemäs esteitä useemmin ku puolen vuoden välein , niin ehkä se tekniikkaki pysyis muistissa.
Puruissa on neiti menny taasen eteenpäin pitäis pistää joku päivä tännekki videoo :) vaikka kaikki treenit ollaan videoitu pääsääntösesti Jussin ansioista nii eipä niitä oo tullu ladattua nettiin saakka.

Käytiin maanantaina tekemässä esineet tyttöjen kanssa. Alkuperäsen suunnitelman mukaan oli tarkotus tehä samalla tytöille janatreeni. Mutta , vesisateen jälkeen ku oltiin mettäs nii voin sanoo että hyttysten määrä oli ihan käätävän moinen. Joten tyydyin vaan esineisiin. Talloin täysmittasen tuudun mihin pistin kolme esinettä: takanurkkiin ja ihan eteen eli keskelle olisko ollu 3 metrissä. Vein esineet valmiiksi. Sikka painatti suoraa taakse etuesineestä yli mutta löysi hyvin helposti vasemman takaesineen. Toisella lähetyksellä taas ihan etuesineen päältä ja juoksi taas nätisti hakemaan toisen takaesineen.  Seuraavalla lähetyksellä painatti taas etuesineen yli, kutsuin takasi ja lähetin uudestaan. Ja vasta sitte nousi se etuesine. Välillä vaan ei oo nenä auki pienellä malilla.
Aava sentään nosti tpisella lähetyksellä etuesineen, mutta juoksi seki ekalla esineen yli... mutta muuten molemmat teki oikeen nättiä työtä ja esineet nousi nopeesti.

Aksapuolella ei olla suuremmin tehty mitää: Sikan kanssa ollaan tehty muutamia jarru/kasaamistreenejä. Sillä rintamalla ei mitää uutta... se on hankalaa... Kerran kerettiin käymään Agility Akatemialla Juhan treeneissä. Voin sanoo että tuli taas semmonen pieni aksamasennus tuon Sikan kanssa. Ratana oli taas ei mikää helpoimmasta päästä oleva (varsinkaa rytmityksellisesti) rata. Ja hitto ku mä en osaa rytmittää tuon jättiloikkijan kanssa. En osaa niin en osaa.
Mutta aksapuolella ees jotain positiivista: Aavan keppien häiriötreeni on menny eteenpäin. Siis jonku verran, mutta tekemistä vielä on.

Tänään käytiin piiiiiiitkästä aikaa Heidin ja Pojun kanssa tekemässä jäljet. JÄlkien vanhetessa tehtiin jättiläismäinen esineruutu. Veikkaisin että se oli 70x60, esineet takakulmissa ja jossain keskipisteen etupuolella hieman oikealla puolella. Yllätyin kuinka hyvin molemmat tytöt irtos niinki kauas. Hiemn joutui molemmat tehä töitä mutta kumpikin löysi kaikki supernopeesti. Tytöt <3
Sikalle jälki oli Heidin talloma , 600 m, 6 keppiä, vanheni reilun tunnin. Heidi ei merkannu jälkee ku alun ja kolme kulmaa mikkä jäljellä oli. Voi huoh mikä kaaos jälki. Jana oli hirmu nätti, tarkisti takajäljen mutta lähti oikeeseen suuntaan. Mutta siitä alkoiki kaaotus. Vauhtia oli enemmän ku laki sallii, ja pyöri ja sähläs sen minkä kerkes. JOtenki kummasti selvittiin silti loppuun saakka. *erittäin syvä huokaus*


Tytöt pääsi vielä uimisen jälkeen poseeraamaan lupiinien keskelle:





keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

Loman loppu ja heikkoa suoritusta

Meikäläisenkin ihan ensimmäinen kesäloma ever (vaikka töitä on tehty aikas monta vuotta) päättyi eilen ja palasin tänään takaisn sorvin ääreen työmaalle. Okkei, mistään jätti lomasta ei ollu kyse sillä pidin nytte 2 viikoa ja elokuussa odottaa seuraava 2 viikkoa. Pitkälti tytöt on saanu vaan lomailla mutta vähän ollaan saatu aikaseksi.

