torstai 20. heinäkuuta 2017

Kesäkuulumisia

Täytyy myöntää että nyt ollaan oltu vvähä laiskoja treenien suhteen. Toki siihen on vaikuttanu sekin, että molemmat tytöt on juoksee nytte. Aava jo lopetti juoksunsa ja Sikanen on juoksujen suhteen loppusuoralla. Onneksi nämäkin juoksut rupee olemaan takana päin. Nimittäin viimeset kaks juoksua Aava on ollu helppo ja eikä ne oo vaikuttanu neitiin kovinkaan hirveesti, mutta nytte on taas on *syvä huokaus*.  Aava lopetti taas syömisen, mitä ei oo tapahtunu hetkee. Toki sinällänsä siiä ei oo mitää uutta. Mutta muutenki kusipää-ilmiö nostaa päätään. Aavasta tulee tosi rasittava ja meinaa vaan itteltä mennä hermo. Ja tietenki, koska Aavalla juoksut on vaikuttanu paljon, niin niinhän ne on nytte vaikuttanu Sikkaseenki. Tähän asti Sikkasen kaikki juoksut on ollu äärimmäisen helppoja, eikä ne oikeestaan oo vaikuttanu yhtäää koko koiraan. Mutta nyt . Erona että Sikka ei lopeta syömistä. Toinen kummallinen asia on nyt vasta ilmenny, että siitä tulee rapsutettava koira. Siis niinku normaali koira konsanaan. Sikkahan ei tykkää yhtää että sitä rapsutetaan tai silitettään. Eikä se koskaa kerjää rapsutuksia. Jos istut sohvalla vaikka telkkaria kattoen, se tulee kyllä kylkeen kiinni ja nukkuu kiepillä, mutta silittää tai rapsuttaa ei saa. Kummallinen elukka.

Mutta jotain hyvääkin juoksujen takia. Koska treenit on ollu vähissä nii ollaan käyty paljon juoksemassa tyttöjen kanssa. Nyt oon pyrkiny juoksemaan 3 juosulenkkiä per viikko, missä oon pysyny hyvin. Sikka on saanu vetää ja Aava edelleen hölköttelee vieresä. Kovin kovavauhtisia lenkkejä ei olla tehty, niin että vauhdillisesti tytöt joutuu ravaamaan reippaasti. Eli tytöt on saanu hyviä ravilenkkejä pituudeltaan 6-11 km. Sikan käskykäännökset on menny hurjasti eteenpäin ! Auttoi suuresti ku vaihdoin ohjatun oikeen ja vasemman pois (tilalle tuo ja hakee) nii pysyy Sikalla suunnat nytte selkeenä. Jess!!

Aavan kanssa käytiin heittämässä HAUn kisoissa kaks starttia. Tuomareina oli agiradalla Kari Jalonen ja hypärillä Viitasen Anne. No eipä niistä kisoista jääny kovin hirveesti jälkipolville kerrottavaa... agirata joka oli sisällä nii oli myöhässä vaikka kuinka mutta oli sielä muutamat hyvät pätkät. Mutta hitto en edelleenkään tykkää siitä pohjasta. vaikka kuinka yrität juosta, nii ei sielä kyllä liiku mihinkään. No kohtaloksi koitu kepit. Sieltä virhe ja sählättiin muutenki nii saatiin "yliaika vitonen" ja taittiin olla sijalla 6. tai 7. Hypärillä meidän kohtaloksi koitui yllättäen taas kepit... Kepit oli helti kolmantena ja ku ne kusi nii oma ohjaus lysähti ihan samalla. taittiin saada 15. JOten keppitreeniä, keppitreeniä... Ainoo positiivinen asia oli että yhtää rimaa ei tullua alas. Mikä on aikas hyvin Aavalta sillä nuo oli toiset kisat hallissa (ekat oli viime talvena) ja pihalla ei olla vielä käytykkää.

Mutta nytte ruvetaan taas virkistymään treenirintamalla ku selvitään juoksuista :)





torstai 6. heinäkuuta 2017

Jaahas ja taas mennään

Pistetään taas pientä kertausta mitä ollaan taad saatu aikaseksi tyttöjen kanssa. Sen verran oon itte saanu aikaseksi että ostin puhelinta varten jalan että on helpompi kuvata omia tekemisiä. Nyt onki tullu kuvailtua, ja poistettua, sitä mukaa videot ku on treenattu ja kattottu lävitte.
Sikan ilmosin taasen seuraavaan tokokokeeseen ja sen jälkeen pääsee neiti tauolle ainaki kisaamisen suhteen. Mutta kattotaan kuinka käy tuo vireen kanssa. Nyt on tehny suht kivasti töitä hyvällä moodilla, mutta tuo pillipiipari edelleen nostaa päätään valitettavan paljo. Arghh.... muuten tokoilu on ny jääny vähä vähemmälle ja tytöt on keskittyny uimiseen lämpösinä päivinä. Tosin, itte menin taas vähä telomaan selkäni. Nii jäljelle tai mitää muutakaa en kovin hirveesti oo voinu tehä reiluun viikkoon. Onneks se rupee olemaan kunnossa nii pääsee taas touhuamaan
Mutta. Sikan kanssa ollaan hinkattu ohjattua ja oikeelta puolta ku se on hankala. Yllättäen nyt oikee puoli toimii , mutta vasen on nyt se hanakalampi. Hitto ku sen tasapainon löytäminen on yllättävän vaikeeta... Muuten ollaan nyt muutaman kerran tehty oikeen liikkuroituna niin että joku muu vie kapulat. Nii ei mitää ongelmaa. Jonkun verran Sikalla on epävrmuutta siinä mihin SIkka kattoisi kapulotten viennin ajan.  Ollaan myös hinkattu ihan vaan perusasentoa. Sikka kun tulee pa:seen nii takaapää on suora mutta edestä vääntää ittensä kieroon ku kattoo mua ja painaa. Eli että saatais pa:t huomattavasti siistimmäksi. Ne rupes yllättävän nopeesti paranemaan. Myös seuruun pysähdyksissä. Ja jotta meijän hinkkaus treenit ei loppuisi nii ollaan hinkattu myös eteentuloja. Niissä meinaa musta katottuna jäädä vasemmalle vinoon. Mutta jatketaan näitten hinkkaamista. Kiertoa ollaan yritetty saada hiljaseksi mutta huoh... jos on häriötä (kapuloita , leluja yms) matkanvarrella nii tekee nätisti hiljaa kierron. Heti ku otat pois nii tulee ääni. Sama koskee jos on nameja joko matkanvarrella tai tötsän takana. Mä en oikeen tiiä mitä mä tekisin. Toisaalta tällänen kierto on vaan avossa, koska evl kierrossa on esteet ja kapulat nii on hiljaa. Nyt meillä on ollu noutokapulat pannassa oikeestaan pari-kolme viikkoa, ei olla koskettukkaa noudon muodossa (paitsi ohjatussa missä ei tuu heitto liikettä) tää on auttanu yllättävän paljon kapuloihin kiinni jäämiseen. Onhan ne kierrokset korkeella mutta luopuu kapuloista yllättävän hyvin.
Käyntiin piiitkästä aikaa myös Talissa tekemässä pk-puolen esteitä. Ei ollakkaa tehty varmaan puoleen vuoteen. Ja muutenki tais olla Sikan kolmas tai neljäs kerta metrisellä. Hieman oli taas tekniikka hukassa. Sikalla oli puhtaasti onhelmia arvioida mistä kohtaa pitää lähtee ponnistamaan ja veti jalat allensa hypätessä. Mikä sinänsä oli kummallista sillä aksassa ojentaa nätisti taaksepäin.  Takasi päin tullessa hypyt oli hieman parempia. Mutta kyllä siinäki tekniikka kusi. Muutaman kerran tais kolauttaa mutta kyllähän se siitä yli menee ja helposti. Joten totesin että pitääpä nyt vähä käydä tekemäs esteitä useemmin ku puolen vuoden välein , niin ehkä se tekniikkaki pysyis muistissa.
Puruissa on neiti menny taasen eteenpäin pitäis pistää joku päivä tännekki videoo :) vaikka kaikki treenit ollaan videoitu pääsääntösesti Jussin ansioista nii eipä niitä oo tullu ladattua nettiin saakka.

