perjantai 17. marraskuuta 2017

Löysille ajoa ja kisamotivaation ettimistä

Arggghhh ku nää viikot vaan menee. Tuntuu että mitää ei oikee saa aikaseksi. Toki pikkujoukukausi alkas jo töissä joten sielä saa kuluttaa aikaansa hyvinki paljo. Joten senkin takia on tytöt ollu vähä vähemmällä reenillä.

Purut on oikeestaan ainoot missä ollaan käyty normaalisti viikottain kahdesti. Siinä ollaan menty taas harppaus eteenpäin! Viimesessä parissa treeneissä on ajettu Sikka löysille haukkumaan. Etäisyys molariin on hyvä ja turvallinen, nii koiran ku maalimiehenki kannalta. Ja kestää jo maalimiehen liikettä vaihtamatta viettiä saaliille. Tiistaina ekaa kertaa saatettiin Sikka piilolle haukkumaan. Hyvin silti pikkuneiti haukkui löysillä. Vielä ku oppis itte luottamaan tuohon koiraan että päästää ne narut löysille. Se on vaan ittelle hankalaa :)  . Ollaan nyt myös tehty enempi ja enempi hallintaa. Välillä onnistuu, mutta Sikka rikkoo kyllä hyvin paljo laumaa ja on menos vaan haukkumaan maalimiehelle. Se on toisaalta hyvä asia, mutta tietää vaan enempi töitä mulle. Mutta Kariki jo totes että alkukeväästä pitäis kuulemma pitäis mennä tekemään ipo1. O-ou... onneks siihen on vielä aikaa.

Aksassa en oo kereenny käydä viikkotreeneissä saati sitte, että itte kävisin treenaamassa. Oikee harmittaaki ku ei oo päässy tekemään kotiläksyjä. Joten pitääpä nyt kyllä ryhdistäytyä... sen verran että kävin täs molempien kans juoksemas 3 starttia. Aava oli nii possu ku olla ja voi. Ei ottanu kontakteja ja meni läpi mun ohjauksesta. Ja vielä kaikilla kolmella radalla. Oli hyvin lähellä ettei Aavasta tullu lapasia. Sen verran hirveet radat tai radan pätkät ku tultiin kesken p
ois että en todellakaa kehtaa julkasta... Tänää omissa treeneissä Aavalla oli moodi. Se vaan huutaa, eikä kuuntele yhden yhtää. Ittelläki paloi käpy. Ihan kiva että se ei oo enää mikää lapanen, mutta tuo tommonen, nii kiristyy hermpo samantien.
Sikan kanssa kisoissa yllätttäen oli taas tuomariharjottelija. Ja ei kovin suurta vilkasua tarttenu ratoihin ku huomas että kyseinen harjottrlija oli minikoiraohjaaja. Oli linjat just semmosia. Maksin kanssa joten niin jäätävää. Joten eipä niistäkää radoista kovin paljoo jälkipolville kerrottavaa, kun yritit vaan saada jollain lailla siedettäviä linjoja.
 Aattelin pitää nytte molemmille aksasta pientä kilpailutaukoo ja ettiä omaa motivaatioo ku se meinaa olla vähä hukassa tuon kisaamisen suhteen.

Tokon suhteen mennään melkosta vuoristorataa. Nyt ku ollaan treenattu puruja ahkerammin nii Sikasen kierrokset senku vaan nousee ja nousee, ja välillä joutuu toden teolla tekemään töitä että saan sen ees vähä tiputtamaan kierroksia että tekeminen olis mukamas hillittyä ja hallittua tokoa. Välillä neiti pystyy tiputtamaan hienosti kierrokset ja olemaan ihan oikeesti tokokoira mutta välillä joutuu kyllä taas omat hermot , sinnikkyys ja rauhallisuus todenteolla koetukselle. Nyt ilmosin Sikan taaski kokeeseen, joten katotaan kuinka käy...
Aavan kanssa ollaan hömppäilty ja tehty rallyn liikkeitä. Jotrn kaipa se pitäis ilmota kokeeseen. Ollaan nyt kunnolla ruvettu treenaamaan oikeen puolen seuruuta joka rupee pikku hiljaa edistymään. Töitä on vielä kyllä tehtävä sen eteen.