Muutaman kerran käytiin Talissa puruissa. Sikka on menny hirveesti eteenpäin vietin vaihtojen kanssa. Vaihtaa sangen nätisti ja haukkuki rupee kuulostaa haukkumiselta, eikä siltä ku sikaa tapettais. Vaikka ikuinen kimittäjä se tulee aina olemaan :D

Reilun viikon verran kerettiin käymään oikeen kotona kotona etelä-pohjammaalla. Sielä saatiin yks vklp kulutettua ahkerasti KAuhajoella aksa-kisoissa molempien kanssa. Tuomarina molempina päivinä oli Timo Teileri. Täytyymyöntää että pikkusen pisti naurattamaan koiramäärät kisoissa. ykkösissä makseja oli 5 ja kolmosissa huikeat 8. Tai sitte män oon jo tottunu täälä etelässä huomattavasti isompiin kisoihin.
Lauantaina oli ykköset luvassa ja mukaan kisaamaan lähti myös Miisa-sisko oman Ele-shelttinsä kanssa. Sikan kanssa ei näistä kisoista kovinkaan suuresti jää kerrottavaa jälkipolville... Ekalla agiradalla neidillä keitti yli jo heti alussa . Toki odoteltiin lähistöllä aika pistkään jonka takia nosti kierroksia vielä entisestään. Mutta rimat lenteli, eikä kontaktit pitäny yhtää... aaarrrggghhhh. Toki ohjauksellisesti olin ihan Aava-moodissa, joten silloon lähtee aina Sikalla sokka irti. Ekan radan jälkeen kävin juoksuttamassa neitiä viereisellä pellolla että sais vähä rauhallisemman koiran seuraavalle radalle. Toisena myös agirata. Tällä radalla me mentiin yhessä ja neiti tuli jopa ohjauksiin. Harmittavasti väärä putken pää joten hylly. Ihan ei neiti enää pystyny lopun puomille pysähtymään ku tuli niin lujaa, toki pysähtyi, mutta ei kontaktille, koska oli jo hylly alla nii otin uusiksi. Mutta huomattava parannus versus eka rata. Kolmantena oli hypäri. Siinä oli paljon ansaesteitä ja tutustumisessa jo mietin että kuinkakohan käy... Alku oli selkeesti hankalampi ja loppu oli vaan rallattelua. Sikan kanssa tehtiin nätisti rataa yhdessä esteelle numero 9 asti mutta sitte lähti sokka irti. Toki myönnän ittellä tuli semmonen pieni huh- efekti ku selvittiinhankalista paikoista. Joten mitä tää osottaa. Ei saa yhtää "hengähtää" vaan pitää mennä tiukkana loppuun saakka. Mutta sylikyydillähän neiti tuli sitte pois radalta. Miisalle kuitenki isosti onnea sillä sai nollavoiton ja luvan.
Sunnuntaina otettiin siis Aavan kanssa taasen nokka kohti Kauhajokea. Eipä Aavankaan osalta jääny kovin hirveesti jälkipolville kerrottavaa. Tiesin jo heti alkuun että ekalla radalla tulee rimoja alas, sillä uus pohja. Se vaan vaikuttaa niin pirusti Aavaan... Ekalta agiradalta tais tulla huimat 30: keppi virhe (oli tosi tiukka avokulma putkesta ja meni tokaan väliin) , sekä keinulta virhe. Loput tuli rimoista....Silti oltiin sijalla 3. Toiselle radalle vähä petrattiin: tuloksena 15. Mukaan mahtui 1 kielto putkeen mikä meni omaan piikkiin ku lähin hätiköimään jatkoa, aan alastulo ja yks rima, silti siitä sija 2. Voin sanoo että molemmat radat oli niin jäätävän rumia että hävettää... oonko muka joskus jotain agilityn tapaista harrastanu?? Vimppana hypäri, joka jo rupes näyttämään agilityltä. Sieltä valitettavasti hylly sillä aattelin Aavan tulevan mun puolivalssiin enempi, mutta ei tullukkaa ja hyppäs hypyn väärältä puolen. Mutta nyt oli havaittavissa jonkinlaista taistelu tahtoa ja se että mä oikeesti uskalsin liikkua ja jättää koiran hoitamaan oman tonttinsa. Kotiin päin ajellessa totesin että Aavan oon vaan enempi ja enempi tullu sitä röyhkeyttä mitä oon kaivannu. Ja saakelin possu näykkäs mua ku tultiin maaliin. En olis ikää uskonu Aavasta, mutta erittäin positiivista. Aavalla on myös itsevarmuus noussu hurjasti joten nyt mun pitää oikeesti jättää se beibi sittaaminen pois ja ruveta liikkumaan. Hitto ku se oliski noin helppoa. Totesin myös että kisavireessä ei toimi kontaktit. Enkä mä kyllä niihin luotakkaa kisoissa. Eli asia mille pitää tehä jotain. Tässä vielä Sikan toinen rata, joka oli jollain lailla julkasu kelponen... harmittaa etten tehny vastakäännöstä tuohon muurille, sitte se olis menny oikeeseen päähän putkea...