Käytiin maanantaina tekemässä esineet tyttöjen kanssa. Alkuperäsen suunnitelman mukaan oli tarkotus tehä samalla tytöille janatreeni. Mutta , vesisateen jälkeen ku oltiin mettäs nii voin sanoo että hyttysten määrä oli ihan käätävän moinen. Joten tyydyin vaan esineisiin. Talloin täysmittasen tuudun mihin pistin kolme esinettä: takanurkkiin ja ihan eteen eli keskelle olisko ollu 3 metrissä. Vein esineet valmiiksi. Sikka painatti suoraa taakse etuesineestä yli mutta löysi hyvin helposti vasemman takaesineen. Toisella lähetyksellä taas ihan etuesineen päältä ja juoksi taas nätisti hakemaan toisen takaesineen.  Seuraavalla lähetyksellä painatti taas etuesineen yli, kutsuin takasi ja lähetin uudestaan. Ja vasta sitte nousi se etuesine. Välillä vaan ei oo nenä auki pienellä malilla.
Aava sentään nosti tpisella lähetyksellä etuesineen, mutta juoksi seki ekalla esineen yli... mutta muuten molemmat teki oikeen nättiä työtä ja esineet nousi nopeesti.

Aksapuolella ei olla suuremmin tehty mitää: Sikan kanssa ollaan tehty muutamia jarru/kasaamistreenejä. Sillä rintamalla ei mitää uutta... se on hankalaa... Kerran kerettiin käymään Agility Akatemialla Juhan treeneissä. Voin sanoo että tuli taas semmonen pieni aksamasennus tuon Sikan kanssa. Ratana oli taas ei mikää helpoimmasta päästä oleva (varsinkaa rytmityksellisesti) rata. Ja hitto ku mä en osaa rytmittää tuon jättiloikkijan kanssa. En osaa niin en osaa.
Mutta aksapuolella ees jotain positiivista: Aavan keppien häiriötreeni on menny eteenpäin. Siis jonku verran, mutta tekemistä vielä on.

Tänään käytiin piiiiiiitkästä aikaa Heidin ja Pojun kanssa tekemässä jäljet. JÄlkien vanhetessa tehtiin jättiläismäinen esineruutu. Veikkaisin että se oli 70x60, esineet takakulmissa ja jossain keskipisteen etupuolella hieman oikealla puolella. Yllätyin kuinka hyvin molemmat tytöt irtos niinki kauas. Hiemn joutui molemmat tehä töitä mutta kumpikin löysi kaikki supernopeesti. Tytöt <3
Sikalle jälki oli Heidin talloma , 600 m, 6 keppiä, vanheni reilun tunnin. Heidi ei merkannu jälkee ku alun ja kolme kulmaa mikkä jäljellä oli. Voi huoh mikä kaaos jälki. Jana oli hirmu nätti, tarkisti takajäljen mutta lähti oikeeseen suuntaan. Mutta siitä alkoiki kaaotus. Vauhtia oli enemmän ku laki sallii, ja pyöri ja sähläs sen minkä kerkes. JOtenki kummasti selvittiin silti loppuun saakka. *erittäin syvä huokaus*


Tytöt pääsi vielä uimisen jälkeen poseeraamaan lupiinien keskelle:





keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

Loman loppu ja heikkoa suoritusta

Meikäläisenkin ihan ensimmäinen kesäloma ever (vaikka töitä on tehty aikas monta vuotta) päättyi eilen ja palasin tänään takaisn sorvin ääreen työmaalle. Okkei, mistään jätti lomasta ei ollu kyse sillä pidin nytte 2 viikoa ja elokuussa odottaa seuraava 2 viikkoa. Pitkälti tytöt on saanu vaan lomailla mutta vähän ollaan saatu aikaseksi.