Suunnitelmissa on ollu jo monesti köydä vielä ajamassa jälkiä mutta tuota vettä on tullu nytte enemmän ku laki sallii. Ja on nii mettät ku pellotki melkosia järviä. keskiviikkona kuitenki kövin tekees jäljet molemmille; Sikalle pellolle ja Aavalle mettään. Sikan jäljen kanssa ollaan otettu pikkusen taaksepäin ja keskitytään puhtaasti jälkeen ja tarkkuuteen.
Aavalle talloin hieman alle 600 m pitkän , 4 keppiä, vanheni melkein 2 tuntia. Jana oli n. 15 m. Yhdessä kohtaa oli paljo harhoja ja Aava joutui toden teolla tekemään töitä että pysyi jäljellä mutta se pydyi. Tarkisteli kyllä , mutta sr sallittakoon.  Kaikki kepit nousi nätisti ja muuten perinteinen Aavamainen hyvä jälki.  Jos nyt ryhdistäytyis taas tämänki suhteen jos vaan märkyys ja kelit sallii :)

Muutama Jussin ottama kuva puruista :








maanantai 23. lokakuuta 2017

Tuplanolla ja agilityn onnistumisia

Alotetaan jälleen kerran aksasta ja hyvillä uutisilla. Viimeks mainittinki että eletään jänniä aikoja. Nii nyt voin virallisesti kertoa että päästiin Sikkasen kanssa Nuorten Koirien NextLevelille. Eli meillä on tiedossa keväällä kolme sangen agilityn täyteistä viikonloppua. Ja ihan huippu kouluttajien parissa (Janita Leinonen, Jaakko Suoknuuti,  Tuulia ja Timo Liuhto) , eli varmasti heillä on annettavaa meille. Sanotaan näin että ku hain Nextarille nii eipä ollu kovinkaan suuria odotuksia, sillä tiesin että hakijoita on paljon ja vain kourallinen pääsi mukaan. Voin sanoo että ootan niiin innoissani näitä sessioita :)

JAtketaan vielä aksan parissa sillä käytiin Aavan kanssa Jaulla kisoissa viime vklpna (tai virallisesti toissa vklpna ku nyt on jo maanantai)  ja käytiin hakees tuplanolla kahelta hypäriltä. Vikana ratana oli agirata mikä hyllytettiin, koska jäin varmistelemaan aata ja olin myöhässä seuraavalta takaakierrolta. Joten Aava hyppäs sen edestä. Muuten tehtiin hyvä rata ja onnistuttiin putki-puomierottelussa hyvin. Tuomarina oli Saviojan Anne. Annella oli kyllä nytte tosi mukavat ja etenevät radat eikä ollu mitää syheröä. Ja Anne sanoiki jo heti tuomarin puhuttelussa että nytte että sitte voi valittaa että olis mulla syherörata. Ja sen jälkeen totes että nii joo ja huomenta.

Ja edelleen jatketaan aksan parissa... käytiin Sikkasen kanssa tuos viime maanantaina Turussa (tai siis virallisesti Kaarinassa) Kurikan Tanjan treeneissä. Harmittaa ku ei tullu videoitua treenejä ku just oli muut ryhmäläisistä lämppäämässä tai jäähkäämässä koiriansa. Mutta voin sanoo että en oo koskaa ennen nähny Sikkaa kokoovan noin hyvin hypyille   o.O   kyllä luit ihan oikein. Sikka ja kokoominen. Meijän treenit rupee oikeesti tuottamaan tulosta. Tanjaki sanoi että kun vaan Sikalle kertoo tarpeeksi aijjoos että nyt pitää koota nii tekee sen äärimmäisen hyvin. Muutenki omaa erittäin hyvän estefocuksen . Itte olin nytte ekaa kertaa Tanjan treeneissä ja tykkäsin kovasti!!



Tokon suhteen ei mitää uutta. Sunnuntaina pitäis mennä kokeeseen ja saatiin eileen ruutu hajalle oikeen kunnolla. Eli hyvin menee... Nytte alkas myös meijän kouluttajien treenit Mannerin NInalla Akatemialla, josta oon hyvinki innoissani. Jos pikkuhiljaa ruvettais pääsemmään eteenpäin tän meijän vireen kanssa.





tiistai 3. lokakuuta 2017

Viikonlopun kisat ja tokoilua

Niin viikonlopun aksakisat. Täytyy myöntää että meni yllättävän hyvin! Lauantaina pääsi Sikka juoksemaan 3 starttia, kaikki agiratoja. Tuomarina oli Marja Lahikainen. Ei ihan helpoimmat ykkösten radat, mutta tykkäsin hurjasti :)  Sikan kanssa tuloksiksi saatiin 10, sija 4., 10 sija 3. ja HYL. Kaikkiin ratoihin oon erityisen tyytyväinen. Mun tavotteena oli että neiti pysyy lähdöissä ja tekee kontaktit. Hieman ennakoi osalla kontakteista mutta SIkkanen pysyi lähdöissä.