Kereettiin me käymään Sikkasen kanssa tokokokeessa Tampereella. Eipä siitäkää jääny jälkipolville kerrottavaa. Ittelle vaan hyvänen vitutus. Joudun tässä kohtaa todeta että ei ihan parhaimmasti järjestetty koe. Koe oli siis koulun kentällä missä harmaa hiekka. Ruutunauha oli kulahtunan vaalea violetti eikä sitä todellakaan erottanu maasta, ja totta kai punaset merkit. Koko kokeessa ei ollu ku muutama koira joka löysi ruutuun. Saman näkyvyys ongelma kierto-tötsän kanssa, sillä seki oli punainen (hemmetin hienoo puna-vihersokeelle koiralle) ja tötsästä n. 8 m päässä oli kirkkaan oranssi merkki. Arvatkaapas oliko moni koira sillä merkillä... Muutenkin aikataulu kusi hiemna. Oma luokka ei ollu ku 20 min myöhässä, mutta jäin odottamaan vielä voittajaa (olin luvannut Aavan paikkikseen nollakoiraksi ku ei ollu ku 1 kisaaja voittajassa), niin se oli reilun tunnin myöhässä. Tuomarina oli Vesa Kallio ja tuloksena 3-tulos pistein 214,5. Tässä vielä liikkeittäin:
Paikalla istuminen: 10 istui hyvinki nätisti. Toki pientä jännitys momenttia toi sillä siinä kohtaa ku jätettiin koirat nii kentän laidalla juoksi jänis. Mutta pysyi, eikä elettäkää että olis lähteny.
Seuruu:  6. En tiiä mistä noin huono numero. Harmittaa etten kysyny kokeen jälkeen. Mutta kaaviossa oli pitkä juoksuosuus minkä pomppitapansa mukaan, välissä painoi, kontakti tipahti tasan 2 kertaa. Eipä tuomari tykänny muutenkaan tuon tyylisestä seuruusta mitä muita kattelin. Mutta hei jotain positiivista: Sikka oli HILJAA koko seuruun , siihen mä oon super-tyytyväinen
Liikkeestä seisominen: 8 Edelleenki tuomari ei tykänny seuruusta, nyt ei painanu. Toki pieni ääni kuului, muuten hyvä
Luoksari: 6 Ku jätin maahan nii jäi toinen kyynerpää hieman koholle, ja hivenen rauhaton, eteen jonku verran vino ja ennakoi liikkuriin käskyllä sivulle tulon.
Istuminen  tai maahanmeno liikkeestä: 8,5 Taas se sama pieni ääni lähdössä , muuten hyvä.
Ruutu: 0. bongas hyvin ruudun mutta meni hivenen yli. Enkä saanu korjattua ruutuun. Annoin uuden ruutu-köskyn niin pyöri ruudussa ja lähti tuli maahan puoleen väliin mua ja ruutua, käskin siitä ruutuun nii löysi ja oli oikeella paikalla. Oon kyllä tyytyväinen että löysi sinne ruutuun. Mutta arvakkaapa meneekö ruudun korjaukset treeniin ;)
Nouto: 6 piippas ku sain kapulan käteen, samoin käskyn saatuansa (tää oliki tiedossa että näin tulee käymään). Oli liian tiivis edessä, ja taas ennakoi sivulletulon liikkurin käskystä.
Kaket: 6 Tää harmittaa. Käskin maahan nii jäi taas mun puoleinen kyynerpää hieman ilmaan. Mulkasin sikasta  nii meni kunnolla, Siinä kohtaa ku olin just lähössä nii nousi puoli-istuvaan asentoon, käskin uusiksi maahan. Muuten ihan täydelliset kaket. Vesaki sanoi, että harmittavasti tuon alkusählingin takia joutuu tiputtamaan kutoseksi, mutta ei oo kuulemma nähny hetkeen niin hyviä etujalkakaukoja. Taas saan olla tyytyväinen sillä noudon jälkeen kykeni tiputtamaan mielentilansa ja tekemään hyvät kaket. en olis uskonu!!!
Hyppy: 8,5 Tuli taas tuomarin ielestä liian tiiviksi eteen, ennakoi sivulle tulon mun suun avauksesta
Kierto: 8 ääni, mutta oikeestaa tääki oli tiedossa, huoh...
Kokonaisvaikutelma: 8 . Tuo ääni....tai siis se sama pillipiipari. JOka aina liikkeitten alussa nostaa päätä,  Ja seuruusta tuli sanomista, liika tiivis, samoin ku eteentulot.