Muutaman kerran käytiin Talissa puruissa. Sikka on menny hirveesti eteenpäin vietin vaihtojen kanssa. Vaihtaa sangen nätisti ja haukkuki rupee kuulostaa haukkumiselta, eikä siltä ku sikaa tapettais. Vaikka ikuinen kimittäjä se tulee aina olemaan :D

Reilun viikon verran kerettiin käymään oikeen kotona kotona etelä-pohjammaalla. Sielä saatiin yks vklp kulutettua ahkerasti KAuhajoella aksa-kisoissa molempien kanssa. Tuomarina molempina päivinä oli Timo Teileri. Täytyymyöntää että pikkusen pisti naurattamaan koiramäärät kisoissa. ykkösissä makseja oli 5 ja kolmosissa huikeat 8. Tai sitte män oon jo tottunu täälä etelässä huomattavasti isompiin kisoihin.
Lauantaina oli ykköset luvassa ja mukaan kisaamaan lähti myös Miisa-sisko oman Ele-shelttinsä kanssa. Sikan kanssa ei näistä kisoista kovinkaan suuresti jää kerrottavaa jälkipolville... Ekalla agiradalla neidillä keitti yli jo heti alussa . Toki odoteltiin lähistöllä aika pistkään jonka takia nosti kierroksia vielä entisestään. Mutta rimat lenteli, eikä kontaktit pitäny yhtää... aaarrrggghhhh. Toki ohjauksellisesti olin ihan Aava-moodissa, joten silloon lähtee aina Sikalla sokka irti. Ekan radan jälkeen kävin juoksuttamassa neitiä viereisellä pellolla että sais vähä rauhallisemman koiran seuraavalle radalle. Toisena myös agirata. Tällä radalla me mentiin yhessä ja neiti tuli jopa ohjauksiin. Harmittavasti väärä putken pää joten hylly. Ihan ei neiti enää pystyny lopun puomille pysähtymään ku tuli niin lujaa, toki pysähtyi, mutta ei kontaktille, koska oli jo hylly alla nii otin uusiksi. Mutta huomattava parannus versus eka rata. Kolmantena oli hypäri. Siinä oli paljon ansaesteitä ja tutustumisessa jo mietin että kuinkakohan käy... Alku oli selkeesti hankalampi ja loppu oli vaan rallattelua. Sikan kanssa tehtiin nätisti rataa yhdessä esteelle numero 9 asti mutta sitte lähti sokka irti. Toki myönnän ittellä tuli semmonen pieni huh- efekti ku selvittiinhankalista paikoista. Joten mitä tää osottaa. Ei saa yhtää "hengähtää" vaan pitää mennä tiukkana loppuun saakka. Mutta sylikyydillähän neiti tuli sitte pois radalta. Miisalle kuitenki isosti onnea sillä sai nollavoiton ja luvan.
Sunnuntaina otettiin siis Aavan kanssa taasen nokka kohti Kauhajokea. Eipä Aavankaan osalta jääny kovin hirveesti jälkipolville kerrottavaa. Tiesin jo heti alkuun että ekalla radalla tulee rimoja alas, sillä uus pohja. Se vaan vaikuttaa niin pirusti Aavaan... Ekalta agiradalta tais tulla huimat 30: keppi virhe (oli tosi tiukka avokulma putkesta ja meni tokaan väliin) , sekä keinulta virhe. Loput tuli rimoista....Silti oltiin sijalla 3. Toiselle radalle vähä petrattiin: tuloksena 15. Mukaan mahtui 1 kielto putkeen mikä meni omaan piikkiin ku lähin hätiköimään jatkoa, aan alastulo ja yks rima, silti siitä sija 2. Voin sanoo että molemmat radat oli niin jäätävän rumia että hävettää... oonko muka joskus jotain agilityn tapaista harrastanu?? Vimppana hypäri, joka jo rupes näyttämään agilityltä. Sieltä valitettavasti hylly sillä aattelin Aavan tulevan mun puolivalssiin enempi, mutta ei tullukkaa ja hyppäs hypyn väärältä puolen. Mutta nyt oli havaittavissa jonkinlaista taistelu tahtoa ja se että mä oikeesti uskalsin liikkua ja jättää koiran hoitamaan oman tonttinsa. Kotiin päin ajellessa totesin että Aavan oon vaan enempi ja enempi tullu sitä röyhkeyttä mitä oon kaivannu. Ja saakelin possu näykkäs mua ku tultiin maaliin. En olis ikää uskonu Aavasta, mutta erittäin positiivista. Aavalla on myös itsevarmuus noussu hurjasti joten nyt mun pitää oikeesti jättää se beibi sittaaminen pois ja ruveta liikkumaan. Hitto ku se oliski noin helppoa. Totesin myös että kisavireessä ei toimi kontaktit. Enkä mä kyllä niihin luotakkaa kisoissa. Eli asia mille pitää tehä jotain. Tässä vielä Sikan toinen rata, joka oli jollain lailla julkasu kelponen... harmittaa etten tehny vastakäännöstä tuohon muurille, sitte se olis menny oikeeseen päähän putkea...