Ekalla A-radalla heti toinen hyppy valahti ja sen takia huono kulma muurille jonka takia se kaatui, kirjaimellisesti. Kepeille tuli liika kovaa ja meni rytmi sekasi.Joten sen takia 10.
B-radalla tuli heti eka rima alas, ku Sikalla oli selkeesti kiire. Keinulta vapautti ite ittensä enkä reneenny näyttää minne mennää nii pyöri edessä . Ja tuli kiire joten toinen rima alas. Tää on kyllä yks meijän parhaimmista radoista :)
Vikalla C-radalla tuli rima alas ku ei ihan malttanu hypätä (okei, tuli huonolla linjallaki) . Hypylle mun liike loppui ja Sikka noin kiltisti kääntyi. Mitä hittoa. Onko Sikasta tullu noin kiltti??!!?? Joten sen takia kerkes hypätä hypyn. Alla vielä videot Sikan radoista:






Sunnuntaina oliki Aavan vuoro. Tarjolla olis ollu 4 rataa, mutta ilmosin Aavan vaan kolmelle ku tiesin että niin minä ja Aava ei jakseta skarpata enää sille vikalle radalle. Kisoissa oli myös tuomarikolleegio, eli ns. näyttökoe pääseekö "tuomariharjottelija" viralliseksi tuomariksi. Kisoissa oli 2 tuomarikokelasta joista meille napsahti MArko Mäkelä, joka oli suunnitellut 2 ekaa rataa. Voin sanoo että ei ollu helppoja ratoja millää muotoa: okserit seinäänpäin ja pituudelta tiukkoja kulmia, hyvin paljo ansaesteitä. Aavan kanssa oli myös samat tavotteet mitä Sikalle eli kontaktit ja lähdöt. Ne toimi Aavan kanssa
Ekalla radalla ohjasin todella löysästi, eikä siltä radalta kovin hirveesti kerrottavaa oo. Rehellisesti sanottuna en ees muista koko rataa enää, joten ehkä seki kertoo jo jotain. Toikalla radalla skarppasin ja tehtiinki hemmetin hieno alku hieman yli puoliväliin saakka, sitte menin itte ryssimään: meinasin kompastua joten mun tasapaino horjahti pahasti just ku piti työntää Aava takaakiertoon. No edestähän se sen hyppäs. Joten hyl. Totta kai oma ohjaus loppui siihen. Harmittaa vietävästi sillä loppu olis ollu helppo ja uskon että oltais tehty nolla sillä radalla.... Noh tätä tämä koiraurheilu on.
Vikalla radalla tuomarina oli Anne HUittinen. Huomattavasti helpompi rata, jolta taisteltiin 10. aalta loikkas alastulon sillä olin tekemässä valssia just aan jälkeen, sitä Aava ei vielä kestä. Lopussa tuli vielä rima, mikä meni ihan omaan piikkiin.

Agilityn suhteen eletään jänniä aikoja, mutta kerron siitä sitte myöhemmin...

Tänään käytiin tokoilemassa tuossa ihan jäätävässä kelissä Heidin ja Särmän kanssa. Kyllä se ehkä vaatii pientä mielenlujuutta seistä kaks tuntia vesisateessa ja kauheassa tuulessa, mutta silti saatiin hyvät treenit aikaseksi. Sikka teki kokeenomasen setin . Nyt oli mielentilallisesti super!! Ainoo missä tuli ääntä oli piiiiiitkän seuruun jälkeen ku vapautin. Eli tää osottaa sen että meillä on toivoa. Eli näillä metodeilla jatketaan :)
Aava pääsi todenteolla hassuttelemaan, nimittäin rallyä. KYLLÄ, minä joka oon aina sanonu että ei hitto siihen en sorru, että sehän on ihan humpuukia. Joten KYLLÄ. Heidi teki meille Aavan kanssa alokkaan radan. Nyt joudun myöntää että se varmasti on semmonen laji minkä Aavaki vois kestää, kisaamisen siis. JOten kaippa sitä pitää ruveta kisoja kattelemaan...


perjantai 29. syyskuuta 2017

Nutrsijälkiä ja aksataukoa

Ollaan jatkettu meijän jälkioperaatiota ja käyty ajelemassa jälkiä. Pellolla. Tai enempi ollaan tehty nurtseille eri paikkoihin. Kuten viimeks mainitsin, että ovat olleet Sikalle hankalia nii ei oikeestaan oo enää. Tekee hyvin töitä ja syvällä nenällä. Rupee jälki näyttämään siltä miltä haluanki. Nurtsijälkien ansiosta on vauhtiki tippunu hurjasti sillä ei oo ihan helppoo. Totesin että täälä eteläs on heikosti peltoja saatavilla (jos kysyt luvat nii sen jälkeen käy aina niitä joilla ei oo lupia ja sen jälkeen evätään meiltä muiltaki luvat). Mutta totesin että täälä on pirun paljo puistoja mitä voi hyödyntää. Ja niissä on aina paljo häiriöö ja harhoja. Joten me ollaan kierrelty kaikenlaisia puistoja, niin isoja ku pieniä. Kulmien kanssa on Sikkasen kanssa vielä tehtävää, sillä välillä tekee törkeen hienoja kulmia ja ajaa ne sukkana. Mutta välillä ne on melkosta kaaosta.... että niihin pitää saada varmuutta. Totesin myös että Sikalla ei oo ongelmaa ajaa suoraa, mutta jos jälki menee loivaa S-mutkaa nii on aiva liian vaikeeta. Eli ne menee nyt treeniin.
Tiistaina käytiin Jussin kanssa tallomassa jäljet Lauttasaareen ala-asteenvieressä olevaan puistoon. Jussilla oli mukana vain Perro. Joten tehtiin 2 lyhyttä pätkää. Ekan talloin itte. Sen Sikka ajoi suht hyvin. Toisen suoran pätkän talloi Jussi. Vieraassa jäljessä ei ollu mitää ongelmaa ja nostiki oikein mallikkaasti.