Eli summa sumarum. Paljon hyvää mutta plajo huonoa. Tuolle pillipiiparille pitää nyt oikeesti tehä jotain ku siitä rokotetaan niin pirun paljo!!! Ja se ku ne on ne 2-3 piippausta aina liikkeen alussa. Ja enempi pillipiipari pääsee vauhtiin noudossa ja kierrossa...

Sunnuntaina käytiin ottamassa kimppatokot katrin ja Unon, Sinin ja Ässän, ja Sannan, Minnin ja Mymmen kanssa. Yllättääkö jos sanoin että treenattiin ruudun korjauksia. Ja voi pojat ku meni pienen malin päänuppi ihan sekasi mitä pitää tehä... eli treenit jatkuu tehtiin myös kiertoon merkkihäiriöö : paljo merkkejä ja niitä matalempia versioita kierto-tötsän ympärillä. Siinä ei mitää ongelmaa. Tehtiin myös evl-paikkiksia nii saatii hyvää häiriöö

Maanantaina oli piiiiiitkästä aikaa jälki-päivä tytöillä. Molemmille talloin n. 600 m pitkän, 5 keppiä ja vanheni 1,5 tuntia. Olipas kyllä hyvät jäljet!! Sikka jopa keskittyi eikä kaahottanu ja häseltäny yhtää. Aavan kanssa tehtiin kunnon hyvän sunnuntaikävely-jälki, vanhaan tapaan. Molemmilla tytöillä kaikki kepit nousi nätisti. Jälkien vanhetessa talloin kapeen kaistaleen esineitä varte (n. 6x35m) ja tarkotuksen oli testata onko se nenä auki alusta asti molemmilla tytöillä. tein näyttönä kolme toistoa yhdessä esineellä niin että hetsasin oikeen kunnolla ja vein lelun takarajalle. Neljännellä kerralla vein taas näyttönä ja hetsasin oikeen kunnolla, mutta jätin yllärinä eri esineen n. 10 metriin. Kyllä sen molemmat nappas vaikka focus oli hyvin vahvasti takaesineelle. Olin kyllä tästä(kin) erityisen positiviisesti yllättyny.

Eileen kävin tekemässä nopeet aksa-treenit hallilla ku tuli tuo ukkonen. Sikka pääsi tekemään, jälleen kerran, yllätys yllätys kokoomisia ja jarruttamisia hypyille. On se vaan pienelle malille hankalaa jarruttaa. Ei malta nii ei malta. Itsessään Aava pääsi vähemmällä ja treeni oli enempiki mun pääkopalle. En edelleenkään tee niitä sokkareita , vaikka kerkeisin vaikka kahteen kertaan. Oon tästä joskus ennemminki avautunu. Nii tein lyhyttä radan pätkää muutamalla hypyllä missä tulis kiire niihin sokkareihin ja pistin itteni niitä tekemään.. Ehkä mäki vielä näissä kehityn. Hitaasti mutta varmasti...