Kereettiin me käymään Sikkasen kanssa tokokokeessa Tampereella. Eipä siitäkää jääny jälkipolville kerrottavaa. Ittelle vaan hyvänen vitutus. Joudun tässä kohtaa todeta että ei ihan parhaimmasti järjestetty koe. Koe oli siis koulun kentällä missä harmaa hiekka. Ruutunauha oli kulahtunan vaalea violetti eikä sitä todellakaan erottanu maasta, ja totta kai punaset merkit. Koko kokeessa ei ollu ku muutama koira joka löysi ruutuun. Saman näkyvyys ongelma kierto-tötsän kanssa, sillä seki oli punainen (hemmetin hienoo puna-vihersokeelle koiralle) ja tötsästä n. 8 m päässä oli kirkkaan oranssi merkki. Arvatkaapas oliko moni koira sillä merkillä... Muutenkin aikataulu kusi hiemna. Oma luokka ei ollu ku 20 min myöhässä, mutta jäin odottamaan vielä voittajaa (olin luvannut Aavan paikkikseen nollakoiraksi ku ei ollu ku 1 kisaaja voittajassa), niin se oli reilun tunnin myöhässä. Tuomarina oli Vesa Kallio ja tuloksena 3-tulos pistein 214,5. Tässä vielä liikkeittäin:
Paikalla istuminen: 10 istui hyvinki nätisti. Toki pientä jännitys momenttia toi sillä siinä kohtaa ku jätettiin koirat nii kentän laidalla juoksi jänis. Mutta pysyi, eikä elettäkää että olis lähteny.
Seuruu:  6. En tiiä mistä noin huono numero. Harmittaa etten kysyny kokeen jälkeen. Mutta kaaviossa oli pitkä juoksuosuus minkä pomppitapansa mukaan, välissä painoi, kontakti tipahti tasan 2 kertaa. Eipä tuomari tykänny muutenkaan tuon tyylisestä seuruusta mitä muita kattelin. Mutta hei jotain positiivista: Sikka oli HILJAA koko seuruun , siihen mä oon super-tyytyväinen
Liikkeestä seisominen: 8 Edelleenki tuomari ei tykänny seuruusta, nyt ei painanu. Toki pieni ääni kuului, muuten hyvä
Luoksari: 6 Ku jätin maahan nii jäi toinen kyynerpää hieman koholle, ja hivenen rauhaton, eteen jonku verran vino ja ennakoi liikkuriin käskyllä sivulle tulon.
Istuminen  tai maahanmeno liikkeestä: 8,5 Taas se sama pieni ääni lähdössä , muuten hyvä.
Ruutu: 0. bongas hyvin ruudun mutta meni hivenen yli. Enkä saanu korjattua ruutuun. Annoin uuden ruutu-köskyn niin pyöri ruudussa ja lähti tuli maahan puoleen väliin mua ja ruutua, käskin siitä ruutuun nii löysi ja oli oikeella paikalla. Oon kyllä tyytyväinen että löysi sinne ruutuun. Mutta arvakkaapa meneekö ruudun korjaukset treeniin ;)
Nouto: 6 piippas ku sain kapulan käteen, samoin käskyn saatuansa (tää oliki tiedossa että näin tulee käymään). Oli liian tiivis edessä, ja taas ennakoi sivulletulon liikkurin käskystä.
Kaket: 6 Tää harmittaa. Käskin maahan nii jäi taas mun puoleinen kyynerpää hieman ilmaan. Mulkasin sikasta  nii meni kunnolla, Siinä kohtaa ku olin just lähössä nii nousi puoli-istuvaan asentoon, käskin uusiksi maahan. Muuten ihan täydelliset kaket. Vesaki sanoi, että harmittavasti tuon alkusählingin takia joutuu tiputtamaan kutoseksi, mutta ei oo kuulemma nähny hetkeen niin hyviä etujalkakaukoja. Taas saan olla tyytyväinen sillä noudon jälkeen kykeni tiputtamaan mielentilansa ja tekemään hyvät kaket. en olis uskonu!!!
Hyppy: 8,5 Tuli taas tuomarin ielestä liian tiiviksi eteen, ennakoi sivulle tulon mun suun avauksesta
Kierto: 8 ääni, mutta oikeestaa tääki oli tiedossa, huoh...
Kokonaisvaikutelma: 8 . Tuo ääni....tai siis se sama pillipiipari. JOka aina liikkeitten alussa nostaa päätä,  Ja seuruusta tuli sanomista, liika tiivis, samoin ku eteentulot.

Eli summa sumarum. Paljon hyvää mutta plajo huonoa. Tuolle pillipiiparille pitää nyt oikeesti tehä jotain ku siitä rokotetaan niin pirun paljo!!! Ja se ku ne on ne 2-3 piippausta aina liikkeen alussa. Ja enempi pillipiipari pääsee vauhtiin noudossa ja kierrossa...

Sunnuntaina käytiin ottamassa kimppatokot katrin ja Unon, Sinin ja Ässän, ja Sannan, Minnin ja Mymmen kanssa. Yllättääkö jos sanoin että treenattiin ruudun korjauksia. Ja voi pojat ku meni pienen malin päänuppi ihan sekasi mitä pitää tehä... eli treenit jatkuu tehtiin myös kiertoon merkkihäiriöö : paljo merkkejä ja niitä matalempia versioita kierto-tötsän ympärillä. Siinä ei mitää ongelmaa. Tehtiin myös evl-paikkiksia nii saatii hyvää häiriöö

Maanantaina oli piiiiiitkästä aikaa jälki-päivä tytöillä. Molemmille talloin n. 600 m pitkän, 5 keppiä ja vanheni 1,5 tuntia. Olipas kyllä hyvät jäljet!! Sikka jopa keskittyi eikä kaahottanu ja häseltäny yhtää. Aavan kanssa tehtiin kunnon hyvän sunnuntaikävely-jälki, vanhaan tapaan. Molemmilla tytöillä kaikki kepit nousi nätisti. Jälkien vanhetessa talloin kapeen kaistaleen esineitä varte (n. 6x35m) ja tarkotuksen oli testata onko se nenä auki alusta asti molemmilla tytöillä. tein näyttönä kolme toistoa yhdessä esineellä niin että hetsasin oikeen kunnolla ja vein lelun takarajalle. Neljännellä kerralla vein taas näyttönä ja hetsasin oikeen kunnolla, mutta jätin yllärinä eri esineen n. 10 metriin. Kyllä sen molemmat nappas vaikka focus oli hyvin vahvasti takaesineelle. Olin kyllä tästä(kin) erityisen positiviisesti yllättyny.

Eileen kävin tekemässä nopeet aksa-treenit hallilla ku tuli tuo ukkonen. Sikka pääsi tekemään, jälleen kerran, yllätys yllätys kokoomisia ja jarruttamisia hypyille. On se vaan pienelle malille hankalaa jarruttaa. Ei malta nii ei malta. Itsessään Aava pääsi vähemmällä ja treeni oli enempiki mun pääkopalle. En edelleenkään tee niitä sokkareita , vaikka kerkeisin vaikka kahteen kertaan. Oon tästä joskus ennemminki avautunu. Nii tein lyhyttä radan pätkää muutamalla hypyllä missä tulis kiire niihin sokkareihin ja pistin itteni niitä tekemään.. Ehkä mäki vielä näissä kehityn. Hitaasti mutta varmasti...

maanantai 5. kesäkuuta 2017

Turkkusessa

Alotetaan Sikapossun kynnestä. Viime sunnuntaina ku avasin lääkärin tekemön paketin (kyllä ohjeen mukaan piti avata vasta su aamuna vaikka se perjantaina pistettiinki) nii yllätyin suuresti sillä koko ydin oli poistettu. Hyvä puoli siinä on se että kynsu kuivaa nopeesti ja siihen päälle alkaa kasvaa nopeesti uus kynsi, mutta mietitytti että onko kynsi tämän jälkeen enää niin kestävä mitä tähän asti?? Muutamalta kaverilta kysyin, ja sanoivat että tilalle kasvaa "rumempi" kynsi tilalle mutta muuten ei mitää eroa. Joten nyt vaan ootellan ja kattellaan mitä tuosta kynnestä vielä tulee. Muuten kynsi on sangen hyvällä mallilla: sunnuntaina se oli jo täysin kuivanu ja keskiviikko-aamulla siinä päällä oli kokonaan kasvanu kynsi. Eli sangen nopeesti se on parantunu. Toki nytte on ollu kuivat kelit nii toipuminen on menny nopeemmin ku viimeks. Onneksi!! Hiekalla en oo vielä kynnen kans treenata mutta nurtsilla ja keinonurtsilla kylläki. 