Tänään aamulla olin Heurekan nurtseilla treenaamaasa tokoa nii päätin vallata koko nurtsit ja tallon toisella puolelle jäljet ja toisella kävin tokoilemassa. Sikkasella alotin nyt treenaamaan ympyrätreeniä . Eli aloin jäljen ympyrällä eli periaatteessa jälki lähti kellotaulusta katsoen klo 12 kohdalta ja pyörin myötäpäivään klo 10 kohtaan , mistä tavallinen kulma pois, suoraa 10 m ja pallopalkka joka oli maassa valmiina. Oli hyvin vaikea treeni Sikalle sillä hajua tulee joka suunnasta ja joutuu tekemään kunnolla töitä. Ihan ei menny putkeen. Mutta näitä pitää ruveta tekemään!! Nyt mulla ympyrän halkasija oli n. 4 metriä. Ajoin vielä Sikalla Aavalle tarkotetun suorakaiteen muotosen jäljen jossa oli aikas paljo harhoja. Tarkisti harhoilla metrin verran molempiin suuntiin mutta jatkoi omalla jäljellä. Jess :)

Tokopuolella käytiin maanantaina kimppatreeneissä Töyrynummella Sinin ja Ässän, Nooran ja Jipin ja Sannan ja Popin kanssa. Täytyy myöntää että tuli taas semmonen karu paluu maanpinnalle että huh huh..  Sikanen oli taas niin ylivireinen , enkä millään saanu laskettua sitä tokomoodiin. Kyllä taas testattiin omia hermoja. Oli sangen lohduttavaa ku Sini totes että ei oo ikinä nähny Sikkaa noin tuollasena, että miten mä kestän ja nyt jis joku bortsuihminen sanoo koiransa olevan ylivireinen nii sille saa kuulemma nauraa. Se ei oo mitää... tai oikeestaan en tiiä onko se niin lohduttavaa..
Torstaina kövin Tiinan ja Lilan kanssa treenaamassa koska he olivat menossa sunnuntaina bh-kokeeseen. Eli Sikka pääsi tekemään bh:n taas kokeenomaisena. SeuruukaavioT teki molemmat hyvässä moodissa. Ihan pieni ääni pääsi, mutta muuten sangen bueno. Ja asia mistä oikeesti olin positiivisesti yllättyny, niin otin Sikan ihan lennosta autosta ja mentiin suoraan hommiin nii silti kykeni tekemään pitkät seuruu pätkät hyvässä vireessä. Eli neiti alkaa ihan oikeesti kehittyä.
Tänään kävin siis tokoilemassa. Sikka teki sangen mallikkaasti töitä ja nyt keskityttiin vauhtiliikkeissä hiljaa olemiseen. Eli samantien ku kuului pieniki ääni nii häädin Sikan pois, odotin hetken sit uusiksi. Vielä en osaa sanoa toimiko vai ei, sen näkee sitte rns treenissä

Aksassa on molemmat ollu lomalla kaks ja puol viikkoo. Nyt ilmotin molemmat viikonloppullr kisoihin joten kattotaan kuinka käy :)

maanantai 11. syyskuuta 2017

*syvä huokaus*

Taas on aikaa vierähtäny, enkä oo tänne kereenny päivittämään mitää... Tuntuu että käyn vaan nukkumas kotona ja taas mennään.