Keskiviikkona käytiin puoliksi extemporee reissu Turkuun, tai siis virallisesti Lietoon Jänesniemen Elinan oppiin. Sen suuremmin ei rataa tehty vaan keskityttiin tekniikkaan . Ekaksi keskityttiin kolmos hyppyyn ja sen kasaamiseen. Sikkahan ku ei oikein meinaa kasata , saati sitte edelleenkään jarruttaa ennen hyppyä. Joten  Elina oli hypyn takana vähä muistuttamassa Sikasta. Neiin ilme oli hyvä ekan hypyn jälkeen: mitä hittoa tuo tuola tekee??!!?? Muutaman muistutuksen jälkeen rupes neiti kyllä kasaamaan. Sen jälkeen otettiin aiheeksi kakkoshypyn päällejuoksu. Elina sanoi suoraan että Sikka hyppii puhtaasti siivekkeitten mukaan, ei rimojen. Totta! JOten keskityttiin siihen että saadaan se focus niihin rimoihin. Tehtiin niin että pistettiin 2 siivekettä peräkkäin ja siitä koira hyppäämään, mutta ilman vauhtia koiran turvallisuuen takia. Ekalla kerralla hypyllä hyppäs kyllä mutta SIkasta näki että tuli semmonen ou shit-efekti. Sen jälkeen neiti paransi hyppyjä. Sen jälkeen lisättiin siivekkeitten väliä: ei mitää ongelmaa. Tehtiin samaa takaakierron kautta. Siinä ekalla kerralla ei hypänny ku ei pystynykkää. Sen näki koirasta, että mamma mä yritän mutta tuosta mä en voi hypätä. Sen jälkeen rupes kattomaan kuinka tulee hypylle ja saatiin onnistumisia niihinki. Sen jälkeen otettiin niin että siivekkeet oli vinossa. Tämmösiä pitää tehä lisää kotona. Mutta piirsin sangen hienon havainnollistamis kuvan paintilla että ymmärrätte. Ja mun luvalla saa nauraa tuolle piirrustukselle :)



Tehtiin vielä pituuden jälkeiseen hyppyyn muistuttelua kasaamisesta. Ekalla hypyllä näki hyvin sen ou shit- efektin ja se oliki melkonen loikka ku tajus että hetkonen. Sen jälkeen tajus hyvin taas. Mutta noissa kohtaa kasas ittensä nätisti tuolle kolmos hypylle. Tässä vielä video Elinan treeneistä.




Perjantaina ja lauantaina käytiin vähä tokoilemassa mutta ei sen suurempaa. Ollaan jatkettu SIkasen kanssa tunnaritreeniä, mikä sujuu jo suht hyvin. Toistoja ja varmuutta neiti tarttee. Tehtiin ohjattu jota jouduttiin yllättäen hinkkaamaan... oikeen hakeminen meinaa olla välillä hyvinki vaikeeta. Vasemman kans ei mitää ongelmaa. Ja jos haetutin sen vasemman nii jäi siihen aika pahasti kiinni. Lauantaina tehtiin häiriötreeniä ruutuun: matkanvarrella oli patukka ja pallo ja merkkejä oli niin matkanvarrella ku ruudun vieressäki. Patukkaan kerran vilkasi matkalla, mutta muuten teki hienoja ruutuja . Hyvä pieni Sikapossu <3

Sunnuntaina otettiin taasen auton nokka kohti Turkua, tai taasen Lietoon TSAU:n hallille. Tällä kertaa käytiin Esa Lehdistön koulutuksessa. Ihan aluksi käytiin rata yhessä läpi ja sen jälkeen mentiin virtuaalikoiran kanssa. Eli mentiin rata läpi just niin ku ohjaisit koiraa kaikki käskyt, kehut piti tehä ja mikä hankalin asia: kattoa koiraa: kaikki ponnistuskohat, alastulokohat niin ku oikeesti pitäis mennä. Hitto oli vaikeeta kattoo sinne missä se koira periaatteessa olis. Ja Esa vielä kellotti meille ajat. Ja muut kattoi ja mietti missä kohtaa ohjaaja kusisi homma eli koira hyppäis hypyn väärinpäin tms. Äkkiä oppi näkemään missä ohjaaja oli koiran linjalla. Näitä pitää niin ruveta tekemään!!
 Oltin saatu rata etukäteen ja mieti että mitähän tästä tulee ku oli niin paljo ansaesteitä. Meidän treeniaika oli jaettu kahteen eli 10 + 10 min. mikä oli hyvä. Ekalla kympillä tehtiin pelkkiä esteenohituksia koska meinas olla vähä hankalaa pienelle possulle. Samoin saatiin vinkiksi että lyhyt rata missä pitäis esim tehä poikkari vasemmalle mutta enne  poikkaria pitääki koiran tulla ohjaukseen ja pyörähdetään kerran ympäri oikeen kautta ja sen jälkeen lähetetään koira poikkariin. Yms. eli enne ohjausta pyöri koiran kanssa kerran ympäri just vastakkaiseen suuntaan ja sen jälkeen ohjaa hyppy. Toinen mitä Esa neuvoi oli että raivaa ensin ittelle kentälle selkeen tilan kentän päästä päähän. Sen jälkeen viedään lelu toiseen päähän kenttää yhessä koiran kanssa = ohjataan suoraan lelulle. Näitä pari toistoa , mutta sen jälkeen taas "ohjataan" koiraa mutta puolessa välissä taas mennäänki ympäri kerran ja sitte vasta lelulle. Eli saadaan koira hereille niihin ohjauksiin. 
Toisella kympillä tehtiinki rataa. Ekalla kerralla olin puhtaasti vitoshypyn jälkeen olin pahasti koiran linjalla joten otti kutosen takaakiertona. Toisella kerralla onnistuttiin. Sitte puomin jälkeinen elämä. Ekoilla kerroilla juoksin kiertäen aan, mutta ei vaan nauhti riitä... ja ku näen että en kerkee nii luovutan samointein. Sen jälkeen leijeröitiin aa, ja kyllä sinne kerkes. En olis ehkä ikinä leijeröiny noin, mutta kyllä se vaan toimi. 12-14 väli meni hyvin , kerran olin myöhässä ohjauksest nii Sikanen kävi hakemassa muutaman lisähypyn. Eniten mulla oli ongelmia 15 putken kanssa, en millää meinannu saada sitä ohjattua. Esaki nauro mulle ku totesin että hitto ku rautalanka ei riitä vaan tartten ratakiskon. Mutta hitto soikoon onnistuttiin. Ja päästiin jopa aalle. Sen enempää ei kereettykkää. Tykkäsin kyllä kovasti Esan tyylistä!! Painottaa hyvin paljo siihen että mistä koira hyppää ja mihin laskeutuu ja missä menee koiran linja. Ja oli hyvin positiivinen kouluttaja. Sikasta sanoi että ku vaan töitä tekee nii tuosta koirasta kuullaan vielä. Katotaan mitä tulee ;D
Tässä on myös video Esan treeneistä:




lauantai 27. toukokuuta 2017

You can´t be seriously

Kyllähän mulla kerkes aikaslailla olla terveenä huimat 1,5 viikkoo kun TAAS Sikapossu onnistui telomaan kyntensä. Käytiin eileen kuorituttamassa se ja nyt taas ollaan saikulla. Huoh. Täähän oli sama varvas missä se haavaki oli. Juteltiin lääkärin kanssa nii se veikkas että tuo kynsi oli jo saanu osumaa siinä vaiheessa ku haavaki oli tullu, mutta koska kynsi oli ehjä joten ei oo oikeestaan hatannu elämää. Keskiviikkona käytiin aksatreeneissä ja Sikka taas ei meinannu pyöristää omaa linjaansa ja hyppäs päin siivekettä.  Yllättäen sen takia neiti vähä löi jalkansa. Olin menossa omiin tokotreeneihin vielä illalla nii rupesin kattomaan jalkaa nii koko kynsi heilui ja oli sieltä muutama veritippaki tullu. No eihän se auttanu ku soittaa lekurille. Sen verran ajattelin omaa kukkaroa (ku se muutenkaan ei oo kuihtunu näitten ell käyntien takia) nii en viittiny mennä tosrtaina päivystykseen ku oli pyhäpäivä. Joten käytiin siis eilen. Eli nyt meillä ollaan taas tumppujalka ja hoidetaan ja huolletaan tuota jalkaa. taas. Onneks nyt on kuivemmat kelit, mitä viimeks. Mutta näillä mennään. Onhan tää silti suruhupaisaa!!! Ja on tää kyllä saakelin huonoo tuuria. Toisaalta turhaa sitä jäädä kotiin mököttämään ja itkemään ittensä uneen. Me mennään taas sen mukaan mitä kynsi antaa periksi.

Mutta ollaan me jotain saatu aikaseksiki ku oltiin kunnossa. Mulla oli pari viimestä tiistaita iltavuoro että ei päästy Katin treeneihin joten vaihdettiin vuoroa ja mentiin molemmilla kerroilla keskiviikkoina Maiju Korhosen treeneihin. Molemmilla kerroilla pääsi Sikapossu aksaamaan. Ja taas saa olla tyytyväinen mun pieneen possuseen. Se oikeesti kääntyy ja tekee nii saakelin hyvin töitä. Molemmilla kerroilla tehtiin joihinki paikkoihin testauksia mikä toimii possulla parhaiten. viime viikon radalla eniten ongelmia oli esteillä 4-8 ku testailtiin mikä toimi. mutta saatiin hyvin pätkiä ja kyllä se koiruus vaan kääntyy ku sen pistää kääntymään. Olin tyytyväinen rataan





Keskiviikkona Sikka oli ehkä hieman tavallista vauhdikkaammalla päällä, mutta silti oli hyvin kuulolla. Ensin taisteltiin 4-5 väliä sillä Sikkanen kävi helposti hakemassa ykköshypyn. Mutta ku vaan otin kunnolla haltuun nii onnistuihan se. Keppien jälkeen kokeilin eka saksalaista mutta juu ei. Sen jälkeen tehtiin kutoselle pakkovalssi ja kyllähän se toimi. Olin yllättyny kuinka hyvin Sikanen kesti että juksin noinki paljo edelle että kerkesin ohjata. Ysille tein sylkkärin mikä toimi ihan joka kerta niin täydellisesti .  Hypylle 13 tein takaaleikkauksen , mutta Sikanen ei meinannu lukee sitä millää. Se luki sen kokoajan vastakäännöksenä, vaikka kuinka yritin kääntää jo ennen ku neitti hypäs. Palkan kanssa saatiin sitte onnistumaan. Pitemmälle ei tehtykkään. Pätevä pikku-neiti






Aavan kanssa ollaan otettu projekti nimeltä keinu. Pikku hiljaa ruvetaan saamaan semmonen vauhti mitä haluan, mutta töitä on silti tiedossa. Samoin ollaan tehty kaikenlaista kepeille, mutta ne treenit jatkuu.