Mutta otetaan lyhyttä kertausta mitä ollaan saatu aikaseksi.
Tokossa poden jonkinnäköstä motivaation puutetta. Sillä nyt oon keskittyny tuohon Sikan mielentilaan hyvin vahvasti (se että erotellaan pk-moodi toko-moodista) ja ääntelyyn. Saakelin pillipiipari ku meinaa välillä tulla vahvana, välillä ei ihan niin vahvana.  Ittellä on hyvin ristiriitainen fiilis mitä mä nyt lähden sen kanssa tekemään. Ollaan myös Tiltun treeneissä pureuduttu asiaan, mutta itte en ihan oo samoilla linjoilla. Koska Tiltun mielestä meidän ongelmat johtuvat siitä kuinka Sikka leikkii. Koska Sikallahan on tapa ku se saa elun nii se tuo sen AINA saman tien mulle ja hyppää mua vaste ja mälvää lelua siinä että voitko ottaa kiinni. Tiltun mielestä juuri tämä mälväys aihauttaa stressiä. En allekirjota tätä. Viime keskiviikkona jatkettiin tuota ääni ongelmaa ja Tiltu sanoin että mun pitäis joka-ikinen liike räjäyttää atomeiksi eli pilkkoa mahdollisimman pieniin osiin ja vahvistaa kaikkia että ne tehdään hiljaa, ja siitä lähtee ketjuttamaan liikkeiksi. Toisaalta joo. Mutta se ääni tulee tietyissä liikkeissä nii pitää panostaa niihin ja liikkeittein väleihin. Puhuttiin myös siitä paljonko mun kannattaa tehäkokeenomasia treenejä. Maarit sanoi että mun pitäis tehä niitä hyvin paljo, nyt Tiltu sanoi että mulla on teknisesti äärettömän taitava koira, joten ei todellakaan kannata tehä. Eli hyvin ristiriitaista. Nyt pitäis vaan itte päättää. Mutta ne on kouluttajien neuvoja, ja näin se menee. Itte sä keräät kouluttajilta ne parhaimmat ja teille sopivimmat neuvot .

Jälkipuolella oon nytte ryhdistäytyny ja ollaan käyty ajaas jälkiä aika monta. Nyt on taas Sikan keppimotivaatio nostettu ja kepit on noussu ny viimesen kk ajalta 100% . Ollaan nyt myös panostettu janoihin ja siihen että nostaa jäljen, eikä lähe takajäljelle. Jos on nostanu takajäljen, nii oon pistäny koiran suoraan autoon. Johan on ruvennu olemaan tarkka kumpaan suuntaan lähtee ajamaan. JÄljet on ollu hyvin vaihtelevia, ollaan tehty parit pitkät jäljet (toinen oli 1,2 km ja toinen 1,6 km), muutamat jäätävät ryteikköjäljen ja pari helppoo suoraviivaista  ja yks sik-sak jälki, yhet peltojäljet. Myös kulmat on parantunu ja nyt näkee entistä selvemmin koska koira on jäljellä, ja koska ei. Eli sangen hyvällä mallilla. Toki tänään kävin piiiiitkästä aikaa tekemässä nurtsijäljet yhteen puistoon molemmille tytöille. ja vielä paikka missä käydään usein tottistelemassa/tokoilemassa. Oli molemmilla tytöillä hankalaa: Sikalla eka 100 m 600 metrin jäljestä oli ihan kaaottista mutta sitte ajoi äärettömän nätisti ja tarkasti jäljen loppuun. Aavalla kävi toisin päin: alku oli eritoten hyvää mutta lopussa ku matkaa oli enää n. 40 m niineiti kadotti jäljen eikä nostanu millää. Ei sitte ihan oikeesti millää. Katteli vaan ympärillensä ja oli niinku oltais oltu piknikillä. Joten vein puhtaasti Aavan pois jäljeltä ja totesin että antaa olla...
 Aattelin vielä testata jos kävis kokeilemassa kokeessa vielä syksylle, jos saa vaan paikan kokeeseen.
Juurin sen takia ollaan nyt taasen myös ruvettu treenailemaan tottiksia vähä aktiivisemmin: ollaan tehty esteitä ja niitten vinoja tuonteja ja eteenmenoa . Välillä saa hinkata välillä toimii ku unelma...
Kaveri treenas myös nytte bh-kokeeseen nii käytiin tekemäs hänen kanssaa kokeenomanen treeni. Pääsi Sikka tekemään koko bh:n palkattomana. Vireeseen olin supertyytyväinen , ja teki saakelin hienosti koko homman. Teki kyllä myös äärettömän hyvää Sikkaselle ja osakseen myös mulle.