Mutta onpas tässä taas sattunu muutaki kivaa, sillä me ollaan Sikasen kans käyty muutaman kerran taas puruissa. Hitsit ku on taas ittellä motivaatioo. Toki vaihdettiin mottu-puolelta pipoilemaan mutta ei haittaa. Ja joo oon sanonu että se on tylsää että on saman kaavan mukaan. Ja edelleen oon sitä mieltä ja oon ristiriidassa siinä suhteessa. Mutta näitten muutamien kertojen perusteella Sikka on kyllä saakelin hyvä ja edistyy ihan jäätävän nopeesti. Vaikka viimesistä puruista on melkein vuosi nii neiti on kasvanu ihan jäätävän määrän siitä mitä se oli. Ja en siis mitenkää ettiny ittelleni minkäälaista paikka mihinkää ryhmään vaan tää tuli vähä tällee salakavalasti: olin menossa kattomaan Heidin ja Pojun treenejä sillä Heidi on treenannu sakemannien rohkeuskokeeseen muutaman muun näyttiksen kanssa. Meillä on ollu jokauan puhetta että mun pitöis mennä kattomaan. No kävimpä kattoos ja samalla Kari vähä leikki Sikan kanssa. sen jälkeen mulle vaan sanottiin koska on seuraavat treenit. Joten nyt pitöis vissiin oikeesti ruveta treenaamaan sitä peltojälkee....

maanantai 15. toukokuuta 2017

Vihoin ja viimein

Todellaki vihdoin ja viimein kerkeen tännekki jotain päivittelemään. Mutta toisaalta eipä oo kovinkaan suuresti ollu mitään päiviteltävää.... Alotetaan Sikan kynnestä. Se jo parani sangen hyvin, mutta. Arvakkaapa päättiikö Sikka sen runnella uusiksi niinkin yksinkertaisessa paikassa kuin rappuralli. Tai ilmeisesti se oli se. Kynsi hajos sen verran pahasti je keräs nestettä joten oli pakko käydä lekurilla sitä näyttämässä. Noh, siitä ei menny ees viikkookaan ku tällä kertaa käytiin uus reissu eläinlääkärillä. Sillä kertaa ei onneks menty kynnen takia, vaan nyt neiti oli saanu takajalan varpaitten väliin kiitettävän reiän. Haava oli selkeesti tullu tikusta joka oli tehny onkalon. Itse haava oli about 1,5 cm iso ja 2-3 cm syvä, mutta seuraava mutta. siinä oli jäätävän moinen palkeen kieli joten se ei olis ittekseen menny umpeen. Joten taas saatiin mukaan seuraava antibioottikuuri ja kipulääkkeet. Joten yllättäen meijän saikku on jatkunu. Nyt on haava hyvin parantunu, mutta silti varvas missä haavaoikeestaan on hieman paisuksissa, joten seuraan sitä vielä ja jos ei meinaa rauhottumaan niin sitte mennään taas lääkärille.

Mutta mitenkäs treenirintamalla. Sikan kanssa ollaan nyt tehty tokoa sen puitteissa mitä senhetkinen tassu on antanu treenata. Ollaan paljo keskitytty liikkeitten väleihin ja niiden hiljaa oloon. Samalla ollaan ruvettu nostamaan meijän sosiaalista palkkaa koska Sikka on niin paljo pallo-pallo-pallo-pallo, missä mun palkka on- ja sitä myötä turhautuminen - haukkuminen. Eli ollaan opeteltu olemaan hiljaa myös liikkeitten välissä. Meillä oli tuossa seuran tokon valmennusryhmän kanssa Maarit Hellmannin koulutus missä käytiin Sikkasen kanssa. Enempi meillä meni aikaa puhumiseen ku itte treenaamiseen, mutta ihan hyvä niin. Oli puhe juurikin tuosta Sikan turhautumisesta ja hektisyydestä. Puhuttiin siitä kuinka paljon ja mimmosia kokeenomasia treenejä mun pitäis tehä. Maarititn ajatus oli että tuommosen koiran kanssa mieluusti 2, mutta vähintään yks. Toinen selkeesti pidempi eli minimissään teen puoleentoista kertaan luokan liikkeet läpi ja toinen olis selkeesti  lyhyempi missä olis vaan muutamia liikkeitä. Mutta puhuttiin myös siitä että Sikka on sen verran nuori etten sitte vaan pilaa mitää. Kestääkö se sen. Kärsiikö tekniikka.
Mulla on koko kesän joka toinen keskiviikko Antikaisen Tiltulla treenit missä oltiin taas Sikasen kanssa ekaa kertaa viime keskiviikkona. Otin aiheeksi tunnarin ja sen mielentilan. Sikkahan tietää jo sangen hyvin mitä tehään mutta kierrokset on aiva liika korkeella. Oon testannu vähä kaikkee, mutta ne kikat millä oon saanu esin ruudun ja kierron hiljaseksi tai kakejen mielentilan niin ei oo auttanu. Joten todella tarttin apua. Ekaksi kerrottiin mainaattorille missä mielentilassa sen pitää olla ja vasta ku keskittyy hyvin annoin päästä tekemään töitä. tehtiin niin että pistettiin useempi (n. 15) tunnaria isoon ympyrään jonka halkasija oli about 3 m. Sen jälkeen mentiin koira narussa kävelemään tunnareitten ympäri niin että mun ja tunnarien välissä oli 1,5 m, jos Sikka lähti ryykäämään tikuille nii en päästäny. Jos meni rauhallisesti haistellen kepeille nii sai mennä. Käveltiin kerran ympäri ja mentii kauemmas ja siitä lähetys. Jos Sikka nosti jo kierrossa oman nii siitä palkka. Mutta tää lähti toimimaan yllättävän hyvin.
Jonku verran ollaan tehty häiriötreeniä ja niin että joku antaa Sikalle samoja käskyjä ku mitä mä olisin just sanomassa. Sannan kanssa tätä tehtiin viimeks ja oli niin vaikeeta. Huomaa että mulla ja Sannalla on hyvin samanlaiset äänenpainot käskyissä joten sekotti Sikkaa hyvin paljo.  Tänään käytiin muistelemassa ohjattua joka toimi yllättävän hyvin. Joten voittajan liikkeetki rupee olemaan jo jollain lailla kasassa.
Jälkien tallominen on ollu vähä heikolla koska väälillä on tullu räntää ja kaikkee muta pikku-ukoista rakeisiin taivaalta niin en oo viittiny tehä jälkiä. Parit jäljet ollaan tehty joko yksi, Heiin tai Karin kanssa. Mutta yleisesti ottaen nyt otetaan peltojälkikausi ja haetaan jälkiin tarkkuutta, sitte vasta mennään mettään.