Puruissa ollaan tehty nytte muutamat koppitreenit. Hitto mimmonen ero oli parin treenin välillä!!! Ihan huikee. Tehdään näitä nytte vielä muutamia treenejä ja sitte taasen mennään kentälle. Nyt vasta ymmärtää kuinka toisaalta helppo treeni mutta vaikutus koiraan suuri. Ja kuinka paljo se helpottaa koiraa. Tiiän että tätäki blogia lukee moni ihminen joka ei tiiä koko treenistä mitää nii selvennetään hieman: eli koira pistetään pimeeseen koppiin/huoneeseen takaseinään kiinni lyhyessä liinassa. Maalimien käy kurkkaamassa ovesta , jolloin pyrkimys on että joko tulee kohti tai edes antaa jonkin näköisen äänen. Siitä vahvistetaan eli ovi pistetään kiinni. Mutta ärsykkeitä ei saa antaa, jolloin koiran pitää itse keksiä kuinka pääse tilanteesta pois. Hyvin nopeesti koira oppii että kun vain haukkuu ja tulee kohti ku ovi avataan nii uhka lähtee pois. Ekalla kerralla Sikkaki teki kaiken maailman sijaistoimintaa eli haisteli maata ja pyöri ympyrää ku väkkärä, mutta toisella kierroksella rupes samantien tarjomaan oikeaa asiaa. Eli suoraan suomennettuna koira pistetään puhtaasti pois omalta mukavuusalueeltaan ja se joutuu tekemään itse itsestään itsevarman ( puollustaa itteensä). Eli avataan puollustus puoli koiralta. Ja äärimmäisen hyvää koiran itsetunnon nostatusta. Tietenki koko treeni mennään koiran ehdoilla. Nyt toisella kertaa Kariki snaoi että Sikalla oli jo ihan hurjana ja hampaat vaan loisti ja oli sitä mieltä, että tänne ei sitte saatana tulla. Eli kahessa treenissä siitä pyörimisestä päästy tähän. Tää on myös siitä jännä treeni, että tässä näkee ihan oikeesti mimmonen sen koiran pääkoppa on todella. Sikalla aina ku ovi pistetään kiinni, neiti hiljenee ihan samantien. Ei kuulu ääntäkään. Tietää että on pääkoppa kunnossa. Tuos on muutamat koirat jokka jää kitisemään/ulvomaan ja yks jäi haukkumaan epävarmuutta. Mutta mitä enempi on treenejä alla nii sitä nopeemmin nekin kaverit rupee kopissa hiljenemään. Sekin on jännä nähdä kuinka hyvin koirat palautuu ku ne käy hakemassa kopista pois. Ja meilläki porukassa on noita täysin saali-koiria, on 2-viettinen ja muita eli hyvin erilaisia koiria. Hauska treenejä näin vierestä katsojana ku itte ei tartte tehä yhtikkäs mitää. Olis kyllä kiva vaan tietää mitä tuola koiran päässä vaan liikkuu treenin aikana.

Aksassa ollaan Sikkasen kanssa käyty muutamissa kisoissa, mutta eipä sieltä oo kovinkaan hirveesti oo kotia kerrottavaa tullu, eli hylly-rivi jatkukoon. (ja siksi vain Sikan kanssa oon kisannu että mun vapaapäivät on osunu aina niin että lähellä on just niinä päivinä ollu vaan ykkösten kisoja). Treeneissä on Sikan kanssa kulkenu eritoten hyvin. ollaan tehty asioita mihin en olis puolivuotta sitte uskonu kykeneväni. Eli treenit sujuu mallikkaasti mutta kisoissa mulla onki ongelma. Toissa kisoissa huomasin että mä saan jotenki sen jäätävän kiireen ittelleni ja sen myötä moi asia kusee. Nyt olis Sikan kanssa tarkutus vaan kisata niin että mä saan itte pidettyä itteni zen-tilassa enkä kiirehdi ja ajattele sitä mun henkistä kiirettä. Tää vaatii vielä pirusti töitä, mutta eiköhän se siitä.

JOtain poikkeavaaki ollaan päästy tekemään. Tytöt nimittäin pääsi Pompan uuden malliston kuvauksiin mallin hommiin. Kuvaajana oli Pätysen Jukka. Oli kyllä sangen hauskaa hommaa ja tytötki tykkäs. Ja se että niin helppoa ku koirat toimii ku ajatus. Saa taas olla niin ylpee mun tytöistä. Nyt vaan ootellaan että mallisto julkastaa ja meki saadaan sitte kuvat ittellemme :)

maanantai 14. elokuuta 2017

Viikonlopun aksat

 Nyt viikonloppuna oli omat kisat Kivikossa, mihin oli ilmonnu molemmat tytöt. Lauantaina Sikan kanssa 3 starttia, tuomarina Minna Räsänen, mutta oli tuomariharjoittelija Tommi Raita-Aho. Täytyy myöntää että olin positiivisesti yllättyny että oli noin suorat radat. Kunnon perinteiset ykköstenradat, eikä mitää kikkailuja, edes ykkösillä (mitä on ollu viimeaikoina sangen paljo). Toisaalta mietitytti, että kuinka pysyy Sikkanen lapasessa ku pääsee luukuttamaan. Mutta pääsi myös Sikka yllättämään, sillä pysyihän se. Ekalta radalta hylly, koska kepeiltä virhe mitä en korjannu. Renkaan hajotti selällänsä.No Sikkaa tuommonen ei haittaa, eikä siitä tullu mitää. Mutta hyppäskyllä kaukaa ja en tiiä oliko jo lukinnu edessä olevat kepit minkä takia moinen hyppy..  Toisella radalla vähä lähti malilla homma lapasesta, mutta ei pahasti.  Tai niin pahasti mitä kuvittelin. Vikalla hypärillä oli Sikka taas lapasessa. Mutta. Sainpahan taas todeta ettei kannata riemuita liian aijjoos. Muuten puhdas rata, mutta tulihan se vimppa rima alas...

Sikan ratoja:







Eileen Aavalla oli edessä oma puhde, tuomarina Leena Rantamäki-Lahtinen. Ja olipas sangen mielenkiintoset radat: hyvin suoralinjasta, mutta sitte melkosia killereitä ja lyhyitä estevälejä. Toki siinä mielessä mukava ettei ollu mitää kovin jäätävää syherrystä missä on vaan takaakiertoja takaakirtojen perään. Radat näytti tosi helpolta, mutta oli kuitenki vaikeita. Eikä tuloksilla kyllä juhlittu. Aavan saldona oli hylly, 10 ja 15. paljon hyvää, mutta paljon on taas aisoita treenilistalla

Aavan rata:


sunnuntai 13. elokuuta 2017

Leireilyä ja aksakisoja

Mulla on tänään mun kesäloman toisen osan vimppa päivä. Täytyy myöntää, että kalenteri oli kyllä niin täynnä kaikkee että eipä ollu lomasta kovinkaan hirveesti tietoo.
Alotettiin loma 30.7 aksakisoilla Janakkalassa Aavan kanssa. Hitto ku silloon oli lämmin. Ja Jankkin ulkokentät ku on sielä hiekkakuopalla, mihin ei tuule. Eka rata oli huono ja tultiinki pois kesken radan. Olin itte ihan veltto paska, ja niin oli Aavaki. Toiselle radalle skarpattiin, mutta ei se siltikää ollu mitää parasta Aavaa. Kaks ekaa rataa oli agiratoja, joista molemmilta radoilta hyppäs kontakteja vähä sieltä ja täältä. Arrggh. Vikalle radalle joka oli hypäri sain kerättyä itteni ja tehtiinki hyvää rata kolmenneksi vikalle hypylle saakka. Siinä saksalaisessa Aavalle tuli ihan  j ä ä t ä v ä  arviointi virhe ja hyppäs ihan riman päälle, joten hyl sieltä. Harmittaa!! Se olis muuten ollu ainoa nolla siltä radalta.

Aavan rata:


Viikon aikana käytiin purutreeneissä, aksaamassa ja kaikkee muuta. En rupee sen enempää avaamaan treenejä. Mutta viikon odotus päättyi perjantaina, silloon alkas tokoleiri Hartolassa, Kunkkulan koirakeskuksessa. Kouluttajina leirillä oli Antikaisen Tiltu ja Angelica Leiman, tutummin Ansu. Leiri alkoi siis perjantaina iltana Tiltun luennolla tokokoiran kouluttuksesta ja taitojen ylläpitämisestä. Lauantaina omat treenit alkoi heti aamusta omalla vapaatreenillä porukassa. Sen jälkeen oli Tiltulle oma treeni. Lauantain aiheena Tiltulla mulla oli seuruu ja sen mielentila. Itse seuruussa ei oo kovinkaan mitään ongelmaa, mutta mielentilassa on. Samalla mietittiin meijän alkurutiineja nimenomaisesti tokoon, ja sitä mitenkä saisin Sikan erottomaan tokomoodin pk-tottismoodista. Enempi meillä meni aikaa höpöttelyyn, ku mietittiin mikä toimii, mikä ei. Mutta tähän asti oon pistäny Sikan maahan ja muutama nami nenän eteen, käskyllä saa ottaa. Tällä tyylillä tuun jatkamaan. Mutta mietittiin sitä seuruuta. Tiltu ehdotti että kun Sikka tulee aina perusasentoon automaattisesti ja on skarppina, että jättäisin kaikki sivu- ja seuraakäskyt pois. Testattin tätä ja hyvinhän se toimi. Eikä Sikka nostanu kierroksia (tekee sitä aina ku sanon jonku käskyn). Tiltu perusteli sitä sillä, että Sikka on aina kartalla mitä tehään. Ja se on koira jonka on pakko tietää mitä tehään, joten voin hyvin jättää käskyjä pois niin paljo ku mahollista. Tiltu myös ehdotti että jos on tarpeen nii voisin opettaa jonku muun käskyn kun tuo sivu- jolla ei olisi niin suuri merkitysmielentilan kanssa. Koska sillä käskyllä sikka nousee. Mutta tuo uus käsky olis vaan pieni muistutus. Käytiin myös pikasesti läpi meijän kiertoa sillä siinä tulee ääntä. Tiltu sanoi, että Sikka kyllä tekee sen hyvin, mutta pitäisi saada enemmän sislätöä siihen menoon tötsälle. Nyt tehtiin kiertoja muutamalla pysäytyksellä niin että pysäytin palkkasin namilla kädestä ja siitä lähetin kiertämään. Teki hiljaa. Tiltu sanoi että välillä voi pysäytyksestä pistää suoraa kiertämään , ja välillä palkkaa ja sitte kierto. Itse pysähdykset oli kyllä hyvät (tein seisomisia ja maahanmenoja).
Sunnuntaina Tiltun kanssa pureuduttiin meijän  noutohin. Ensin tehtiin erilaisia noutokapulasta luopumisia, koska se on ainoa keino onneen. Lopuksi palkaksi pääsi noutamaan. Itse nouto oli sangen hyvä , eikä siinä ollu mitään sanomista. Edes Tiltulla.  Koska aikaa jäi, otin aiheeksi vielä voittajan ohjatun. Ogelmana on ne kapuloittin viennit ja seuruu. Nyt palkkailin pelkästä viennistä kontaktista, sillä jää niihin jumiin. Siihen ei oikeen auta ku vaan tehdä niitä. sitä tehtiin omana. Toisena osana oli se seuruu, sillä kapuloita kohti seuruu oli hirveetä. ja on edelleen. Se että sanon Sikalle, nii ei auta,joten Tiltu sanoi että aina ku kontakti tippuu ja ei oo korrekti nii koira samantien istumaan ja itse meen muutaman metrin päähän odottamaan. Ku koira on taas siinä aktiivinen mua kohtaan niin sitte tuun koiran viereen ja jatketaan matkaa. Tää lähti toimimaan yllättävän hyvin.
Ansun kanssa katottiin meijän eteentuloja, mutta niihin ei saatu oikeestaa mitään uutta. ja oon vähä skeptinen sen ideoihin. Tai oikeestaa tiiän jo että ne ei toimi.
Mutta näin kaiken kaikkiaan mahtava leiri, ihan loistavassa seurassa. Niin parhautta.