Aavan kanssa ollaan tokopuolella opiskeltu oikeen puolen seuruuta sekä erotteluja tullakko vasemmalle vai oikeelle perusasentoon. Eli kuhan on vaan päässy hömppäilemään. Aksa puolella meillä alkas kesän treenikausi eli Kati Immosen treenit. Ainaki näin kerran kokemuksella voin sanoo että tykkään kyllä Katistaki ja Aavan kanssa tullaan varmasti paljo pääsemään eteenpäin :)

Kynnon lyhyt kertaus mitä ollaan tehty. tai oikeestaan mitä ei olla tehty. Mutta nyt ku on saikut takana, okei kisoihin ei päästä varoaikojen takia ku ollaan syöty kipulääkkeitä ja antibioottikuuri, nii nyt pääsee taas treenaamaan :) vihdoin ja viimein. Voin sanoo että kyllä tuohon Sikan tassuihin on kulutettu aikaa ja hermoja

sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

Kun mikään ei mee putkeen

Niin. Aina ei mee kaikki putkeen. Tää on nyt todisteetu jälleen kerran. Alotetaan Sikasesta. Viime viikon maanantaina mulla oli vapaapäivä ja kävinkin tallomassa aamusta tytöille täysmittasen esineruudun. Molemmat teki yllättävän hyvän ruudun siihen nähden että se oli ensimmäinen tälle kaudelle. No ei siinä mitää. Iltapäivällä oltiin menossa Saijan aksatreeneihin nii yllätys yllätys, Sikanenhan oli täysin komijalkainen.. Aamulla ei ollu yhtää mitää. Aattelin että on vaan venähtäny ja käpäilin, venyttelin ja taivuttelin jalkaa enkä oikeen mitää suurempaa löytäny. Annoin olla muutaman päivän. No eihän se auttanu. Neiti oli eelleen vielä perjantainaki täysin kolmijalkanen nii soitin lääkärille. Maanantaille saatiin aika ortobedille joka tutki sikasen jalan. Murtumia ei onneks löytyny mitä itte epäilin, mutta etujalan uloinmmasta varpaasta oli kynsi murtunu ihan tyvestä, joka oli päässy tulehtumaan ja oli sen takia tulehduttanu koko kynnen. Joten kynsi "kuorittiin" ja jäljelle jätettiin vain ydin. Totta kai pitkä antibioottikuuri ja kipulääkkeet. Eli meillä saikku jatkuu aksan suhteen niin kauan että kynsi on kasvanu takasi. Tokon kanssa voidaan tehdä jotain, mutta rajotetusti. Ollaan me nyt saikun aikana tehty ollari tokoa ja tehty aikas paljo tunnaria ja pelkkää tunnarikapulan pitoa. Sikasella on ongelmana että ei pidä kunnolla tunnaria tai ohjatunnoudon kapulaa. Ne on liian kevyet Sikan mielestä. Mutta ku ottaa pk:n painavamman kapulan ongelma poistuu. Tunnariin tarvitaan vielä rutkasti mielentila treeniä, sillä neiti menee niin vauhdilla aina kapuloille että ne vaan lentelee. Mutta meillähän on aikaa nyt saikun takia :D
Olin tietenki ilmottanu Sikasen nyt pääsiäisenä tokokokeeseen. No eipä päästy. Ja tän varvasepisodin takia meiltä jää myös tokon sm-kisat välistä. Tietyllä tavalla harmittaa, mutta ei vaan mahda mitää.
Voin sanoo, että hitto soikoon tuo varvas vaatii töitä.... se että saan pidettyä sen puhtaana.

Mitäpäs muuta. Noh, jälki kausi on korkattu. Toki jälkimäärillä ei pääse vielä kehumaan. Molemmat tytöt on saanu yhdet mettäjäljet ja Sikaselle kävin tekemäs yhden peltojäljen, nyt saikkuaikana ku se on semmonen mitä voi tehä. Molemmilla huomas että oli taukoa takana ja vauhti oli sitä mukaa. Mollemmilta on toki kaikki kepit noussu. Sikasen peltojäljellä huomas että oli neidillä taas viretaso piiiikkusen liika korkeella, eikä oikeen malttanu mennä rauhas nenä maassa. Suuki oli varmaan puolet matkasta auki. Joten nyt ruvetaan keskittymään siihen.

Aavan kanssa käytiin korkkaamassa kolmoset omissa kisoissa joista tulokseksi saatiin 10 ja hyl x2. Nyt on Aava päässy vähä enempi treenailemaan ku on ollu Sikan puolesta Saijan treeneissä. Mutta ei sielä puolella mitää ihmeellistä. Tokopuolella sen sijaan päätin repästä ja ilmotin Aavan pääsiäisenä yhteen tokokokeeseen. Mulla oli semmonen periaate että jos toimii niii harkitten taas uusiksi että ruvetaan treenaamaan tavotteellisemmin ja voin taas harkita sitä joissain hyvin kaukana olevaa tva-titteliä. tai, jos ei toimi ja paineistuu nii Aavan tokoura olis sitte siinä. Kunnon last chance. Tuomarina oli Pernilla. Toisaalta olin jonki verran toiveikas sillä Aava on noussu hurjasti viimesen puolentoista vuoden aikana ja tekee töitä ihan erilailla. Toki viime tokokokeesta oli melkein 2 vuotta. Noh. kuinka kävi. Paskan vitut. Sanotaan näin että paineistuminen ja ahdistuminen oli vielä hieman pahentunut. eli kyllä mulla oli kehässä taas sama laama joka ei oikeen kyennyt tekemään mitään. Neiti ei vastannu sosiaaliseen palkkaan millään lailla yms. Ainoo missä Aava yllätti oli seuruu, sillä sen jälkeen ku Aava oli päässy "tarkistamaan" kehän ja sen jälkeen teki yllättävän hyvää ja korrektia seuruuta. Mutta taas se meijän peri-ongelma: kaikki missä koira jää tai lähetän nii Aava ei vaan kykene. Eli kyllä se on siinä.

Taas tämmönen pikakertaus mitä ollaan tehty. Ja taas varmaan puolet unohtui. Mutta ei se mitää :)


Sikan varvas tällähetkellä

Sika the tumppujalka