Maanantaina otettiin illasta auton nokka kohti Kotkaa. Käytiin nimittäin Sikkasen kanssa juoksemas iltapuhteena 3 aksarataa. Sielä tuomarina oli Pertti Siimes. Täytyy myöntää, että ykkösten radoiksi oli hankalat radat. Ja mistä lähtien ykkösillä on vaikeita putki-aa -erotteluja?!?  Eka hypäri oli melkosta kaaosta. 2 vimppaa agirataa oliki sangen hyviä. Toisella radalla koitui kohtaloksi väärä putkenpää, muuten puhdas rata. Viimesellä radalla näkyi jo väsy molemmissa. Mutta siihen nähden hyvä rata tehtiin vaikka hyllytettiin.

Tiistaina ja keskiviikkona käytiin purutreeneissä. Sikka oli edellis viikosta selkiytynyt huimasti vietin vaihdoissa. Ihan ku eri koira. Keskiviikon purujen jälkeen ajettiin suoraa Jaanan ihmenäppien käpelöitäväksi, koska olin varannut molemmille käsittelyajat. Sikka oli yllättävän hyvässä kuosissa. Siihen nähden että en oo käyttäny sitä missää varvasonnettomuuksien jälkeen (eka Jaana oli lomalla ja sitte Sikka juoksi ja vielä Jaana oli uudestaan lomalla). Etupäässä ei ollu yhtää mitää, niskassa pientä kireyttä, mikä johtuu puruista. Ainoo oikeen jumi-jumi oli löytyi vasemmasta kyljestä, joka vaikutti niin etu- kuin takareiteen ja nivuseen. Aukes silti sangen hyvin. Ja Sikan perinteinen jumipaikka. häntä. Muuten ei yhtää mitää. Aava oliki enemmän jumissa. Koko koiran etuosa puoleenselkään asti ihan jumissa. Pahin oli niska, mihin oli tullu oikeen kunnon jumipaukura. Aikas kauan Jaana teki töitä, että saatiin niska auki. Myös lantio oli jumissa, mutta se lähti helposti aukeamaan. Toinen melkopaha jumi oli molemmat sisäreidet ja sieltä oikeestaa kaikki mikä vaan mahan alla on , nivusista mahan alle. Jaana ihmettelikin että Aavalla ei oo ollu virtsankarkailua, koska oli niin pahasti jumissa. On kuulemma hyvn yleistä jos on noin jumissa.

Vielä muutama kuva tokoleiriltä. Kuvat: Sanna Piironen




Sikan ohjattu


Ja joku väittää että toko on vakavaa ;)

Kapulasta luopumistreeniä